Yliopisto-opiskelu oli ihan kamalaa!

myöhemmin amk:hon opiskelemaan arkkitehdiksi.

Arkkitehdiksi ei opiskella amk:ssa vaan TKK:ssa (nyk. osa Aalto-yliopistoa).

sisustusarkkitehdiksi voi esim. Lamkissa opiskella. Yliopistoon en aio enää hairahtua menemään.

Käytä sitten oikeita termejä. Arkkitehti ja sisustusarkkitehti ovat täysin eri asioita.

Käytin hieman yleistävää termiä aluksi, koska ajattelin etten halua tarkemmin spesifioida suunnitelmiani täällä.

kandiohjaajani toisella kertaa kun yritin aloittaa seminaarin alusta, naureskeli ryhmälle että tää opiskelija on täällä jo toista kertaa, kun ei kehdannut viime vuonna kandia tehdä (mulla oli taustalla varsinainen romahdus henkisesti).. Tuntui todella nöyryyttävältä, että hän naureskeli sitä koko ryhmän kuullen ja vieläpä minulle ennestään tuntemattomille tyypeille (oli eka seminaari). Tunsin oloni todella loukatuksi ja melkein aloin itkemään, eikä kukaan muukaan kyllä nauranut.

Ohjaajani on tällainen eli hän on periaatteessa ihan mukava, mutta erittäin vaativa ja huumorintaju on omalaatuista. Luulee vitsailevansa vaikka todellisuudessa se vi jostakin opiskelijasta tuntua suoranaiselta kiusaamiselta.

kandiryhmässäsi niin en olisi varmaan edes tajunnut, että sinulle voisi tulla tuosta paha mieli. Olen vaan huomannut, että kaikilla ei opinnot tai päättötyöt suunnitelmien mukaan. Yksi kaverini on keskeyttänyt myös masennuksen takia. Hänen piti tehdä sitten lukujärjestys uusiksi, kevyemmäksi. Ylipäänsä opinnot voivat takkuilla työnteon tai elämäntilanteen vuoksi. Samassa prosemmassa olijat tuskin saattoivat ajatella, että onpa noloa..

Ehkä sinä et ole saanut vertaistukea asiassa, vaan koet yksin häpeää ja epäonnistumista ja sen vuoksi asioista alkaa tulla kohtuuttoman vaikeita?

Itseäni auttaa toki se, että olen yli 30 ja tiedän, että elämässä ei kaikki mene aina suunnitelmien mukaan ja monia gradun kanssa tuskaileviakin olen tavannut. Lopputyöstä tulee monelle sellainen, jolla mitataan itseä ja hyvin karusti koetaan epäonnistumista, jos kaikki ei mene putkeen. Eikä usein menekään, minunkin prosemmassa nekin, joilla oli periaatteessa selvät sävelet, kokivat ahdistusta ja tuskaa, kun on tarpeeksi miettinyt työtään.

Neuvoni on siis, puhu ihmisille ja kuuntele muidenkin fiiliksiä. Älä ajattele, että lopputyösi on sielusi peili, joka kertoo, mitä olet ihmisenä vaan ennemminkin tee vain mitä voit. Eihän kukaan viime kädessä voi tehdä sen enempää kuin mitä voi.:)

Up

Itse opetan yliopistolla ja jaan osin kyllä tämän kritiikin. En ole taitava opettaja eikä minulta kukaan sitä vaadi. Metodini perustuu mutu-tuntumaan eikä se varmasti ole tehokkain tai paras.

Mutta sitten on sen kolikon kääntöpuoli. Opiskelijat eivät ole motivoituneita oppimaan. Tärkeintä suurelle osalle on valmistuminen ei niinkään se mitä tuli opittua. On kamalaa lukea gradua, jossa edes perusteet eivät ole kunnossa, vaikka olen huomauttanut samasta virheestä jo monta kertaa. Sitten valitetaan ohjauksen puuttumista kun en ole suoraan kertonut millä kirjan sivuilla "vastaus" piilee...

Toisin sanoen parannettavaa on puolin ja toisin. Rehellisyyden nimissä ehkä ensin meidän opettajien pitäisi terästäytyä, minkä jälkeen voisimme hyvillä mielin vaatia myös opiskelijoilta enemmän. Ehkä minä tänä syksynä menen niihin pedagogisiin...

[quote author="Vierailija" time="06.03.2012 klo 09:07"]

Onneksi sain paperit sieltä pihalle. Parasta antia olivat opiskelijaedut, mukavat tapaamani ihmiset, ruokailut, liikuntapalvelut ja terveydenhuoltopalvelut. Opiskelu ja opetus ihan pyllystä paria satunnaista kurssia lukuunottamatta! Älkää havitelko yliopistoon pääsyä vain näennäisen hienouden takia, ja varautukaa suureen pettymykseen opintojen suhteen.

[/quote]

se tiedekuntakin vaikuttaa pikkasen.

Vertaa esim lääkis(todella koulumaista, pakolliset läsnäolot, harjoittelut jne) vs. oikis(käytännössä pelkkiä tiiliskivien kirjatenttejä)

Yhtenä suurena ongelmana yliopisto-opetuksessa nostaisin esille sen, että professorit ja tutkijat ovat usein todella huonoja opettamaan. Mitä iloa opiskelijalle on siitä että opettaja on alansa huippu ja monen tutkinnon tohtori, jos tällä ei ole mitään valmiuksia siirtää osaamistaan opetustyöhön? On nähty useampi proffa jonka luennot ovat vain powerpoint-slidien ääneen lukemista.

Vaikuttaa provolta - kateellinen AMK-tyyppi ...

En ymmärrä, miksi professori saattaa vain kertoa, mitä pitäisi opetella, vaikka joskus opintojakson runkokin jää epäselväksi. Kunnollista opetusta ei ole, jolloin itse pitäisi opettaa itseään. Kirjastossa on lähinnä kasapäin vanhaa tietoa. Netissä erittäin vaikeaselkoista tietoa, jos sitäkään. Luennoilla menee aamusta iltaan. Ja sitten kotona vasta pitäisi opiskella asiat, koska luennoilla ei ollut mitään. Kotona suurin osa ajasta kuluu tiedon löytämiseen ja pieni osa siihen oikeaan oppimiseen. Ei mikään ihme, etteivät suomalaiset yliopistot pärjää kansainvälisessä vertailussa.

Yliopistolla oli ihanaa ja huippua, tietysti ruoka on tärkeää ja ihmiset mutta minulla oli ainakin valtaisa ihailu melkein kaikkia opettajiani kohtaan. Mahtavia tyyppejä kertakaikkiaan. Ja olen saanut paljonkin irti sieltä myös kursseista. Tosin mun päästähän ne opit myös nopeasti haihtuvat. Hyvä muisti mutta lyhyt. Ja mukavasti on elämästä 9 vuotta mennyt. Puolitoista tutkintoa...

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 20:46"]

En ymmärrä, miksi professori saattaa vain kertoa, mitä pitäisi opetella, vaikka joskus opintojakson runkokin jää epäselväksi. Kunnollista opetusta ei ole, jolloin itse pitäisi opettaa itseään. Kirjastossa on lähinnä kasapäin vanhaa tietoa. Netissä erittäin vaikeaselkoista tietoa, jos sitäkään. Luennoilla menee aamusta iltaan. Ja sitten kotona vasta pitäisi opiskella asiat, koska luennoilla ei ollut mitään. Kotona suurin osa ajasta kuluu tiedon löytämiseen ja pieni osa siihen oikeaan oppimiseen. Ei mikään ihme, etteivät suomalaiset yliopistot pärjää kansainvälisessä vertailussa.

[/quote]

Olen vasta aloittanut opinnot yliopistossa ja en voi sanoa, että kokemukseni olisi tuollainen. Aika päinvastoin.

Olen jo 40v ja minulla on takana kaikenlaisia opintoja, mm. Markkinointi-Instituutista, opistosta ja Haaga-Heliasta - kaikista noista tutkinto. En voi sanoa, että nykyiset opintoni yo:ssa olisivat jotenkin enemmän "todellisuudesta vieraantuneita" kuin vaikka AMK-opinnot, saati että opiskelijat olisivat typerämpiä. OIkeastaan tuntuu siltä, että kaikki yrittävät olla mahdollisimman fiksuja. 

Omilla kursseillani (opiskelen sekä maisteriopintoja että ihan näitä ekoja tiedekunnan kursseja) on ihan kanditason opiskelijoista aina tohtoriopiskelijoihin.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2012 klo 11:25"]

myöhemmin amk:hon opiskelemaan arkkitehdiksi.

Arkkitehdiksi ei opiskella amk:ssa vaan TKK:ssa (nyk. osa Aalto-yliopistoa).

sisustusarkkitehdiksi voi esim. Lamkissa opiskella. Yliopistoon en aio enää hairahtua menemään.

Käytä sitten oikeita termejä. Arkkitehti ja sisustusarkkitehti ovat täysin eri asioita.

Aiheen vierestä, mutta voiko tuollainen lapsus nyt enää enempää pilata suomalaisten arkkitehtien mainetta. Ovat itse raiskanneet ja loanneet ammattinimikkeensä täysin. 50-luvun jälkeen yksikään arkkitehti Suomessa ei ole osannut suunnitella mitään kaunista vaan täyttä paskaa. Tietenkin halveksuen samalla tavallisia kansalaisia, jotka pitävät kauniina muutakin kuin lasi -tai betonikuutioita, lättäkattoja ja muita ihme virityksiä. Hyh! Menisivät arkkitehdit ottamaan kauniista suunnittelusta oppia vaikka Sveitsistä. Miten suunnitella kauniita ja ajattomia taloja. En paljoa kehtaisi rehennellä arkkitehdin arvonimellä...

kaikki opiskelu on paskaa

Kommenttina termeihin. Arkkitehdiksi ja sisustusarkkitehdiksi opiskellaan yliopistossa (molempiin voi kouluttautua esim. Aallossa, arkkitehdiksi ent. TKK:ssa, sisustusarkkitehdiksi TAIK:ssa). Ammattikorkakoulussa (kuten LAMK) voi opiskella kalustemuotoilua ja sisustusarkkitehtuuria, mutta ammattinimike ei suinkaan ole sisustusarkkitehti, vaan muotoilija. 

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 21:17"]

Kommenttina termeihin. Arkkitehdiksi ja sisustusarkkitehdiksi opiskellaan yliopistossa (molempiin voi kouluttautua esim. Aallossa, arkkitehdiksi ent. TKK:ssa, sisustusarkkitehdiksi TAIK:ssa). Ammattikorkakoulussa (kuten LAMK) voi opiskella kalustemuotoilua ja sisustusarkkitehtuuria, mutta ammattinimike ei suinkaan ole sisustusarkkitehti, vaan muotoilija. 

[/quote]

Toki ymmärsin erot jo aikaisemmin ja tuohtumuksen niiden sekoittamisesta, mutta pisti vaan niin hymyilyttämään ja sitten ärsyttämään, että voiko tuollainen tosiaan enää pilata suomalaisten arkkitehtien mainetta. No ei voi! Sen he ovat jo itse tehneet.

- tuossa aikaisemmin avautunut

[quote author="Vierailija" time="06.03.2012 klo 11:09"]

että alojen välillä on eroja, mutta joskus ihmetyttää tää valitus ohjauksen puutteesta (erityisesti gradun suhteen). Itse en ole mikään ruudinkeksijä, mutta tein gradun ihan helposti ohjaajalle, joka ei itse ollut tehnyt tutkimusta aikapäiviin ja ei todellakaan ohjannut mitenkään, auttoi vaan saamaan tutkimusluvat ja materiaaleja. Itse suunnittelin tutkimuksen, keräsin aineiston, analysoin sen (sain toki apua tilastoopettajalta) ja kirjoitin (gradusemman vetäjä kommentoi työn viimeisen, lähes valmiin version).

Ei se nyt niin vaikeaa ole yhden tutkimuksen pyöräyttäminen suht itsenäisesti. Jokaisen alan tutkimusmenetelmistä on saatavilla tietoa, kun vaan jaksaa hakea.

[/quote]

Joo eli sait sitä ohjausta ja apua. Sait apua analyysien tekemiseen, joku selitti niitä auki, sait apua materiaalien hakemiseen jne. Toisille ei heru mitään miltään opettajalta, kukaan ei lue eikä kommentoi ja ei ole ketään keneltä kysyä paitsi google ja kirjat. Graduaihe voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Osa on selkeämpiä, mutta toiset huonosti rajattuja tai aseteltuja. Vähän on tuurista kiinni myös kuka on ohjaaja, kiinnostaako aihe jotain laitoksen tutkijaa ja miten hyvin omat aiemmat opinnot tukevat aihetta. Jotkut proffat/ tutkijat ovat ahneita ja haalivat poikkitieteellisiä aiheita ohi oman osaamisalueensa.

Monella alalla opetus kärsii osittain sen vuoksi, että yliopistojen laadunarvioinnissa ja rahoituksen jaossa ei opetukselle juuri painoarvoa anneta. Opetus onkin monelle sellainen vähän vähäpätöisempi juttu, joka hoidetaan mahdollisimman pienellä vaivalla tutkimuksen ohessa. Puhumattakaan siitä, että opetus ei kaikkia tutkimusta tekeviä ylipäänsä kiinnosta, vaan luennointi sun muu on täyttä pakkopullaa.

Opetukseen tyytymättömille antaisin kuitenkin vinkiksi, että antakaa kurssipalautetta. Opintojen sisältöön voi myös vaikuttaa, ja yliopiston luonteen ei pitäisi olla se, että opetushenkilökunta kaataa tietoa teidän päähän, vaan meiningin pitäisi ideaalitilanteessa olla paljon vuorovaikutuksellisempaa.  Myös graduohjausta kyllä usein saa - jos sitä tajuaa vaan itse pyytää. Rohkeasti vain proffien ym. vastaanotolle!

Toki yo-opiskelu vaatii itseohjautuvuutta, aitoa tiedon janoa, kriittisyyttä ym. Ilman näitä ominaisuuksia opinnoista voi tulla pitkä ja kivinen tie, tai aloittajan tavoin voi kokemukseksi opinnoista jäädä se, että ne olivat omalta kannalta täysin tyhjä arpa.

T. Opettava tutkija

Tietysti näissä on Porvoota, mutta...

Mitä ihmeen ohjausta? Yliopisto on itsenäistä opiskelua varten. Ja keskustelua. Ei se tiede koskaan synny siitä, että toinen kertoo, mitä teet. Tai ok, "ohjaaja" saattaa olla niin kyrsiintynyt näihin kädettömiin, että antaa aiheen ja kertoo, miten A.sta edetään B:hen. Mutta älkää sitten kuvitelko, että mitään tiedettä olette tehneet.

Joskus luulin, että aikuistuttuaan ihmiset jättävät lapsenomaiset henkilöönkäyvät arvostelut sikseen. No, ei harhaluulot kauan kestäneet. Yksi näistä on se, että "se ei osaa opettaa". Olen ollut kursseilla, joissa aikuiset, jopa keski-ikäiset, ihmiset marisevat tästä. Olen koittanut miettiä, mistä on kyse. Aina on kyse siitä, että osaamaton opettaa vaikeita asioita, osaamaton ei opasta kädestä pitäen A:sta Ö:hön, pitää edes vähän käyttää omia aivoja. Ah, ja tietysti sovinistisika-argumentti.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 20:34"]

Varmasti riippuu alastakin, mutta pitää myös muistaa että yliopiston tarkoitus ei ole tiettyyn ammattiin/uraan opettaminen (poislukien opettajakoulutukset), vaan tieteellisen tutkimuksen opettaminen.

Joku kirjoitti että kovat alat ovat niitä aloja jossa opiskellaan täysillä, ja jotka työllistävät. On kyllä toki selvää, että fysiikan opinnot ovat hankalemmat kuin esimerkiksi kasvatustieteen, mutta työllisyys ei mene noin. Minä tunnen yhden työttömän fyysikon, usean muutaman kemistin ja biologin, ja lukuisia matematiikkaa pääaineena lukeneita, jotka eivät ole päässeet kuin henkilökohtaisen avustajan hommiin. 15 vuotta sitten noilla tutkinnoilla sai varmasti töitä, mutta ei enää. Dippainssit ja amk-insinöörit vievät kaikki soveltavien alojen työpaikat, ja puhtaasti sopivia työpaikkoja esim biologiaa tai matematiikka ei ole (paitsi tutkija ja opettaja, joihin riittää hakijoita).

"Pehmeätkään" tieteet eivät tarkoita aina yleissivistyksellä pärjäämistä ja mukavia juttelemista. Itse olen suorittanut kaksi korkeakoulutkintoa, ja toinen näistä on fil.maisteri pääaineena historia. Voin vannoa, mukavia puhumalla ei sitä tutkintoa saanut, tai lukematta, tai käyttämättä älyään ylipäätään. Toinen tutkinto on ns kovalta alalta, mutta silti jouduin ainakin tunneissa käyttämään huomattavasti enemmän aikaa tähän humanistialaan.

[/quote]

Mä olen luullut että täällä kova ala tarkoittaa kauppista ja ehkä oikista.

Kauppis ei ole kova ala jos tieteestä puhutaan.

Olen opiskellut yliopistossa ja sittemmin myös työskennellyt korkeakoulusektorilla hallinnon ja suunnittelun tehtävissä. Se, mikä on huomionarvoista näin työntekijän silmin on se, että opiskelijoihin todella suhtaudutaan kuin välttämättömään pahaan. Joihinkin työryhmiin on ollut "pakko" kutsua opiskelijaedustaja mukaan, ja suhtautuminen on aina vähintään vähättelevää. Yleensä pyritään unohtamaan, että opiskelijaedustuskin varmaan olisi ihan fiksu juttu tässäkin asiassa.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2012 klo 09:29"]

 Sitäpaitsi monen työn tekemisen edellytys on yliopistotutkinto, ei voi hakea virkaa tai tointa ilman sitä. Kyllä se on sataprosenttisen pätevä syy mennä yliopistoon. :=)

[/quote]

Tämähän on mun mielestä enemmänkin lainsäädännöllinen ongelma kuin pätevä syy hakea yliopistoon. Suomen työmarkkinat ovat muutenkin liian jäykät ja täynnä kaikenlaisia pätevyysehtoja, jotka eivät kuitenkaan ole tae osaamisesta.

Melkoisia persooniahan tuolla lipastojen tunkkaisillä käytävillä vaeltelee, joten ajatusmaailmatkin poikkeavat toisistaan melkoisesti. Jotkut itsestäänselvät asiat esitetään niin vaikeasti ja seikkaperäisesti, aivan kuin maalaisjärjestä ei oltaisi koskaan kuultukaan. Sitten on niitä kursseja, joiden kirjoittamattomiin vaatimuksiin kuului valtavasti aikaisempaa, oma-aloitteista paneutumista aihepiiriin.