Päiväkoti on hyväksi lapselle. Päiväkodissa lapsen kehitys on

On sielä 4+4 tuntia päivässä. Aikaa jää kyllä vielä olla kotona.

Kaikissa kodeissa lapsi ei ole kaksin äidin kanssa ilman muita lapsikontakteja ja kirjoja...



Itse luotan siihen että meillä kotona on paremmat eväät lapsen kehityksen tukemiseksi kuin päiväkodissa. Mutta ei se tarkoita että kaikissa kodeissa olisi näin.

Miehen lapsi on vähän päälle 4v ja on elämänsä ollut kotihoidossa. Äiti ei käsittääkseni tee lapsensa kanssa oikein mitään, lapsi katsoo telkkaria päivät pitkät. Lapsi ei osaa yhtään leikkiä muiden lasten kanssa, vaikka selvästi kaipaa kontaktia ja aina yrittää jutella muille lapsille leikkipuistoissa ym. Päiväkodissa lapsi varmaan oppisi paljon paremmin sosiaalisia taitoja, leikkimistä jne. Sääliksi käy mutta minkäs teet.

Ensinnäkin on erilaisia lapsia. Toiset hakeutuvat luonnostaan enemmän muiden seuraan ja nauttivat siitä, toiset ovat vetäytyvämpiä. Ihan niin kuin me aikuisetkin.



Lapsilla on myös erilaisia tarpeita. Jonkun puheenkehitystä tai motorisia taitoja edesauttaa päiväkodissa muiden esimerkki sekä ammattitaitoiset lto:t, joilla on koulutusta tähän.



Lisäksi on erilaisia koteja. Joissakin kodeissa äiti/isä on masentunut, perheessä saattaa olla sairauksia, väkivaltaa, päidekäyttöä jne. Varmasti silloin on parempi, jos lapsella on turvallinen paikka muualla.



Jotkut vanhemmat joutuvat olemaan molemmat töissä tai perheessä on vain yksi vanhempi, jonka on tehtävä töitä. Ehkä se päiväkoti ei ole silti parempi paikka kuin koti mutta tarvitseeko sen ollakaan. Miksi päiväkodista pitäisi aina saada hyötyä ja virikkeitä? Miksi ei riitä, että siellä hoidetaan lapset riittävän hyvin vanhempien työpäivän aikana? Joskus se hoito voi olla jopa laadukasta, joskus vain ihan perushoitoa. Pääasia, että lapsella on turvallinen olo, hän saa leikkiä, syödä ja levätä ja hän tietää, että vanhempi tulee kohta hakemaan.



Mutta saahan tämänkin keskustelun tosi monimutaiseksi, kun päiväkodista tehdään keskitysleiri ja lapsen sinne lykkäävistä vanhemmista kotona laiskottelevia norsuja. Ainoa autuaaksi tekevä on kotiäitiys.

niin perheitä, lapsia ja tilanteita on niin monta erilaista kun on perhettä, lasta ja tilannettakin.



Ei voi yleistää mikä on paras paikka lapselle.



Meidän tapauksessa kaikki kolme lasta on ollut kotihoidossa, siihen saakka kun ovat eskariin lähteneet ovat siis viettäneet päivät minun kanssa. Mitä nyt kerhossa pieniä aikoja joskus, mutta muuten kotoa suoraan koululle eskariin.



Ja voin sanoa, että en usko hetkeäkään siihen, että meidän lasten olisi ollut parempi olla päiväkodissa!



Tottakai on perheitä ja lapsia, joiden on varmasti parempi olla hoidossa, eihän kaikilla ole resursseja hoitaa lapsia kotona, eikä se olisi hyväkään, jos ei ole voimavaroja ja jaksamista, tai halua.

kuuden lapsen äitinä kokemusta kotona olosta lasten kanssa.



Kun vanhemman/vanhempien on oltava työssä, koulutuksessa tai sitten on jokin muu esim. sosiaalinen syy, lapselle on oltava tietty paikka jpohon hänet laitetaan.



Päiväkotiin, mutta myös ryhmikseen tai perhepäivähoitoon jossa lapsia ei ole montaa.



Päiväkodin ja kodin ero on siinä, että ensinnäkin äiti tai isä (joskus isovanhemmat tai lastenhoitaja...)on lapsen kanssa ja on luonnollisempaa kuin viedä kotoa pois.



Nykyään ilmeisesti kaikki vanhemmat eivät jaksa tai halua tai eivät tajua että kotonakin voi hoitaa lapsensa kun itsekkin on.



Päiväkodissa on päiväohjelmat joita noudatetaan aika tarkasti. Monesti lapsen on keskeytettävä leikkinsä ja äkkiä sittenkin...aina on seuraava asia odottamassa ruokailusta pukemistilanteeseen, muiden mukana.



Päiväkodissa lapsi saattaa alkaa juttelemaan jostain hänelle kivasta asiasta, esim. lomamatkastaan ja kysellä minkä maiden "päältä" lentokone lensi, onhan olemassa karttapallojakin josta voisi näyttää reitin...mutta aina ei onnistu anta lapsen tiedonhalulle aikaa.



Hoitaja saattaa kertoa lapselle että sitten päiväunien ja välipalan jälkeen ehkä voidaan tutkia karttapalloa, jos ei mitään yllätyksellistä tule. Lapsen ns. herkkyys tähän asiaan on kuitenkin jo hiipunut muutamassa tunnissa, ei hänelle sitten enää olekaan niin tärkeätä lentoreitit, olisi silloin just ollut...



Kotona lapsen tiedonhaluun voi paremmin suhtautua. Äiti voi jonkun hommansa jättää hetkeksi ja näyttää lapselle lentoreitin tai olla avuksi josssain muussa asiassa. kotona ei kiireinennaikataulu ole niskassa.



Muistan kuinka 4v lapseni usein piirteli maaten lattialla. Minä tein esim.ruokaa ja lapseni kyseli kirjaimia. hän oli tehnyt muumipiirrokseen puhekuplan ja halusi siihen sanan.



Kerroin aina mikä kirjain sitten tulee jne. Näitä piirroksia tuli useita ja kerran hän hihkaisikin -Älä sano enää, minä muistan mitkä lopussa tulee.



Lapseni oppi ensin kirjoittamaan ja ennen kouluikää lukemaan. Hän ei ollut koskaan päiväkodissa, vain 3kk naapurissa 1-vuotiaasta.



Harmittelen usein päiväkodissa kun en voi esim. pelata muutaman lapsen kanssa loppuun tai aina jotkut hyörivät ympärillä tai leikkivät kovaäänisesti.



Olisi ihanaa voida vuoroon ottaa muutamia lapsia niin että heidän kanssaan saisi kunnolla jutella ja nauraa...



Perhepäivähoidossa on myös yksilöllisempää ohjausta ja oloa kuin päiväkodissa.

..paras tutkimusten mukaan. Ja kokemusten.



Terveisin laudarur-lapsen äiti, jota hoidettiin kotona 3-vuotiaaksi. Opet kilvan kehuivat koko kouluajan. Sosiaalisesti lahjakas ja fiksu. a

Kun ei pienestä pitäen joudu tappelemaan paikast apinalumassa, voi kasvaa vahvaks, itseään ja muita kunnioittavaksi nuoreksi.

..en tiennytkään...



eihän niitä kotona ole :( eihän...

Esikoiselle päiväköti teki hyvää, koska hänellä oli siellä kavereita ja viihtyi muutenkin hyvin.



Keskimmäiselle päiväkotiaika oli pelkkää painajaista. Ensimmäinen puoli vuotta oli yhtä itkua ja senkin jälkeen lapsi lapsi suljettiin useimmiten leikkien ulkopuolelle. Tälle lapselle koulun aloitus oli vain suuri helptus.



Kolmas on vasta aloittelemassa päiväkotiuraansa, joten katsotaan ensin missä mennään...

Päiväkotihoidossa on niin moni asia joka stressaa alle kolmevuotiasta ja niin vähän sellaista joka aidosti pystyy tukemaan tämän ikäisen lapsen kehitystä. Valitettavaa on että taaperoikäisen kehhitys ja siihen liittyvät tarpeet ovat niin heikosti ihmisten tiedossa, jopa päivähoidon ammattilaisten.Esimerkkinä voitanee mainita usko siihen että kunhan on riittävästi sylejä niin homma on hoidossa.Alle kolmevuotiaan kehityksessä on kaikkein tärkeintä että aikuisella mahdollisuus olla jatkuvasti taaperon tilanteissa läsnä ja antaa mallia miten pärjätä sekä itsensä että toisten kanssa. Syli joka vain tarjoaa lohdutusta ei auta taaperoa kasvamaan ja kehittämään uusia taitoja.

..apinalaumassa.

..ja viedä heidät mahdollsimman varhain hoitoon, niin eivät kiinny kunnolla yhteenkään ihmiseen.

Ja vielä parempi, jos äijät ja mammat vaihtuvat sopivin väliajoin (noin 2 vuoden välein) niin lapsi ei osaa kiintyä kuin lemmikkihiireensä, joka sekin kuolla kupsahtaa...

Päiväkotihoidossa on niin moni asia joka stressaa alle kolmevuotiasta ja niin vähän sellaista joka aidosti pystyy tukemaan tämän ikäisen lapsen kehitystä. Valitettavaa on että taaperoikäisen kehhitys ja siihen liittyvät tarpeet ovat niin heikosti ihmisten tiedossa, jopa päivähoidon ammattilaisten.Esimerkkinä voitanee mainita usko siihen että kunhan on riittävästi sylejä niin homma on hoidossa.Alle kolmevuotiaan kehityksessä on kaikkein tärkeintä että aikuisella mahdollisuus olla jatkuvasti taaperon tilanteissa läsnä ja antaa mallia miten pärjätä sekä itsensä että toisten kanssa. Syli joka vain tarjoaa lohdutusta ei auta taaperoa kasvamaan ja kehittämään uusia taitoja.

..apinalaumassa.

Niin, jos tavoitteena kasvattaa apinoita.

Muuten ehdottomasti ei. Koti on pienelle paras paikka ja virikkeitä saa tavallisesta arjesta ihan riittävästi. Lisäksi esim. puistossa voi leikkiä muiden lasten kanssa, ei siihen päiväkotia tarvita. Mutta nykyään ollaan niin uusavuttomia, ettei osata tehdä lasten kanssa yhtään mitään ja kaikki vastuu sysätään päiväkodille. Ehkä ei olisi sitten näiden ihmisten lisääntyä ollenkaan..

Laitos on hyvä kasvuympäristö lapselle. Jopa normaali.

Ja mistäköhän tämä päätelmä peräisin?En usko että on ketään asiantuntijaa maailmassa joka tämän allekirjoittaisi!

Laitos on hyvä kasvuympäristö lapselle. Jopa normaali.

Ja mistäköhän tämä päätelmä peräisin?En usko että on ketään asiantuntijaa maailmassa joka tämän allekirjoittaisi!

Voi voi, kun ironia on vaikea laji...joillekin lukijoille.

Päiväkoti on laitos. Laitos ei ole KENELLEKÄÄN optimaalinen kasvuympäristö.

Kaksi y´läasteella ja kolmas lukion tokalla.

..ja viedä heidät mahdollsimman varhain hoitoon, niin eivät kiinny kunnolla yhteenkään ihmiseen. Ja vielä parempi, jos äijät ja mammat vaihtuvat sopivin väliajoin (noin 2 vuoden välein) niin lapsi ei osaa kiintyä kuin lemmikkihiireensä, joka sekin kuolla kupsahtaa...

Näinkö sulle on käynyt vai oletko saanut sitä ensimmääistäkään? ->

..ja viedä heidät mahdollsimman varhain hoitoon, niin eivät kiinny kunnolla yhteenkään ihmiseen. Ja vielä parempi, jos äijät ja mammat vaihtuvat sopivin väliajoin (noin 2 vuoden välein) niin lapsi ei osaa kiintyä kuin lemmikkihiireensä, joka sekin kuolla kupsahtaa...

Yksi suhde - edellee, yksi lapsi (ei ole eksä-nyksä-tenavia )- kirjoitti keväällä laudaturin paperit. Nyt yiopistossa. Hoidettiiin kotona 3-vuotiaaksi. Osa-aikahoidossa oli kouluikään asti. Sosiaalisesti lahjakas ja välkky.

Päiväkotihoidossa on niin moni asia joka stressaa alle kolmevuotiasta ja niin vähän sellaista joka aidosti pystyy tukemaan tämän ikäisen lapsen kehitystä. Valitettavaa on että taaperoikäisen kehhitys ja siihen liittyvät tarpeet ovat niin heikosti ihmisten tiedossa, jopa päivähoidon ammattilaisten.Esimerkkinä voitanee mainita usko siihen että kunhan on riittävästi sylejä niin homma on hoidossa.Alle kolmevuotiaan kehityksessä on kaikkein tärkeintä että aikuisella mahdollisuus olla jatkuvasti taaperon tilanteissa läsnä ja antaa mallia miten pärjätä sekä itsensä että toisten kanssa. Syli joka vain tarjoaa lohdutusta ei auta taaperoa kasvamaan ja kehittämään uusia taitoja.

Laitos on hyvä kasvuympäristö lapselle. Jopa normaali.