Lue keskustelun säännöt.
Mun äiti kuolee varmaankin tänä yönä
24.02.2012 |
Sellaista kerrottiin sairaalasta. Sairastanut pitkään syöpää ja nyt loppuvaihe menossa.
Olen helpottunut, kun pitkä sairaus on nyt loppusuoralla ja pian on kaikki ohi. Ei juurikaan sureta, muutamat kyyneleet tosin on tullut tänään itkettyä kun tieto sittenkin tuli hieman yllätyksenä, mutta enimmäkseen on rauhallinen olo.
Mutta vaikea mennä nukkumaan. Väsyttää, silti ei väsytä. Pyydettiin että ei yön aikana soiteta vaan vasta aamulla.
Nyt kyllä väsyttää tosi paljon. Taidan ruveta nukkumaan. Huomenna herätä toisenlaiseen maailmaan.
Ja mitäs jos kitkuttelu aamulla jatkuu? Hmm.
Kommentit (67)
tai sit myöhemmin. Mutta tieto ehtii teidät tavoittaa myöhemminkin.
Kuolemalle ei mitään voi ja jäljelle jäävien on jatkettava elämää. Sure surusi ja muistele hyviä aikoja ja onnellisia hetkiä. Äidilläsi on nyt hyvä.
Rauhallista yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja niin on läheisillekin, ainakin mulle ja luullakseni muullekin perheelle. Pitkään on seurattu kärsimyksiä sivusta.
Mutta voin tehdä paljonkin: voin mä ajatella asiaa ja sulatella sitä tässä rauhassa, kun ei ole lapset vieressä hereillä. Ihan hyvin käytettyä aikaa tämäkin on. Hyödyllistä varmasti omalle pääkopalle.
Minun isäni kuoli aika lailla tähän aikaan vuosi sitten. Minulle oli helpotus, että hän pääsi pois. Hän jatkaa nyt elämää uudessa maassa ilman kipua ja huolia. Tunne siitä kun läheinen kuolee, on todella raskas, voimia sinulle.
Mietinkin että soittavatkohan mahdollisimman aikaisin, että soittaako vielä yövuorolainen ja kertoo mitä tapahtui. Saa nähdä. Tosin isällehän ne soittavat eikä mulle.
Tai sitten se sitkuttelu tosiaan jatkuu vielä.
Nyt katson lopun Frasierista. Hyvää yötä!
Onko kuulunut mitään? Ei ole tarkoitus syyllistää mutta minusta aika erikoista ettet ole äitisi vierellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ollut äitini vierellä
hän oli tajuton ja hengitti hyvin harvaan, ja jokaisen hengityksen mukana tuli kauhea huuto
hoitajat selittivät että se hengenveto tuli jotenkin niin kauhealla paineella että ääni tuli mukana
jos olisin jäänyt siihen vierelle, en koskaan olisi saanut sitä huutoa pois korvistani
Onko kuulunut mitään? Ei ole tarkoitus syyllistää mutta minusta aika erikoista ettet ole äitisi vierellä.
Eikös ap sanonut asuvansa 400 kilometrin päässääidistään?Eikä äiti edes halunnut omaisia vierelleen, edes lähellä asuviakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..kuitenkin sitä, ettet pitkästä välimatkasta huolimatta halua olla äitisi vieressä. Itse koen äitini niin tärkeäksi että varmasti olisin hänen kanssaan vastaavassa tilanteessa. Sama muiden perheenjäsenten kohdalla.
Jokainen tietysti tavallaan.
te korppikotkat nokitte joka asiasta jonkun virheen ja revitätte sen esille yhtään välittämättä toisen tilanteesta
häpeän puolestanne, ap:lle paljon voimia surutyöhön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..kuitenkin sitä, ettet pitkästä välimatkasta huolimatta halua olla äitisi vieressä. Itse koen äitini niin tärkeäksi että varmasti olisin hänen kanssaan vastaavassa tilanteessa. Sama muiden perheenjäsenten kohdalla.
Jokainen tietysti tavallaan.
AP:n äidillä on oikeus kuolla rauhassa ja siten kuin hän itse toivoo eli että lapset eivät ole paikalla KOSKA HÄN NIIN ON ITSE HALUNNUT. Sinäkö ryysäisit itse paikalle omaa hyvyyttäsi ja välittämistäsi näyttämään, vastoin kuolevan viimeistä tahtoa? Jokainen todellakin tavallaan, suurin osa meistä kuolevan tahtoa kunnioittaen kuitenkin, onneksi.
AP:lle paljon, paljon voimia.
kuoleva äiti ei halua olla vaivaksi (?) eli vaatia ketään tulemaan luokseen viimeisillä hetkillään elleivät he sitä vapaaehtoisesti halua, mitä he ilmeisesti eivät haluakaan. ..? Outo kuvio, olisikohan siis vain jonkun omituinen provo koko aloitus. Itsekin asun 400 km:n päässä äidistäni mutta jos tilanne olisi sama kuin ap:lla niin olisin varmasti matkustanut äidin luo hänen viimeisiksi päivikseen ja saanut varmasti myös töistä siihen vapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen... ..kuitenkin sitä, ettet pitkästä välimatkasta huolimatta halua olla äitisi vieressä. Itse koen äitini niin tärkeäksi että varmasti olisin hänen kanssaan vastaavassa tilanteessa. Sama muiden perheenjäsenten kohdalla. Jokainen tietysti tavallaan.
lähimmäisensä toivomusta, toiset taas ajattelevat vain omia tunteitaan ja miten niitä helpottavat. Sinunkin ajatuksesi lähtee siitä miltä sinusta itsestäsi tuntuu, ei siitä miltä tästä kuolevasta tuntuu.
kuoleva äiti ei halua olla vaivaksi (?) eli vaatia ketään tulemaan luokseen viimeisillä hetkillään elleivät he sitä vapaaehtoisesti halua, mitä he ilmeisesti eivät haluakaan. ..? Outo kuvio, olisikohan siis vain jonkun omituinen provo koko aloitus. Itsekin asun 400 km:n päässä äidistäni mutta jos tilanne olisi sama kuin ap:lla niin olisin varmasti matkustanut äidin luo hänen viimeisiksi päivikseen ja saanut varmasti myös töistä siihen vapaata.
Sillä, mikä sinun mielipiteesi on, ei ole väliä. AP:n äiti on sanonut ettei halua lapsia paikalle, ja sitä on kunnioitettava vaikka ei samaa mieltä olisikaan.
Oma äitini kuoli syöpään, ja loppu oli sen verran ilkeää katsottavaa (mm. juuri tuo sama tajuttoman "huutohengitys" kuin mistä joku ylempänä mainitsi) että olen sanonut miehelleni että jos minulle käy noin, en halua että lapset näkevät minua loppupäivinä. Haluan mennä niin että lapseni voivat muistaa minut edes jotenkin sellaisena kuin olin ja jättää heille muistot äidistä jonka tunnistavat.
AP:lle iso osanotto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..kuitenkin sitä, ettet pitkästä välimatkasta huolimatta halua olla äitisi vieressä. Itse koen äitini niin tärkeäksi että varmasti olisin hänen kanssaan vastaavassa tilanteessa. Sama muiden perheenjäsenten kohdalla.
Jokainen tietysti tavallaan.AP:n äidillä on oikeus kuolla rauhassa ja siten kuin hän itse toivoo eli että lapset eivät ole paikalla KOSKA HÄN NIIN ON ITSE HALUNNUT. Sinäkö ryysäisit itse paikalle omaa hyvyyttäsi ja välittämistäsi näyttämään, vastoin kuolevan viimeistä tahtoa? Jokainen todellakin tavallaan, suurin osa meistä kuolevan tahtoa kunnioittaen kuitenkin, onneksi.
AP:lle paljon, paljon voimia.
kun läheiset on paikalla. On myös kunnioitettava kuolevaa. Itse en haluaisi omaisia paikalle katsomaan kärsimystäni. Taidan olla itsekäs kun haluan kuolla kaikessa rauhassa korkealla vuorella.
kuoleva äiti ei halua olla vaivaksi (?) eli vaatia ketään tulemaan luokseen viimeisillä hetkillään elleivät he sitä vapaaehtoisesti halua, mitä he ilmeisesti eivät haluakaan. ..? Outo kuvio, olisikohan siis vain jonkun omituinen provo koko aloitus. Itsekin asun 400 km:n päässä äidistäni mutta jos tilanne olisi sama kuin ap:lla niin olisin varmasti matkustanut äidin luo hänen viimeisiksi päivikseen ja saanut varmasti myös töistä siihen vapaata.
Hoh hoijaa, ennemminkin TÄMÄ sun kirjoitus on provo kuin ap:n aloitus.
Sinun tapasi ei ole ainoa oikea, kaikilla on oikeus ja velvollisuus elää JA KUOLLA niinkuin tahtoo, mahdollisimman täysipainoisesti.
Nyt suut kiinni kaikki "mikset ole äitis vierellä"-tyypit, te ootte hanurista!
Ja voimia ap:lle! Äitisi on jo "kotimatkalla".
on aika ennustamaton. Ei ole aina mahdollista päivystää pitkään kuolevan rinnalla, jos ei ole varmuutta tuleeko lähtö tänä yönä, huomenna tai muutaman päivän päästä. Ihmislläon työnsä, perheensä ja muut, jota ei voi jättää edes tuolalisessa tilanteessa sivuu määrittelemättömäksi ajaksi.
Riippuu ihan äidistä, miten pitää tulkita tuo "haluan olla yksin". Joku oikeasti haluaa, tinen ei vaan halua vaivata. EI siihen ulkopuolinen voi sanoa mitä pitäisi tehdä.
kommentoin kokemuksellani.
Äitini kuoli 5v sitten 47v iässä, syöpään.
Hän oli sairastanut 4v ajan ja viimeinen vuosi oli yhtä kuoleman odotusta, se oli hirveätä aikaa, hoidin kotiäitinä alle 4v lapsiani ja äiti siinä jamassa.
Äiti meni 5vrk ennen kuolemaansa sairaalaan, syöpäosastolla, poistattamaan maksasta nesteitä, maksa oli laajentunut 5-kertaiseksi etäpesäkkeiden vuoksi.
Sille matkalle hän jäi, vaikkei ollut tarkoitus.
Kävin lasteni ja mieheni kanssa häntä katsomassa 2vrk ennen kuolemaansa, äiti oli erittäin tuskainen mm siitä kun kaatoi ateriatarjottimelta piimälasin päällensä ja piti hoitohlökunnan tulla siivoamaan sotkuja, minut hän "ajoi" tilanteesta pois. Äiti oli ylpeä ihminen joka kärsi siitä että oli vaivaksi ja ulkonäkö muuttui ja oli osin avutonkin.
Viimeisenä päivänä kun kävimme hänen luonaan minä en voinut lähteä mieheni ja lasteni mukana kotiin, päätin jäädä äidin vierelle.
Se oli jotenkin epätodellinen tilanne, katselin sieltä korkeuksista sairaalahuoneen (äidillä oma huone) ikkunasta loistavia Hgin valoja ja onko se nyt Lauttasaaren siltä mikä siitä ikkunasta alla näkyi valojen kilossa.
Äiti oli jo jossakin muualla, hänen tajuntansa taso vaihteli mutta täysin tajuihinsa hän ei tullut kuin pari kertaa lyhyesti.
Pidin hänen kädestään kiinni, hengitys oli äänekästä, silmät oli kiinni, huoneessa haisi kuolema. Tuo on muuten asia josta täällä jotkut kehtaavat väittää ns vastaan, mutta kuolevasta ihmisestä todellakin lähtee eräänlainen "makean hapan" haju, se on aivan selvä se haju ja siksi mm siskoni ei enää viimeisen kk aikana halunnut äidin vieressä nukkua kotona.
Sisäelimet prkasivat, siitä se haju tuli, kuoleman haju.
Taputin äitiä poskelle, hän havahtui, kerroin rakastavani, äiti vastasi että rakastaa myös minua ja ja pari viimeistä kirjainta jäi pois koska vaipui taas takaisin "rajan toiselle puolen".
Lopulta äiti pääsi pois, pidin hänen jo kylmää kättään mm sairaalan kellarin huoneessa johon hänet oli kauniisti laitettu valkoisen kankaan alle ja kukka-asetelma rintakehän päällä.
Annoin suukon otsalle, toivotin hyvää matkaa, pidin vielä kädestä kiinni.
Itkin kuin pieni tyttö ulvoen tuskaani kun huoneesta poistuin, vaikka samalla olin helpottunut, nyt äiti oli päässyt kivuistaan ja tuskistaan joihin ei edes omakäyttöinen morfiinipumppu ilman rajoituksia enää auttanut.
Ihan kuin äiti olisi nukkunut, 2vkoa tuon jälk kun kappelissa häntä katsoin niin näky ei enää niin levollinen ja kaunis ollutkaan.
Mutta onneksi se oli vain kuori.
Tällainen kokemus minulla, en olisi missään muualla halunnut olla kuin äidin lähellä, ei ihmisen pidä kuolla yksin ja henk.koht en usko että kukaan oikeasti haluaakaan lähteä täältä yksin, eri asia tietysti itsemurhaajat yms.
Mutta arvostelemaan en ala, ei tällaisilla asioilla, tuo vain minun kokemukseni ja tuntoni aiheesta.
Palaan tähän ketjuun myöhemmin iltapvällä, nyt viettämään talvilomapäivää jo kouluikäisten lasteni kanssa:-)
vastaavanlaisessa tilanteessa. Kummitätini oli jo vanha, eikä hänellä ollut juuri muita läheisiä lukuunottamatta ystäviä. Olin hänen luonaan seitsemän päivää ja osan öistä, koska sanottiin, että hän lähtee hetkellä millä hyvänsä. Lopulta oli pakko palata töihin. Päivä töihinpaluuni jälkeen hän kuoli.
Hienoja periaatteita saa olla, mutta elämää ja kuolemaa on tosi vaikea ennustaa.
Ap:lle voimia.
Itse olin tasan vuosi sitten samassa tilanteessa ainoalla erotuksella että kuoleva oli siskoni.
Suru oli kova mutta samalla helpotuksen tunne siitä, että 4 vuoden kärsimys loppuu.
Jaksamista!
Kuolema on usein helpotus myös kuolevalle.