Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisimme Supernanny-sarjan ainesta: arki ei suju taaperon kanssa, emme vaan osaa :(
16.02.2012 |
En oikein saa kiinni siitä, mitä teemme väärin, mutta jotain selvästi. Meillä on temperamenttinen 2-vuotias, ja jotenkin olemisemme takkuaa kovasti. Arki menee kieltojen jakeluun, jäähyllä uhkailuun ja sen toteuttamiseen, uusiin kieltoihin ja estämisiin, ruuan tekemiseen samalla kun estetään lasta tekemästä sitä ja tätä ja tuota. En käsitä, miten muut voivat vaan antaa tämänikäisen olla ja touhuta, kun tuntuu että meillä lapsi ei tee oikeastaan mitään muuta kuin kielletyksi tietämiään asioita uudelleen ja uudelleen. Myös kyläpaikoissa - lapsi on täysin peloton eikä arastele uusissakaan paikoissa, vaan sumeilematta vaan "tutkimaan" paikkoja. Kyläilyt ovat painajaista, kun pitää vielä esittää jotenkin iloista itse. Huomion puutteestakaan ei käytöksessä pitäisi olla kyse, huomioimme lasta paljon, ja olemme hänen kanssaan kaiken vapaa-aikamme, jota on vielä suhteellisnen paljon. En meinaa jaksaa. Just tänään puhuttiin miehen kanssa, että meillä taitaa olla ihan pallo hukassa vanhemmuuden kanssa. Molemmat vaan odotti että koska kello tulee 20 ja saadaan lapsi nukkumaan :( kamalaa. Miksi meillä ei ole useammin kivaa yhdessä? Tähänkö pitäisi vielä toinen lapsi hankkia??? Tuntuu että yhdenkin kanssa on osaaminen niin vähäistä. Kamala huonommuuden tunne koko ajan, kun en yhden kanssa pärjää ja osaa olla.
Miten lähtisit purkamaan tätä asiaa?
Kommentit (107)
meno oli todella kovaa 1 vuotiaasta lähtien ja ei siihen mikään auttanut. Eli me teimme niin että ulkoilimme tuon lapsen kanssa todella paljon. Ulkona kun ei pysty tekemään kokoajan pahaa/sotkemaan jne.
Menimme vielä iltapalankin jälkeen pihalle. Näin säästyi vanhempien hermot ja se loputon kieltäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sori vaan mutta kaksivuotiaat on tosi rasittavia. Kokemusta löytyy. Kolmevuotiaana ne voi olla ihan erilaiisa ja helpompia!!!
vaihe on niin rasittava,meilläkin 1v6kk vetää 10 lasissa aamusta iltaan=)
Mutta yritän valjastaa poikaa apuriksi..esim.työntää pyykkejä koneeseen,saa napsauttaa koneen päälle..keittiössä on laatikoita mitä saa purkaa ja muutenkin aika paljon purkaa kirjoja hyllystä yms..kerätään niitä sitten yhdessä takaisin.
Mutta paljon ulkoilua ja joku liikunnallinen harrastus vois i olla kiva..että pääsee purkamaan energiaa.Me käydään paljon esim.uimassa lasten kanssa ja hoplopissa jaa juosta rauhassa=)
Mä sanoisin kanssa että jäähy harvoin toimii noin pienellä. Ei lapsi välttämättä ymmärrä miksi hän on jäähyllä, hän vaan ymmärtää että näin saa äidin jakamattoman huomion.
Mä olen omien kanssa tehnyt niin, että leikit keittiössä silloin kun laitan ruokaa. Leikkihella ja pari astiaa keittiön nurkkaan tai olohuoneeseen välittömään läheisyyteen. Ohjaat lasta tekemään vaikka "kalakeittoa" ja tarjoilemaan sitä muille. Tämä leikki alkaa aina ennen ruoanlaittoa ja siihen on helppo osallistua kun laitat itse sitä oikeaa ruokaa ja ohjata oikeaan suuntaan.
Pyykkihuollossa mä tekisin niin että lapsi ilkosilteensuihkun lattialle. Pesuvatiin vettä ja näytät miten läträtään kipollisen.
ja siinä oviaukossa portti. Kissat pääsivät kulkemaan joko hyppäämällä yli tai menemällä pinnojen välistä.
Teillä on selvästi keskimääräistä haastavampi lapsi. Kyläilyt kannattaa tuonikäisen kanssa muutenkin karsia minimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Opeta lasta leikkimään. Ole itse mukana leikeissä.
-Ota lapsi mukaan kotitöihin (täyttämään pesukoneeta, painamaan oikeat nappulat astianpesukoneesta, rätti käteen ja jynssäämään keittiön kaappeja puhtaaksi)
-Ulkoilkaa paljon
-Videoiden pyörittäminen on sallittua kun esim teet ruokaa ja tarvitset lapsen pois jaloista
Alue: Aihe vapaa
eli ota ihmeessä yhteyttä perheneuvolaan, sieltä saatte apua ja tukea. Jonoa sinne voi olla, joten ota heti sinne yhteyttä.
Siellä saatte ammatilaisten arvion lapsestanne ja uusia näkökulmia ja toimintatapoja. Yksin ei tarvitse aina vaan jaksaa ja jaksaa. Avun hakeminen ei ole häpeä, vaan viisautta! Itsekin olen ollut perheneuvolan asiakkaana ja hyötynyt siitä.
Voimia ja tsemppiä teille!