Mikähän tuota miniää vaivaa

Jos minä menisin lapseni lasta hoitamaan, odottaisin, että hän on huolehtinut sinne sapuskat mitä mä vauvalle sitten syötän. Itselleni voisin ottaa suklaata evääksi.

vähän armoa pienen esikoisvauvan äidille. Sekä inhimillisistä että käytännön syistä (välit voi mennä solmuun). Tuossa tilanteessa (olet ehkä jo itse unohtanut) monille äideille on todella tärkeää, ettei kukaan puutu heidän päätöksiinsä vauvan suhteen. Hormonit toki vaikuttaa mutta entä sitten? Ei miniäsi sille itse mitään voi. Miksi sinun pitäisi saada puuttua asioihin? Paras mitä voit tehdä on kunnioittaa hänen päätöksiään (varsinkin kun ne ovat hyviä, kuten luomu ja itsetehdyt soseet).

sinänsä minulle toki on ihan sama mitä vauva syö, mutta tuntuu että miniän korvat ovat kasvaneet lapsen myötä umpeen. Juuri se että ei kuuntele järkiperusteluja asialle. (esim olisi hyvä että oppisi kaikkiruokaisesksi eikä nirsoilisi niitä purkkejakaan, kuulemma jotkut hedelmät menevät ja jotkut luomusoseet, mutta aina ei ole mahdollisuutta tehdä itse tai hakea sitä luomumössöä).

Lisäksi hirvittää kun antavat jo tuon ikäiselle sormiruokaa, popsinut mm jo sulatettuja mustaherukoita, päärynää, banaania, maissinaksuja jne jne. Ihmetyttää että jossain miniä tuntuu aivan ylihysteeriseltä, mutta sitten tälläisessä asiassa ei mieti tukehtumisriskiä, mikä on mielestäni paljon ilmeisempi kuin esim odottamaton kätkyt kuolema josta miniä varsinkin aluksi stressasi.

-ap

...haluaisin kysyä sinulta ihan asiallisesti, että kun sait omat lapsesi, noudatitko sen ajan parhaan tiedon mukaisia oppeja? Vai noudatitko niitä, millä oma äitisi/anoppisi oli omat lapsensa 20-30 v aiemmin kasvattanut, ruokkinut, hoitanut? Jos toimit oman sukupolvesi tapojen mukaan, niin miten itse olisit suhtautunut jos äitisi tai anoppisi olisi sinulle sanonut että hänen tapansa on parempi?



Olen nimittäin aika läheltä seurannut samantapaista tilannetta kuin missä olet miniäsi kanssa, ja se päättyi välien täydelliseen katkeamiseen. Isovanhemmat olivat ihan hyvässä tarkoituksessa koko ajan neuvomassa, mutta valitettavasti 30 v vanhoilla neuvoilla. Lapsella oli vauvana terveysongelmia, joihin miniä sovelsi neuvolasta saamiaan, tuoreimpiin tutkimustuloksiin liittyviä ohjeita, mutta appivanhemmat pitivä niitä ylireagointina ja höpöhöpönä ja perustelivat että hekin saivat 5 lastaan kasvatettua ilman moista hössötystä. Tilanne kiristyi kiristymistään kun neuvoja vain sateli, ja nimenomaan siksi että nykymeininki leimattiin uusavuttomien hössötykseksi ja lähes 40 v vanhat keinot automaattisesti paremmiksi. Lopulta välit katkesivat, ja isovanhemmat eivät tapaa lastenlastaan (nyt 7 v) kuin pari kertaa vuodessa, eikä miniä ole suostunut tapaamisiin vaan lapsi käy isänsä kanssa mummulassa.



Jokainen äiti haluaa lapselleen parasta, niin varmaan sinäkin aikanaan, ja on vain luonnollista että äiti turvautuu tällöin tuoreimpaan tietoon siitä, mikä on hyväksi hänen lapselleen. Karu totuus on se, että ymmärrys ja tieto esim. ruokaseikoista lisääntyy koko ajan. Sinun ollessasi pikkulasten äiti saatettiin esim. purkkiruokaa pitää hyvänä ja ajatusta siitä että lasten tulee mahdollisimman varhain opetella syömään vähän mitä tahansa. Nyt miniäsi toimii toisenlaisen tiedon pohjalta ja uskoo aivan samalla tavoin kuin sinäkin aikanaan toimivansa oman lapsensa parhaaksi.



Jos lähdet tuputtamaan hänelle jotain mikä hänen ymmärryksensä mukaan ei ole hänen lapselleen parhaaksi, ei miniäsi varmasti ole asialle avoin, ja jos tuputtaminen jatkuu, kiristyvät välit varmasti. Miniän näkökannastahan sinä kehotat häntä toimimaan tavalla, joka ei ole nykytiedon ja hänen ymmärryksensä mukaan hänen lapselleen parhaaksi. Tuossa tilanteessa äidin halu toimia lapsensa parhaaksi voittaa aina, oli aikakausi tai kiistan aihe mikä tahansa.



Toivon kovasti että maltat olla puutumatta lastenkasvatukseen ja -hoitoon vaikka miniä toimisi kuinka omituisesti ja tavalla joka poikkeaa siitä miten sinä olet aikanasi toiminut. Puuttumalla heidän tapaansa tehdät asioita, et oikein voi kuin hävitä.



PS: Ihan sama juttu päteen lemmikkieläinten ruokintaan: parikymmentä vuotta sitten syötettiin Luppaa supermarketista, nyt ymmärretään että moni koira kärsii esim. vehnäallergiasta ja että koiran elimistö ei tarvitse viljoja vaan ne ovat päin vastoin monelle koiralle haitallisia. Ts. ymmärretään enemmän siitä millainen ravinto pitää koiran terveenä. Ei siinä sen kummempaa takana ole, ainoastaan se, että tietopohja on kasvanut ja muuttunut, ja ratkaisut tehdää uuden tiedon valossa.

...haluaisin kysyä sinulta ihan asiallisesti, että kun sait omat lapsesi, noudatitko sen ajan parhaan tiedon mukaisia oppeja? Vai noudatitko niitä, millä oma äitisi/anoppisi oli omat lapsensa 20-30 v aiemmin kasvattanut, ruokkinut, hoitanut? Jos toimit oman sukupolvesi tapojen mukaan, niin miten itse olisit suhtautunut jos äitisi tai anoppisi olisi sinulle sanonut että hänen tapansa on parempi?



Olen nimittäin aika läheltä seurannut samantapaista tilannetta kuin missä olet miniäsi kanssa, ja se päättyi välien täydelliseen katkeamiseen. Isovanhemmat olivat ihan hyvässä tarkoituksessa koko ajan neuvomassa, mutta valitettavasti 30 v vanhoilla neuvoilla. Lapsella oli vauvana terveysongelmia, joihin miniä sovelsi neuvolasta saamiaan, tuoreimpiin tutkimustuloksiin liittyviä ohjeita, mutta appivanhemmat pitivä niitä ylireagointina ja höpöhöpönä ja perustelivat että hekin saivat 5 lastaan kasvatettua ilman moista hössötystä. Tilanne kiristyi kiristymistään kun neuvoja vain sateli, ja nimenomaan siksi että nykymeininki leimattiin uusavuttomien hössötykseksi ja lähes 40 v vanhat keinot automaattisesti paremmiksi. Lopulta välit katkesivat, ja isovanhemmat eivät tapaa lastenlastaan (nyt 7 v) kuin pari kertaa vuodessa, eikä miniä ole suostunut tapaamisiin vaan lapsi käy isänsä kanssa mummulassa.



Jokainen äiti haluaa lapselleen parasta, niin varmaan sinäkin aikanaan, ja on vain luonnollista että äiti turvautuu tällöin tuoreimpaan tietoon siitä, mikä on hyväksi hänen lapselleen. Karu totuus on se, että ymmärrys ja tieto esim. ruokaseikoista lisääntyy koko ajan. Sinun ollessasi pikkulasten äiti saatettiin esim. purkkiruokaa pitää hyvänä ja ajatusta siitä että lasten tulee mahdollisimman varhain opetella syömään vähän mitä tahansa. Nyt miniäsi toimii toisenlaisen tiedon pohjalta ja uskoo aivan samalla tavoin kuin sinäkin aikanaan toimivansa oman lapsensa parhaaksi.



Jos lähdet tuputtamaan hänelle jotain mikä hänen ymmärryksensä mukaan ei ole hänen lapselleen parhaaksi, ei miniäsi varmasti ole asialle avoin, ja jos tuputtaminen jatkuu, kiristyvät välit varmasti. Miniän näkökannastahan sinä kehotat häntä toimimaan tavalla, joka ei ole nykytiedon ja hänen ymmärryksensä mukaan hänen lapselleen parhaaksi. Tuossa tilanteessa äidin halu toimia lapsensa parhaaksi voittaa aina, oli aikakausi tai kiistan aihe mikä tahansa.



Toivon kovasti että maltat olla puutumatta lastenkasvatukseen ja -hoitoon vaikka miniä toimisi kuinka omituisesti ja tavalla joka poikkeaa siitä miten sinä olet aikanasi toiminut. Puuttumalla heidän tapaansa tehdät asioita, et oikein voi kuin hävitä.



PS: Ihan sama juttu päteen lemmikkieläinten ruokintaan: parikymmentä vuotta sitten syötettiin Luppaa supermarketista, nyt ymmärretään että moni koira kärsii esim. vehnäallergiasta ja että koiran elimistö ei tarvitse viljoja vaan ne ovat päin vastoin monelle koiralle haitallisia. Ts. ymmärretään enemmän siitä millainen ravinto pitää koiran terveenä. Ei siinä sen kummempaa takana ole, ainoastaan se, että tietopohja on kasvanut ja muuttunut, ja ratkaisut tehdää uuden tiedon valossa.

...haluaisin kysyä sinulta ihan asiallisesti, että kun sait omat lapsesi, noudatitko sen ajan parhaan tiedon mukaisia oppeja? Vai noudatitko niitä, millä oma äitisi/anoppisi oli omat lapsensa 20-30 v aiemmin kasvattanut, ruokkinut, hoitanut? Jos toimit oman sukupolvesi tapojen mukaan, niin miten itse olisit suhtautunut jos äitisi tai anoppisi olisi sinulle sanonut että hänen tapansa on parempi?

Olen nimittäin aika läheltä seurannut samantapaista tilannetta kuin missä olet miniäsi kanssa, ja se päättyi välien täydelliseen katkeamiseen. Isovanhemmat olivat ihan hyvässä tarkoituksessa koko ajan neuvomassa, mutta valitettavasti 30 v vanhoilla neuvoilla. Lapsella oli vauvana terveysongelmia, joihin miniä sovelsi neuvolasta saamiaan, tuoreimpiin tutkimustuloksiin liittyviä ohjeita, mutta appivanhemmat pitivä niitä ylireagointina ja höpöhöpönä ja perustelivat että hekin saivat 5 lastaan kasvatettua ilman moista hössötystä. Tilanne kiristyi kiristymistään kun neuvoja vain sateli, ja nimenomaan siksi että nykymeininki leimattiin uusavuttomien hössötykseksi ja lähes 40 v vanhat keinot automaattisesti paremmiksi. Lopulta välit katkesivat, ja isovanhemmat eivät tapaa lastenlastaan (nyt 7 v) kuin pari kertaa vuodessa, eikä miniä ole suostunut tapaamisiin vaan lapsi käy isänsä kanssa mummulassa.

Jokainen äiti haluaa lapselleen parasta, niin varmaan sinäkin aikanaan, ja on vain luonnollista että äiti turvautuu tällöin tuoreimpaan tietoon siitä, mikä on hyväksi hänen lapselleen. Karu totuus on se, että ymmärrys ja tieto esim. ruokaseikoista lisääntyy koko ajan. Sinun ollessasi pikkulasten äiti saatettiin esim. purkkiruokaa pitää hyvänä ja ajatusta siitä että lasten tulee mahdollisimman varhain opetella syömään vähän mitä tahansa. Nyt miniäsi toimii toisenlaisen tiedon pohjalta ja uskoo aivan samalla tavoin kuin sinäkin aikanaan toimivansa oman lapsensa parhaaksi.

Jos lähdet tuputtamaan hänelle jotain mikä hänen ymmärryksensä mukaan ei ole hänen lapselleen parhaaksi, ei miniäsi varmasti ole asialle avoin, ja jos tuputtaminen jatkuu, kiristyvät välit varmasti. Miniän näkökannastahan sinä kehotat häntä toimimaan tavalla, joka ei ole nykytiedon ja hänen ymmärryksensä mukaan hänen lapselleen parhaaksi. Tuossa tilanteessa äidin halu toimia lapsensa parhaaksi voittaa aina, oli aikakausi tai kiistan aihe mikä tahansa.

Toivon kovasti että maltat olla puutumatta lastenkasvatukseen ja -hoitoon vaikka miniä toimisi kuinka omituisesti ja tavalla joka poikkeaa siitä miten sinä olet aikanasi toiminut. Puuttumalla heidän tapaansa tehdät asioita, et oikein voi kuin hävitä.

PS: Ihan sama juttu päteen lemmikkieläinten ruokintaan: parikymmentä vuotta sitten syötettiin Luppaa supermarketista, nyt ymmärretään että moni koira kärsii esim. vehnäallergiasta ja että koiran elimistö ei tarvitse viljoja vaan ne ovat päin vastoin monelle koiralle haitallisia. Ts. ymmärretään enemmän siitä millainen ravinto pitää koiran terveenä. Ei siinä sen kummempaa takana ole, ainoastaan se, että tietopohja on kasvanut ja muuttunut, ja ratkaisut tehdää uuden tiedon valossa.

Komppi tälle, av kaipaa enemmän juuri tällaisia perusteltuja ja asiallisia vastauksia!

Sinä olet lapsen mummo ja hoidat vauvaa tasan siten kun vanhemmat haluavat sinä et päätä mitä vauva syö vaan sen päättää vauvan äiti, ehkä yhdessä vauvan isän kanssa.



Jos haluat olla hyvä mummo ja hyvissä väleissä poikasi perheen kanssa niin perusjuttu tässä on että sinä kunnioitat miniäsi ja pikasi tahtoa kaikessa lasta koskevissa asioissa. Sinä et päätä mitään, sinulla ei ole sananvaltaa mihinkään. Sinä voit toki kertoa mielipiteesi mutta ei kannata olettaa että niitä kauheasti otettaisiin huomioon.



Hyvä anoppi on sellainen joka tukee miniänsä ja poikansa vanhemmuuttaa ja kunnioittaa heidän tahtoaan vaikka jotkut asiat vähän hassulta tuntuisivatkin. Voit naureskella itsellesi mutta teet silti niikuin apsen vanhemmat ovat toivoneet.



Poikasi ja miniäsi vasta harjoittelevat isänä ja äitinä olemista, ja parasta mitä sinä voit tehdä, on tukea heitä siinä, se on ehottomasti lapsenkin paras. Ekan lapsen kanssa kaikki ovat enemmän ja vähmmän ylitarkkoja joissain jutuissa, stressaavat tarpeettomasti joissain asioissa jne, mutta se kuuluu asiaan. Anna heidän rauhassa olla vanhempia omalla tavallaan. Ja nuo yökyläilyt voit unohtaa toistaiseksi, ei kukaan normaali äiti halua antaa vauvaansa yökylään ilman jotain erityistä syytä kun koliikista aiheutuva univelka tms.

Sinä olet lapsen mummo ja hoidat vauvaa tasan siten kun vanhemmat haluavat sinä et päätä mitä vauva syö vaan sen päättää vauvan äiti, ehkä yhdessä vauvan isän kanssa.

Jos haluat olla hyvä mummo ja hyvissä väleissä poikasi perheen kanssa niin perusjuttu tässä on että sinä kunnioitat miniäsi ja pikasi tahtoa kaikessa lasta koskevissa asioissa. Sinä et päätä mitään, sinulla ei ole sananvaltaa mihinkään. Sinä voit toki kertoa mielipiteesi mutta ei kannata olettaa että niitä kauheasti otettaisiin huomioon.

Hyvä anoppi on sellainen joka tukee miniänsä ja poikansa vanhemmuuttaa ja kunnioittaa heidän tahtoaan vaikka jotkut asiat vähän hassulta tuntuisivatkin. Voit naureskella itsellesi mutta teet silti niikuin apsen vanhemmat ovat toivoneet.

Poikasi ja miniäsi vasta harjoittelevat isänä ja äitinä olemista, ja parasta mitä sinä voit tehdä, on tukea heitä siinä, se on ehottomasti lapsenkin paras. Ekan lapsen kanssa kaikki ovat enemmän ja vähmmän ylitarkkoja joissain jutuissa, stressaavat tarpeettomasti joissain asioissa jne, mutta se kuuluu asiaan. Anna heidän rauhassa olla vanhempia omalla tavallaan. Ja nuo yökyläilyt voit unohtaa toistaiseksi, ei kukaan normaali äiti halua antaa vauvaansa yökylään ilman jotain erityistä syytä kun koliikista aiheutuva univelka tms.

viestissä oli yksi syy miksi olen yöhoitoakin tarjonnut, heidän vauvansa oli koliikkivauva. Ja silloin aloitin yökylä tarjoukset. Nykyään olen lähinnä ajatellut että saisivat omaakin aikaa. Edelleenkään, en ole apuani pahalla tarjonnut, vaan heidän jaksamistaan ajatellen.

Oma esikoiseni on jo 26, joten ehkä tosiaan aika on ajanut ohi.

-ap

Samanlaisia kommentteja vanhemmiltani ja anopiltani saaneena ymmärrän miniäsi ärsyyntymisen kaikelle kommentoinnillesi. Ymmärrän toki sinuakin anoppi, että haluat vain lapsenlapsesi parasta. Kaikilla on kuitenkin oma tapansa kasvattaa lapsensa ja mm. vauvan ruokailusta ajatellaan aivan toisella tavalla kuin joitain vuosikymmeniä sitten. Itsekin teen itse lähes kaikki ruuat ja ostan luomua, syötän sormiruokaa ja muutenkin "vauhkoilen" ruokailusta. Olen samalla tavalla saanut kommenttia, että vauva tukehtuisi, mutta kukin äiti näkee kyllä lapsensa syömisestä, pystyykö hän syömään itse jo pienenä sormiruokaa.



Helpointa onkin antaa miniäsi tehdä omat valintansa ja ottaa vähän rennommin. Yökylien yms. aika tulee vielä. Minunkaan lapseni ei vielä ole juuri hoidossa ollut vaikka onkin pian taapero. Ihanaa, että tarjoat apuasi. Kyllä sinä lasta saat tulevaisuudessa hoitaa, kunhan hän vähän kasvaa.



Kommentoinnista vielä: Kaikkein eniten ainakin itseäni ärsyttää juuri vanhempieni ja anoppini sanomiset. Niin se vaan menee.

ilmiselvän provon kelkkaan taas??

ilmiselvän provon kelkkaan taas??

mutta joo taitaa liittyä siihen toiseen ketjuun mikä aamulla ainakin oli täällä.

ja kaikkiko te lähditte ilmiselvän provon kelkkaan taas??

Mutta joo, mikäli maailma olisi kuin av, kellään ei olisi mitään ongelmia! Koska kaikki ongelmathan ovat pelkkiä provoja:)

Jos joku t6oisi kaupan hirvityksiä lapsellemme ja syöttäisi ilman lupaa, ei tapaisi lastamme enää sen jälkeen.



Mitä päässäsi oikein liikkui kun veit lapselle omia ruokiasi. Et voi tietää mitä kiinteitä ja kuinka paljon lapsi on maistellut ja mitä vatsa kestää.



Miksi lapsen pitäisi syödä kaupan sotkuja jos vanhemmat kykenevät parempaan? Syötkö itse päivittäin valmisruokia?

selvästikään et sitten ole kieltävää vastausta avuntarjoukseesi hyväksynyt jos miniän tarvii jatkuvasti keksiä tekosyitä miksi kieltäytyy antamasta vauvaa yöhoitoon. Apua tarjotaan siitä lähtökohdasta mitä nämä "avunsaajat" tarvivat/haluavat.

Et kai vaan päätä itseksesi että nyt ne tarvivat omaa aikaa (ja itseasiassa pohjimainen mitiivisi on kuitenkin itsekäs, eli SINÄ haluat vauvan yöhoitoon) ja sitten jos nämä eivät sitä omaa aikaa haluakaan niin loukkaannut tai atkat jankkaamista etkä hyväksy sitä, ettet nyt saa sitä vauvaa yöhoitoon.

viestissä oli yksi syy miksi olen yöhoitoakin tarjonnut, heidän vauvansa oli koliikkivauva. Ja silloin aloitin yökylä tarjoukset. Nykyään olen lähinnä ajatellut että saisivat omaakin aikaa. Edelleenkään, en ole apuani pahalla tarjonnut, vaan heidän jaksamistaan ajatellen. Oma esikoiseni on jo 26, joten ehkä tosiaan aika on ajanut ohi. -ap

Poikasi tietää mitä tekee. Jos vielä puutut nuoren perheen elämään, tuskin tulet tapaamaan enää lapsenlapsiasi ikinä.

ja kaikkiko te lähditte ilmiselvän provon kelkkaan taas??

Mutta joo, mikäli maailma olisi kuin av, kellään ei olisi mitään ongelmia! Koska kaikki ongelmathan ovat pelkkiä provoja:)

Ei ole ikäviä ongelmia. On vain hyviä provoja. =)

ja kaikkiko te lähditte ilmiselvän provon kelkkaan taas??

Mutta joo, mikäli maailma olisi kuin av, kellään ei olisi mitään ongelmia! Koska kaikki ongelmathan ovat pelkkiä provoja:)

Ei ole ikäviä ongelmia. On vain hyviä provoja. =)

ihminen yleensä kehittää itselleen ongelmia. Yleensä ongelmista pääsee helpoiten jos ei ole niitä kokoajan voivottelemassa (paitsi jotkut terveyteen liittyvät ongelmat tietysti)

että missään nimessä en halua miniääni morkata, ja toki uskon että hän on omalle lapselleen paras mahdollinen äiti. Myöskään tuota imetyskommenttia en pahalla tarkoittanut, en omia lapsianikaan imettänyt paria kuukautta pitempään.

Ja tämä ruoka oli vain yksi esimerkki. Olen monesti pyytänyt vauvaa hoitoon, myös yöhoidot järjestyisivät loistavasti. Tuntuu että miniä keksimällä keksii tekosyitä ettei voi lasta tuoda hoitoon, varsinkaan pitemmäksi ajaksi. 2 kertaa olen nyt vauva saanut hoitoon noin 2-3 tunniksi meille kun ovat käyneet mm jouluostoksilla ja kerran syömässä. Ja pari kertaa olen heillä ollut hoitamassa miniän hammaslääkärireissujen ajan.

Ehkä miniä on vain ruokafanaatikko, jo ennen lasta ihmettelin myös heidän kissojen ja koirien ruokailua, piti aina hakea eläinkaupasta ruuat, mutta se oli lähinnä hyvällä tavalla huvittavaa mielestäni. Ehkä sekin jo kertoi tarkasta ruokailusta jotain. Olen kai vaan erilainen ja siksi vaikea käsittää. En ole mikään ruuanlaittaja ja omat lapseni ovat tosiaan purkkiruualla kasvaneet.

-ap

en jaksa lukea kaikkia viestejä mutta tähän on pakko kommentoida. Oletko oikeasti sitä mieltä että jo vauvan ollessa vajaa 6kk olisi hänet pitänyt tuoda sinulle hoitoon useiksi tunneiksi ja jopa yöksi, useita kertoja vielä? Et taida olla tosissasi? Itse en ole tuon ikäistä vielä hoitoon jättänyt kuin juuri ja juuri kampaajalla käynnin ajaksi- yöhoitoon vasta aikaisintaan vuoden vanhana. Miniäsi toimii lapsen edun mukaisesti. Vauva ei ole sinun eikä sinulla ole oikeutta vaatia häntä hoitoon jos ei hoidon tarvetta ole.

ja kaikkiko te lähditte ilmiselvän provon kelkkaan taas??

Mitä väliä sillä on onko aloitus provo vai ei? Provon voi käsittää myös yleiseksi keskustelun aloitukseksi, kuten tässä tapauksessa. Tämä on yksi niistä harvoista mielenkiintoisista keskusteluista palstalla, onko sillä väliä onko tilanne todellinen juuri tämän aloittajan kohdalla, jonkun muun kohdalla se voi olla.

Jos joku t6oisi kaupan hirvityksiä lapsellemme ja syöttäisi ilman lupaa, ei tapaisi lastamme enää sen jälkeen.

Mitä päässäsi oikein liikkui kun veit lapselle omia ruokiasi. Et voi tietää mitä kiinteitä ja kuinka paljon lapsi on maistellut ja mitä vatsa kestää.

Miksi lapsen pitäisi syödä kaupan sotkuja jos vanhemmat kykenevät parempaan? Syötkö itse päivittäin valmisruokia?

mistä teidän ruoka ainekset tulee? Kaupasta? Syötätkö ainekset tietyssä järjestyksessä ettei ne vaan olis keskenään SOTKUSSA? Vai kasvatatko kaiken itse? Ja omasta hampusta vaatteet? Voi että ne SAAAATANALLISET KAUPANTUOTTEEEEETxDDD

aloitin yökylä tarjoukset. Nykyään olen lähinnä ajatellut että saisivat omaakin aikaa. Edelleenkään, en ole apuani pahalla tarjonnut, vaan heidän jaksamistaan ajatellen.

Varmasti tarkoitat pelkkää hyvää, mutta älä tuputa. Riittää kun kerrot yhden kerran olevasi valmis auttamaan ja ottamaan lasta hoitoon, ei sitä tarvitse jankuttaa jatkuvasti. Ilmankos miniäraukkasi joutuu keksimään jatkuvasti syitä ettei halua tuoda. Hän ei halua loukata sua sanomalla ettei luota sun hoitoon, syötät ties mitä ja hoidat ikivanhoilla tavoilla.

Ja minä en ainakaan koliikkista ja sairasta lasta veisi millekään mummulle, haluan itse mieheni kanssa pitää huolta pienestä jolla on paha olo.