Menin sitten rakastumaan varattuun mieheen :(

Täällä ihan sama tilanne. Ja voin sanoa, että ei tosiaan ole helppoa. Meillä kyllä oli ihan seksiäkin, joka oli ihan taivaallista. Nyt homma on päätetty lopettaa, kun olemme molemmat varattuja, mutta todella vaikeeta tämä on kyllä. Ikävä on todella kova, mutta pakko koittaa nyt keskittyä omaan perheeseen.

Ei tätä voikaan ymmärtää kuin toinen samassa tilanteessa oleva. En minäkään tätä suunnitellut, jotenkin tässä kävi näin. Oma avioliitto on mitä on,lapset on pitäneet yhdessä. Tämä toinen mies meni heti niin syvälle. Voihan vee.



ap

Ei tätä varmasti voi ymmärtää kuin saman kokenut. Itsekin olin aikaisemmin tällaisen suhteen tosi ehdoton ja tuomitsin tällaisen jyrkästi. No, nyt on ajatukset vähän muuttuneet... Tsemppiä sinne, ei ole helppo tie, kävi sitten miten tahansa.



t. 6

Olen itsekin naimisissa. Kaikki tuntuu todella vaikealta, ilman tätä miestä. Sänkyyn ei olla menty, mutta lähellä on ollut. On yritetty pitää etäisyyttä, mutta eihän se onnistu. Pää hajoaa!

tollanen luonne jatkuu tollasena taaas seuraavaan äijään samanlaisena ehkä, ei kantsis ottaa tota polkua ollenkaan.

Olin tosi ehdoton ja ajattelin, että se on tahdon asia.



Elämä aina pistää nöyrtymään. Minullakin toinen meni heti syvälle, ihan kuin olisin koko elämäni häntä odottanut. Ei tämä ole luonnekysymys. Minä luin mm. tämän http://kauppa.tietosanoma.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/… ymmärtääkseni itseäni paremmin.



t. 3

pelastus omalle elämälle!Pääsin nyt sen avulla eroon aivan vääränlaisesta miehestä ja "kuluttavasta" ja raskaasta avioliitosta!Mieluimmin sitten lapseni kanssa kahden suht rauhallista elämää eläen,kuin tässä shitissä,mitä täällä on ollut;(

pelottaa etten tullut tuosta raskaaksi,kun menkkoja ei oo vielä kuulunut ja jtn rask.oireita,ym pahoinvointia oli tänä aamuna..Prkle,jos näin on päässyt käymään,kun olin ajatellut,että lapsilukuni on tässä ja varsinkin nyt tässä tilanteessa muutenkin,huoh!Mutta onhan ne vauvat niin ihania!!

Jälkeenpäin juteltiin, että eipä kumpikaan oikeasti ollut ajatellut, että se tapahtuisi juuri silloin, päin vastoin. Tapahtui kuitenkin. Nyt ei sitten ole enää mitään lieventävää tässä touhussa.



ap

ihanaa jos ja kun vielä joku on rakastunut/ihastunut tai mitä tahansa siihen suuntaan.Itse en edes muista miltä sellainen tuntuu.Eli kateeksi käy.

Toivon että tilanteesi selkiää jossain vaiheessa, yleensä niin käy, ja jatkatvarmana päätöksestäsi suuntaan tai toiseen.Ja vilpittömästi sanon;nauti elämästäsi!

Tiedän prikulleen tunteen..



Mä en vaan vois enempää katua tekojani.

Kokoajanhan tiesin tekeväni väärin ja molemmat vakuutteli "ei kiinnytä liikaa ettei tuu ongelmia", mutta väistämättähän me kiinnyttiin.

Puolisen vuotta sitten lopetin koko jutun, tajusin oman mieheni arvon erään hyvin kovasti säikäyttävän tapahtuman takia. Kerroin hänelle jutusta ja nyt olemme jatkaneet yhdessä.



Helppoa se ei ole ollut, kadun PÄIVITTÄIN..

Tosin olen rakastunut tähän varattuun mieheen jo kauan ennen oman mieheni tapaamista, mutta kuvitellut päässeeni yli koska olin teini ja ikäeron takia koko ihastus oli aikanaan ihan vaan sellainen tavallinen teinitytön ihastus vanhempaan mieheen... Mutta kun törmäsin vuosien päästä uudelleen tähän mieheen, niin...

Minä, minun tunteeni! Minäminäminä! Minä! Minäminäminäminä. Tunteet! Minä!

Ystäväpiirissä yksi tällainen tapaus sai päätöksen eli jäivät kiinni. Ei käy kateeksi kyseisiä henkilöitä.

Itse en luottaisi jos rakastuisin varattuun, voisi tehdä saman tempun itselleni.

Erotkaa tahoillanne, muuttakaan ensin erilleen ja sitten pienen hetken päästä yhteen. Sitten tiedät vähän todellisuudesta.

Minä, minun tunteeni! Minäminäminä! Minä! Minäminäminäminä. Tunteet! Minä!

mitä täällä tunnetaan.

ihanaa, kun sä vihdoin ja viimein sait munaa! Nyt sun pää on varmaan ihan pyörällä ja pimpissä kutittaa jatkuvasti. Siis miten sä voit enää elää kun sä et voi olla 24 h sun rakastajan luona? Sun elämä on varmaan nyt aivan sekaisin, mutta onneks on tää AV minne voi tulla aina juttelemaan.



Siis toi on niin kamala tilanne, että ehkä sä et kestä sitä!

Miten se mies saakaan minut niin nauramaan ja seuraavassa hetkessä taas jutellaan vakavasti? Miten kaipaankaan hänen kosketustaan...

Yritettiin tässä pitää vähän taukoa, mutta eihän siitä mitään tullut, kummallakin niin kova ikävä.

ap

me tosin ollaan sovittu heti alussa että kummankaan perheet ei saa suhteesta kärsiä ja nautitaan toisistamme silloin kun tavataan.

kaunista ja ihanaa ystävyyttä ja läheisyyttä, rakkautta? sitä ei tiedä kun ei anna itselleen siihen lupaa vaan nauttii vaan tilanteesta eikä anna tilanteen mennä liian vakavaksi

me tosin ollaan sovittu heti alussa että kummankaan perheet ei saa suhteesta kärsiä ja nautitaan toisistamme silloin kun tavataan.

kaunista ja ihanaa ystävyyttä ja läheisyyttä, rakkautta? sitä ei tiedä kun ei anna itselleen siihen lupaa vaan nauttii vaan tilanteesta eikä anna tilanteen mennä liian vakavaksi

Miten siis pystyy hallitsemaan, ettei tunteita tule mukaan ja ettei rakastu? Olen naimissa ja olen tavnnut muutaman kerran naimissa olevaa miestä. Alussa ei minun puoleltani tunteita tai ainakaan rakkautta ollut, mutta nyt on tilanne kyllä toinen... Täysin varkain ne tähän mukaan tulivat.

Jälkikäteen kun ollaan asioista juteltu, niin samaan aikaan ollaan toisemme huomattu ja ihastuttu. Siis näissä "virallisissa" merkeissä. Hakeuduttiin toistemme lähelle, juteltiin, tutustuttiin. Oikeastaan heti kävi selväksi (molemmille) se, että tämä ei ole mitään kaverijuttua eikä sellaiseksi voi muuttua. Vaikka pitään pysyttiinkin fyysisesti soveliaalla etäisyydellä, niin heti alusta lähtien tunteet on olleet voimakkaita. Eli ennen fyysistä tekemistä oltiin jo kumpikin omasta mielestämme petetty omia puolisoitamme.



Ja sitten tuohon, ettei voisi luottaa toiseen, jos suhde alkanut pettämisestä... No, meitä on tässä kaksi pettäjää. Ja tuo toinen mies ei todellakaan ole mitään pettäjätyyppiä, sen osaan sanoa aivan varmaksi! Ei siis ole mikään pillun perässä juoksija, todellakaan. En usko, että voisi ikinä mihinkään yhden illan juttuun alkaa. Ei vaan ole sellainen. Eikä toisaalta olisi voinut rakastua minuun, jos omassa avioliitossa olisi asiat olleet kunnossa. En ala omia tai miehen avioliiton ongelmia erittelemään, mutta isoja juttuja on taustalla.



ap

Tää ei tuu päättymään hyvin. Muista sitten mun sanoneen sulle, että se on ihan oikein sulle. Ansaitset joka ikisen itkun ja kärsimyksen, jota tästä saat (teidän lapset ei sitä ansaitse).

Jos kuvittelet ettette jää kiinni, jos ootte tarpeeksi varovaisia, niin kokemuksen rintaäänellä voin sanoa että KUN jäätte kiinni, niin ihmettelet vaan miten se voi tapahtua niin pienestä epähuomiosta. Minä aikoinaan hajotin yhden avioliiton, kun jäätiin kiinni aivan uskomattoman naurettavasta pikkusyystä.

Olen itsekin naimisissa. Kaikki tuntuu todella vaikealta, ilman tätä miestä. Sänkyyn ei olla menty, mutta lähellä on ollut. On yritetty pitää etäisyyttä, mutta eihän se onnistu. Pää hajoaa!

Eikä koskaan enää.

Rakastuminen ja rakastaminen ovat tahdon asioita. Eli sinä tavallaan annoit itsellesi luvan rakastua. Muutenhan tuollaista nyt ei - sori vaan - pääsisi tapahtumaan. Jos huomaa ihastumisen tms. merkkejä, silloin pitää pitää pää kylmänä - JOS ei halua rakastua.

Mutta kuten sanottu, olen itsekin käyttäytynyt noin ja se oli käsittämättömän tyhmää. Tajusin sen vasta tietenkin jälkeenpäin.

Muista, että olet itse vastuussa sanoistasi, ajatuksistasi, tahdostasi ja teoistasi. Vain sinä itse.

Samaa mieltä. Pitkässä parisuhteessa on ainakin itselleni ja kuulemma miehellekkin (ollaan tästä juteltukkin) tullut muutamia ihastumisia. Silloin yritetään olla mahdollisimman vähän tällaisen ihastuksen kanssa tekemisissä, ei todellakaan aleta ruokkimaan sitä tunnetta mitenkään ja aina on mennyt tunne ohi. Jos noille romanttisille hömppätunteille antaa vallan sanella miten elämä menee, niin sitten se menee tuurilla ihan miten sattuun. Järjellä siitä selviää, jos sitä on.