Lue keskustelun säännöt.
Mun äiti kuolee varmaankin tänä yönä
24.02.2012 |
Sellaista kerrottiin sairaalasta. Sairastanut pitkään syöpää ja nyt loppuvaihe menossa.
Olen helpottunut, kun pitkä sairaus on nyt loppusuoralla ja pian on kaikki ohi. Ei juurikaan sureta, muutamat kyyneleet tosin on tullut tänään itkettyä kun tieto sittenkin tuli hieman yllätyksenä, mutta enimmäkseen on rauhallinen olo.
Mutta vaikea mennä nukkumaan. Väsyttää, silti ei väsytä. Pyydettiin että ei yön aikana soiteta vaan vasta aamulla.
Nyt kyllä väsyttää tosi paljon. Taidan ruveta nukkumaan. Huomenna herätä toisenlaiseen maailmaan.
Ja mitäs jos kitkuttelu aamulla jatkuu? Hmm.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että yleensä vaikein asia, mitä ihminen joutuu kohtaamaan, on äidin kuolema.
Vaikeampaa on lapsen kuolema. Ainakin minä koin niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että yleensä vaikein asia, mitä ihminen joutuu kohtaamaan, on äidin kuolema.
No yleensä kai vaikein asia minkä ihminen joutuu kohtaamaan on oman lapsen kuolema.
Mutta tämäkin varmasti riippuu tilanteesta hyvin paljon. Lapselle ja vaikkapa teini-ikäiselle oman äidin kuolema on varmasti todella kamala asia. Aikuisena äidin kuoleman hyväksyy paremmin, varsinkin jos on sairautta ja äiti on jo iäkäs.
Oman lapsen kuolema koetaan luonnottomaksi, lapsen ei "kuulu" kuolla ennen vanhempiaan. En onneksi tunne kovinkaan montaa lapsensa haudannutta, mutta ne jotka tiedän pitävät sitä kamalimpana asiana minkä ovat koskaan kokeneet.
Olen nainen ja isän kuolema tuntui pahemmalta kuin äidin. Kumpikin kuoli iäkkäänä ja vasta kun meilä oli jo kouluikäisiä lapsia. Olimme isän kanssa läheisempiä.
Jos joku lapsistani kuolisi, en varmasti selviäisi siitä ikinä.
Ei se ole se juttu onko vierellä juuri silloin kun kuolee sillä ei se ole niin helppoa, kun on lapsia ja kun sitä välimatkaa on.
Oma äitini hyvin sairas ja käyn häntä katsomassa ja satsaan tähän hetkeen.
Toki jos pystyn niin lähden hänen luokseen, kun se hetki koittaa mutta vähintään 3 tuntia menee matkoihin. Äidillä alzheimer ja voi kuolla ihan yllättäenkin.
Oma mummoni parkaisi hoivakodissa kerran yöllä ja se oli siinä.
Äitini siirretään kohta hoivakotiin.
Joku kirjoitti, että yleensä vaikein asia, jonka ihminen joutuu kohtaamaan, on äidin kuolema. Hän asetteli sanansa varmaan noin sen takia, että yleensä ihminen joutuu kohtaamaan äitinsä kuoleman, enemmistö meistä joutuu. Sen sijaan enemmistö meistä ei joudu kohtaamaan lapsensa kuolemaa. Siksi olisi ollut vähän oudosti ajateltu, että "yleensä vaikein asia, jonka ihminen joutuu kohtaamaan, on lapsen kuolema". Lapsen kuoleman lisäksi voisi keksiä monenlaisia kauhistuttavia ihmiskohtaloita, jotka vetävät vertoja oman äidin kuolemallekin, mutta suurimalle osalle ihmisistä äidin (tai isän) kuolema on vaikein asia elämän varrella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että joku ulkopuolinen kokee asiakseen kertoa kirjailijalle, kuinka tämän tunteet ovat vääriä. Tai ainakaan niitä ei saisi julkisesti kertoa. Jospa ärtynyt lukija keskittyisi omiin tunteisiinsa ja pohtisi sitä, mikä pohjimmiltaan aiheutti hänessä niin voimakkaan reaktion kirjaa lukiessa.
(tuolta toisesta nostetusta ketjusta tulin tänne katsomaan, että ihan oikeastiko oltiin tultu myös tähän ketjuun ohjeistamaan, kuinka lukijan tapa reagoida näihin asioihin on se oikea ja kirjailijan väärä.)
Kyllä ihminen voi ottaa kantaa kirjailiankin tunteisiin. Ei ne mitään pyhiä tuntemuksia ole, vaikka kirjaan ovatkin kirjoitettuja. Itsekin ihmettelen kirjailian tuntemuksia. Oma äitini kuoli syöpään, ja vaika asuin kaukana äidistä, otin töistä palkatonta vapaata, ollakseni äitini vierellä hänen viimeiset päivänsä. En ollut pahoillani, vaikka kuolemansairas äitini ei jaksanut enää olla kiinnostunut lapsistani, tai kenenkään muunkaan sisarukseni lapsesta. Äiti teki kuolemaa ja oli sairas, ei hän enää jaksanut huomioida muita. Ihmisen elämä ei aina pyöri hänen oman napansa ympärillä, joskus se huomion keskipiste voikin olla läheisen elämä/kuolema. Ei kuolevaa voi tuomita siitä, ettei hänellä enää riitä voimia huomioida kaikkia muita ihmisiä.
kirjailija* kirjailijan*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että joku ulkopuolinen kokee asiakseen kertoa kirjailijalle, kuinka tämän tunteet ovat vääriä. Tai ainakaan niitä ei saisi julkisesti kertoa. Jospa ärtynyt lukija keskittyisi omiin tunteisiinsa ja pohtisi sitä, mikä pohjimmiltaan aiheutti hänessä niin voimakkaan reaktion kirjaa lukiessa.
(tuolta toisesta nostetusta ketjusta tulin tänne katsomaan, että ihan oikeastiko oltiin tultu myös tähän ketjuun ohjeistamaan, kuinka lukijan tapa reagoida näihin asioihin on se oikea ja kirjailijan väärä.)
Kirjailijan tunteet ja suhtautumiset ovat mitä ovat. Eivät vääriä tai oikeita, mutta omituisia. Ja tavattoman tavallisia. Minäkeskeisyys ajan ilmiö.
Henkilöä ei kerrottu sanoissa - Kenelle tämä pyyntö on osoitettu?
Itse pidän virsistä ja hengellisistä lauluista, jossa pyydetään rauhaa ja varjelusta Jeesukselta Kristukselta, eikä vaan heitetä tuuleen jotain epämääräistä.