Lue keskustelun säännöt.
Suutuin kaverin lapselle ja sen isälle! Todella kunnolla. Kaduttaa!!!
22.02.2012 |
Kaverillani on täydellinen ylisuojelevan curling-kasvatuksen tulos. Ikää ekaluokkalaisen verran. On lapseni hyvä ystävä, mutta nyt riitti. Lapsi kävi ensin omaan lapseeni käsiksi, sen jälkeen v*ttuili mulle aivan totaalisesti, kun kävin huomauttamassa asiasta HopLopissa. Käskin pyytämään anteeksi, ei suostunut, isä yritti hyvällä ja kauniisti. Lapsi löi myös isäänsä. Sanoin napakasti, että ei ole ihme kun lapsi lyö vanhempiaan ja kavereitaan, kun isä on tuollainen vätys ja antaa toisen päästä kuin koiran veräjästä.
Sanoin myös lapselle, että nyt riittää ja ripitin lapsen oikein huolella, isä seisoi h-moilasena vieressä. Ilmoitin myös äidille puhelimessa, että teidän pikku prinsessa ei ole enää tervetullut perheeseemme kylään, koska tämä oli viimeinen kerta näistä monista, jolloin heidän räkänokkansa on käynyt käsiksi mun lapsiin. Äiti yritti selittää, että oli munkin ipana tehnyt sitä ja tätä ja ärsyttänyt ja lällätellyt.
Nyt hävettää ja on kauhea morkkis. He olivat kuitenkin hyviä ystäviä. Miten pyydän anteeksi?
Kommentit (50)
mutta mä en antaisi lapsen leikkiä enää tuollaisen kaverin kanssa... Jos kerran tulee noin rumaa jälkeä, anna olla. Lapsesi löytää muitakin kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä jo kiirettä, että poliisi saisi käytettyä aikaa sinun pipanaasi kohdanneeseen traagiseen rikokseen.
Mielestäni käyttäydyit vähintään yhtä huonosti kuin se pieni lapsikin. Erona vain, että olet isältäsi aikuinen.
Toisia ei lyödä, se on selvä, mutta asiaa ei myöskään hoideta sinun tyylilläsi. Kuulostat sivistymättömältä, mutten tuntematta sinua tiedä onko näin.
Katsotaan muuttuuko "älä puutu muiden kasvatukseen" -tyyppien mielipide.
Ehkä mun pitäis laittaa tänne kuva mun lapsen käsivarresta ja sitten jatkettaisiin keskustelua.
ap
Jos tässä jonkun täytyy anteeksi pyytää, niin se on se toinen perhe. Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut ja olen sun puolta tässä täysin. Puolustit vaan omias ja niin kuuluukin tehdä.
Jos vanhemmat ei välitä ja lapsi pahoinpitelee!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta käsivarresta löytyy kunnon mustelmat, kun sitä on puristettu täysilla, melkein sormenjäljet näkyy sekä kunnon naarmut, jotka syntyivät siitä, että lapsi ensin puristi ja lopulta veti kynsillä ihoa irti ottaessaan kättään pois. Kädestä tuli vähän verta.
kysy, jos näin hiihtoloman kunniaksi, joku ehtisi vähän juttelemaan väkivallasta ja sen seurauksista lapsen ja vanhempien kanssa. Toihan on ihan koulukiusaajan alku!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhemmat ei välitä ja lapsi pahoinpitelee!?
jossa purraan, lyödään, potkitaan jne. eikä kukaan siihen puutu. Mutta poliisi ei tutki ko. asioita, ei ole resursseja. Neuvoksi saa, että yrittäkää sopia.
Ei ole sinun tehtäväsi vaatia kaverin lapselta anteeksipyyntöä eli sekaannuit asiaan, joka ei sinulle kuulu. Inhoan kaltaisiasi äitejä, jotka huoleti sivuuttavat omien lastensa tekemiset ja härnäämiset, mutta kun toisella keittää yli niin ollaan tikkana paikalla tuomitsemassa. Käyttäydyit tavalla, joka osoittaa, että lapsesi vain seuraa esimerkkiäsi eli huutaa ja raivoaa - mutta sitähän sinä et suostu näkemään.
Tämä on ihan hirvittävää paskaa. Totta helvetissä vedän herneet nenään jos sinun lapsesi käy minun lapseeni käsiksi. Ja aivan varmasti vaadin anteeksi pyyntöä Se oi ole minun asiani jos sinä et osaa lastasi kasvattaa, mutta siitä tulee minun asiani silloin jos sinun pieni räkänokkasi käy minun lapseni kimppuun. Silloin minulla on myös oikeis sinulle asiasta huomauttaa, jos sitä kukaan muu ei kerran tee.
Jokainen vanhempi on vastuussa lapsistaan HopLopissakin (paitsi synttäreillä tms.) eikä joku pikkusisko käy tekosyystä laistaa tästä. Asioihin puututaan ENNEN kuin lapsi pahoinpitelee toista eli tässä tapauksessa ap on laiminlyönyt vastuunsa vanhempana.
Ei kukaan aikuinen oikeasti voi olla nin välinpitämätön kuin ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisella julkisella paikalla en menisi muiden lapsia komentelemaan. Mutta omalla pihallani olen kyllä laittanut ojennukseen muitakin kuin omia lapsia, enkä aio pyydellä anteeksi. Saman saa tehdä minunkin lapsilleni, jos eivät ole ihmisiksi. Julkisella paikalla, ja aivan ventovieraita lapsia en lähde komentamaan. Yksi omistani on ns. erityinen, mutta se ei näy päällepäin. Ventovieras huomauttelija sai aikaa melkoisesti haittaa, kun meni latelemaan tälle lapselle eräitä sanoja muka kasvattaessaan lastani.
tässä on hyvä esimerkki siitä jossa aikuinen alentuu lapsen tasolle.
Ap sua ei kukaan pysty auttaan kuin sinä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on valtava paikka ja minä ainakin luottaisin omaan ekaluokkalaiseeni siellä kaverinsa kanssa.
Jos kuitenkin lapseen käytäisiin käsiksi noin pahasti ja toistuvasti, minä temperamenttisenä ihmisenä voisin saada vielä pahempaa jälkeä aikaiseksi.
Älä anna lasten leikkiä enää keskenään, et voi turvata lapsesi turvallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6-vuotiasta Mikaa ei millään huvittaisi käydä suihkussa. Vaikka hän on kirmannut illan pihalla jalkapallon perässä, poika haluaisi laittaa pyjaman hikisen ihon päälle. - Ole nyt kiltti, Miksu ja mene suihkuun, kun isi pyytää. - En varmaan mene, ei huvita. - Isi antaa viisi euroa jos menet kiltisti. - No voin mä sitte mennä, Mika mutisee, nappaa ryppyisen setelin pieneen nyrkkiinsä ja alkaa riisua vaatteita naama vääränä. Curling-vanhempi ei halua olla lapselle ikävä. Hän ei koskaan käske tai määrää, vain toivoo tai pyytää kauniisti. Näin vanhempi haluaa pehmentää töyssyä, joka seuraa "ein" sanomisesta. Curling-kasvattaja jättää lopullisen päätöksen lapsen kapeille harteille. Hän ei asetu lapsen yläpuolelle, vaan on pikemminkin kaveri. Kaverille voi sanoa "ei", ja kaveri ei koskaan käske ikävästi.
Valitettavasti curling-kasvatetun lapsen minäkuvasta tulee vääristynyt. Lapsi uskoo lujasti, että säännöt ovat muita varten. Itse hän luo sääntöjä, mutta ei noudata niitä. Päiväkodissa curling-lapsi voi valvoa hyvinkin tarkasti, montako jälkiruokaa muut ottavat, mutta syö tyytyväisenä itse neljättä. Säännöistä piittaamaton pikkutyranni ei sopeudu ryhmän sääntöihin, etenkin kun vanhemmat voivat kotona vakuutella, että säännöt latistavat Juhon luovuutta ja siksi pojan on saatava tehdä mielensä mukaan. Jokainen vanhempi uskoo, että oma lapsi on erityislaatuinen ja näin varmasti onkin, mutta torpedoimalla päiväkodin tai koulun kasvattajien auktoriteetin vanhemmat antavat curling-lapselleen luvan olla ylimielinen ja säännöistä piittaamaton. Vanhemmat haluavat ehkä tukea lapsen luovuutta ja ajattelua, mutta kannustavat tätä itsekkyyteen.
Sääntöjä asettaessaan aikuinen tulee tuottaneeksi lapselle pettymyksiä. Kaikesta voi neuvotella, mutta ei loputtomasti. Curling-vanhempi on valmis neuvottelemaan jokaisesta vaatekappaleesta ja jokaisesta ruokalajista ja on valmis vaihtamaan makaronilaatikon pitsaan, jos laatikko ei miellytä. Tyypillistä on, että curling-vanhempi katsoo olevansa vain lapsen auttaja ja hyväntekijä, vaikka hän itse on valinnut kasvatuksessa pienimmän riesan tie, jossa kaikessa periksi antamalla vältetään ristiriitoja. Curling-kasvatettu lapsi on aluksi innoissaan, kun kaikkea saa tehdä. Vähitellen mahtava vapaus alkaa pelottaa ja ahdistaa lasta.
Maailma on liian iso ja pelottava paikka kolmivuotiaalle hallittavaksi. Tarvitaan aikuinen, joka asettaa rajat ja kertoo, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Rajat tuovat turvallisuutta vaikka rajantekohetkellä tuntuu muulta. Maassa makaavalle, nyrkillä karkkihyllyn edessä lattiaa paukuttavalle kaksivuotiaalle on turha siinä tilanteessa selvittää, että nämä rajat karkinsyönnissä koituvat ihan varmasti myöhemmin parhaaksesi.
Ei ole aina helppo tarkkailla toimintaansa ulkoapäin. Harva huudahtaa: "Minähän olen juuri tuollainen curling-vanhempi!" Jokainen vanhempi antaa joskus periksi, ja välillä tämä on perusteltua ja jopa järkevää. Kaikki mitä lapsi tekee, ei kuitenkaan voi olla upeaa, mahtavaa ja ainutlaatuista.
Tanskalainen psykologi Bent Hougaard käsittelee mielenkiintoisesti curling-kasvatusta ja sen seurauksia kirjassaan Curling-vanhemmat ja lapsityrannit - järkevän kasvattajan käsikirja. Curling-kasvatetulla lapsella on tapana tokaista häntä kieltämään tulleelle aikuiselle "sulla ei ole oikeutta kieltää mua, mun vanhemmilla on". Ikävä kyllä omatkaan vanhemmat eivät ole kiinnostuneita rajojen asettamisesta. Kun lapsi saa tehdä mielensä mukaan suuressa osassa asioita, niin pian pienikin kieltäminen tuntuu musertavalta pettymykseltä. Pikku tyranni voi huutaa ja raivota, kun ei saa syödä haluamaansa ruokaa tai ei saakaan jälkiruuaksi kahta tai kolmea jäätelöä. "Sulla ei ole OIKEUTTA kieltää mua."
Kirjassa Ylihuolehtivat vanhemmat - curlingperhe parempaan tasapainoon Maria Carling ja Elisabeth Cleve käsittelevät curling-teemaa. Toimittaja Carling aloitti räväkillä kannanotoillaan curling-keskustelun Ruotsissa. Cleve on arvostettu lasten- ja nuortenpsykologi ja psykoterapeutti.
mutta ilmeisesti tilanne oli ollut ärsytyskynnyksen yläpuolella jo pitkään ja nyt vain kilahti yli. Ehkä opit sen itse, että asioista kannattaa puhua jo ennen sitä pistettä kun suusta tulee sammakoita. Ehkä pyydät anteeksi omaa käytöstäsi, mutta et peräänny siitä että heidän lapsensa käyttäytyy tietyissä tilanteissa lastasi kohtaan väärin.
Leena Hefner o.s. Herppeenluoma.....
Täällä yksinään höpöttelee.
http://is13.snstatic.fi/img/658/1288450196669.jpg
Pyytele anteeksi! Oon niin kyllästynyt näihin curlaajiin ja kaverivanhempiin. Aivan täynnä näitä. Ja hetken päästä ei pärjätä oman (!!!) lapsen kanssa, vaan kerrotaan kaikille miten päiväkoti pelastaa meidän arjen, kun isompi lapsista on niin vaativa, sentään tämä pienempi on vielä helppo...
Itselläni oli aikanaan ystävä joka syytti minun lastani kaikesta, monesti ihan aiheestakin. Ei vain osannut koskaan nähdä tai kuulla mitä se oma lapsonen touhusi, todellisuudessa oli samanlainen kuin muutkin.
mulle tuli sellainen olo, että ehkä mä en pyydäkään anteeksi. Olkoot keskenään ja miettivät mitä tekevät. Ehkä tapaamme vielä heidät tai sitten emme, mutta ehkä oli ihan oikeutettua ripittää lapset ja vanhemmat.
Lapsi on aina ollut kamala. Olen kirjoittanut hänestä varmaan kymmeniä avauksia tänne turhautuessani, eivätkä vanhemmat näe metsää puilta.
Katsellaan...
ap
kasvavat todella ylimielisiksi, vaikeiksi ja tyytymättömiksi.