Miten pitää toimia kun yksi äiti jää aina päiväkotiin kuppaamaan?

Hänellä on kotihoidossa parivuotias muksu ja päiväkodissa kaksi vanhempaa lasta. Itse pääsen töistä aikaisin ja olen kolmen, puoli neljän aikaan päiväkodilla. Tämä äiti tallustaa sinne aina kolmelta, kun ulkoilu alkaa, ja sitten istuskelee siellä pihalla juttelemassa hoitajien kanssa puolisen tuntia ellei enemmänkin. Hänellä on yleensä mukana välipalapurkki, jonka syöttää samalla sille kotihoidossa olevalle lapselleen. Sitten aina puoli neljän maissa se kotihoidettu lapsi leikkii päiväkodin pihalla muiden lasten seassa. On tylsää joutua aina puhumaan hoitajien kanssa lapsen kuulumiset ulkopuolisen kuunnellessa. Eihän se päiväkodin piha nyt mikään yleinen puisto ole, ja minusta on sitäpaitsi asiatonta antaa muiden kuin hoidossa olevien lapsien leikkiä siellä säännöllisesti.

mieltä näistä jumittajavanhemmista? Kun useat täällä ovat sitä mieltä, että on ihan ok jäädä päivittäin roikkumaan ja jututtamaan hoitajia pitkäksikin aikaa. Kuvittelisin, että tuommoinen häiritsisi hoitajien työtä, heidänhän pitäisi suunnata keskittyminen lasten vahtimiseen eikä jonkun kotiäidin kanssa seurusteluun.

mieltä näistä jumittajavanhemmista? Kun useat täällä ovat sitä mieltä, että on ihan ok jäädä päivittäin roikkumaan ja jututtamaan hoitajia pitkäksikin aikaa. Kuvittelisin, että tuommoinen häiritsisi hoitajien työtä, heidänhän pitäisi suunnata keskittyminen lasten vahtimiseen eikä jonkun kotiäidin kanssa seurusteluun.

En jää (eikä kukaan muukaan vanhemmista) päivittäin roikkumaan päiväkotiin. Silloin kun jään, jutustelen omien lasteni kanssa ja kuulostelen, missä mennään. Heistä on mukavaa esitellä viimeisimpiä askartelujaan tai esim. kasvun kansion valokuvia. Joskus luen kirjan niille, jotka haluavat kuunnella (mukana omien lasteni lisäksi myös heidän päiväkotikavereitaan, jotka tunnen nimeltä, osan perheistä paremminkin).

En ole kotiäiti, mutta voin hyvin liu'uttaa työaikaa sen puolisen tuntia jonakin aamuna. En myöskään koe olevani jumittaja, sillä meidän pienessä ihanassa päiväkodissa nimenomaan kannustetaan vanhempia olemaan osa päiväkodin arkea.

Tokihan läsnäoloni vaikuttaa ryhmän toimintaan, mutta siihen päiväkodin henkilökunta kannustaa. Olen myös tietoinen päiväkodin päivärytmistä, enkä toiminnallani sotke sitä.

Aikaisemmin työskentelin luokanopettajana ja samoin toivotin ekaluokkalaisteni vanhemmat osaksi koulun arkea. Osa heistä olikin mukana ja tuli tutuiksi. =)

Kuvittelisin, että tuommoinen häiritsisi hoitajien työtä, heidänhän pitäisi suunnata keskittyminen lasten vahtimiseen eikä jonkun kotiäidin kanssa seurusteluun.

Minä jään aika usein juttelemaan erityislapseni asioista vähän pidempäänkin eskariopettajan kanssa, jos ryhmä on ulkona ja tilanne vaikuttaa rauhalliselta. Hän ei anna minun "häiritä" varsinaista työtään, vaan saattaa lähteä vaikka kesken lauseen, jos tilanne niin vaatii.

mieltä näistä jumittajavanhemmista? Kun useat täällä ovat sitä mieltä, että on ihan ok jäädä päivittäin roikkumaan ja jututtamaan hoitajia pitkäksikin aikaa. Kuvittelisin, että tuommoinen häiritsisi hoitajien työtä, heidänhän pitäisi suunnata keskittyminen lasten vahtimiseen eikä jonkun kotiäidin kanssa seurusteluun.

Sitähän kuulee paljon kuinka hoitajat ovat ylityöllistettyjä isojen lapsiryhmien ja että erityisesti ulkona silmät pitää olla selässäkin. Kyllä siinä keskittyminen pahasti herpaantuu keskustellessa jonkun mamman kanssa, koska tämän mielestä on vain oikeaa ja kansainvälistä käytöstä roikkua päiväkodilla. Sitten kun jotain tapahtuu, niin näillä roikkujillahan ei ole mitään vastuuta asioista vaan homma kaatuu hoitajan niskaan jos joku pujahtaa ulos portista ja hukkuu viereiseen jokeen tai tippuu niskoilleen kiipeilitelineestä. Sitten nämä samat herranterttuäidit kilpaa marmattavat miten hoitajat eivät tee työtään...

mieltä näistä jumittajavanhemmista? Kun useat täällä ovat sitä mieltä, että on ihan ok jäädä päivittäin roikkumaan ja jututtamaan hoitajia pitkäksikin aikaa. Kuvittelisin, että tuommoinen häiritsisi hoitajien työtä, heidänhän pitäisi suunnata keskittyminen lasten vahtimiseen eikä jonkun kotiäidin kanssa seurusteluun.

Meillä vanhemmat saavat olla päiväkodissa mukana vaikka koko päivän. Joskus siellä on erään tytön isoäiti (?) koko aamupäivän kertomassa lapsille juttuja vanhoista ajoista. Hoitajien työnä ei ole vahtia lapsia vaan hoitaa heitä.

Meidän lasten päiväkodissa on tapana jutella hoitajan ja muiden lasten vanhempien kanssa kun lapsia viedään/tuodaan. Aikaa ei tietenkään paljon ole, mutta sen verran jutellaan minkä kohtuudella ehtii.

Ollaan jopa kerätty nimilistoja yhteystietoineen, jotta vanhemmat voisivat ollaa keskenään yhteyksissä mikäli näkevät sen tarpeelliseksi.



Joskus saattaa joku vanhempi jäädä seuraamaan miten lapsella päivä lähtee käyntiin. Minulle sekin on ok.



Jos jotain henkilökohtaista tarvitsee jutella, niin siihen varataan aika tai keskustellaan sähköpostitse.

Ei lasten henkilökohtaisista asioista viitsi jutella jos lapsia on paikanpäällä kuulemassa.



Varmaan itsekin jumitan päiväkodilla. Aamulla riisun lapsilta ulkovaatteet ja laitan ne laulakkoihinsa. Katson myös että lapset pesevät kätensä kunnolla ennen kuin sanotaan heipat.



Kotiin hakiessa en vaadi lapsia keskeyttämään leikkejään, vaan annan leikkiä leikkinsä loppuun. Ei siihen yleensä mene paria minuuttia enempää. Sillä aikaa ehdin hyvin käydä tarkistamassa onko naulakoilla mitään kotiin lähtevää ja vaihtaa pari sanaa hoitajan kanssa.

Ei kauhean pitkäksi aikaa jää norkoilemaan, mutta enemmän varastaa hoitajien huomion höpötyksellään ja (liian) avoimella + uteliaalla luonteellaan. Minulta on spontaanisti kysellyt arkiluontoisia asioita, emme edes tunne kunnolla. Kerran puhui eräällä toiselle vanhemmalle kuin parhaalle kaverilleen, keskustelukumppaninsa hämmentyi siitä koska olivat tavanneet edellisenä iltana ekaa kertaa. Jne.



Yllättäen tämän puuhatädin lapsi on ryhmän haastavin.

En ymmärrä ongelmaa.

Kyse ei siis ole siitä että äiti tai isä auttaa lastaan käsipesussa, vaan siitä että joku mamma höpöttää ja höpöttää hoitajan (ei lapsensa) kanssa päivittäin aamulla ja illalla ainakin puoli tuntia kerrallaan ja hoitajakin yrittää päästä hänestä eroon välttelevillä vastauksillaan.

Meidän lasten päiväkodissa on tapana jutella hoitajan ja muiden lasten vanhempien kanssa kun lapsia viedään/tuodaan. Aikaa ei tietenkään paljon ole, mutta sen verran jutellaan minkä kohtuudella ehtii.

Ollaan jopa kerätty nimilistoja yhteystietoineen, jotta vanhemmat voisivat ollaa keskenään yhteyksissä mikäli näkevät sen tarpeelliseksi.

Joskus saattaa joku vanhempi jäädä seuraamaan miten lapsella päivä lähtee käyntiin. Minulle sekin on ok.

Jos jotain henkilökohtaista tarvitsee jutella, niin siihen varataan aika tai keskustellaan sähköpostitse.

Ei lasten henkilökohtaisista asioista viitsi jutella jos lapsia on paikanpäällä kuulemassa.

Varmaan itsekin jumitan päiväkodilla. Aamulla riisun lapsilta ulkovaatteet ja laitan ne laulakkoihinsa. Katson myös että lapset pesevät kätensä kunnolla ennen kuin sanotaan heipat.

Kotiin hakiessa en vaadi lapsia keskeyttämään leikkejään, vaan annan leikkiä leikkinsä loppuun. Ei siihen yleensä mene paria minuuttia enempää. Sillä aikaa ehdin hyvin käydä tarkistamassa onko naulakoilla mitään kotiin lähtevää ja vaihtaa pari sanaa hoitajan kanssa.

kun et ymmärrä ongelmaa. Meidän päiväkodissa yksi äiti on joka ikinen iltapäivä puoli tuntia siellä jaarittelemassa hoitajien kanssa. Joudun aina juttelemaan oman lapseni kuulumiset tunkemalla omat sanomiseni tämän äidin juttujen läpi. En koskaan saa rauhassa vaihtaa lapsen kuulumisia hoitajan kanssa. Kyllä se kerta kaikkiaan häiritsee minua. Ei joku satunnainen jumittaja häiritsisikään, mutta kun tämä tattinainen on siellä paikalla todellakin joka ikinen iltapäivä vähintään sen puoli tuntia.

nyt puhuko kotiäideistä tässä yhteydessä. Kotiäiti/isä hoitaa kaikki lapsensa eikä päivähoitoon heistä kiikuteta yhtäkään tietenkään.



Muuten tietysti voi olla vanhempia, jotka syystä tai toisesta ovat kotona, mutta silti lapsi hoidossa, ja he varmaankin saattavat olla yksinäisiäkin, riippuu tietenkin elämäntilanteesta ja siitäkin miksi on kotona. Mutta he eivät ole kotiäitejä/isiä.



Itse en edes kotiäitiaikana olisi ehtinyt jäädä mihinkään jumittamaan, kun menoa riitti joka päivä, näin toisia aikuisia kerhoissa ja tapahtumissa, ja lapset tietenkin näkivät muita lapsia. Kerran pari viikossa olikin ihan tervetullutta pitää rauhallinen kotipäivä leikkien, lueskellen ja maksimissaan omassa pihassa ulkoillen. Ihanaa leppoisaa elämää lapsellekin! Sitten kun tuli aika mennä eskariin, niin sinne tietenkin vein lapset siksi neljäksi esiopetustunniksi, mutta en päivähoidon vuoksi. Ainoastaan nuorimmainen viidestä on viety 3,5-vuotiaana päiväkotiin, kun tuli minun aika jättää kotivuodet taakse ja palata töihin.

Hoitajien työnä ei ole vahtia lapsia vaan hoitaa heitä.



Eikös se oo sama asia vahtia/hoitaa?

Kyllä päiväkodin pitää olla vanhempien kasvatuskumppani.

Kyllä päiväkodin pitää olla vanhempien kasvatuskumppani.

Miten hoidat sitä omaa kasvatuskumppanuuttasi päiväkodin ja kodin välillä kun yksi äiti omii henkilökunnan joka aamu ja joka iltapäivä?

Tämän äidin lapsi on ollut päiväkodissa pienestä pitäen, siis ainakin n. 3 v (tyttö nyt 5 v). Mistään alkutotuttelusta ei ole kysymys. Tuo äiti ei juurikaan ota kontaktia lapseensa, vaan juttelee henkilökunnan kanssa omista asioistaan.

Tuon puhetulvan keskelle on hankalaa sanoa mitään. Lopulta aikansa odoteltuaan joutuu täysin toisen puheen päälle sanomaan sen asiansa lyhyesti. Esim. "Liisa söi jo aamupalaa tänään kotona.". Mielellään sitä juttelisi vähän enemmänkin, mutta kun toinen samanaikasesti vaan puhuu ja puhuu, niin hankalaa sitä on keskeyttää.

Ryhmämme aikuisia on yleensä vain yksi "käytettävissä". Toinen on lähtemässä kotiin tai hakemassa aamupalaa tms.

t.14

"Anteeksi, mutta olisi vahan kahdenkeskista asiaa hoitajan kanssa, han ei voi lahtea tasta lasten luota mihinkaan. Voisitko menna eteisen puolelle siksi aikaa?"



Katsokaas ihan opiksenne jotain amerikkalaista sarjaa, ihminen sanoo toiselle: "Could you please excuse us for a minute?". Ylimaarainen poistuu paikalta. Jaljelle jaavat keskustelevat.