Miksi viette pienen (1-3 v.) kokopäivähoitoon, kun uusi vauva syntyy?

Meidän lasten 3ph-ryhmässä oli yksi tällainen kokopäiväinen 1,5-vuotias, joka sai sisaruksen. Äiti oli vauvan kanssa kotona ja lapsi jatkoi hoidossa 8-tuntisia hoitopäiviä. Isä toi hänet karjuvana pakettina joka aamu ja äiti haki hänet päivän päätteeksi kotiin ja nauroi, että aamukuljettaminen ei edes onnistuisi, kun lapsi ei suostu lähtemään hänen (siis äitinsä) mukaan.

Lapsi vaati tolkuttomasti huomiota hoitajalta ja varasi käytännössä hänen sylinsä kaikiksi aamupäiviksi.

Äidistä ratkaisu oli loistava, kun hän sai viettää aikaa kaksin vauvan kanssa, vedellä nokosia, käydä kaupoissa ja kaffella ja samalla tuli pedattua hoitopaikkaa nuoremmalle sisarukselle. Onneksi naapurin poika ehti hoitoon ensin, kun meidän vanhin läksi eskariin : )

Hah, se joka kirjoitti että tietäisittepä mitä puhutaan päiväkotien kahvihuoneessa "virikemammoista".. Eikös se vaan osoita sen yksinkertaisen asian, että jossain päiväkodeissakin voi olla niin tyhmiä hoitajia/opettajia, että eivät muuta puhuttavaa keksi? Ja kuules, teitäisittepä vaan millaisia hoitajia/opeja voi päiväkodeissa olla... Omat kasvatustaidot voivat olla aika hukassa!

Ei kannata yhtään puolustella sillä, että lapsi on vain osapäivähoidossa. Se vie SILTIKIN sen yhden kokonaisen paikan siltä lapselta, jonka vanhempi menisi ihan oikeasti töihin ja joka tarvisi sen paikan ENEMMÄN KUIN SINUN LAPSESI!



Subjektiivinen päivähoito-oikeus kun poistetaan (niin tullaan takuulla tekemään ennen pitkää), ja muutetaan niin että ne oikeasti masentuneet/muuten tarvitsevat (esim. lapsi tarvii puheen tms. takia hoitoa) saisivat paikan kun erityisesti sitä hakisivat jonkun tietyn tahon kautta, saadaan nämä lusmuäidit poistettua tästä systeemistä. He kun tietäisivät jo valmiiksi etteivät paikkaa lapselleen saisi sitä erityisen tahon kautta hakemalla, kun sinne vaadittaisiin ihan todelliset perusteet.

Pelkkä väsyminen ei riitä, vaikka se kuinka johtaisi ennen pitkää masennukseen. Ei voi vaan jättäytyä ajelehtimaan ja olettaa yhteiskunnan huolehtivan kaikesta, aikuiset ihmiset helvetti vieköön!!



Jos tekee lapsia eikä jaksa niitä hoitaa, on tehtävä ihan jotain muuta kuin vietävä lapset virikehoitoon viemään paikat niitä oikeasti tarvitsevilta. Piste.

Vuodatukseni oli siis tarkoitettu #89:lle.

ennen kuin itselläni oli jo kaksi lasta! Vähänkö järkytyin - ei ollut tullut edes mieleen, että joku veisi toisen lapsistaan päiväkotiin ja hoitaisi toisen kotona.

Mutta kaikkea oppii elämässä, näköjään.

Meidän naapurissa oli molemmat vanhemmat melkein 3 kk kotona perheen kuopuksen synnyttyä, mutta silti veivät kaksi isompaa ( jotka todellakin osasi leikkiä yhdessä, + että kahden metrin päässä oveaan vastapäätä asuttiin me, joilla samanikäisiä lapsia+ talo täynnä lapsia muutenkin) joka päivä päiväkotiin koko päiväksi.

Kun halusivat näes tutustua vauvaan rauhassa. Isommille sitä ei suotu.

Olen ennenkin kirjoittanut, kuinka tuon perheen 5-vuotias kysyi minulta kerran rappukäytävässä, että "saako teidän lapset todella olla kotona sinun ja vauvan kanssa? Kun meidän äiti on sanonut, että meidän pitää mennä päiväkotiin, kun me ollaan niin kovia riehumaan ja se haluaa olla vauvan kanssa kahdestaan."

ja samat mammat huutavat nyt pyhää raivoa kotihoidontuen leikkaamista vastaan, koska "pienten lasten paikka on kotona".

Vein reilu 2v päiväkotiin 2krt/vk, kun kuopus syntyi. Meille täysin oikea ratkaisu. Nyt kuopus reilu 1v ja esikoinen reilu 3v ja edelleen sama systeemi! Eipä voisi parempaa olla. Esikoinen viihtyy ja tykkää olla. On retkiä, lauluhetkiä ym. En veisi kyllä koko viikoksi, mutta tämä palvelee meitä KAIKKIA! Ja myönnän kauhean asia, että siinä mielessä olen varmaan sitten kovin itsekäs, kun nautin myös että saan niinä päivinä hoidettua esim. käytännön asioita ja myös hiukan enemmän huilattua. Mun milestä jos tuntuu hyvältä viedä esikoinen hetkeksi hoitoon niin mikäs siitä.. Urheus mitallia ei saa siitä että ei vie! :D Jokainen tekee sen mikä tuntuu parhaalta.

Kaikki tuon virikehoidon mahdollistama aika siihen, että opettelisit edes äidinkieltäsi kirjoittamaan, eiks niin?

Vai että oikein urheus mitallia...

sillä erotuksella, että yli 3.5 v sisarus voi mielestäni olla esim. 3 päivää viikossa hoidossa.

joka kehtaa tunnustaa saman mitä tuttujen äitien kanssa ollaan todettu (meillä neljällä äidillä siis vauvat ja esikoiset 1½-3-vuotiaita).

Jos isompikin lapsi on kotona, ei ole hetken rauhaa.

Itse ei voi nukkua päiväunia.

Isompaa pitää viihdyttää eikä voi keskittyä vauvaan.

Isommalle pitäisi tehdä ruokaa, siivota jäljet ja ulkoiluttaa. On ihanaa kun joku muu tekee sen! Vauvassa on paljon työtä.

Ulkoilu- ei tarvitse mennä ulos seisomaan vaan voi käydä perhekahviloissa rauhassa, kampaajalla, kahviloissa ym.

mutta sillä erotuksella, etten todellakaan veisi isompaa tämän takia päiväkotiin.

Et kai tosissasi kuvitellut, ettei kotiäidin arkeen kuulu paljon työtä? Kuvailet aivan normaaleja arkeen kuuluvia asioita, joista terve (lue: ei vakavasti masentunut tms.) äiti tai isä kyllä selviää.

Mutta vielä se subjektiivinen päivähoito-oikeus puretaan, niin ei ainakaan tarvitse muiden laiskuudesta maksaa.

Vanhemmat lapset ovat 2v ikäerolla, nyt 5v ja 7v, ja nyt kohta syntyy uusi vauva. En vienyt 2-v esikoista hoitoon kun vauva syntyi, vaan hoidin molempia kotona, ja kyllä näin jälkeenpäin ajatellen oli aika rankkaa aikaa, meillä kun esikoinen on aina ollut tosi vilkas. Toisaalta siltä kotiajalta on paljon mukavia muistoja, puistoruokailuja, retkiä tms. Kuten joku sanoi, se että on isompikin lapsi talossa pakottaa ulos vauvan kanssa neljän seinän sisältä. Kun esikoinen oli ihan vauva koin välillä tylsäksi sen, etä toljotti vain kotona ihan pikkuisen vauvan kanssa. Toisaalta sitten taas meni kyllä kakkosen imetys aika plörinäksi, en pystynyt siihen alusta asti kunnolla keskittymään. Esikoinen ei esim. 2v vielä osannut/halunnut katsoa telkkaria, ei lukea kirjoja, ei palapelejä jne. Oli tosi vilkas ja parhaiten sai purettua energiaa ulkona.

Noh, huonona äitinä sitten kuitenkin menin töihin kun äitiysloma päättyi, eli vauva oli n.10-11kk ja esikoinen 2,5v. Mies oli ollut pitkään (kuukausia) saikulla ja itse minimiäippärahalla joten ei siinä muuta kuin nieleskelty kyyneleet ja käärittiin hihat ylös ja duuniin. Esikoinen meni pieneen yksityiseen kielikylpypäiväkotiin, jossa ryhmässä n.7-10 lasta. Nuoremmalle saatiin aivan ihana, iäkkäämpi kokenut pph, joka todella hoiti lapsia rakkaudella. Todellinen lottovoitto. Hän tuntui enemmän mummilta kuin hoitajalta. Kertaakaan ei epäilyttänyt jättää lasta sinne hoitoon, vaikka niin pieni olikin. Miksi päivähoidosta puhuttaessa aina oletetaan, että ne kaikkein pienimmät viedään johonkin isoihin laitoksiin joissa valtavat ryhmäkoot ja tädit ei ehdi hoitaa? Minun kokemukseni on, että nimenomaan monissa perheissä ihan pikkuiset viedään pph:lle.

No nyt on sitten isommat lapset jo 7v ja 5v ja uusi vauva tulossa. Isoin on jo eskarissa, mutta 5v on nyt jäänyt ainakin toistaiseksi kanssani kotiin. Muutimme kauas pois edelliseltä paikkakunnalta joten ei olisi tullut edes kyseeseen jäädä sinne pph:lle missä hän on koko ajan ollut. Ainakin toistaiseksi 5v viihtyy kanssani kotona, mutta katsotaan kuinka pitkään. Ja esikoisen kohdalla en olisi voinut vastaavaa järjestelyä enää 5 vuoden kohdalla kuvitellakaan, niin sosiaalinen tapaus on, että ei olisi kyllä viihtynyt kotona. Eli lapset ovat erilaisia, se mikä toimii yhden kanssa ei välttämättä toimi toisen kanssa. Kyllä 5v ikävöi pph:ta ja kavereita sieltä, usein puhuu heistä. Puolin ja toisin lähetellään kortteja ja kuvia, ja pph on tulossa meille kylään kun uusi vauva on syntynyt.

Että näin. En tiedä mikä oli pointtini, ehkä vaan se, että kaikki ei ole aina niin ehdotonta ja mustavalkoista miltä näyttää. On paljon harmaan sävyjä välissä, asiat eivät ole aina joko-tai. Jonkun mielestä varmaan olin monsteriäiti kun vein 10kk hoitoon, toisaalta nyt se sama pikkuinen on jo 5v ja saa uudestaan olla äidin kanssa kotona. Ja siitä olen iloinen.

hoitaa niitä lapsia, kun kerran kotona oli? Edes osittain? Vai oliko oikeasti luut murskana sänkypotilaana?

Onpa laiskaa porukkaa osa äideistä.. Mutta vielä se subjektiivinen päivähoito-oikeus puretaan, niin ei ainakaan tarvitse muiden laiskuudesta maksaa.

Ja ihan pakko tämän meiningin on loppua, kun taloudellinen tilanne huononee koko ajan. Haluttaessa voidaan järjestää seuranta ja byrokratia hoitopaikan saamiseksi perustellusta syystä yksinkertaiseksi, kun tietotekniikka on käytettävissä.

Haukutaan että miksi teette lapsia niin pienillä ikäeroilla. No, jos kävi vahinko (katsokaas toiset tulee raskaaksi yhden kondomin hajoamisesta vaikkka ei olisi edes kuukautiskierto kunnolla käynnistynyt edellisen jälkeen) niin aborttiko olisi pitänyt tehdä? Sittenhän sitä vasta hakuttaisiin.



Sulle, yksi lto, jos joku perhe saa paikan ja maksaa hoidosta, sulla ei ole mitään mussuttamista kahvikuppisi kanssa siitä, kuka hoitoa tarvii ja kuka ei.



Itse olen hoitanut kotona nyt 4 vuotiasta esikoista ja 2,5 vuotiasta. Toukokuussa syntyy kolmas (edellä kuvailtu vahinko). Olen sairastanut masennusta jo pari vuotta ja kotona olo kahden pienen kanssa on ollut uuvuttavaa. Syksyksi olen hakenut lapsilleni paikka päiväkodista (n. 3pv vko n. 5h) että ei kävisi niinkuin joskus on käynyt: äiti vaan itkee väsymystään eikä pysty mihinkään.



Ei ehkä ole ihan teidän asia arvostella kun ette kuitenkaan voi varmoja olla, mikä kenelläkin on hoitoon viemiselle syynä.

täällä ole kiistämässä sitä etteikö sosiaalisilla ja vanhempien sairaudella syillä lapsi olisi oikeutettu päivähoitopaikkaan, näin on ja pitää jatkossa ollakin. Ketjun tarkoitus on kritisoida näitä ns. uusavuttomia äitejä joille terveenä ja täysissä järjissä ollessaankin oma alle 3v. lapsi on kuin pallo jalassa uuden vauvan synnyttyä.

Sittenpä ei tarvisi arvostella ketään, kun tuo subjektiivinen päivähoito-oikeus poistuisi. Kaikilla jotka sinne kunnalliseen päivähoitoon olisi lapselleen paikan saaneet, olisi oikea kunnon syy siihen 'virike'hoitoon.

Kyllähän sinä varmasti erityisen tahon kautta hakemalla saisit lapsillesi paikat tarhaan jos tilanne olisikin em., koska olet masentunut. (Ja kyllä, itse olisin sijassasi tehnyt abortin, jos et kerran jaksa, ja lapset pitää laittaa hoitoon, päällä vielä masennuskin!! Oikeasti, pitääkö sitä verta oikein kaivamalla kaivaa nenästään!?)

Joten mitä itse mussutat?!

Mä otin esikoiselle puoleksi vuodeksi päiväkotipaikan. 3 pvää viikossa ja klo 9-13. Ja siihen sitten ne maksimit suunnitellut vapaat päälle et pysyi kk hinta minimissä. Hoitoon vietiin kk ennen laskettua. Ei se ollut ollenkaan sitä mitä olin ajatellut sen olevan. Olin huolissani siitä että en yön imetettyä ja mahdollista koliikkivauvaa kannettuani jaksaisi päivisin olla läsnä 2,5 vuotiaalle. Huoletti sektiohaavan paraneminen ja kovat kivut joita oli esikoisen syntymän jälkeen. Ajattelin että esikoiselle tekisi hyvää saada muutakin virikettä arkeen kuin pelkkä äidin imetyksen seuraaminen. Kakkonen syntyi keskitalvella ja ulkoilun järjestäminenkin murehditutti,kun vastasyntynyttä vauvaa en olisi tohtinut raahata asukaspuistoon jonne useampi kilometri ja taloyhtiössämme ei asunut ainuttakaan leikkikaveria esikoiselle. Eikä ollut yhtiössä leikkipaikkaakaan. Olin touhunnut kokoajan esikoisen kanssa niin paljon että halusin että nuo askartelu-, laulu- ja leikkihetket pysyisivät eikä hänen tarvitsisi yksin tollottaa telkkaria päivät pitkät. Haaveilin siitä että kun vauva päivisin nukahtaa niin saisin itsekkin kömpiä perässä sänkyyn. Järkytys oli suuri kun ryhmäperhepäiväkodissa ei askarreltukkaan mitään, ei luettu satuja, ei laulettu, ei piirretty, ei muovailtu..ei siis mitään sellaista mitä pidin itsestään selvänä kuuluvan lapsen päivään. Siellä oli vielä puinen leikkikehä jossa juuri kävelemään oppinut lapsi seisoi vangittuna aina omaani sinne viedessä ja pois hakiessa. Katsoin niitä hoitajia jotka makasivat siellä sohvalla ja lapset leikkivät omia leikkejään suljettujen ovien takana. Se päiväkotikokeilu loppui meillä lyhyeen. Lapsikin osasi kertoa että tylsää oli. Joo nyt tästä aikaa vuosia ja lapsiakin jo kolme. Kotona hoidetaan kouluikään asti, ihan sama saanko siihen rahallista tukea vai en. Nyt naurattaa jo koko juttu. Mutta ei kukaan ole seppä syntyessään.

kuten on nytkin kun olen töissä. päiväkotipäiviä on nyt n. 3/vko, kun työvuorot on miehen kanssa järjestelty.



kun vauva syntyy kesän lopulla, lapsi jatkaa muutaman kerran viikossa osapäivähoitoaan (2-5h) sillä sen ikäinen kaipaa jo aika paljon leikkikaveria, eikä vauvasta ole leikkijäksi.

joka kehtaa tunnustaa saman mitä tuttujen äitien kanssa ollaan todettu (meillä neljällä äidillä siis vauvat ja esikoiset 1½-3-vuotiaita).

Jos isompikin lapsi on kotona, ei ole hetken rauhaa.

Itse ei voi nukkua päiväunia.

Isompaa pitää viihdyttää eikä voi keskittyä vauvaan.

Isommalle pitäisi tehdä ruokaa, siivota jäljet ja ulkoiluttaa. On ihanaa kun joku muu tekee sen! Vauvassa on paljon työtä.

Ulkoilu- ei tarvitse mennä ulos seisomaan vaan voi käydä perhekahviloissa rauhassa, kampaajalla, kahviloissa ym.

Meillä 2-v aloittaa syksyllä päiväkodin, kun toinen syntyy. Siis on pk:ssa 2 pvää viikossa ja nekin lyhyitä päiviä. Tämä siksi, että mun on pakko saada edes joskus nukkua päiväunet. Esikoisen kanssa yövalvominen oli todella uuvuttavaa ja nukuinkin aina hänen kanssaan päiväunia. Ilman niitä olisin luultavasti joko joutunut suljetulle osastolle tai minusta olisi tullut ihmisraunio. Yritän siis ennaltaehkäistä uupumustani.

Nyt tietysti joku rääkäisee, että ei olisi minunkaan pitänyt lapsia tehdä. No, minä satun olemaan sellainen ihminen, joka tarvitsee paljon unta. Mieheni ei tarvitse, pärjää 5-6h yöunilla tarvittaessa, mutta hän tekee pitkää työpäivää, joten en voi häntäkään velvoittaa joka yö valvomaan vauvan kanssa.

Tunnen itseni ja tiedän, että minulle on suuri henkireikä se, että pääsen vaikka 1-2 kertaa päivässä, kun esikoinen hoidossa, käymään vaikka kaupungilla kahvilla ilman, että pitää haukkana vahtia, ettei esikoinen juokse rullaportaisiin, auton alle jne.

Mutta en kyllä kokopäivähoitoon veisi 5 päiväksi viikossa esikoista. Kyllä haluan viettää paljon aikaa hänenkin kanssaan ja minusta hän ansaitsee saada olla kotona vielä paljon.

hoitaa lapsenne. Se mies tehköön vähän vähemmän töitä ja hoitakoon lapsia jotta sinä saat nukkua ja käydä kahviloissa. Ei se nyt niin voi mennä, että yhteiskunta hoitaa teidän lapsenne jotta terveet ihmiset saavat nukkua päiväunia ja shoppailla. Ymmärrän päivähoidon jos perhe ei mitenkään muuten voi asioita järjestää, mutta en sitä ettei edes haluta vaan kuvitellaan että se on yhteiskunta joka hoitaa kaiken meidän puolesta. Jättääkää ne lapset tekemättä jos ei ole edes halua tai yritystä ne itse hoitaa. Joten joo, kyllä sä voit sen miehen velvoittaa hoitamaan sitä lasta, se on sen ISÄ. Se on ihan yhtä velvollinen hoitamaan niitä lapsia kuin päiväkoti.

Miksi vain esikoisella on oikeus saada äidin jakamaton huomio? Se kuuluu perheen kaikille lapsille.

Ja eihän sitä vanhempaa lasta/lapsia hylätä kokonaan, sehän on vain arkipäivisin, ehkä vain osan päivää siellä päiväkodissa.

Olen tämän kirjoittanut tänne aiemminkin, ja silloin sain kommentit "et usko tuohon itsekään".

No kyllä uskon ja olen myös toiminut niin. Lapset nyt 12v 14v ja 16v. Kukin on vuorollaan saanut olla vähintään 5kk kanssani kaksin päivät kotona. Nuorinkin meni hoitoon ollessaan 1v 7kk.

esikoista. Ei koskaan, ei vaikka ne muut sisarukset olis päivähoidossa. Naurettava selitys siis.

joka kehtaa tunnustaa saman mitä tuttujen äitien kanssa ollaan todettu (meillä neljällä äidillä siis vauvat ja esikoiset 1½-3-vuotiaita). Jos isompikin lapsi on kotona, ei ole hetken rauhaa. Itse ei voi nukkua päiväunia. Isompaa pitää viihdyttää eikä voi keskittyä vauvaan. Isommalle pitäisi tehdä ruokaa, siivota jäljet ja ulkoiluttaa. On ihanaa kun joku muu tekee sen! Vauvassa on paljon työtä. Ulkoilu- ei tarvitse mennä ulos seisomaan vaan voi käydä perhekahviloissa rauhassa, kampaajalla, kahviloissa ym.

Miksi lisäännyit????

Olisit hankkinut Barbien tai Molla-Maijan

..eukot lisäänytte?????



Äitini kääntyisi haudassaan, jos tätä soopaa lukisi.

Niin vaan tuli surullinen mieli taas tällä viikolla kun pk:sta oman lapseni hain. Siinä portaiden edessä istui maassa yksinään todella pieni lapsi. Hän osasi juuri ja juuri hiukan kävellä, muttei päässyt itse ylös maasta. Tädeillä on muuta tekemistä ja juoruttavaa, eivät he vaivautuneet lainkaan auttamaan.



Säälittää ihan hirveästi nämä pienet :/