Miksi viette pienen (1-3 v.) kokopäivähoitoon, kun uusi vauva syntyy?

ei muuten saa ennen kuin vanhempainrahakausi päättyy. Jospa ne isosiskot ja -veljet joutuvat siksi päiväkotiin, kun niiden hoidosta ei saa "palkkaa". Hyvänen aika!



Ja vanhempainvapaan päättyessäkin vauvasta saa eniten ja isommista vähemmän rahaa. Jospa tuo käännettäisiin niin, että isommista saa enemmän ja vauvasta vähiten tai edellytykseksi tuelle tulisi, että kaikki alle kouluikäiset ovat kotihoidossa.

Vanhemmat lapset ovat 2v ikäerolla, nyt 5v ja 7v, ja nyt kohta syntyy uusi vauva. En vienyt 2-v esikoista hoitoon kun vauva syntyi, vaan hoidin molempia kotona, ja kyllä näin jälkeenpäin ajatellen oli aika rankkaa aikaa, meillä kun esikoinen on aina ollut tosi vilkas. Toisaalta siltä kotiajalta on paljon mukavia muistoja, puistoruokailuja, retkiä tms. Kuten joku sanoi, se että on isompikin lapsi talossa pakottaa ulos vauvan kanssa neljän seinän sisältä. Kun esikoinen oli ihan vauva koin välillä tylsäksi sen, etä toljotti vain kotona ihan pikkuisen vauvan kanssa. Toisaalta sitten taas meni kyllä kakkosen imetys aika plörinäksi, en pystynyt siihen alusta asti kunnolla keskittymään. Esikoinen ei esim. 2v vielä osannut/halunnut katsoa telkkaria, ei lukea kirjoja, ei palapelejä jne. Oli tosi vilkas ja parhaiten sai purettua energiaa ulkona.



Noh, huonona äitinä sitten kuitenkin menin töihin kun äitiysloma päättyi, eli vauva oli n.10-11kk ja esikoinen 2,5v. Mies oli ollut pitkään (kuukausia) saikulla ja itse minimiäippärahalla joten ei siinä muuta kuin nieleskelty kyyneleet ja käärittiin hihat ylös ja duuniin. Esikoinen meni pieneen yksityiseen kielikylpypäiväkotiin, jossa ryhmässä n.7-10 lasta. Nuoremmalle saatiin aivan ihana, iäkkäämpi kokenut pph, joka todella hoiti lapsia rakkaudella. Todellinen lottovoitto. Hän tuntui enemmän mummilta kuin hoitajalta. Kertaakaan ei epäilyttänyt jättää lasta sinne hoitoon, vaikka niin pieni olikin. Miksi päivähoidosta puhuttaessa aina oletetaan, että ne kaikkein pienimmät viedään johonkin isoihin laitoksiin joissa valtavat ryhmäkoot ja tädit ei ehdi hoitaa? Minun kokemukseni on, että nimenomaan monissa perheissä ihan pikkuiset viedään pph:lle.



No nyt on sitten isommat lapset jo 7v ja 5v ja uusi vauva tulossa. Isoin on jo eskarissa, mutta 5v on nyt jäänyt ainakin toistaiseksi kanssani kotiin. Muutimme kauas pois edelliseltä paikkakunnalta joten ei olisi tullut edes kyseeseen jäädä sinne pph:lle missä hän on koko ajan ollut. Ainakin toistaiseksi 5v viihtyy kanssani kotona, mutta katsotaan kuinka pitkään. Ja esikoisen kohdalla en olisi voinut vastaavaa järjestelyä enää 5 vuoden kohdalla kuvitellakaan, niin sosiaalinen tapaus on, että ei olisi kyllä viihtynyt kotona. Eli lapset ovat erilaisia, se mikä toimii yhden kanssa ei välttämättä toimi toisen kanssa. Kyllä 5v ikävöi pph:ta ja kavereita sieltä, usein puhuu heistä. Puolin ja toisin lähetellään kortteja ja kuvia, ja pph on tulossa meille kylään kun uusi vauva on syntynyt.



Että näin. En tiedä mikä oli pointtini, ehkä vaan se, että kaikki ei ole aina niin ehdotonta ja mustavalkoista miltä näyttää. On paljon harmaan sävyjä välissä, asiat eivät ole aina joko-tai. Jonkun mielestä varmaan olin monsteriäiti kun vein 10kk hoitoon, toisaalta nyt se sama pikkuinen on jo 5v ja saa uudestaan olla äidin kanssa kotona. Ja siitä olen iloinen.

joka kehtaa tunnustaa saman mitä tuttujen äitien kanssa ollaan todettu (meillä neljällä äidillä siis vauvat ja esikoiset 1½-3-vuotiaita). Jos isompikin lapsi on kotona, ei ole hetken rauhaa. Itse ei voi nukkua päiväunia. Isompaa pitää viihdyttää eikä voi keskittyä vauvaan. Isommalle pitäisi tehdä ruokaa, siivota jäljet ja ulkoiluttaa. On ihanaa kun joku muu tekee sen! Vauvassa on paljon työtä. Ulkoilu- ei tarvitse mennä ulos seisomaan vaan voi käydä perhekahviloissa rauhassa, kampaajalla, kahviloissa ym.

Sääliksi käy lastasi, on vieraan hoidettavana että äiti saa nauttia päiväunista ja kahviloista. Huh, onneksi olen pitänyt kaikki lapset kotona, vaikka syntyikin kolme lasta vuoden välein. Eihän se ihan helppoa ollut, mutta antoisaa todellakin. Ei tullut mieleenikään kokea raskaaksi oman lapsen hoitamista, mutta näköjään kaikista ei ole usean lapsen äideiksi.

ihan hyvä pointti sulla, mutta KYSYN VAAN tästä perhesuunnittelusta: MISTÄ äiti tietää, mitä se elämä tulee oikeasti olemaan kahden alle 2v kanssa? Mistä niitä ennustajantaitoja saa? Itse hoidin 1v9kk ikäerolla kaksi kotona, en halunnut laitta isompaa kodin ulkopuoliseen hoitoon ja juu, lähellä sekoamista olin.

itselläni on tällä hetkellä 10kk vauva, joka on erittäin helppo tapaus! MUTTA silti on tää ns. haastavampaa ja erillaista elämää kuin ennen lasta. Ja hyvin osaan ajatella minkälaista se olisi kahden pienen kanssa. Tai kolmen jne.

Edes harkinnut päivähoitoa. Mutta esikoinen onkin helppo lapsi, joten tiesin pärjääväni vauvan ja kaksivuotiaan kanssa ihan hyvin.

Subjektiivinen oikeus päivähoitoon pitäisi poistaa, mutta toki erityistapauksissa pitöusi sallia, kuten tuon erään vastaajan, joka sai kolmoset...huh! Kaksosetkin olisi varmasti hyvä syy ainakin osa-päivähoitoon...!

vaikka olis kuinka masentunut, ei se lapsi sitä tajua. Huonoäitikin on silti sille lapselle se ainut äiti....

Masentunut ihminen ei parane, jos tilanteelle ei tee jotain. Hän vain masentuu lisää ja käy itsetuhoiseksi, saattaa tehdä jotain itselleen tai lapsilleen. Tätäkö haluat? Tunsin perheen, jossa oli 2-vuotias ja 3 kk:n ikäinen vauva. Äiti teki itsemurhan. Mutta on se joo hyvä, että ei laitettu pientä päiväkotiin, kun se huono äiti tai äidittömyyskin on parempi kuin se päiväkoti.

jos hankit lapsia etkä jaksa niitä hoitaa.

Meillä on yksi lapsi, pieni, pitkiä päiviä päiväkodissa 5 päivää viikossa. Säälin häntä todella.



En voi kuin vain hoitaa häntä ja antaa syliä, mitä hän nyt tuntuu tarvitsevan.



Kun hän saisi olla edes vähemmän aikaa hoidossa päivisin.

Meillä ei ollut tarkoitusta laittaa esikoista (1,5v) hoitoon vauvan syntyessä, mutta valitettavasti elämä saneli toisin.



Toinen lapsemme on ns. erityislapsi. Hän oli sairaalassa ensimmäiset 2kk, joista 1,5kk n.150km päässä yliopistosairaalassa. Nyt pienempi on vajaa 6kk (isompi 2v) ja vieläkin pienemmän kanssa on sairaalakontrolleja viikottain. Jokainen kontrolli vie 2-4 tuntia ja ajan saa silloin kun vapaita aikoja sattuu olemaan, eli ei voi valita esim. aina iltapäivälle. Kotona ollessa kuopus vie aikalailla yimääräistä aikaa, syöttäminen vie kerrallaan vähintään 45min (vähintään 8krt/pv), se lisäksi tulee ruokien valmistelu. Myös lääkehuolto ja jumppa (fysioterapeutin ohjeiden mukaan) vie oman aikansa.



Poden aikalailla huonoa omatuntoa isomman vuoksi, mutta toisaalta usein sairaalan käytävällä pienemmän kanssa pyöriessä tulee mieleen, että miten kamalaa olisi kaikilla, jos isompi olisi mukana.

saatpahan olla itse parempi sitten kuin me muut

Lapset nyt 6v,4v ja 1,5v ja kotona olen kaikki nämä vuodet ollut lasten kanssa. Välillä tulee täydellinen kyllästyminen, mutta lasten takia tämän teen, en halua laittaa pienempiä isóihin pk-ryhmiin taistelemaan joka asiasta.

Nuorin syntyi sektiolla, joten jäin heti sairaalasta palattuemme (emme olleet sielläkään kuin muutaman päivän kun halusin kotiin) kaikkien lasten kanssa kotiin, miehellä kun ei ollut mahdollisuutta isyyslomaan. Nautin yli kaiken kotona olosta, emme edes käy missään (lukuunottamatta eskarilaisen kuskausta), päivät kuluu nopeesti kotona touhuten ja ulkoillen. Joskus treffaamme naapurin rouvan kanssa, jolla on saman ikäinen kuin meidän pienin :)

Olen kyllä sitä mieltä että jos äiti on kotona, kuuluu myös lasten saada olla kotona, toki ymmärrän tilanteet joissa esim. pienin vaatii erityishuomiota sairauden takia tai jos perheeseen syntyy kaksoset, voi ihan äidin jaksamisen kannalta olla hyvä laittaa isompi lyhyiksi ajoiksi hoitoon.

Ehkä kannattaa miettiä ainakin sitä kolmannen lapsen hankkimista jos ei pysty kahdenkaan kanssa selviytymään arjesta ;)

Oikeasti, miettikää nyt tampiot jotka huviksenne viette sitä esikoista virikehoitoon, kenelle se päivähoito on alkujaankin suunniteltu!!

Vituttaa joka kerta kun itse saa töitä ja pitäisi lapselle saada tarhapaikka, ei varmaan järjesty ja sitten kun järjestyy niin jostain hevon jeerasta. Samaan aikaan lähipäiväkodissa ne teidän pikku nicopetterit ja jennikajanniinat käyvät TYHJÄN TAKIA viemässä toisten paikkoja!!!

Miettikää vähän ennen kuin pukkaatte niitä penikoita tähän maailmaan vuoden välein; AINA on lähdettävä siitä oletuksesta, että jo yhden, saati sitten useamman lapsen kanssa ON helvetin rankkaa! Se on työtä, sen ei pitäisi kenellekään lapsia tekevälle tulla yllätyksenä.

Toivon myöskin TODELLA, että subjektiivinen päivähoito-oikeus poistuu. Ne, joilla on masennusta, sairautta tms. oikeita syitä lapsen päivähoitoon kun pienempi sisarus kotona, saisivat sitten vaikka erityisesti hakemalla sen paikan omalle lapselleen tarhaan. Ei näin niinkuin nyt, että jokainen joka hakee, saa tarhapaikan.

Joo, todellakin olen hiilenä, yritän juuri saada lapselle tarhapaikkaa, ja samaan aikaan kuulen, kuinka muutamakin puolituttu pitää lapsiaan huvikseen hoidossa näissä meidän lähitarhoissa. Ja mulla on oikeus olla vihainen. Itse olen oman lapseni kotona hoitanut, nyt olisi taas töihinmeno, ja se on ainoa syy miksi lasta tarhaan edes laittaisin. Se ei ole mikään saatanan huvikumpu!!

Olen NIIIN samaa mieltä. Itse aloitin kuukausi sitten työt 4v 4kk jälkeen, kun sain itselleni mieluisen työn juuri suosikkiotyönantajaltani. Sitä ennen oli kotona esikoien äitiysloman alkamisesta lähtien. Lapset nyt 4v4kk ja 2v7kk. Meillä on 4 päiväkotia noin 1 km:n sisällä kodista, ja mistä lapset saivat hoitopaikan: yli 2 km päästä kotoa perhepäivähoitajalta. Ihana hoitaja on, mutta meillä vielä se tilanne, että mies käy töissä noin 50 km:n päässä ja meillä on yksi auto (ei ole vakityöpaikkoja, joten ei kahta autoa ostella, en vakitöistä huolimatta välttämättä haluaisi). Ja niinä päivinä, kun lapset ovat hoidossa, joutuvat lähtemään klo 7 kotoa vain sen takia, että mies kerkeää viedä lapset hoitoon ja kerkeää itse töihinsä. Minä sitten jään kotiin ja odotan bussin lähtöä.

Jos minun pitäisi viedä lapset, pitäisi varmaan vielä aiemmin lähteä, että kerkeäisin jalan&rattailla/pulkallla tms. viedä ne sinne ja vielä bussilla itse töihin. Sama on kotiintullessa. Itse olen viimeistään 16.30 kotona, mutta lapset joutuvat joinain päivinä olemaan noin 17 asti hoidossa, koska minun ei ole järkeä (ja paukkupakkasilla ei edes mahdollista) lapsia lähteä hakemaan, kun menisi niin kauan kotimatkaan taas jalan, kun bussejakaan ei hoitajan luota meille päin kulje.

Olisi niin paljon helpompaa, jos olisivat vaikka tuossa lähipäiväkodissa, johon on pari sataa metriä matkaa. Tosin voi olla, että siellä kaikki ovat oikeasti työssäkäyvien/opiskelijoiden lapsia eikä näitä subjektiivista hoito-oikeutta käyttäviä... mutta silti ottaa aivoon tämä alkuperäinen aihe!

Sittenpä ei tarvisi arvostella ketään, kun tuo subjektiivinen päivähoito-oikeus poistuisi. Kaikilla jotka sinne kunnalliseen päivähoitoon olisi lapselleen paikan saaneet, olisi oikea kunnon syy siihen 'virike'hoitoon.

Kyllähän sinä varmasti erityisen tahon kautta hakemalla saisit lapsillesi paikat tarhaan jos tilanne olisikin em., koska olet masentunut. (Ja kyllä, itse olisin sijassasi tehnyt abortin, jos et kerran jaksa, ja lapset pitää laittaa hoitoon, päällä vielä masennuskin!! Oikeasti, pitääkö sitä verta oikein kaivamalla kaivaa nenästään!?)

Joten mitä itse mussutat?!

Meidän naapurissa oli molemmat vanhemmat melkein 3 kk kotona perheen kuopuksen synnyttyä, mutta silti veivät kaksi isompaa ( jotka todellakin osasi leikkiä yhdessä, + että kahden metrin päässä oveaan vastapäätä asuttiin me, joilla samanikäisiä lapsia+ talo täynnä lapsia muutenkin) joka päivä päiväkotiin koko päiväksi.

Kun halusivat näes tutustua vauvaan rauhassa. Isommille sitä ei suotu.

Olen ennenkin kirjoittanut, kuinka tuon perheen 5-vuotias kysyi minulta kerran rappukäytävässä, että "saako teidän lapset todella olla kotona sinun ja vauvan kanssa? Kun meidän äiti on sanonut, että meidän pitää mennä päiväkotiin, kun me ollaan niin kovia riehumaan ja se haluaa olla vauvan kanssa kahdestaan."

Itsekin lähes vastaavaa seurannut. Omat lapset ihmeissään kyselevät, kun toiset menevät hoitoon. Heille kun on päivänselvää, että hoitoon mennään vain silloin, kun äiti JA isä ovat töissä. Jos jompikumpi vapaalla, myös he saavat olla "vapaalla". Sano siinä sitten, että kaikki vanhemmat kun eivät jaksa katsella omia lapsiaan...

Musta on moraalitonta viedä päivähoitopaikka sitä oikeasti tarvitsevalta ja haluan kasvattaa itse lapseni!

mutta sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Jos masennus olisi äitynyt vielä pahemmaksi kuin nyt oli, olisi esikoisella voinut ehkä olla parempi olla hoidossa. En tiedä.

vaikka olis kuinka masentunut, ei se lapsi sitä tajua. Huonoäitikin on silti sille lapselle se ainut äiti....

sain sairaan, paljon erityishoitoa vaativan vauvan ja mies oli masennuksen ja itsemurhauhkausten vuoksi sairaslomalla, eikä jaksanut eväänsä sohvalta liikauttaa. Hoidin siis koko perheen ja siinä tilanteessa todellakin oli hyödyksi, että sain toisen lapsista päiväksi hoitoon. En pitänyt kylläkään kokopäivähoidossa kuin pari ensimmäistä kuukautta, sen jälkeen on jatkanut osittaista viikkoa.

vaikka olis kuinka masentunut, ei se lapsi sitä tajua. Huonoäitikin on silti sille lapselle se ainut äiti....

Masentunut ihminen ei parane, jos tilanteelle ei tee jotain. Hän vain masentuu lisää ja käy itsetuhoiseksi, saattaa tehdä jotain itselleen tai lapsilleen. Tätäkö haluat?

Tunsin perheen, jossa oli 2-vuotias ja 3 kk:n ikäinen vauva. Äiti teki itsemurhan. Mutta on se joo hyvä, että ei laitettu pientä päiväkotiin, kun se huono äiti tai äidittömyyskin on parempi kuin se päiväkoti.

lapsi terve. Ei toinen lapsi kärsi toisen sairauden takia.

- synnytyksen jälkeinen masennus

- vaikeasti sairas pieni sisarus

- väsymyksestä itsarin partaalla oleva äiti

- äidin syöpä tai muu vakava sairaus

- vauvan koliikki ja pahat allergiat



Osuinko oikeaan. Kaikilla ketjuun vastannella aina samat _vakavat_ syyt. Olisi suorastaan hulluuttaa ja vastuuntunnotonta olla viemättä isompaa päikkyyn.



Mutta av:llahan tunnetusti liikkuu "sairasta porukkaa"