Kaveri palautti kaikki lainaamani vauvanvaatteet,

sukulaispojalle ja hänen vaimolleen lainaan. Mitään ei tullut takaisin, ei koskaan. Kaunis maisterinainen taitaakin olla käytökseltään ala-arvoinen.

Muuramen lasten sängyn kävi sitten toinen sukulainen hakemassa heiltä pois, lainassa oli sekin. Oli ollut hyvin nyreä, kun sänky lähti.

niin totta kai vaatteet kuluvat ja tahraantuvatkin niin ettei niitä pysty enää mikään pelastamaan!



Minusta on epärealistista edes odottaa, että vaatteet tulisivat hyvässä kunnossa takaisin jos ne on lainattu käyttöön - todelliseen käyttöön eikä vaan kaapin täytteeksi.



En itse anna mitään lainaan, vaan annan tavarat ilman korvausta, tai sitten myyn ne. En myöskään ikinä ota mitään toiselta lainaan, ellen ole valmis korvaamaan sitä täyshintaisena. Jos tavara on korvaamaton ja toiselle tärkeä, en missään nimessä halua sitä lainaan.

ja tietenkin se harmittaa. Muistan kyllä itsekin ekan lapsen vaatteita hartaana hypistelleeni kun niitä pakkasin säilöön, mutta lohdutukseksi voin sanoa että kolmannen kohdalla ei ole enää tunnearvoa vaatteissa eikä leluissa! Ekan ja tokan jälkeen jouduin luopumaan melkein kaikista, koska ei olut tilaa säilöa mahdollsita kolmosta varten ja kun ei tiennyt että onko seuraava tyttö vai poika. Toki meillä oli paljon kirpparikamaa, jota oli helppo laittaa eteenpäin. Nyt säästän joka lapselta muutaman mukavan vaate- ja lelumuiston, loput eteenpäin!

Ärsyttää kaveri/sukulaismammat, jotka väkisin tuputtavat vauvanvaatteita lainaan. Ei kiinnosta pitää kirjaa, mitkä nyt ovat kenenkin ja mikä rätti pitää käytön jälkeen palauttaa minnekin. Itse ei tulisi mieleenkään tuputtaa vaatteita LAINAAN muille, jos annan, niin annan ilmaiseksi tai vaihtoehtoisesti myyn kirppiksellä.



Esikoisen aikaan en vielä kehdannut kieltäytyä lainavaatteista ja menihän siinä pari vaatetta käyttökelvottomaksi meidän käytössä (yksi värjäytyi, toinen sai iskua silitysraudasta). Pääosin lainavaatteet kyllä jäi minimaaliselle käytölle, joten senkään takia en moisia enää nurkkiini huoli.

ovat varmaan itse näitä laiskoja, itsekkäitä, ajattelemattomia "ystäviä" jotka palauttavat lainatavarat likaisina tai rikkinäisinä...siis en nyt puhu tavallisesta kulumisesta vaan jos tavarat ovat puklussa ja tahmassa niin onhan se kamalaa kehdata palauttaa ne sellaisessa kunnossa!

Eli valitat aiheesta...ole nyt varovainen, ettet saa jotain hyppykuppaa niistä tavaroista juuri ennen synnytystä ja sitten huonolla säkällä vielä vauvakin sairastuu!

ei niitä kannata toiselle lainata. Minusta on parempi antaa tai niin että minulle annetaan. Itse en juuri uskaltanut pitää minulle lainattuja vaatteita (onneksi vähän) juuri siksi etteivät mene pilalle, kun pitää takaisin antaa. Ei lohduta nyt, mlutta ihan muuta nyt voi kuin pestä. On kyllä ajattelematonta häneltä

Toki olisi kaverisi pitänyt ne pestä ja putsata, mutta ymmärrät varmaan, että osa kuluu myös käyttökelvottomaksi?

Itse joskus lainaan jotain kaverilleni ja silloin muistutamme toisiamme siitä, että otan riskin, että esim. lasten vaate hajoaa ja tahroja aina tulee. Saaja myös varmistaa, että eikai haittaa, jos ja kun näin käy, muuten ei ole myöskään järjeä ottaa vastaan lainatavaraa. Ei kukaan voi luvata palauttavansa sitä samassa kunnossa takaisin.

Jos sitteri hajoaa lainassa, olisi kyllä hyvä etukäteen asia miettiä. Korvaus ei korvausta? Mutta ei jälkikäteen. Miten korvaat jo ennestään käytetyn. Itse en myöskään ota lainaksi kuin juhlallisten vakuuttelujen jälkeen, että kumpi kantaa riskin hajoamisesta jnejne.

Jos ukko lainaa poraa ja hajottaa sen, niin pitäähän se korvata. Tosin on typerää ostaa naapurille uusi pora ja olla taas itse ilman, joten kalliiden tavaroiden kohdalla ehkä kannattaa hankkia ne omaksi?

Näihin lainaamisiin on kyllä joidenkin ystävyys- ja tuttavuussuhteet päättyneetkin. Itse en ole rakentanut, mutta rakentaneet tutut kun ovat kalliita juttuja lainailleet ja mielestään huonossa kunnossa takaisin saaneet (satojen eurojen kamaa), niin heitä kyllä tuntuu jurppivan vuosikausia.

Jos haluan jotain hyvää säästää pienemmille lapsilleni, en tietenkään voi lainata niitä.

jos toiselle lainaa jotakin, on luonnollista olettaa, että saa tavaran takaisin ehjänä ja suunnilleen samassa kunnossa oli kyse sitten vauvan tavarasta tai autosta. Tottakai vaatteeseen tulee nukkaa ja autoon kilometrejä, mutta luonnollista on olettaa, että muu korvataan - oli kyse sitten hajonneesta sitteristä tai kolaroidusta autosta.

Ihmettelen suuresti niitä ihmisiä, jotka lainaavat toisten tavaroita ja kuvittelevat, että niitä voi kohdetta miten sattuu.

Ja luonnollista lienee olettaa, että lainattu tavara palautetaan putsattuna ja siistissä kunnossa ja jos jotain on sattunut (tahra, reikä) niin siitä mainitaan ja kysytään, miten asian voi korvata - nämä kuuluvat normaaleihin käytöstapoihin.

itselläni kävi niin huono tuuri,että meihen sisko oli vienyt kirppikselle kaikki lainaamansa vaatteet,tavarat ym!!!!!!!!! meinasin pyörtyä kun kuulin asiasta

Itse en halunnut ottaa juurikaan vaatteita lainaan, koska pelkäsin aina, että niille tapahtuu jotakin ja usein ne oli rumia ja kulahtaneita muutenkin. Ostin mieluummin itse sellaista mistä pidän. Annoin sitten itse kaiken pois, mistä halusin luopua ja pidin ne tallessa, millä oli tunnearvoa. Yhdelle kaverille annoin jotakin lainaan, mutta kun oli palauttamassa sanoin, että antaisi jollekin muulle kun ei ollut itsellä enäâ käyttöä niille. Tietysti lainailemalla säästää, mutta sellaiset ihmiset on tosi harvassa, jotka oikeasti huolehtii toisten tavaroista. Muutama ystävä on jopa muuttunut lapsen saadessaan niin, että muuten siisti ihminen ei välitäkâän pukluista ja tarhoista jne, vaikka aiemmmin välitti. Itse olin omistakin vaatteista niin tarkkana, että yhden kâden sormilla pystyi laskemaan pilalle likaantuneet. Inhosin itsekin niitä vauva-ajan töhkiä, joten pesin ja putsasin kaikkea jatkuvasti, joten ei ehtinyt mitäân mennâ pilalle. Syötin myös kaikki sotkevat jutut niin ettei tullut turhia tahroja. Taisin olla aika friikki, mutta en oikeasti ymmärrä sitä, miksi ostaisin nâttejä vaatteita ja tavaroita ja sitten antaisin niiden mennä lyhyessä ajassa hirveän näköiseksi. Suurin osa näyttikin sitten pois antaessakin edelleen uudelta käytöstä huolimatta. Rattaatkin oli käytön lopussakin ihan kuin uudet. En ole ikinä tajunnut niitä jotka antaa rattaiden mennä pinttyneeseen töhkään jne. Eli mun luonteisena ei todellakaan kannata lainata mitään, mitä ei voisi antaa vain pois. Pahempi mieli tulee, kun iloisena muistoistaan odottaa jotakin takaisin ja se on vanhentunut ja nuhjaantunut.

Suhtaudun vauvanvaatteisiin tunteella, eli olisi järkytys saada ne takaisin LIKAISENA....jotenkin tuntuu ettei sellaisella ihmisellä ole kaikki kunnossa, joka ei pese lastenvaatteita kun ne on menneet pieneksi eikä niitä voi enää käyttää! Eihän minnekään voi edes lahjoittaa liaksia vaatteita, kirpparillekin ne pitäis olla aina pestyjä.

Joitakin rakkaita vaatteita säästän lapsilleni ihan aikuisuuteen asti, mm. äitini neulomat villavaatteet. Niitä en lainaa kellekään.......

Osa vaatteista on vaan tavaraa, ja ne loput ainakin mullee on semmosia, etten niitä anna edes lainaksi.

Ap, laita vaatteet (väreittäin)puoleksi tunniksi etikka-veteen likoamaan. Sitten heität koneeseen ja peset kuudessakympissä, ainakin ne mitkä sen kestävät. Valkopyykkiä voi sina valkaista kloriitillakin. Etikalla lähtee ainakin mustikka tosi hyvin! Sappisaippua on myös kätevää puklujen pesussa.

Itse kyllä teen niin että lainaan vain sellaisia joilla ei ole niin väliä. Pidän itselläni kaikki rakkaat ja tärkeät lelut ja vaatteet. Samoin esim. uudehkon toppapuvun koska tiedän että kuluu pesuissa kuitenkin huonommaksi. Siskolleni minäkin lainaan mielelläni, mutta säilytän edelleenkin ne rakkaimmat vaatteet muistoina lapsille.



Meillä on kolme lasta ja kyllä huomaa sen että monet vaatteet ovat aika kuluneita kun niitä seuraavalle alkaa kaivamaan esiin. Että monesti olen vähän yllättynytkin miten huonoja ne omat varastossa olleet vaatteet ovat olleet kun on muistanut ne paremmiksi. Lopputulos usein on ollut se että uusi vauva on saanut uusia, kivempia vaatteita joita on tullut käytettyä ahkeraan ja ne vanhat ovat olleet lähinnä vara-ja kotivaatteina.



Älä harmistu! Pese vaatteet ja pesun jälkeen arvioi mitkä vielä tulevat käyttöön vauvallesi, heitä pilalle menneet pois. Varmasti uusi tulokas saa lahjaksikin vaatetta, monet tykkäävät ostella.

Minulle tuli myös mieleen ystäväsi käytöksestä, että hän oli ehkä luullut saavansa tavarat.



Minulle yksi tuttu antoi kauniin vauvan potkupuvun kun olin raskaana. Kun odotin toistani hän pyysi pukua takaisin koska tarvi sen taas itselleen. En olisi ikinä ottanut pukua, jos olisin tiennyt sen olevan vaan lainassa.



En itse lainaile lasten vaatteita tai leluja, annan omaksi tai myyn.

kulunut ja likainen samoja asioita ?? voi ne olla kuluneita joo, mutta et sä nyt lainaamisasi tavaroita palauta paskaisina !

Ne todellakin kuluvat ja likaantuvat. Antakaa omaksi tai myykää niin säästytte paljolta mielipahalta.



Vähän sama kun rahan lainaaminen. Jos isompi summa, niin rikkoo useimmiten hyvienkin ystävien välit, jos kaikki ei ole paperilla. Ystävät kummasti ajattelevat, että ystävät odottavat ikuisesti eikä lainoja tarvi ottaa niin vakavasti.

tuollaisissa tapauksissa pitää sanoa



Anteeksi, en tiennyt että se oli tuollainen lahja, olen jo antanut tavarat eteenpäin

Niitä ei minulla enään ole

joko annat pois tai pidät itsellä. Typerää lainailla.

en ainakaan edes ottais keneltäkään lainaan mitään just sen takia että pitäis varoa koko ajan ettei riko tai sotke tai muuta..

Kieltäytyisin kohteliaasti jos joku yrittäis lainauttaa mulle jotain, kirppikseltä saa halvalla.



Ja olis ehkä vaikea muistaa jälkeenpäin mitkä vaatteet on lainassa, mitkä saatu lahjaksi ym. Ne on niin samanlaisia monet vaatteet

mutta toki se vaatii sellaista luottamusta, että tiedetään molempien olevan rehellisiä mahdollisten vikojen kohdalla. Täällä maalla lainaillaan ihan peltotyökoneitakin, ja jos jotain hajoaa, niin rikkoja maksaa tietenkin. Muuten se lainailu loppuu lyhyeen. Paljon kalliimmaksi tulee, jos jokainen ostaa oman koneen. Mutta jotkut rikkoontumiset voi johtua myös vain kulumisesta, jolloin omistajan on taas oltava rehellinen, ettei ollut lainaajan vika, jos juuri hänen käytössään rikkontui se vuosikausia kulunut osa. Ja ihan älyttömän turhantarkka ei myöskään voi kukaan olla, siihenkin lainailu tyssää, jos jokaisesta mitättömästä naarmusta nousee oikeustaistelu.



Eli tällä kokemuksella olen sitä mieltä minäkin, että lainailu on ihan hyvä juttu, siinä voittaa kaikki, ja että tavaroista tulee pitää niin hyvä huoli kuin kohtuudella on mahdollista.



Mutta noiden vauvatarvikkeiden kohdalla voi olla sellaista ongelmaa, että ne ovat toiselle arvokkaita ja toinen taas ei arvosta samalla tavalla. Silloin se huolenpitokin on toisenlaista näkemyseroista johtuen. Noissa peltokoneissa on se etu, että jokainen kyllä arvostaa sitä kymmenientuhansien konetta riittävästi, vaikka se ei olisikaan oma.



Täällä palstalla on ollut niin mielettömän paljon näitä samantyyppisiä aloituksia, että olen iloinen, että meillä päin ei ole lastentarvikkeiden ja -vaatteiden suhteen tuollaista lainailukulttuuria, vaan valtaosin toimitaan niin, että annetaan toisille ihan omaksi sellaisia mitä ei itse enää tarvi. Minustakin on mukava antaa, kun ei tarvi sitten itse kantaa huolta siitä, että missä kunnossa tavarat tulee takaisin.

Jos en tavaraa itse tarvitse, myyn tai annan, mutta jos itse vielä tarvitsen, niin en lainaa.



Tämä koskee lähes kaikkea. Ok, äidilleni tai anopilleni voin lainata jotain, mutta silloin tiedän saavani tavaran ehjänä takaisin tai sitten saan uuden tilalle.

palauttaa tavarat ehjänä takaisin?? Kyllähän rikkoontuva tavara voi pudota ja tahroja voi vahingossa tulla kaikille.



Muutenkin täällä puhutaan kovin tavaran palauttamisesta hyvässä kunnossa takaisin. Kyllä se kuuluu hyviin tapoihin, mutta huolellisellekin ihmiselle sattuu vahinkoja ja etenkin lasten vaatteet todellakin nuhjaantuu pesuissa ja tahraa vaan tulee.



Ei ole käytöstavoista kiinni, jos tavara vanhenee. Miettikää tätä ennen kuin lainaatte itsellenne tärkeitä tavaroita/vaatteita kenellekään. Edes äidille tai anopille.