Annatko miehesi käydä lounalla, kahvilla tai kaljalla naispuolisen ystävän kanssa?

Meillä ei erotella ystäviä sukupuolen mukaan.

Miehellä on mies- ja naispuolisia ystäviä, ja niin on minullakin. Ja siis sellaisia, joita tapaamme itseksemme, ei vain ystäväperheen "osia".

Tuollaisesta ei hyvä seuraa. Kun tulella leikkii, tahtoo polttaa näppinsä ajan mittaan.

mä en enää edes olisi sellaisen miehen kanssa, jolla täytyy saada olla niitä naispuolisia ystäviä.

Niin monesti on nähty, mitä nämä "ystävyydet" oikeasti ovat.

Aika harvoin on niin, ettei kummallakaan ole mitään taka-ajatuksia, ja jos kovin paljon viettää aikaa toisen kanssa, siinä on kuitenkin niin helppo ihastua.

Mies rakastui siinä menossa. Eli mies on nyt ex.



En tiedä, antaisinko tulevassa suhteessa. Tulella ei kuulu leikkiä.

käykin (työkavereita, entisiä työkavereita, entisiä opiskelukavereita ym). Käy sekä kaljalla, syömässä että kahvilla. Ja mieheni on 44v, nuo naiset 25-49v.



Luotan, siksi saa käydä.

Miehellä on useitakin hyviä naispuolisia ystäviä. Iso osa heistä on lesboja, loput sellaisia pohjattoman kilttejä naisihmisiä. Osan kanssa olen itsekin hyvä ystävä, osan kanssa emme ole läheisiä mutta hyvissä väleissä.



Yhden kanssa mies jätti tapaamiset siksi, että en tullut hänen kanssaan toimeen. Tai minä yritin kaikkeni, mutta tämä nainen oli tosi outo minun seurassani. Sanoin miehelleni, että saa tavata ystäväänsä jos tykkää, ei haittaa minua, mutta minä en aio enää tavata häntä. Ja siihen jäi miehenikin osalta.

aikuisen ihmisen tehdä mitä parhaaksi näkee.

aikuisen ihmisen tehdä mitä parhaaksi näkee.

Ja sitäpaitsi minulla on monia erittäin läheisiä ystäviä jotka ovat miehiä, olen jopa ollut heillä yötä sohvalla nukkumassa. En ajattele ystäviäni seksuaalisesti, jos yritän niin tuntuu typerältä. En osaisi tehdä heidän kanssaan mitään seksuaalista...

Sitten on niitä miehiä kenen kanssa se kipinä on, heidän kanssa en ole tekemisissä. Ja jos olen heidät joskus tavannut miehen kanssa olen esitellyt heidät ystävinäni, mutta en ole antanut mitään viitteitä kipinästä, en myöskään flirttaile muiden miesten kanssa mieheni läsnäollessa. Se on epäkunnioittavaa enkä halua kohdella miestäni niin.

Minullakin on muutama miespuolinen ystävä, joita näen ja joille soittelen. Miehenikin tuntee heidät ja on hänelle ihan ok. Olen ollut tällaisen ystävän luona yökylässäkin lapseni kanssa ja saunotaan yhdessää jne... Ei mitään ongelmaa kenellekään. Olen tuntenut ystäväni yli 20 vuoden ajan ja meillä molemmilla on parisuhteet siinä vaihtuneet, mutta koskaan emme ole edes suudelleet, koska meidän välillämme ei ole mitään sellaista.

niin tottakai voisi käydä hänen kanssaan kahvilla tai kaljalla. Itse asiassa hän olikin entisen naapurin rouvan luona kahvittelemassa pari päivää sitten samalla kun lapsemme leikkivät keskenään. Itse kuulin asiasta vasta jälkikäteen, mutta eipä siinä mitään. He tulivat hyvin juttuun jo silloin kun oltiin naapuruksia ja lapset ovat hyviä ystäviä edelleen. Mieheni on aikuinen ihminen, joka osaa kyllä kontrolloida omaa käytöstään. Minun ei tarvitse tehdä sitä hänen puolestaan. Jos hän haluaisi pettää minua, maailma on tilaisuuksia pullollaan enkä minä mahtaisi asialle tuon taivaallista. Mutta onneksi voin luottaa siihen, että hän on minun kanssani siksi, että haluaa olla. Se riittää.

ystävä mies vai nainen. Ystävä kuin ystävä ja kyllä me molemmat saamme käydä ystävien kanssa ulkona tekemässä mitä haluamme ihan ilman toisen lupaa. En minäkään ala mieheltäni lupaa kyselemään, jos haluan mennä kaljalle naapurin Ollin kanssa. Tosin meillä ei kyllä myöskään sanota, että ei voi toinen tulla mukaan, jos hän haluaa. Jos joskus ollaan siinä pisteessä, että lupa pitää kysyä, niin se on kannat vastakkain, kiitti vaan.

...nainen olisi minullekin tuttu. Siis siten, kuin miehen poikakaverit ovat - käyvät meillä kahvilla yksin tai perheineen, me käydään heillä kylässä, käydään yhdessä joskus leffassa tai ravintolassa tms.



Eli jos siis nainen kuuluisi tällä tavalla normaalisti meidän tuttavapiiriin.



Mutta jos olisi joku ystävä, jota ei esiteltäisi minulle eikä kutsuttaisi meille kylään kuten muita tuttaviamme eikä meitä kutsuttaisi koskaan pariskuntana hänen luokseen - sitten en antaisi.



Jos nainen olisi miehen ystävä kuten muutkin ystävänsä ovat, mikäs siinä. Jos suhde olisi outo siinä mielessä, että minä en koskaan saisi tätä naista tavata niin sitten olisi keskustelun paikka.



On minullakin kaverina mies, jonka kanssa käyn joskus esim. kävelyllä yhdessä. Ei mies ole siitä haloota nostanut. Mutta yhtä hyvin mies voisi tulla meidän kanssa kävelylle tai tämän ystävämiehen luo kahville, jos minäkin olen menossa.

jos luottamuksenne on tuolla tasolla, niin miten uskotte miestänne, kun hän sanoo menevänsä "poikien" kanssa kaljalle? Helppohan se on valehdella, että menee Maken kanssa yksille, mutta oikeastihan se äijä voi yhtä hyvin olla oikeasti vaakamamboilemassa Maijan kanssa...

..vai tosi lapsellinen. EN IKINÄ voisi antaa tai olla antamatta lupaa johonkin. Ei ole aikuisten täysijärkisten suhde sullakaan.

Oletteko tosissanne?

Siis aikuista ihmistä kohdellaan kuin alaikäistä teiniä - ANNETAAN LUPA tehdä jotain tai ollaan antamatta?

Kertokaa minulle yksinkertaiselle, jolla takana useampi pitkäaikainen parisuhde, millainen on sellainen pari, jossa oikeasti tehdään vaan sitä mitä toinen ANTAA tehdä?

Annatte anaaliseksiä jos toinen keksii sitä pyytää, vaikka kuinka pahalta tuntuisi, mutta ette anna mennä naispuolisen ystävän kanssa lounaalle?

Jos näin on, niin miettikää pieni hetki, oletteko ihan viisaita.

Tapaamme parhaimmillaan useita kertoja viikossa eikä mieheni ole vastaan laittanut. Ilman muuta siis antaisin myös mieheni tavata naispuolisia ystäviään. Joskus hän viettääkin aikaa naisten kanssa, joihin on tutustunut vaikkapa jossain harrastuksessaan. Minä en heitä tunne enkä oikeastaan haluakaan. Kuitenkaan minua ei lainkaan haittaa, vaikka mieheni tapaisi useamminkin näitä tyttökavereitaan. En jaksa tuhlata aikaani pelkäämällä, että mies pettäisi. Ja se on selvää, että pitkässä parisuhteessa joskus hieman ihstutuaan tai hetkellisesti muuten kiinnostutaan muistakin naisista/miehistä. Eihän sille mitään voi. :)

katsoin sellaisen haastattelun, missä yliopisto-opiskelijoilta kysyttiin, voivatko mies ja nainen olla vain ystäviä (siis ettei toista ajatella seksuaalisesti), naiset vastasi, että kyllä, ja miehet, että ei :) Varmastikaan ei tietty suurinta osaa naisista haittaa, vaikka heidän miehensä miettisi ystäväänsä siinä mielessä, kunhan ei tee mitään, mutta että luultavasti naiset helpommin voi suhtautua mieheen sukupuolettomana olentona kuin toisinpäin.

Olen miehenä kyllä puolittain samaa mieltä. Jos nainen miellyttää ulkönäöltään silmää, niin kyllähän sitä vähän pakostakin tuntee fyysistä vetoa. Henkinen puoli onkin sitten ihan eri juttu, eli naispuolisista kavereistani en ole sen kummemmin kiinnostunut vaikka kieltämättä osalla heistä onkin kroppa kunnossa.