Annatko miehesi käydä lounalla, kahvilla tai kaljalla naispuolisen ystävän kanssa?
Kyse ei siis olisi mistään työasioista, vaan tapaaminen liittyisi puhtaasti vapaa-aikaan ja kyse olisi miehesi ystävästä. Sinä et tietenkään voisi liittyä seuraan, vaan ainoastaan miehesi tapaisi ystäväänsä (naista).
Perustelut, miksi annat tai et anna.
Kommentit (55)
Mutta meillä on myös sellainen periaate, että sellaisia ystäviä ei kummallakaan ole, joita toinen ei voi tavata.
En vain tykkää, että mieheni tapaa muita naisia, koska tiedän siihen liittyvän aina seksuaalista kiinnostusta.
yääk.
katsoin sellaisen haastattelun, missä yliopisto-opiskelijoilta kysyttiin, voivatko mies ja nainen olla vain ystäviä (siis ettei toista ajatella seksuaalisesti), naiset vastasi, että kyllä, ja miehet, että ei :) Varmastikaan ei tietty suurinta osaa naisista haittaa, vaikka heidän miehensä miettisi ystäväänsä siinä mielessä, kunhan ei tee mitään, mutta että luultavasti naiset helpommin voi suhtautua mieheen sukupuolettomana olentona kuin toisinpäin.
mutta minun mielestä se on todella pitkälti luonnekysymys. Mulla on miespuolisia kavereita jotka ei millään tapaa ajattele minua "silleen", eikä muitakaan naispuolisia kavereitaan.
Sitten taas suuri osa selvästi puhuu miesten kesken kaveripiirin naisista silleen.
Mutta miehiäkin on erilaisia, siinä missä naisiakin. Uskon kyllä että prosentuaalisesti näitä ihmisiä, jotka miettivät kaikki vastakkaisen sukupuolten edustajat seksuaalisesti, on enemmän miehissä.
kyllä molemmat osaa miettiä missä on ja kenen kanssa. Minun puolesta olisi ihan ok. Millä sitä edes estäisi miestä lounastamasta jossain, emme me ainakaan ole yhdessä 24/7.
..vai tosi lapsellinen. EN IKINÄ voisi antaa tai olla antamatta lupaa johonkin. Ei ole aikuisten täysijärkisten suhde sullakaan.
Miehelläni on oikeus pitää muistakin ihmisistä kuin minusta.
Minun tuttavapiirissäni ei kukaan käy tuolla tavalla kaksistaan missään.
Tuollaisesta ei hyvä seuraa. Kun tulella leikkii, tahtoo polttaa näppinsä ajan mittaan.
Vaikka luotan miesystävääni, olin aika kummissani ja loukkaantunut, kun ollessamme lähdössä hänen naispuolisen ystävänsä synttäreiltä tämä ystävä sanoi vain kumppanilleni, minut ja oman avomiehensä täysin ohittaen, " mennään taas joskus kaljalle päivittämään kuulumisia". Eikö tuo ollut aika tökeröä ja epäkohteliasta minua ja hänen miestään kohtaan?
Miesystävälleni sanoin jälkeen päin, että kokeilisi ehdottaa nelistään menoa, jos tämä nainen soittaa; mutta voi kyllä mennä kahdestaankin, kunhan ei mene minun selkäni takana salaa. Jos sitten selviäisi, että treffailee salaa muita naisia, niin valintatilanne olisi: joko minä tai ne.
Ja jos toinen haluaa pettää, ei se siitä ole kiinni. Pettäjä löytää tilaisuutensa.
Puolisoa ei voi rajotitaa eikä pettämistä ei voi estää. Se on jokaisen oma päätös.
Miehelläni ei ole sellaisia naispuolisia ystäviä, joidan kanssa pitäisi käydä lounaalla, kahvilla tai kaljalla.
Meillä toimii perusluottamus toisiimme ja parisuhteeseemme. Ja lisäksi mulla itselläni on pari erittäin hyvää miespuolista ystävää, jotka ovat todellakin Ystäviä.
koko lähes 20 vuotta kestäneen avioliittoni aikana kahvilla, kaljalla, risteilemässä ja missä huvittaa. Olisi aika mautonta jos itse kuitenkin rajoittaisin puolestani miestäni, vai mitä?
Väitän että pitkähkö, onnellinen avioliittoni perustuu paljolti juuri tilan antamiseen ja keskinäiseen rakkauteen ja luottamukseen.
Mustasukkaisen kanssa en edes olisi naimisissa, enkä muunkaan kontrollifriikin.
Ja jos toinen haluaa pettää, ei se siitä ole kiinni. Pettäjä löytää tilaisuutensa.
Puolisoa ei voi rajotitaa eikä pettämistä ei voi estää. Se on jokaisen oma päätös.
99% av-mammoista ei antaisi miehensä käydä toisen naisen kanssa missään!
jos mies puhuu naisystäviensä kanssa flirttailevaan sävyyn vai pitääkö olla asiallisesti kuten miespuolisten kanssa? Siis että saako mahd. seksuaalinen jännite tulla ilmi?
Ja jos toinen haluaa pettää, ei se siitä ole kiinni. Pettäjä löytää tilaisuutensa.
Puolisoa ei voi rajotitaa eikä pettämistä ei voi estää. Se on jokaisen oma päätös.
Minulla on kokemusta kahdesta pitkästä liitosta. Ensimmäisessä mies petti ja vaihtoi minut sillä hetkellä mielestään parempaan naiseen. Nykyisessä parisuhteessa mies on myös saanut kokeilla onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Ei kuulemma ole ollut.
Parisuhteessa EI OMISTETA puolisoa, joten mikä oikeus toisella puolisolla on rajoittaa toisen menoja ja myöntää lupia menoihin. Ottaisin eron miehestäni, jos minun pitäisi pyytää häneltä lupa johonkin.
Annan käydä ja kohtuu usein käykin. Miksi pitäisi estää? Mukavia naikkosia ja mieheni hyviä ystäviä :) Mieheni on sitä sorttia, että löytää enemmän juttupohjaa naisten kanssa. On siis myös erinomainen puoliso!
Herättäisi meillä ihmetystä miksi menee muun naisen kanssa johonkin koska ei ole 20 vuoteen tehnyt sellaista.
rajoittuu siskoihinsa, mutta antaisin mennä. Jos en luottaisi mieheeni, niin sitten en varmaan edes seurustelisi hänen kanssaan, mutta tosiaan ei ole ikinä antanut syytä olla luottamatta. On persoonanakin sellainen, etten vain vois kuvitella että se pettäis tai edes ihastuisi helposti. Ei se edes yleensä tajua jos joku on ihastunut siihen :-)
Jos mies tekisi selväksi etten minä ole tervetullut seuraan, niin se katkaisisi luottamuksen, ja toki saisi mennä kahville ym., mutta niin menisin minäkin, pakkaamaan.
Itse olen tutustunut koulussa enemmän miespuolisiin (omassa ryhmässäni todella vähän naisia), joten sillon tällöin käyn miesten kanssa kaljalla, mutta ukkoa ei haittaa ja hän on aina tarvetullut matkaan (ja välillä onkin matkassa siis). Itsekkään en ole mikään herkkä ihastuja ja muiden perään katselija, mies kyllä sen tietää, ja siksi ei varmaan välitä vaikka kaljoittelen sillon tällön miesporukalla.