Lue keskustelun säännöt.
Menin sitten rakastumaan varattuun mieheen :(
29.02.2012 |
Olen itsekin naimisissa. Kaikki tuntuu todella vaikealta, ilman tätä miestä. Sänkyyn ei olla menty, mutta lähellä on ollut. On yritetty pitää etäisyyttä, mutta eihän se onnistu. Pää hajoaa!
Kommentit (69)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen puhuttiin ehkä pari tuntia yhteensä, ehkä kauemminkin. Tänään vain lyhyesti. Ikävä on kova molemmilla koko ajan... Tulen niin iloiseksi, kun kuulen hänen äänensä. Kun jutellaan tai ollaan yhdessä, en vain osaa ajatella muuta kuin sitä hetkeä.
Ap
Eilen puhuttiin ehkä pari tuntia yhteensä, ehkä kauemminkin. Tänään vain lyhyesti. Ikävä on kova molemmilla koko ajan... Tulen niin iloiseksi, kun kuulen hänen äänensä. Kun jutellaan tai ollaan yhdessä, en vain osaa ajatella muuta kuin sitä hetkeä.
Ap
se varattu mies on? ...Ihan vaan "mies"?
Mitäs jos vain lakkaisit olemasta huora?
Eilen puhuttiin ehkä pari tuntia yhteensä, ehkä kauemminkin. Tänään vain lyhyesti. Ikävä on kova molemmilla koko ajan... Tulen niin iloiseksi, kun kuulen hänen äänensä. Kun jutellaan tai ollaan yhdessä, en vain osaa ajatella muuta kuin sitä hetkeä. Ap
Ai niin, unohdin. Tän palstan sääntöhän on, että toinen nainen on aina syyllinen, ja mies on viaton pulmunen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihan oikeasti. Mitään ei tässä elämässä ymmärrä, ennen kuin sen on itse kokenut. Joskus vaan tekee niin väärin ja jopa tietoisesti, vaikka sen vääräksi tietää ja kokee. Tunteilleen ei voi mitään. Teoilleen voi, mutta joskus ei vaan kykene toimimaan oikein. Ei, vaikka olisi 40 vuotta ajatellut, ettei ikinä pystyisi toimimaan niin väärin ja anteeksiantamattomasti.
Mitään ei tässä elämässä ymmärrä, ennen kuin sen on itse kokenut.
Olet antanut itsellesi luvan tuohon kokemukseen, olet hakeutunut siihen, olet ollut siihen osallisena, se ei ole "vain tapahtunut". Ei se ollut mikään kohtalo, mitkään suuret tunteet: se olit sinä!
Tunteilleen ei voi mitään. Teoilleen voi, mutta joskus ei vaan kykene toimimaan oikein.
Tunteille ei ehkä voi mitään, mutta olen varma, että kykenee tekemään oikein. Eri asia, haluaako tehdä oikein.
Tämä saattaa kuulostaa julmalta, mutta luuletko olevasi jotenkin ainutlaatuinen, kokeneesi jotain niin ainutlaatuista, josta muut eivät mitään ymmärrä? Tuntuu, että tulet tänne kirjoittamalla hakemaan hyväksyntää teoillesi ja kuulemaan, että jollekulle muulle on vastaavassa tilanteessa käynyt hyvin. Että näin vain tapahtui, mut haittaakse? Kyllä se haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti itseäsi viisikymppisenä tai kuusikymppisenä katsomassa elämääsi taaksepäin. Haluatko, että silloin tulee tunne "tässäkö se oli".
Sinä elät sinun elämääsi ja sinulla on vain yksi elämä. Ansaitset onnea, kuten jokainen meistä. Huonossa parisuhteessa roikkuminen ei tuo sinulle onnea, ei myöskään miehellesi.
Joskus vaihtamalla paranee.
Tiedän mistä puhun. Hali.
Ei ihan oikeasti. Mitään ei tässä elämässä ymmärrä, ennen kuin sen on itse kokenut. Joskus vaan tekee niin väärin ja jopa tietoisesti, vaikka sen vääräksi tietää ja kokee. Tunteilleen ei voi mitään. Teoilleen voi, mutta joskus ei vaan kykene toimimaan oikein. Ei, vaikka olisi 40 vuotta ajatellut, ettei ikinä pystyisi toimimaan niin väärin ja anteeksiantamattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viettelin katalasti toisen miehen, eikä tämä mies voinut muuta kuin antautua. Sellaisia me huorat ollaan...
t. ap
No teitä on siinä 2 huoraa, se on ihan totta. Se että toinen (mies) on huora myös ei mitenkään vähennä sitä että sinäkin oot.
Tuu muuten kertomaan meille kaikille sitten, KUN jäätte kiinni, että miltä sit tuntuu. Ja miltä se tuntuu lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihastumisen tunteelle et ole voinut mitään, se voi tosiaan ja tulla ja pyyhkäistä jalat alta kertaheitolla. Mutta, pystyt täysin vaikuttamaan siihen mitä teet sen jälkeen. On ollut sinun valintasi pitää yhteyttä ihastukseesi, järjestää yhteisiä hotelliöitä ja lopulta hypätä sänkyyn. Ne eivät tosiaankaan "ole vain tapahtuneet".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi niin onnekkaasti, että mies ihastui minuun työpaikalla, juttelimme tavatessamme niitä näitä, mutta mitään sen kummempaa ei ollut ennen kuin kävimme yhden kerran kahvilla kaupungilla. Kahvilassa mies alkoi avautua elämästään.
Hän oli ihastunut minuun, mutta kovin jumissa onnettomassa liitossa ainoastaan pienten lasten takia. Vaimo oli antanut jo määräpäivänkin, johon mennessä miehen pitäisi olla muuttanut pois yhteisestä kodista - siihen asti piti olla käytettävissä ja vaimon apuna.
Viikon sisään tästä kahvilakäynnistämme vaimo kuitenkin huomasi, että mies oli poissaoleva, ja kysyi suoraan onko miehellä toinen. Miehen vastattua myöntävästi vaimo vielä tsekkasi, oliko kyseessä vakavampi ihastus. Miehen vastattua tähänkin myöntävästi vaimo heitti miehen ulos. Aika pian tämän jälkeen aloimme tapailla.
Kiitos miehen ex! Sain huippuhienon ja vähän käytetyn miehen. En ole katunut ja omatuntokin on puhdas.
ihastumisen tunteelle et ole voinut mitään, se voi tosiaan ja tulla ja pyyhkäistä jalat alta kertaheitolla. Mutta, pystyt täysin vaikuttamaan siihen mitä teet sen jälkeen. On ollut sinun valintasi pitää yhteyttä ihastukseesi, järjestää yhteisiä hotelliöitä ja lopulta hypätä sänkyyn. Ne eivät tosiaankaan "ole vain tapahtuneet".
En väitäkään, ettenkö olisi tehnyt tietoisia valintoja. Olen tehnyt. Olen halunnut niitä yhteisiä hetkiä, en halua olla ilman tätä toista miestä. Tiedän mikä on oikein ja mikä väärin. Tämä meidän suhde on väärin, enkä silti halua lopettaa.
Ap
Siis vähän sä kärsit! Oi vitsi, kun toi on niin kauheeta ja ihanaa ja ja ja...
Mut kaikki on tietty vaikeeta ilman sitä miestä, et minkäs teet, ou shit sentään!!!!!1!1!11111!!!!!
Been there, done that.
Tulet saamaan täällä moralisointia ja paskaa niskaan, mutta myös tukea ja ymmärrystä. Mitään neuvoja en osaa antaa, mutta mieti tarkkaan ja pitkään ja antaumuksella, mitä haluat, mikä sinulle on tärkeää ja mitä eri vaihtoehdoista seuraa. Älä pelkää, kaikesta selviää. Kuuntele myös sydäntä, tunne on usein oikeassa.
Hae mieluummin apua filosofiasta, yksilöpsykologiasta ja kirjallisuudesta kuin perheterapeutilta tai parisuhdeoppaista. Kannattaa lukea vaikkapa Steinbergia.
Mulla on ihan sama tilanne ja elämä suht sekaisin... En ikinä suunnitellut mitään tällaista...
Paitsi että me ollaan oltu sängyssäkin kerran...
Blogi joidenkin vuosien takaa. Elin omaa juttuani samoihin aikoihin ja luin tätä:
http://millinen.vuodatus.net/blog/116207