Mies ilmoitti tänään, että on kypsä tähän lapsiperheen arkeen ja

Nyt et lähde minnekään. Oot muutenkin kauheen paineen ja muutoksen alla. Mies pakatkoon omat kamansa ja häipykööt.



Tosin voisit ehdottaa myös jotain parisuhdeterapiaa, mutta mitenkähän onnistuisi. Taitaa olla täys pelle mieheksi.



Voimia nainen. Kyllä sä selviät kun me muutkin ollaan selvitty!

Voisit myös herätellä miestäsi sanomalla ihan pokkana että oot ajatellu itseasiassa ihan samaa. Eli oisko sillä mitään ideaa mihkä ne lapset vois sit laittaa ja voisko sun miehes soitaa sen jutun ku sä oot oikeesti nyt niin poikki tähän koliikkiin ja kaikkeen et taidat lähtee heti huomena. Jos vaan pokka pitää niin uskon et vois ukkoskin vähän miettiä et mitä vastuu tarkoittaa. Kaikki kun ei voi siitä paeta, miksi ukkos vois mut sä et?

Olisiko niin että mies on väsynyt arjenomaiseen ja aina samaan perhe-elämään, jos hän rakastaa sinua vielä niin miten olisi kahdenkeskinen get-away vaikka viikonloppuna.. Hotelliin ja vaahtokylpyjä kahdestaan ja ravintolaan syömään..



Puhun kokemuksesta sillä olin mieheni kanssa juuri samalla tavoin eron partaalla, mutta tuolla keinolla saimme suhteeseemme uuden liekin..



Mieti siis: onko syynä suhteen arkisuus jonka voi korjata ja anna sitten vasta periksi. =)

Mi

Mitäs jos SINÄ ilmoitat olevasi kypsä ja että lähdet? Mitä miehes mahtais siihen tuumia?

Jos joku nainen ilmoittais tekevänsä noin, yhteiskunta sylkis päälle!

Miehen pitäisi ensinnäkin vähän kypsyä ja selittää mistä on kyse. Toiseksi teillä on pieniä lapsia, eikä silloin niin vain lähdetä. Tuollaisia asioita pitää rauhassa ja ajan kanssa miettiä! Rauhoitu nyt vaan.

että lasten herättyä olisin edes jonkinlaisessa järjellisessä tilassa. Kyllähän minun täytyy tästä selviytyä jo pelkästään lasten takia. Tämä tuli vaan kuin salama kirkkaalta taivaalta...olen itse ollut tuon koliikkitaistelun kanssa niin loppu, etten olen huomannut mitään. Olen yrittänyt olla rasittamatta miestäni ja tehnyt itse kaiken...hoitanut kodin ja lapset parhaan kykyni mukaan, mutta kyllähän se koliikki-itku on hermoja raastavaa.

ap

Teillä kuitenkin tosi pienet lapset. Jos miehesi on niille " mustasukkainen" . Sinun aika kuitenkin menee lasten kanssa, joten jos mies tuntee jäävänsä vaille huomiota.



Ei kai nyt mikään liitto voi päättyä yhtäkkiseen kyllästymiseen. Jutelkaa, levätkää. Jos mies kävis vaikka viikonlopun jossain nukkumassa.



Voimia!

kuka ottaa koliikkivauvan hoitoon?

ap

Eikä lainkaan nojalla voi heittää sua noin yks kaks vaan pois tuuleen ja tuiskuun lapsien kanssa, vaikka asunto olisikin yksin hänen omistamansa..

ja jos ei oo yksin hänen omistuksessaan niin silloin sulla on yhtäläinen oikeus jäädä siihen asumaan ja lasten kanssa varmasti suurempi..

mut eikähän asia oo kuitenkin ettei se nyt ihan noin yhtäkkiä päättämällä ihan oo vielä ajankohtaista.. jonkinlainen harkintaaika kuitenkin on.. voihan siotä sammakoitakin suustaan päätsää jota katuu myöhemmin..

Kerrot, että olet tehnyt itse kaiken? Miten mies sitten voi olla yliväsynyt? Kuulostaa aika lapselliselta mieheltä tuo... Koliikkikin menee varmasti kohta ohi, on vain muutamasta viikosta tai kuukaudesta kiinni. Sen hänenkin pitäisi tajuta.

jos vaikka voisimme silloin puhua ja miettiä, mitä hän tarvitsee, että jaksaisi paremmin tätä arkea.

Olen yrittänyt jo sitäkin, että olemme lasten kanssa kyläilemässä iltaisin, että mieheni saa levätä ja hengähtää yksikseen kotona...no toivottavasti hänellä olisi jotain ideoita/ajatuksia...siis muita kuin vain avioero.



Sitä luulee, että on jo jaksamisensa venyttänyt äärirajoille, mutta pakkohan tähänkin on jostain jaksamista löydettävä.

ap

Siitäkin voi väsyä. Kyllä hänkin mielellään pitäisi taukoa kotona...

Ja sanot et jos mies lähtee lätkimään, niin ainakin toinen lapsista lähtee mukaan. Tällä hetkellä se on nuorimmainen, koska et jaksa enää koliikki-itkuja kuunnelle.



Suosittelen myös tuota viikonloppureissua ja avioliittoneuvontaa.



Ja kolmanneksi Suomessa ollaan säätämässä juuri lakia, joka ei mahdollista vanhempien erota, ennenkuin nuorin lapsista on 2v! :-) (toivotaan, että lakialoite etenee vauhdilla...) Joten juuri nyt mitataan kestävyyttä, onko mies todella mies. Vai pakeneeko heti paikalta, kun vastuuta pitäisi ottaa. Kuis Suomi ois Kollaalla kestänyt, jos kaikki miehet olisi paennut paikalta??? EIhän miehesi ole tainnut taistella vasta kuin 1v2kk vai kuis se meni?? Jäljellä enää 1 v 10 kk, sitten jo helpottaa roimasti!!

Jos kerran miehesi haluaa erota, lähteköön hän itse ja muuttakoon muualle.

" pehmentää" hänen kotona oloaan...siis että hän saisi levätä ja ladata akkuja työpäivän jälkeen...mutta kun asia on vain niin, etten kolliikkista vauvaa saa hiljennettyä ja kyllä tuosta taaperostakin ääntää lähtee kun hän leikkii...

ap

johtimensa! Jos ei kerran ole kypsä isäksi!



Ettei enää tee kenelläkään muulle tälläistä temppua. Pamauttaa vaimonsa 2 kertaa raskaaksi, noin lyhyellä välillä ja sitten sanoo, etten tätä kestäkkään!!

sekaisin olen minäkin.

ap

Siellä se on töissä saanut olla ihan eri ympäristössä, ei ole tarvinnut kuunnella lapsen itkua samalla tavoin kuin äiti. Ja sitten sen pitäisi vielä työpäivän päätteeksikin (-kö?) saada vielä levätä? Kyllä kunnon mies tuossa vaiheessa lähettäis äidin nukkumaan ja ottaisi itse komennon edes muutamaksi tunniksi. Ei kai nyt ole tarkoitus, että äiti hoitaa YHTEISIÄ lapsia 24 h?



Tää on niin tyypillistä tätä palsta. Vain ANSIOTYÖLLÄ on jotain merkitystä ja arvoa:(((.

Kumma mies jos ei edes iltaisinkaan kestä vähän perhe-elämää...



Et vastannut ap kysymykseen millä tavoin mies on osallistunut perhe-elämään? Onko heräillyt yöllä vauvan huutoon? onko iltaisin kanniskellut koliikkivauvaa? Jos vastaat ei, niin en tiedä mistä mies valittaa. Oikeesti?

kerro miehellesi, että elätte aivan tavallista perhe-elämää, niinkuin useimmissa suomalaisissa perheissä. Tuskin sun miehelläsi sen raskaampaa on kuin kaikilla muilla isillä.