Valehtelin miehelle

mies on hullu

Mutta, miksi se nyt miehenä kuulostaa että AP:n mies käyttäytyy juuri kuten lähes kuka tahansa nainen käyttäytyisi.

Samoin heti tuli mieleen, että ap:n mies käyttäytyy kuin tyypillinen nainen.

Kunnioittaako ja arvostaako miehesi sinua, ap?

Oletteko tasa-arvoisia? Antaako miehesi sinulle läheisyyttä, voitko luottaa häneen, onko hän paras ystäväsi? Voitteko rauhassa olla erillisiä ja saada syvää tyydytystä ollessanne jälleen yhdessä? Kiinnostaako miestäsi mitä sinulle kuuluu?



Sanalla sanoen - rakastaako miehesi sinua?

itse syytän itseäni siitä, että en lähtenyt tarpeeksi ajoissa samankaltaisesta suhteesta - 12 vuotta suhdetta, josta tuloksena kaksi sielullisesti rikkinäistä lasta ja nainen, joka ei ole vieläkään sinut itsensä kanssa.

koska mua oksettaa (oikeasti voin fyysisesti pahoin) kun luin sun kirjoituksia. Itse olen elänyt samanlaisessa suhteessa 4 vuotta.



Mies oli ihana, huomaavainen ja kuin jostain elokuvista. Kukaan ei ollut aiemmin puhunut mulle niin kauniisti, halusi elää yhteitä tulevaisuutta jo muutaman viikon kuluttua tapaamisesta ja mies oli kaikinpuolin täydellinen.



Myöhemmin huomasi että mies viihtyy aika paljon baareissa ja juomassa kavereiden kanssa. Huomasin myös että mies oli mustasukkainen, mutta sai tämän verhoiltua jotenkin niin että kun rakastaa minua niin paljon ja pelkää menettävänsä minut ja olin taas ihan huumassa kuinka joku voikaan rakastaa niin kovin ja onhan se selvää että sitten käyttäytyy noin.



Olin vain ja ainoastaan miehen kanssa. Mies ei pitänyt kavereistani. Mies joi yhä enemmän ja enemmän ja aina se miksi lähti juomaan olikin minun vikani. itse asiassa minussa alkoi olla aika paljon vikoja... teki tikusta asiaa jotta pääsi lähtemään ovet paukkuen lähikuppilaan.



Yhtäkkiä olin lihava, kamala nainen jonka kanssa hän oli melkein säälistä, koskaan en tulisi saamaan parempaa miestä kuin hän ja minä jopa uskoin tämän. Rakastin miestä kuin hullu ja todellakin paino sanalla HULLU.



Mies jäi kiinni pettämisestä, minä annoin anteeksi. Sanoin jättäväni miehen, mies uhkasi itsemurhalla koska ei voisi elää ilman minua. Ja minä uskoin etä tämä sairas kuvio keroi jostain suuresta rakkaudesta, että rakastimme toisiamme niin paljon että käyttäydyimme kuin hullut.



Sitten tuli kuvioihin lyönnit. Kännissä mies hakkasi minua ja löi. Tällöin minulla ei enää edes ollut ystäviä joille klertoa, olin sulkenut kaikki pois.



Koko vyyhti alkoi purkautumaan kun kuitenkin kerroin kaikille vanhoille kavereilleni mitä viime vuosina on tapahtunut. Mies uhkasi tappaa minut jos jättäisin ja ajattelin että tapa vaan. Hyvä, parempi sekin kuin tämä.



Jälkeenpäin tajusin ettei kyse ollut ollut rakkaudesta vaan siitä etten uskaltanut lähteä. En tiedä mitä pelkäsin eniten, miestä vai yksinoloa. Sitä että niin kamalaa kuin elämä silloin olikin niin se oli kuitenkin se minkä tiesin, kaikki muu oli outoa ja uutta ei truvallista.

Vaikka kotona oli kaikkein turvattominta mutta silti tuttua.



Kuin jätin miehen, huomasin mitn hengitinkin ihan eri tavalla, vapautuneesti.En ollut tajunnut edes miten ahdistunut olin. Tuo teidän suhde on kaukana normaalista. En voi tätä selvemmin sanoa kuin että lähde ja vie lapsi pois tuollaisesta paskasta heti pois.



Voimia päätöksiin! Ei noin kukaan voi elää loppuelämäänsä, se on pitkä aika. Kerro kavereillesi minkälaista teillä on, kerro perheellesi, kerro kaikille ja tälla tavoin huomaat että miehellä ei enää ole samanlaista valtaa sinuun ja saat tukea läheisiltäsi. Häpeä ei ole sinun!!!

Olen säälittävä. Päättänyt lähteä, jättää miehen mutta aina olen kuitenkin pyörtänyt päätökseni.

Ei mies usko ikinä että lähtisin oikeasti. Ja miksi uskoisikaan: Olenhan niin monet kerrat pyörtänyt päätökseni ja palannut takaisin.

Käännä tämä omaksi hyväksesi. Voit rauhassa valmistella uutta elämää, kun mies ei usko, että toteutat suunnitelmat.

Mies on ollut täysi paskiainen aikanaan. Mutta kuten sanoin, hän on ihan oikeasti muuttunut pikkuhiljaa parempaan..

Mikään, mitä olet täällä kirjoittanut, ei osoita että hän olisi todella muuttunut. Hän on vain pystynyt piilottamaan todellisen persoonallisuutensa joksikin aikaa.

Mies itse on aika erakko monella tapaa eikä näe useinkaan kavereitaan, joten olettaa mun myös olevan samanlainen.

Oletko varma, että hän on erakko. Voisin hyvin kuvitella, että hänellä ei vain ole ystäviä (enkä ihmettele). Siitä ehkä osittain johtuu hänen käytöksensä sinua kohtaan. Hän ei halua, että sinulla on jotain enemmän kuin hänellä.

olen sellainen, että minä tykkään tiivistää asioita. Tässä ap sinulle tiivistelmä:



- Mies määrää naisen sallitut ystävät

- Mies määrää, että nainen ei saa käydä ulkona

- Mies ryyppää ja huoraa itse päiväkausia ties missä

- Mies kyttää naisen puhelinta ja poistelee sieltä yhteystietoja

- Mies VARASTAA naisen potilasasiakirjat käyttääkseen tietoja naisen manipulointiin

- Naisen pitää aina varoa suututtamasta miestä

- Nainen on sitä mieltä, että oikeastaan kaikki yllämainittu on hänen syytään ja täten oikein



Siltä varalta ap, että et todellakaan itse tajua, kerron sinulle: kaikki yllämainitut ovat aivan vitun epänormaalia toimintaa parisuhteessa (ja kaikessa muussakin). Kukaan normaali ihminen ei tee noin.



Ole kiltti ja avaa silmäsi, toivon sinulle kaikkea hyvää :)

olen sellainen, että minä tykkään tiivistää asioita. Tässä ap sinulle tiivistelmä: - Mies määrää naisen sallitut ystävät - Mies määrää, että nainen ei saa käydä ulkona - Mies ryyppää ja huoraa itse päiväkausia ties missä - Mies kyttää naisen puhelinta ja poistelee sieltä yhteystietoja - Mies VARASTAA naisen potilasasiakirjat käyttääkseen tietoja naisen manipulointiin - Naisen pitää aina varoa suututtamasta miestä - Nainen on sitä mieltä, että oikeastaan kaikki yllämainittu on hänen syytään ja täten oikein Siltä varalta ap, että et todellakaan itse tajua, kerron sinulle: kaikki yllämainitut ovat aivan vitun epänormaalia toimintaa parisuhteessa (ja kaikessa muussakin). Kukaan normaali ihminen ei tee noin. Ole kiltti ja avaa silmäsi, toivon sinulle kaikkea hyvää :)

No nyt kun sen sanot niin.. Kyllä miehen toiminta kuulostaa aika kamalalta.

Ja tiedättekö mitä, en ole kertonut edes puoliaan vielä.

Enkä kerro koska häpeän että olen sietänyt niin paljon paskaa miehen taholta.

Sain säännöllisesti turpaani suhteen alussa. Tai turpaani ja turpaani, se oli lähinnä tönimistä, seinälle nostamista, ympäri huonetta riepottelua. Ranteet oli aina mustana kun mieheni piti "rauhoitella" mua kun olin muka niin hysteerinen ja kamala. Jopa pahoinpitelyt sai käännettyä mun syyksi.

Itse vajosin yhtä alas viime kesänä. Löin myös miestä. Olimme lomamatkalla, yksi asia johti toiseen, lopulta mies sylki naamalleni ja minä vaan pimahdin. Löin miestä, mies nauroi ja sylki päälleni lisää ja löin ja löin ja löin. Vuosien alistuminen purkautui sairaalla tavalla, ja annoin takas välittämättä tappaako mies mut jälkikäteen.Ei tappanut, ei tehnyt mitään. Paitsi tietysti sai syyn olla marttyyri viikkokausia, ja hänen vuosien väkivaltaisuus nollattiin ja nyt hän olikin uhri.

Jaa, enpä tiedä mitä sanoa. Äksen mies laittoi pitkän sähköpostin, johon vastasin (teidän kannustamana?) aika suoraan ja säälimättä. Mies kai odotti matelua ja anteeksianelua, mutta en aio sitä tehdä.

Lähteminen ei tunnu helpolta, varsinkaan kun takana on 7 yhteistä vuotta, ihana lapsi ja yhteinen omistusasunto.

..Luin tuon Imagen jutun.. Huhhuh, en halua saada puukosta.. Pahinta on etten voi 100 % varmuudella sanoa etteikö mies kykenisi raivopäissään tappamaan mua.

Kiitos _niin paljon_ teille vastauksista, ette tiedä miten silmiä avaavaa tämä on ollut. Sinä, joka kerroit kokemuksestasi vastaavanlaisen miehen kanssa, oli pelottavaa miten paljon samaa miehissämme on. Myös meillä on muka, kai niin rajojarikkovan syvä rakkaustarina... Mies osaa olla niin ihana, niin hyvä ja on sanoillaan saanut mut niin taivaisiin, kuten myös syvimpään helvettiin.

AP

mikä mies. Nyt ole vahva ja lähde nopeasti tuollaisesta suhteesta. Olen täysin varma että miehesi pettää sinua vieläkin. Se aikaansaa yleensä juuri tuon sairaanloisen mustasukkaisuuden ja kyttäämisen. Hänellä ei itsellään ole todellakaan puhtaat jauhot pussissa.



Elämänlaatusi paranee huomattavasti kun aloitat uuden elämän lapsesi kanssa. OIKEESTI!!



Tsempiä. Huomaat varmasti myöhemmin että se oli ainut oikea siirto.

uskon, että olet nyt oikealla tiellä. Siitä tulee todella raskas, mutta palkintona on todellakin paratiisi. Varaudu henkisesti siihen, että mies tulee pistämään kaiken peliin kun huomaa että olet nousemassa kynnysmatosta ihmiseksi. Siis aivan kaiken. Etsi tietoa ja erityisesti vertaisten kokemuksia etukäteen, niin tiedät mihin varautua. Siihen saakka, kun olet valmis, on parasta että mies luulee kuvion toimivan aivan kuin ennenkin: heitetään pois ja kelataan takaisin.



Tässä asiassa voit luottaa asiantuntemukseeni. On erittäin tärkeää, että olet varautunut kaikkeen.



T.76

puoltamassa sitä, että lähtisit. Ja kaikki tämä vain sun kertomasi perusteella, sekin ottaen huomioon, että joka käänteessä yrität jollain tapaa puolustella miehen tekoja ja syytellä itseäsi, "onhan minussakin vikaa". Eli et edes vieritä syitä miehen niskoille, kuinka vain hän on sikamainen... Sinun suurin vikasi kuitenkin, ap, taitaa olla se, että olet liian kiltti. Ja sokea tälle tilanteelle.



MIKÄÄN tuossa kertomassasi ei puhu hyvän, tasavertaisen parisuhteen, sen jatkumisen, miehen muuttumisen tai hänen minkäänlaisen luonteenhyvyyden eduksi. Minä nyt vain pelkään sitä, että sinä uhoat nyt (pisteet siitä!), sitten odottelet pari päivää, painat vähitellen tämän ketjun unholaan ja jäät.



Sinä olet nyt se nainen, joka seurustelee jollain tapaa käytökseltään vinksahtaneen miehen kanssa, miehen, joka selittelee kaiken omaksi edukseen. Se nainen, josta me kaikki luetaan jossain vaiheessa lehdistä, se nainen, jonka puolesta me kaikki haluttaisiin tehdä paljon, että saataisiin sun silmät aukeamaan. Mutta vain sinä päätät, oletko sinä se nainen, joka jäi koska ei uskaltanut lähteä, vai se nainen, joka lähtee, koska tietää nyt ansaitsevansa parempaa!

j ä t ä se!



Jo tuo, ettet voinut kertoa hänelle traumastasi, koska hän saattaisi käyttää asiaa sinua vastaan...!?! Parisuhteen on tarkoitus tuoda iloa, onnea ja turvaa ja normaalissa suhteessa traumaatiset asiat voi kertoa toiselle ja toinen lohduttaa, tukee, ja nimenomaan VAROO loukkaamasta niillä.



Ja tuo tämänhetkinen tilanne on mieheltä ihan järkyttävää kontrollointia, en katselisi sekuntiakaan. Mitä saat suhteestanne?

oli sellainen että mut raiskattiin 14 vuotiaana, tulin raskaaksi ja jouduin tekemään abortin. kerroin raiskauksesta miehelle, mutten abortista.



Abortti selvisi kun tosiaan varasti nuo potilasasiakirjat. Sain kuulla olevani murhaaja, sain kuulla kuinka hän ei voisi koskaan rakastaa lastamme kun kuulee että lapsen äiti on murhaaja (??!), jne jne. Ja voi, kyllä minä olen itseäni syyttänytkin murhaajaksi. Että ei miehen syytökset mitään uutta olleet. Sai vaan mut vihaamaan itseäni entistä enemmän. Onnistui mun totaalisessa itsetunnon murtamisessa. Sairasta että hän sanoi aina että jos olisin ollut esim. yksinhuoltaja, hän ei olisi ikinä edes katsonut minuun päin. Olisin taatusti ollut yksinhuoltaja jos olisin pitänyt tuon 14-vuotiaana väkisin aluille saatetun lapsen. Eli tein miten vaan, olisin tehnyt väärin.



En tiedä, olen vaan niin loppu tähän kaikkeen. Nyt mieheltä satelee raivokkaita tekstareita että koska valehtelen tällaisesta, mistä kaikesta muustakin valehtelen.. Ja että syy on 100% minussa, olen kuvottava jos yritän vierittää syytä hänen niskoilleen.

Ei mies tule minua koskaan jättämään. Se mitä hän tulee tekemään on että hän tekee elämästäni puhdasta helvettiä. Näen hänen viesteistään että hän on aivan silmittömän loukkantunut ja raivona.



Toisaalta kun luen teidän viestejänne, tuntuu ettei valheeni ollut NIIN paha, mutta kun taas luen miehen loukkaantuneita, raivoisia viestejä pakostakin takaraivossa painaa että olen tehnyt väärin häntä kohtaan.

Jumalauta, tuntuu että sekoan kohta. Ja pahin on varmaan vielä edessä.



AP

Olisi hyvä, jos voisit kertoa tilanteesta jollekin, omille vanhemmillesi, kavereille, vaikka miehen vanhemmille, ihan kenelle vaan. Ajatus saattaa hävettää nyt, mutta olen aika varma, että saisit siitä voimaa. Kuka tahansa normaali ihminen on sinun puolellasi. Uhri tuntee aina häpeää, vaikka järjellä mietittynä tietää, ettei tilanne ole hänen vikansa. Häpeä on nyt vain kestettävä, se menee ohi nopeammin kuin uskotkaan, kun ulkopuoliset tsemppaavat sinua ottamaan oman elämäsi takaisin. Älä nyt pyörrä päätöstäsi enää ja hautaudu taas yksin näiden ajatuksien kanssa! Jos/kun ulkopuolinen/ulkopuoliset tietäisivät, minkälainen miehesi oikeasti on, saat heiltä tukea 1) pysyä päätöksessäsi ja 2) käytännön asioissa, esim. lapsenhoitoapua jne.



Ihan oikeasti toivon niin paljon, että jättäisit miehen. Kuulostat fiksulta, koulutetulta, kaikin puolin kivalta ja menestyneeltä henkilöltä, nättikin tiedät olevasi, rakastat lastasi. Pärjäät paljon paremmin yksin. Ajattele tytärtäsi ja naisen mallia, jonka hänelle annat. Suhteenne ei ole normaali. Älä nyt unohda näitä viestejä ja kommentteja vaan oikeasti pelasta tyttösi ja itsesi!

Tiedätkö, kukaan tätä juttuasi lukeneista ei halua lukea myöhemmin lehtijuttua uudesta perhesurmasta. Minkä ikäinen tyttärenne on? Todennäköisesti hän on jo henkisesti rikki, mutta onhan sekin parempi kuin isänsä surmaama, eikö? Alle kouluikäisiä lapsia erilaisissa terapioissa on nykyään paljon, suosittelisin samaa tyttärellenne (ja tietenkin myös sinulle, ap). Eli: lähde lapsesi kanssa, ota vain ihan tärkeimmät tavarat ja mene vaikka turvakotiin, jos muuta et tähän hätään keksi. Tärkeintä on lähteä JA JÄTTÄÄ PALAAMATTA. Oikeasti, tee se vähintään tyttäresi vuoksi jos et rakasta itseäsi ja elämää tarpeeksi. Ajattele tyttäresi tulevaisuutta! (Ajattele vaikka lapsesi pikkuruista arkkua ja hänen hentoista ruumistaan kahden viikon päästä kirkossa, sinun arkkusi vieressä. Aika kamala mielikuva, eikö? Se voi silti olla joskus todellisuutta, mikäli et häivy helvetillisestä parisuhteestasi - ja pian.)

Jos sun nimissä ja mies häipyy tänään dokaamaan, vaihdata lukot ja nosta sen kamat pihalle. Jos sen nimissä, pakkaa kamasi ja lähde lapsen kanssa.

Ehkä se sitten herää tajuamaan, missä mennään. Ja jos ei, niin olet joka tapauksessa päässyt eroon moisesta kusipäästä.

Veikkaan jopa että häipyy kotoa tänään, mikäli hänet tunnen ja vanhoihin merkkeihin on uskominen, dokaamaan muutamaksi päiväksi ja lähettelee paskamaisia viestejä. Ottaa varmaan nyt ilon irti tästä koko rahalla ja yrittää tehdä mun olon niin kamalaksi kuin voi.AP

Valehteleminen on väärin, mutta on sulla pimee mies.

Kai jokaisella on oikeus valita omat ystävänsä?

Mä olen sitä mieltä, että miehelläsi on oikeus olla mitään mieltä abortista siinä vaiheessa, kun hän on itse 14-vuotiaana joutunut raiskauksen uhriksi ja tullut raskaaksi ja joutunut tekemään päätöksen lapsen pitämisestä tai abortista.

Ja mitä tulee niihin sen viesteihin: älä lue niitä. Vaihda vaikka puhelinnumerosi, ettei sun tarvitse kuunnella, miten puhelin piippaa.

oli sellainen että mut raiskattiin 14 vuotiaana, tulin raskaaksi ja jouduin tekemään abortin. kerroin raiskauksesta miehelle, mutten abortista. Abortti selvisi kun tosiaan varasti nuo potilasasiakirjat. Sain kuulla olevani murhaaja, sain kuulla kuinka hän ei voisi koskaan rakastaa lastamme kun kuulee että lapsen äiti on murhaaja (??!), jne jne. Ja voi, kyllä minä olen itseäni syyttänytkin murhaajaksi. Että ei miehen syytökset mitään uutta olleet. Sai vaan mut vihaamaan itseäni entistä enemmän. Onnistui mun totaalisessa itsetunnon murtamisessa. Sairasta että hän sanoi aina että jos olisin ollut esim. yksinhuoltaja, hän ei olisi ikinä edes katsonut minuun päin. Olisin taatusti ollut yksinhuoltaja jos olisin pitänyt tuon 14-vuotiaana väkisin aluille saatetun lapsen. Eli tein miten vaan, olisin tehnyt väärin. En tiedä, olen vaan niin loppu tähän kaikkeen. Nyt mieheltä satelee raivokkaita tekstareita että koska valehtelen tällaisesta, mistä kaikesta muustakin valehtelen.. Ja että syy on 100% minussa, olen kuvottava jos yritän vierittää syytä hänen niskoilleen. Ei mies tule minua koskaan jättämään. Se mitä hän tulee tekemään on että hän tekee elämästäni puhdasta helvettiä. Näen hänen viesteistään että hän on aivan silmittömän loukkantunut ja raivona. Toisaalta kun luen teidän viestejänne, tuntuu ettei valheeni ollut NIIN paha, mutta kun taas luen miehen loukkaantuneita, raivoisia viestejä pakostakin takaraivossa painaa että olen tehnyt väärin häntä kohtaan. Jumalauta, tuntuu että sekoan kohta. Ja pahin on varmaan vielä edessä. AP

Sinun ja lapsesi puolesta. Kuten täällä jo kaikki hokevatkin, TUO EI OLE NORMAALIA! Tasa-arvoisessa parisuhteessa mies ei toimi noin! Ole kiltti ja lähde ennen kuin tapahtuu jotain pahempaa. Tuollaisista miehistä kuoriutuu perhesurmaajia ja vaimonhakkajia ajan kanssa! Ajattele lapsesi turvallisuutta.

ja joko elämä on tarua ihmeellisempääa tai erittäin taitava provo.



50/60 provon puolella.

että otat ihan liian vakavasti sen oman valheesi nyt. Uskot kun mies siitä oikein syyllistää. Mutta miehen kohtelu on ihan täysin kohtuutonta suhteessa "rikoksesi" suuruuteen, joka suuruus siis on aika olematon.



Kyllä minustakin, kuten monesta muustakin tuntuu että olet tosi pahasti kontrollin alaisena siinä suhteessa valitettavasti. Että olet jo ajan myötä vähän itsekin omaksunut miehen kummalliset käsitykset kun suostut syyllistymään noin vahvasti tuon valheen takia. Ja kuuntelemaan ties mitä paskaa yksittäisen virheen takia.