Mies, jota tapailen, puhuu vain itsestään!!

mä voin niin sanoa, mutta tuskin se siitä muuttuu kuitenkaan.

Olet vain ihastunut omaan ihastumisen tunteeseesi. Oikeasti inhoat miestä, joka vain jauhaa itsestään. Jos kyseessä on oikeasti aikuinen ihminen, pitää kuukauden sisällä osata puhua muustakin kuin itsestään.

En mä sitä inhoa todellakaan, onhan siinä ihania ominaisuuksia paljonkin, kuten esim se tapa, jolla se mua kohtelee. Pitää kuin kukkaa kämmenellä

siinä sitten on niin ihanaa jos se ei ole edes sinun asioistasi kiinnostunut? Minulla on muuten oikein mukava tuttava, mutta hänkin jauhaa useimmiten itsestään, eikä edes osaa puhua mitenkään muuten- kyllä hän on muistakin ihmisistä kiinnostunut mutta hänen aivoistaan vain jotenkin puuttuu semmoinen normaalin kanssakäymisen kyky että keskustelu ei ole kovin vastavuoroista eikä hän jotenkin osaa eläytyä toisen asemaan muuten kuin erittäin teoreettisesti mikä on aika rasittavaa.

tuli mieleen tuosta ap:n miehestä jonkinsortin asperger- tyyppinen henkilö, koska ne tuppaavat olemaan aina äänessä omasta itsestään ja omista mielenliikkeistään, eikä oikein mikään muu maailmassa ole yhtä kiehtovaa, vaikka olisivatkin muuten oikein kivoja ja kohtelisivat muita hyvin. Onko mies mitenkään muuten "poikkeava" kuin tuolta osin?

Hän on muuten aivan ihana tapaus. Sehän tässä harmittaakin.



Kerron esimerkin tästä huonosta tavasta (?) joka hänellä näyttää olevan. Itselläni on takana vaikea elämäntilanne, josta olen miehelle kertonut. Yhtenä iltana kyyneleet tulivat silmiini, eivätkä ne meinanneet oikein loppua. Mitä tekee mies? Sanoo, että "kyllä mullakin on ollut rankkoja elämänvaiheita, olen kokenut kaikenlaisia rankkoja juttuja, joista voin ehkä sinulle joskus myöhemmin kertoa". Miksi hän ei halannut ja lohduttanut, miksi tuokin piti kääntää hänen jutukseen? Se tilanne oli mulle muutenkin niin vaikea, että annoin jutun olla, mutta nyt kun muutaman päivän oon tota miettinyt, niin melkein raivoksi vetää..

Haluaa että olisi sinulle kaikkea ja parhaansa mukaan markkinoida itsensä.

sinun on joko otettava hänet tuollaisena tai sitten jätettävä.

Hän on muuten aivan ihana tapaus. Sehän tässä harmittaakin.

Kerron esimerkin tästä huonosta tavasta (?) joka hänellä näyttää olevan. Itselläni on takana vaikea elämäntilanne, josta olen miehelle kertonut. Yhtenä iltana kyyneleet tulivat silmiini, eivätkä ne meinanneet oikein loppua. Mitä tekee mies? Sanoo, että "kyllä mullakin on ollut rankkoja elämänvaiheita, olen kokenut kaikenlaisia rankkoja juttuja, joista voin ehkä sinulle joskus myöhemmin kertoa". Miksi hän ei halannut ja lohduttanut, miksi tuokin piti kääntää hänen jutukseen? Se tilanne oli mulle muutenkin niin vaikea, että annoin jutun olla, mutta nyt kun muutaman päivän oon tota miettinyt, niin melkein raivoksi vetää..

osaatko itse sitten tulkita, että vaikuttaako mies hermostuneelta vai sanoiko tuon esimerkin ihan naama peruslukemilla? Jos jälkimmäinen, niin voi olla, että mies ei vain oikein tajua tuollaisia sosiaalisia tilanteita. Että sen aivot eivät viestittäneet, että nyt pitäisi lohduttaa, sille vain tuli ekaksi mieleen ne omat rankat kokemukset, eikä se välttämättä edes tajua, että siinä on mitään omituista.

Mikä miehessä muuten on sitten ihanaa, luuletko että voisit kestää tämän luonteen piirteen muiden ominaisuuksien vuoksi?

melko monet miehet ovat tuollaisia. Tai ehkä on väärin edes sanoa, että miehet. Monet naisetkin nimittäin. Jotenkin tuntuu, että olen viime aikoina törmännyt niin moneen tämän tyyppiseen ihmiseen, joilla pääteemana on minä ja mun tekemiset. Ei siis välttämättä koko parin tunnin tapaamisen aikana kertaakaan kysytä AIDOSTI KIINNOSTUNEINA keskustelukumppanin kuulumisia tai muisteta mitään edelliskertaisia keskustelukumppanin teemoja, joita ollaan käsitelty. Tylsää. Tuo ei kokemukseni mukaan muuksi muutu. Itsekeskeiset ihmiset ovat sitä mitä ovat. Mulla oli opiskeluaikana tuollainen kämppäkaveri. Aaargh. Puoli vuotta jaksoin. Sitten pääsin uuteen asuntoon.

sua lohduttanut millään tavalla, vaan pikemminkin kuulosti ärsyyntyneeltä ja vähättelevältä sinun tunteitasi kohtaan ei kyllä ole ollenkaan hyvä merkki. Miten se "pitelee kuin kukkaa kämmenellä" sitten ilmenee? Se voi ikävä kyllä olla ulkoaopittua pakollista alkuhöpinää miehelle... Kuulostaa vähän tunnekylmältä joka tapauksessa, mikä ei kyllä lupaa hyvää tulevaisuuden kannalta.



Olen pahoillani. :( Sä tosiaan olet ehkä ihastunut ihastumiseen ja luopuminen miehestä tuntuu pahalta. Mutta ihan varmasti löytäisit kivemman ja empaattisemmankin miehen. Kuuntele omaa sydäntäsi... Olette kuitenkin tapailleet vasta kuukauden niin ehkä tämä olisi hyvä aika miettiä haluatko jatkaa.

Tähän mennessä et ole kuvannut yhtään hyvää piirrettä miehessä. Mitä se tarkoittaa, että pitää sinua kuin kukkaa kämmenellä?



Jos noin lyhyen tuttavuuden aikana mies ei osaa markkinoida itseään välittävänä ja huomioon ottavana, ei hän sitä osaa olla myöhemminkään.

Mm. näiden asioiden vuoksi pidän hänestä:



- kantaa minusta huolen, esim. soittelee onko auto käynnistynyt (kovat pakkaset); tarjoaa apuaan teknisissä pulmissa, joita minulla on ollut; on sanonut, että tarvittaessa voin aina kääntyä hänen puoleensa

- hyvin komea ja seksikäs mies, aivan loistava sängyssä ja saanut minustakin uusia puolia esiin. Ehkä voisin jopa sanoa, että parasta seksiä mitä olen koskaan saanut :)

- hän on elämässään menestynyt, tavoitteet korkealla, kuten minullakin

- on ihanan avoin tunteissaan, ei peittele niitä

- vaikuttaa luotettavalta. Kaiken hän on tehnyt minkä on luvannut, ei myöhästele

- näkee vuokseni vaivaa, mm. kokkaa työläitä aterioita

- järjestää kivoja juttuja, joista tietää minun pitävän

- on loistava isä lapsilleen



Kyllä mä oikeastaan pidän hänestä hyvin paljon. Ehkä tuossa aiemmassa esimerkissä taustalla oli se, että hän ei vain tiennyt miten olla, ehkä hämmentyi itkustani. Eihän meistä kukaan ole täydellinen..?

ei vain huomaa sitä. Mulla oli aiemmin ihan samanlainen tapa, mutta siitä sanottiinkiin mulle sitten ihan suoraan (parikin eri henkilöä). Olen yrittänyt korjata tapani. En tehnyt sitä tahallani, mutta jälkikäteen ajatellen olen itsekkäästi puhunut paljon itsestäni, ollenkaan kysymättä mitä toiselle kuuluu. Hävettää, mutta minkä sille enää voi. Uskon, että tapa on korjattavissa. Kerrot vaan miehelle avoimesti, miltä sinusta tuo hänen käytöksensä tuntuu.

Mm. näiden asioiden vuoksi pidän hänestä:

- kantaa minusta huolen, esim. soittelee onko auto käynnistynyt (kovat pakkaset); tarjoaa apuaan teknisissä pulmissa, joita minulla on ollut; on sanonut, että tarvittaessa voin aina kääntyä hänen puoleensa

- hyvin komea ja seksikäs mies, aivan loistava sängyssä ja saanut minustakin uusia puolia esiin. Ehkä voisin jopa sanoa, että parasta seksiä mitä olen koskaan saanut :)

- hän on elämässään menestynyt, tavoitteet korkealla, kuten minullakin

- on ihanan avoin tunteissaan, ei peittele niitä

- vaikuttaa luotettavalta. Kaiken hän on tehnyt minkä on luvannut, ei myöhästele

- näkee vuokseni vaivaa, mm. kokkaa työläitä aterioita

- järjestää kivoja juttuja, joista tietää minun pitävän

- on loistava isä lapsilleen

Kyllä mä oikeastaan pidän hänestä hyvin paljon. Ehkä tuossa aiemmassa esimerkissä taustalla oli se, että hän ei vain tiennyt miten olla, ehkä hämmentyi itkustani. Eihän meistä kukaan ole täydellinen..?

tässä on aika monia asioita, jotka ovat vähän ulkokultaisia. Itse olisin aika varovainen tuon empatiakyvyttömyyden suhteen. Se voi koitua isoksi ongelmaksi. Tai riippuu siitä mitä itse kaipaat.

Mm. näiden asioiden vuoksi pidän hänestä:

- kantaa minusta huolen, esim. soittelee onko auto käynnistynyt (kovat pakkaset); tarjoaa apuaan teknisissä pulmissa, joita minulla on ollut; on sanonut, että tarvittaessa voin aina kääntyä hänen puoleensa

- hyvin komea ja seksikäs mies, aivan loistava sängyssä ja saanut minustakin uusia puolia esiin. Ehkä voisin jopa sanoa, että parasta seksiä mitä olen koskaan saanut :)

- hän on elämässään menestynyt, tavoitteet korkealla, kuten minullakin

- on ihanan avoin tunteissaan, ei peittele niitä

- vaikuttaa luotettavalta. Kaiken hän on tehnyt minkä on luvannut, ei myöhästele

- näkee vuokseni vaivaa, mm. kokkaa työläitä aterioita

- järjestää kivoja juttuja, joista tietää minun pitävän

- on loistava isä lapsilleen

Kyllä mä oikeastaan pidän hänestä hyvin paljon. Ehkä tuossa aiemmassa esimerkissä taustalla oli se, että hän ei vain tiennyt miten olla, ehkä hämmentyi itkustani. Eihän meistä kukaan ole täydellinen..?

Eli noissakin voi taustalla olla pelkkä itsekkyys josta saa nostetta surkealle itsetunnolleen.

On totta, että vaikka mies useinkin korostaa puheissaan hyvää itsetuntoaan, hän tuntuu usein kerjäävän kehujani. Eli onko hänellä sittenkään niin hyvä itsetunto after all? Vaikka toisaalta, kyllähän itsekin nautin, kun komea mies kehuu ja ylistää - tottakai! Etenkin tässä kuherteluvaiheessa :)



Aion kyllä ottaa tämän asian puheeksi hänen kanssaan, ehkä jo seuraavalla kerralla kun näemme. Mielestäni silloin tilanne on huolestuttava, jos mies ei kykene ottamaan asiaani lainkaan vastaan. Aion esittää asiani nimenomaan tyyliin "Minua välillä harmittaa, kun joskus minusta tuntuu, että sinä et kuuntele minua, vaan tuntuu siltä, että mieluiten puhut vain itsestäsi".



Wish me luck, että tämä asia korjaantuu ja löydän onnen tuon miehen sylistä :)

ap

hyviä asioita listassasi, mutta silti tuo itsestään puhuminen ja kyvyttömyys tuntea empatiaa ja kuunnella & olla kiinnostunut sinusta (muuten kuin auton käynnistymisestä) oikeasti on vähän erikoista. Kyllä aidosti ihastunut ihminen on kiinnostunut tutustumaan ja kuulemaan toisen ihmisen arvoista, tunteista ja mielenkiinnon kohteista.



Kuukausi on tosi lyhyt aika oppia tuntemaan toista kyllä. Ehkä voisit (vaikka edes vitsin varjolla) huomauttaa hänelle oman navan ympärillä pyörimisestä; katso miten hän suhtautaa siihen. Onko aidosti yllättynyt huomioistasi ja alkaa pyrkiä muutokseen, vai loukkaantuuko tosikkomaisesti ja "kostaa" sinulle moisen kommentin jossain muodossa -- jotkut miehet harrastavat tuollaista ja on ainakin mulle merkki nostaa kytkintä tapailuvaiheessa.



Tsemppiä!

Jos miehellä ei ole luonnehäiriötä, niin hän voi myöskin olla ihan perinteinen urpo, joka puhuu itsestään tehdäkseen sinuun vaikutuksen, vaikka eihän se niin onnistu. Mies ajattelee, että kun kehuu itseään ja höpöttää itsestään, niin on avoin ja puhelias ja samalla sitten kehuu itseään.



Miesten maailma on sellainen, että he janoavat arvostusta ja toisten kunnioitusta, naiset taas janoavat kuuntelijaa ja lohduttajaa. Miehet eivät usein tätä ymmärrä ja pilavat mahdollisuutensa puhumalla itsestään.



Puhu miehelle suoraan ja kerro, mitä häneltä tarvitset ja odotat. Jos miehessä on potentiaalia, hän varmasti tekee parhaansa.



Miehet on marsista, naiset venuksesta. Muistatko kirjan?

"ihan perinteinen urpo" :D Kiitos näistä nauruista! Todella toivon, että hän on, koska siinä tapauksessa hänellä on mahdollisuudet kehittymiseen. Luonnehäiriöstä jos on kyse, niin tilanne on mahdoton.



ap