Miksi viette pienen (1-3 v.) kokopäivähoitoon, kun uusi vauva syntyy?

Oikeasti, miettikää nyt tampiot jotka huviksenne viette sitä esikoista virikehoitoon, kenelle se päivähoito on alkujaankin suunniteltu!!

Vituttaa joka kerta kun itse saa töitä ja pitäisi lapselle saada tarhapaikka, ei varmaan järjesty ja sitten kun järjestyy niin jostain hevon jeerasta. Samaan aikaan lähipäiväkodissa ne teidän pikku nicopetterit ja jennikajanniinat käyvät TYHJÄN TAKIA viemässä toisten paikkoja!!!



Miettikää vähän ennen kuin pukkaatte niitä penikoita tähän maailmaan vuoden välein; AINA on lähdettävä siitä oletuksesta, että jo yhden, saati sitten useamman lapsen kanssa ON helvetin rankkaa! Se on työtä, sen ei pitäisi kenellekään lapsia tekevälle tulla yllätyksenä.



Toivon myöskin TODELLA, että subjektiivinen päivähoito-oikeus poistuu. Ne, joilla on masennusta, sairautta tms. oikeita syitä lapsen päivähoitoon kun pienempi sisarus kotona, saisivat sitten vaikka erityisesti hakemalla sen paikan omalle lapselleen tarhaan. Ei näin niinkuin nyt, että jokainen joka hakee, saa tarhapaikan.



Joo, todellakin olen hiilenä, yritän juuri saada lapselle tarhapaikkaa, ja samaan aikaan kuulen, kuinka muutamakin puolituttu pitää lapsiaan huvikseen hoidossa näissä meidän lähitarhoissa. Ja mulla on oikeus olla vihainen. Itse olen oman lapseni kotona hoitanut, nyt olisi taas töihinmeno, ja se on ainoa syy miksi lasta tarhaan edes laittaisin. Se ei ole mikään saatanan huvikumpu!!

Etäopiskelua tosin (suurimmaksi osaksi), mutta opiskelua kuitenkin. Vauva tuhisi tyytyväisenä ja sain opiskeltua. Esikoiseni vaati puolestaan niin paljon huomiota, että en mitenkään olisi saanut opiskeltua siinä sivussa. Pakollisille luennoille sain luvan ottaa nuoremman, joka nukkui rattaissa sikeästi luentojen ajan. Ei olisi tullut mitään, jos puolitoistavuotias esikoinen olisi rampannut ympäri luentosaleja.

huvikumpu =D



Toi on niin totta. Subjektiivinen taitaa olla enemmänkin mamman subjektiivista oikeutta vetää lonkkaa ja "nauttia" olostaan, kun ei ajoissa tajunnu...

joka kehtaa tunnustaa saman mitä tuttujen äitien kanssa ollaan todettu (meillä neljällä äidillä siis vauvat ja esikoiset 1½-3-vuotiaita).

Jos isompikin lapsi on kotona, ei ole hetken rauhaa.

Itse ei voi nukkua päiväunia.

Isompaa pitää viihdyttää eikä voi keskittyä vauvaan.

Isommalle pitäisi tehdä ruokaa, siivota jäljet ja ulkoiluttaa. On ihanaa kun joku muu tekee sen! Vauvassa on paljon työtä.

Ulkoilu- ei tarvitse mennä ulos seisomaan vaan voi käydä perhekahviloissa rauhassa, kampaajalla, kahviloissa ym.

TEIDÄN KAMPAAJALLA KÄVIJÖITTEN LAISKAJAAKKOJEN LÖSÖPERSEITTEN TAKIA MINÄ JOUDUN YRITTÄJÄNÄ TYÖSKENTELEMÄÄN ILLAT JA VIIKONLOPUT, KOSKA MIEHENI ALOITTI OPISKELUN JA HOITOPAIKKOJA EI TÄÄLLÄ OLE!!ÄÄNESTÄN SITÄ JOKA LOPETTAA SUBJEKTIIVISEN PÄIVÄHOITO-OIKEUDEN!!

ennen kuin itselläni oli jo kaksi lasta! Vähänkö järkytyin - ei ollut tullut edes mieleen, että joku veisi toisen lapsistaan päiväkotiin ja hoitaisi toisen kotona.



Mutta kaikkea oppii elämässä, näköjään.

ole yhtään ymmärrystä siitä mistä on kyse? Sen minkä taakseen jättää niin edestään löytää. Kumpikohan on tärkeämpää, oma lapsi vai se äidin oma aika? Olisiko kannattanut harkita lasten hankkimista HIIUKAN kypsemmällä iällä jolloin ymmärrys olisi toista luokkaa? Kampaajalle ja kahvilaan ehdit elämäsi aikana tuhansia kertoja mutta omat lapsesi ovat pieniä vain kerran..

joka kehtaa tunnustaa saman mitä tuttujen äitien kanssa ollaan todettu (meillä neljällä äidillä siis vauvat ja esikoiset 1½-3-vuotiaita).

Jos isompikin lapsi on kotona, ei ole hetken rauhaa.

Itse ei voi nukkua päiväunia.

Isompaa pitää viihdyttää eikä voi keskittyä vauvaan.

Isommalle pitäisi tehdä ruokaa, siivota jäljet ja ulkoiluttaa. On ihanaa kun joku muu tekee sen! Vauvassa on paljon työtä.

Ulkoilu- ei tarvitse mennä ulos seisomaan vaan voi käydä perhekahviloissa rauhassa, kampaajalla, kahviloissa ym.

Jos ehkäisy pettäisi ja tulisin raskaaksi niin, että lapsille tulisi alle 3 v ikäeroa ja kuopus olisi samanlainen kuin esikoinen, en saisi nukkua kuule minuuttiakaan koko vuorokaudessa. Esikoinen kun kävi nukkumaan vasta aamulla, yön itkeskeli niin, etten ehtinyt nukahtaa itkujen väleissä. Yliväsyneenä taas ei uni kertakaikkiaan tule, kun en meinaa edes kestää olla paikallani, joten illan päiväunetkaan eivät olisi mahdollisia.



Väsyneenä muutun vaaralliseksi sekä itselleni että lapselleni. Ajatus vain katkeaa kesken ja lapsi jää vaaralliseen paikkaan tai veitsi jää hänen ulottuvilleen tmv. Tuntuu kummalliselta, että jotkut pysyvät toimintakykyisinä, vaikkeivät saisi nukkua kuin pari tuntia vuorokaudessa. Itselläni alkaa pätkiä jo vajaan kuuden tunnin kohdalla.

ennen kuin itselläni oli jo kaksi lasta! Vähänkö järkytyin - ei ollut tullut edes mieleen, että joku veisi toisen lapsistaan päiväkotiin ja hoitaisi toisen kotona.

Mutta kaikkea oppii elämässä, näköjään.

Luulin ennen lapsia ilmeisen naiivisti, että kaikki äidit haluavat olla lapsiensa kanssa. Meillä oli tosi hauskaa aikoinaan, kuopus syntyi kun esikoinen oli 2 v 8 kk. Oikein laskin päiviä äitiysloman alkuun, hän jäi päivähoidosta pois täsmälleen samana päivänä kun äitiyslomani alkoi. Ihania päiviä vietimme kotona! Aikamoisia prinsessa Ruususia valtaosa näyttää olevan, joskus pienten lasten äitinä väsyttää, näin se on.

Vaikka siis itse olen käyttänyt subjektiivista päivähoito-oikeutta, ihmettelen silti alle 3-vuotiaiden ja jopa alle 2-vuotiaiden laittamista päiväkotiin pois tieltä, kun kuopus syntyy. Meillä esikoinen jatkoi tutussa ryhmässä tuttujen kavereiden keskellä ja hyötyi itse päivähoidosta, mutta pienen laitto pois kotoa sisaruksen syntymän takia tuntuu aika julmalta tavalta. Noin pieni (alle 2-vuotias) kokee varmasti hylkäämisen tunteita, kun äiti on kotona vauvan kanssa. Lisäksi en ymmärrä, miksi ei ole tehty perhesuunnittelua, mietitty ikäeroa ja omia voimavaroja. Jos lapselle tekee sisaruksen vasta, kun tämä on 3-vuotias, voi hänet laittaa kerhoihin ja harrastuksiin tai päivähoitoonkin. Miksi siis tehdä lapset niin lyhyellä ikäerolla, jos jo heti alkuun tietää, että ei tule isompaa lasta jaksamaan kotona, vaikka molemmat lapset ovat terveitä ja normaaleja? Niin kuin sanoin, jäävi olen kenenkään ratkaisuja moittimaan. Silti hämmästyttää ja ihmetyttää tämä etukäteisvarmuus jaksamisen puutteesta ja se, että sille ei olla valmiita tekemään mitään muita ratkaisuja (kuten vauvan siirtämistä seuraavaan vuoteen).

Tätä sitten eivät ainakaan lähipiirini ihmiset tajua. Olen itse sitä mieltä, että paras ikäero on vähintään 3 vuotta. Anoppi yrittää painostaa minua "tajuamaan", että kyllä kaksi vuotta on paras - hänen omansa kun olivat 1v8kk ikäerolla, niin hänellähän on kokemusta tuosta 2v ikäerosta (not). Esikoiseni valvotti sen verran eikä raskauskaan olut helpoimmasta päästä, että olen alusta asti ajatelut pidempää ikäeroa. En kertakaikkiaan jaksaisi valvoa niin paljon kuin se vaatisi, mikäli toinen olisi lähellekään samanlainen kuin esikoinen, joka ei edes ollut vaikeimmasta päästä. Tätä vain eivät tuttavani halua ymmärtää, vaan pitävät jotenkin tyhmänä. Kun eihän niistä yli 3 v ikäerolla sitten ole seuraa toisilleen. Ihan kuin se olisi tärkeintä elämässä, että on pienenä seuraa sisaruksestaan.

Asun Helsingissä ja tutuilla ei kertakaikkisesti ole turvaverkkoja. Ystäväpiirissä tosi monet saaneet lapsia pienellä ikäerolla. Jos sisarus on isompi, vaikkapa >3 v, niin äiti on ehkä pärjännyt molempien kanssa kotona, ja isosisarus käynyt srk-kerhossa tms.

Mutta jos ikäeroa on alle 2 v, niin pikkuinen isosisarus on lähtenyt päiväkotiin :( Ymmärrän senkin, että jos ei tukiverkkoja ole, niin kiljuvan 2 v:n kanssa on todella hankalaa. Nukkuvat niin eri tahtiin vauvan kanssa.



Itse en tehnyt näin. Isosisarus oli kotona (ja palkatun 'tytön' kanssa ja kerhossa).



Ei kannata huudella ja tuomita, jos itse asuu mummilan naapurissa. Tai jos muuten vaan on ottanut elämäntehtäkseen martyyriäidin kruunun hiomisen. Näillä äideillä on ollut vain tarkoitus selvitä arjesta. Eivät ehkä ihan sisäistäneet, kuinka raskasta pk:ssa on. 1-vuotias tuntuu yhtä äkkiä (varmaan?) niin isolta ja taitavalta ja virikkeitä kaipaavalta, kun vieressä on vastasyntynyt.

Yhyy, mun tarvii saada nukkua päiväunet, mun tarvii saada käydä rauhassa kahvilassa, yhyy, sitä esikoista pitää viihdyttää ja ruokaakin laittaa. Ei hyvää päivää!



Mikä saakutin pakko niitä lapsia on tehdä pienillä ikäeroilla, jos sitä arkea ei sitten jaksa/huvita pyörittää?!



Yhteiskunnan vastuullako ne teidän lapset on? Ja se, että saatte rauhassa maata kotona, ja nauttia äitiydestä? Voi taivas että sapettaa moiset.

luettuani ketjua huomasin keskustelua hyvästä ikäerosta. Minusta meidän 1.5-v on ollut todella hyvä ikäero.

En olisi selvinnyt ihan ilman apua. Mutta apuna oli palkattu hoitotäti ja sitten srk:n 2-vuotiaiden kerho. Näillä mentiin, ja nyt on mahtava katsoa, kuinka tärkeitä sisarukset ovat toisilleen

äh, miksi viestini katkesi?? Jatko meni jotenkin näin...

av:n logiikalla lapset pitäisi kai "nakkia" niin suurella ikäerolla, että varmasti ja aina pärjää yksin ilman apua??

nakkia = hankkia

monet näistä perheistä, jotka vievät esikoisen tosi pienenä hoitoon, ovat uuvuksissa. Esikoinen kiukkuilee, kun on tullut lapsi taloon, eikä vanhemmat osaa oikein tehdä asialle mitään.



Monet eivät tule ajatelleeksi, että esikoinen on paljon helpompi, jos saisi olla kotona. Päiväkoti on stressaava paikka, jossa on tiukat aikataulut. Päiväkotipäivän jälkeen on ehkä äiti levännyt, mutta lapsi on superväsynyt. Ei sekään kovin helppoa ole.



Itse olen pitänyt aina lapset kotona, jos olen itsekin, myös 5-vuotiaani on kotona. Elämä on ollut tosi helppoa, aina äitiysloman alkamisen jälkeen oikein huomaa, miten lapset muuttuvat iloiseksi ja rauhalliseksi, kun saavat olla pois päiväkodista.



Minä nukun yöllä ihan hyvin. Isommat lapseni nukkuvat 10-12h joka yö ja vauva herää kerran yössä, joten saan joka yö vähintään 6h yhtämittaista unta. Sen jälkeen saan nukkua vielä toisen 2-3h pätkän ennen kuin isommat lapset heräävät. Tämä unimäärä riittää minulle hyvin ja on ihan kohtuullista. Jos väsyttää, voin nukkua päiväunia vauvan ja keskimmäisen kanssa. Esikoinen osaa hetken leikkiä huoneessaan tai lukea kirjaa tai joskus ottaa itsekin torkut, dvdkin joskus pelastaa

vaikka olis kuinka masentunut, ei se lapsi sitä tajua. Huonoäitikin on silti sille lapselle se ainut äiti....

Masentunut ihminen ei parane, jos tilanteelle ei tee jotain. Hän vain masentuu lisää ja käy itsetuhoiseksi, saattaa tehdä jotain itselleen tai lapsilleen. Tätäkö haluat?

Tunsin perheen, jossa oli 2-vuotias ja 3 kk:n ikäinen vauva. Äiti teki itsemurhan. Mutta on se joo hyvä, että ei laitettu pientä päiväkotiin, kun se huono äiti tai äidittömyyskin on parempi kuin se päiväkoti.

Ja mietin jo nyt, miten tulen selviytymään, jos toinen on yhtä huono nukkumaan kuin esikoisemme. Meidän lähellä on onneksi perhetupa, johon voi viedä lapsen hoitoon pariksi tunniksi. Käymme nyt nämä viimeiset kuukaudet ennen vauvan syntymää tutustumassa paikkaan ja tarkoitus olisi viedä esikoinen tarvittaessa hoitoon 3h kerrallaan 1-2 kertaa viikossa, jotta saan välillä hetken levätä. Myös anoppia aion hyödyntää, jos hän apuaan tarjoaa. Omat vanhempani asuvat valitettavasti toisella puolella Suomea.

kun lukee näitä kirjoituksia. Samaan aikaan vastustetaan kiivaasti kotihoidontuen leikkauksia ja sitten viedään kuitenkin se oma pieni esikoinen päiväkotiin. Jotta saadaan rauhassa lomailla ja kahvitella vauvan kanssa. Mihin nyt unohtui se päiväkotien pahuus ja kotihoidon tärkeys? Kyllä on oikeesti poliitikoilla töitä tämän nykyisen kotihoidontuen ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa...

Onkohan nämä samat mammat nyt allekirjoittaneet sen kotihoidontuen säilyttämiseksi tehdyn adressin :)

vaikka olis kuinka masentunut, ei se lapsi sitä tajua. Huonoäitikin on silti sille lapselle se ainut äiti....

Masentunut ihminen ei parane, jos tilanteelle ei tee jotain. Hän vain masentuu lisää ja käy itsetuhoiseksi, saattaa tehdä jotain itselleen tai lapsilleen. Tätäkö haluat?

Tunsin perheen, jossa oli 2-vuotias ja 3 kk:n ikäinen vauva. Äiti teki itsemurhan. Mutta on se joo hyvä, että ei laitettu pientä päiväkotiin, kun se huono äiti tai äidittömyyskin on parempi kuin se päiväkoti.

Miten hemmetissä se vaikuttaa masennukseen että lapsi on hoidossa? Tarviihan sitä päästä ylös sängystä viedäkseen se sinne! Sitten apaattisena AV:lle? Hitto te lusmut ette ole masennusta nähneetkään!