Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka moni myöntää, että ensirakkaus olikin surkea luuseri? :)
01.03.2012 |
Itse myönnän. Sai numero kakkosen kanssa ekan penskan 17-vuotiaana, ei opiskellut peruskoulun jälkeen mitään ja asuu nyt sinkkuna työttömänä Vantaalla. Välillä soittaa ja kysyy käytäskö kahvilla. En ole vielä ehtinyt... :) Ihan kiva jätkä se sillon kouluvuosina oli, muttei ihan aviomiesainesta.
Kommentit (32)
Ensimmäinen poikaystäväni oli ihan kamala nuorisorikollinen, alkoholisti, adhd, peruskoulu jäi kesken hältä, hakkas mua, petti ja valehteli minkä kerkesi. Huh huh.
Onneksi miesmakuni on kehittynyt noista ajoista :) (ja ehkä juuri tuon kokemuksen vuoksi tiedän, että millaisia miehiä ei pidä elämäänsä missään nimessä päästää)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeli amiksessa, amisviikset, -auto, -vaatteet ja huono iho. Kaverit samanlaisia. Itse olin nipo lukiotyttö ja menestyin urheilussa kansainvälisesti. Parin vuoden seurustelu loppui riitaan, jonka seurauksena sain ihan kunnolla turpiini :(. Tuon jälkeen tajusin pojan olevan täysin eri planeetalta ja melkoinen luuseri auton rassaamisensa ja wunderbaumiensa kanssa!
Vähän aika sitten tuo poika otti yhteyttä fb:n kautta ihan vaan kysyäkseen, mitä mulle kuuluu. Mulle tuli vähän paha mieli omista pahoista luuseri-ajatuksistani, kun luin, miten hän oli myöhemmin opiskellut lisää ja saanut perheen. Touhusi paljon lastensa kanssa harrastuksissa ja vaikutti olevan ns. tosi hyvä isä. Oma nykyinen mieheni taas on täysin uralleen omistautunut ja pystyy harvoin viettämään aikaa lastensa kanssa. Vähän samoin kuin minäkin :/.
Nää on hauskoja, kiitos tarinoistanne. Miten nuorena kiehtookin eniten ne syrjäpolkujen pojat. :)
ap
Nää on hauskoja, kiitos tarinoistanne. Miten nuorena kiehtookin eniten ne syrjäpolkujen pojat. :)
ap
(omalla kohdallani ainakin lienee näin), että se on kunnnon irtiotto.Tiedostamatonta ainakin mulla, en tietoisesti hakenut renttua enkä ylipäätään poikaystävää. Olin tosi kiltti ns. perhetyttö tuolloin, melkein 17v. Muut poikaystäväni olivat sen jälkeen ihan normijuttuja ja nykyään jos vapaa olisin, en TODELLAKAAN suvaitsisi mitään ketkumaista käytöstä, ns. pikkurikollisuudesta puhumattakaan! T. nro 17
Yritti koko ajan elää siivellä ja pienimunanenkin oli. Onne vaan tuleville tyttöystäville :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkäaikaisesta masennuksesta huolimatta yritti koko ajan jotain.
Hän kuoli 3 vuotta sitten.
on yrityksessä osakas (iso n. 60henkilön yritys) Palkkaa saa han kohtalaisesti, siivoaa ja on lasten kanssa. Tosin ei ulkoile tai hoida itseään uurikaan. Yhdessä ollaan 13v oltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täälläkö ketjun voittaja? Mun ensimmäinen poikaystävä oli huumeita käyttävä entinen linnakundi, eipä tainnut olla päästötodistusta edes peruskoulusta. Suhteemme aikana jäi kiinni huumeiden myynnistä ja käytöstä, muistan kun oli joitakin viikkoja tutkintavankeudessa kun kirjoiteltiin kirjeitä.
Sai huumeista ison sakkotuomion (edellistäkin oli siinä vaiheessa jäljellä yli 100 000 markkaa) mutta ei tainnut jostain ihmeen syystä joutua vankilaan. Suhteemme kariutui kun kuristi minua, sitten tulin järkiini ja lähdin pois. Tämänkin jälkeen piinasi mua pitkään.
Nyt aikuisena kun ajattelen tilannetta, niin onpa kumma juttu ettei äiti oikein poikaystävästäni pitänyt. Taisin olla aika sekaisin päästäni ja muistan kuinka raaakaaastunut sitä silloin olikaan...
että ei varmaan ihan luuseri ole :)
16 vuotta yhdessä nyt ollaan 35-vuotiaita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin oli luuseri. Rakastuin koko teinitytön sydämelläni häneen ja hänkin väitti ainakin rakastuneensa minuun. Ensin oli ihanaa, mutta alkoholi vei häntä jo silloin, ja siitä tuli ongelmia koska humalassa oli aivan yllytyshullu (mm. istui nuotiossa) enkä jaksanut sellaista. Lisäksi kertoili tarinoita tappeluista ym. ja sitten kertoi myöhemmin uudestaan saman tarinan esim. eilen tapahtuneena, eli valehteli. Tuskin oli sen ensimmäinenkään tappelu siis tapahtunut.
Jätin hänet lopulta vaikka sydäntä riipikin.
Muutama viikko erosta hän tuli luokseni, ja jouduin poliisikuulusteluun kun häntä syytettiin raiskauksesta. Jouduin oikeuteen todistajaksikin. Tuolloin uskoin ettei hän ollut sitä tehnyt mutta myöhemmin kuulin äidiltään että äiti oli nähnyt esitutkintapaperit joissa jätkä myönsi raiskauksen. Tämä raiskaus oli siis tapahtunut meidän suhteemme aikana. Huhhuh.
Millä ihmeellä sitä voi varjella omia lapsiaan tälläsiltä parisuhteilta?? :/
Alue: Aihe vapaa
Oli sellainen sosiaalisesti rajoittunut, hyvin sulkeutunut, ujo kai. Välillä veti viinaa ihan liikaa, taju pois ja sammui johonkin vessan lattialle...
Koulun ja työn on hoitanut, tulee toimeen omillaan, harrastaa urheilua ja nykyään osaa kai juodakin vähän fiksummin. Tosin tapaturma ja siitä seurannut kooma+aivoleikkaus tarvittiin herätykseksi... On perheetön edelleen.