Päiväkoti on hyväksi lapselle. Päiväkodissa lapsen kehitys on

että lapsen on hyväksi olla paikassa, josta lapsesta pidetään huolta. On lapsia, joille päiväkoti on parempi vaihtoehto kuin koti. Mutta enitenhän päiväkodissa on niitä lapsia, joiden vanhemmat tuovat lapsensa hoitoon, koska ovat itse töissä. Pitäähän lapsesta jonkun huolehtia.



Mutta on myös paljon perheitä joissa lasten kehitys on taattu ja oikein hyvässä suunnassa. On kirjoja, joita luetaan, on leluja, kehittäviä pelejä, askartelumahdollisuus, kavereita sopivasti puistossa tai pihapiirissä, sisaruksia jne. Tasapainoista , turvallista ja onnellista elämää.

Päivä menee näin: aamupala, ulkoilu, lounas, päivälepo, välipala, ulkoilu. Harjoittelijan kanssa ovat ulkona ilman "oikeita hoitajia". Ainoa positiivinen asia on se, että tutustuu tuleviin koulukavereihin. KOko päiväkodin väki on vt. eli jonkun sijaisia.

Mulla on kaks nuorinta lasta nyt päiväkodissa ja tykkäävät kyllä siellä olla, mutta jos mulla sattuu vaparia tai pidempää vapaata olemaan keskellä viikkoa niin ihan ehdottomasti haluavat jäädä kotiin.



Päiväkodissa tuntuu olevan minimaalisesti ulkoilua = puoli tuntia/tunti aamupäivällä, puoli tuntia iltapäivällä niille jotka eivät nuku päikkäreitä, mutta ei mitään sen jälkeen!



Jos ollaan vapareilla kotona niin leikitään sisällä aamupäivä, mutta sen jälkeen mennään luistelemaan, lumilautailemaan, pulkkamäkeen tms. tai kovilla pakkasilla uimahalliin. Tästä tykkää sekä lapset että mä!

pk:ssa tai kiireisellä pph:llakaan?

paras paikka. HArva äiti ja koti on niin huono, että lapsen olisi parempi olla päiväkodissa. Yleensä lapset viedäänkin sinne muista syistä, esimerkiksi siksi, että vanhemmat ovat töissä ja lapsi tarvitsee jonkun hoitopaikan kun ei voi yksinkään jäädä kotiin.



Leikki-iässä lapsi tarvitsee jo oman ikäryhmänsä seuraa sosiaalisen kanssakäymisen harjoitteluun. Siihenkään ei välttämättä tarvita päiväkotia, jos lapsella on mahdollisuus useamman lapsen kontakteihin useita kertoja viikossa. Lapsi ei hyödy mitään siitä, että kontakteja on 12 tai 21 kerrallaan, sellainen 3-5 -lapsen ryhmä on ideaali.

yksi täytettyään. Nyt toinen on edelleen kotihoidossa tai oikeastaan mummulla, mutta lasken sen kotihoidoksi. Ikää tasan 2. Täytyy sanoa, että ei 1-vuotiaan paikka ole vieraalla. Meillä tämä ratkaisu on aivan ihana ja olen vanhemmilleni superkiitollinen. Olen opettaja, joten lomia on paljon ja työpäivät aika lyhyitä (teen kotihommat lasten mentyä nukkumaan), joten tämä mummusysteemi toimii. Vanhempani ovat vasta hiukan yli kuusikymppisiä ja tämä pieni on siellä todellinen keisari. Menevät aivan lapsentahtiin ja käyvät kyllä puistoissa ja mummu vie kerhoihinkin. Syliä riittää ja paijausta. Tärkeintä on, että saa nukkua ihan rauhassa päikkärit ja tarpeeksi pitkään. Hermosto kehittyy nukkuessa ja pienen pitäisi aina saada nukkua ihan rauhassa ja tarpeeksi pitkään ilman aikataulua. Laittavat nukkumaan yhdentoista jälkeen ja nukkuu jopa kolmekin tuntia. Herättyään saa nuhjata sylissä niin kauan kuin haluaa ennen kuin alkaa taas touhut ja aika lähteä kotiin. Mummu juuri sanoi, ettei missään hoitopaikassa ole mahdollista hoitajalla pitää 20 minuuttiakin juuri herännyttä lasta sylissä silitellen samalla.

kuin tarvitsisi unta. On hankala nukahtaa ja nukkua 10-20 lapsen ryhmässä, missä usein on levotonta ja ääniä. Jos lapsi ei nukahta heti, päiväunet jäävät pakostakin lyhyeksi aikataulun vuoksi.



Päiväkotielämä on niin aikataulutettua ja säädeltyä,

ettei siinä ole sijaa lapsen yksilöllisille tarpeille. Hassua edes, että varhaiskasvatussuunnitelmissa yksilöllisyydestä puhutaan paljon, mutta käytännössä sitä ei olemassaolevilla resursseilla voida toteuttaa kuin pienin osin.