Olisimme Supernanny-sarjan ainesta: arki ei suju taaperon kanssa, emme vaan osaa :(

yrittää tosiaan katkaista tuon kierteen jossa olette. Lapsi tekee jotain kiellettyä, sinä komennat, lapsi juokseen seuraavaan kiellettyyn kohteeseen jne.



Ruoan laiton ja pyykkäyksen voit hoitaa silloin kun lapsi nukkuu. Anna nyt kokoaikainen huomiosi sille että päivänne sujuvat mukavasti. Illalla hoitovastuun lapsesta ottaa isä.



Aamulla lämmität illalla valmiiksi tekemäsi aamupalan. Syötte (pöydässä saa olla vain jos osaa käyttäytyä, iänmukaisesti sotkua tietysti syntyy ja lusikkakin voi tippua, tiedät kyllä jos lapsi vedättää sinua, katkaise se poistamalla hänet pöydästä), puette ja lähdette ulos.



Ulkona valitset tekemiset joissa vähiten täytyy lasta kieltää. Leikkipuisto, tai lähimetsä. Riippuen kuinka on toisten lasten kanssa, valitset joko sen jossa on seuraa tai sen jossa saatte olla rauhassa. Penkokaa yhdessä käpyjä, kiviä, lumikasoja, rakennelkaa, kiipeilkää, juoskaa kilpaa, tehkää lumienkeleitä, menkää pulkkamäkeen, kävelkää katsomaan jotain mikä kiinnostaa (junarata, rakennustyömaa, hevostalli..).



Sitten sisään ja lämmität valmiiksi tekemäsi ruoan. Ruokailu kuten edellä, muista että lapsi saattaa olla jo unen tarpeessa, koita tehdä lounaasta mahdollisimman "helppo" lapselle (mieleinen ruoka, ei uusia makuja, anna iso muki maitoa). Sitten unille.



Uniajan käytät tehokkaasti; koneellinen pyykkiä ja astianpesukone. Valmistat välipalan.



Välipalan jälkeen taas ulos. Käykää kävellen kaupassa, kirjastossa, puistossa. Katselkaa ja tunistakaa lintuja, automerkkejä, rekkoja, pakettiautoja, voitte vaikka laskea niitä. Mikä lasta kiinnostaa? Kauppa käynnin suunnittelet lapsen mukaan. Jos se on hankalaa teet vain 3 - 5 asian listan, ja keräätte yhdessä ostokset minikärryyn. Anna lapsen onnistua!



Ulkoilun jälkeen yhteinen sisäleikki. Rakentelua, kirjan lukemista, autoleikkiä tms. Pian saapuu isä joka voi vaikka viedä lapsen ulos kun sinä laitat ruoan pöytään. Ruoan jälkeen kylpy, vapaata läträystä, varaa aikaa tähän. Istukaa molemmat kylpyhuoneeseen ihastelemaan ja töllistelemään pientä ihmettänne. Hän ON suloinen ja ihana kun annatte hänen olla. Puhallelkaa saippuakuplia, tehkää vaahtokakkuja kylvyssä tms. Lapsi saa tarjoilla teille "kahvia" tms. vesileikki.



Isä hoitaa iltatoimet ja nukutuksen.



Jos teette näin pari viikkoa, katso väheneekö raivarit sinulla tai lapsella? Onko arki nautittavampaa?



Edellä tuli leikkitaitojen lisäämisestä jo paljon hyviä neuvoja. Valitse taistelusi; mikä on teillä oikeasti kiellettyä ja mikä sallittua?? Laitat alakaappeihin tavarat joihin saa koskea (yhdessä siivotaan). Tämä penkomisvaihe alkaa olla teillä jo lopuillaan, usko pois. Varmasti jo kesällä on helpompaa.

Jos katsot kunnolla, huomaat että siellä perhekerhoissa muutkin laittavat lapsilleen rajoja. Aina se ei ole kivaa, mutta minua ei TODELLAKAAN hävetä, jos kaksivuotiaani hakkaa perhekerhossa päätä lattiaan sen takia, ettei saanut ottaa Jani-Petteriltä lelua kädestä. Sen sijaan lapset kyllä vaistoavat hyvin herkästi, jos aikuinen on epävarma ja hätääntynyt. Silloin lapsikin toimii ihan miten sattuu, koska ei voi luottaa siihen, että aikuinen ohjaa ja toimii jämäkkänä tukena.



Meilläkin nuorin lapsi on erittäin tulinen ja vilkas. Arki voisi helposti mennä kieltojen jakeluun ja kaikkien kyläpaikkojen välttämiseen. Sen sijaan lähdemme reippaasti pois kotoa, koska a) kotona on tylsää ja b) muiden kanssa ollessa oppii. Tänäänkin olimme 3 tuntia ulkoilemassa ja perhekahvilassa ja sen vuoksi tiedän iltapäivän sujuvan paljon paremmin, kun ei oltu koko aamua samoja seiniä tuijottamassa. Lisäksi lapsi sai tänään taas opetella sitä, miten muiden kanssa toimitaan: ei oteta lelua kädestä, mutta kekseliäs leikki ja yhdessäolo palkitaan niin minun kuin muidenkin vanhempien toimesta hymyillä ja kannustukella.

kun ei ole päällä, siitä ei ole haittaa. Kun pesukone on päällä, ovi kiinni niin ettei muksu pääse sinne (vaikka ylös sellainen haka tms). Uuniin hellansuojus. Kissanvessa ehdottomasti kielletyksi (helpompi vahtia kun tuosta jo pari vahdittavaa poistui listalta). Verhot voit vaihtaa tilapäisesti lyhyempiin tai keksiä jonkun tavan nostaa ne ylemmäs. Pöytälamput pois kunnes rämpyttelykausi menee ohi.

Tepsivin keino lienee se, että vain harva asia on kielletty mutta niistä sitten pidetään aina kiinni.

Miten karsin pesukoneen, hellan, uunin, verhot, kissavessan, lampun johdot, muut valaisimet (no voin poistaa kaikki pöytävalaisimet, mutta en haluaisi sitäkään). Lapsi vaan kulkee ja rämpyttää kaikkea kiellettyä. Jos en estä, on uunit päällä, lamppu rikki lattialla, pesuohjelma keskeytetty, hiekat kakkoineen pitkin lattioita jne. Huomaan pitäväni lasta tosi usein kädestä - ihan vaan siksi ettei hän pääse tekemään tuhojaan.

ap

ei se kuitenkaan auta, jos elämä on tuollaista karsisin kaikki mihin ei saa koskea sellaiseen paikkaan että 2v ei pääse käsiksi, ihan sama mitä oikeat kasvattajat. Paljon helpommalla pääsee.

vaan kannattaa ohjata lapsen mielenkiinto johonkin muuhun. Jos lapsi tekee jotain todella kiellettyä, on ihan ok ottaa kainaloista kiinni ja viedä lapsi pois tilanteesta. Sen sijaan ihan kaikesta hölmöilystä ei tarvitse tehdä numeroa, sillä lapsi saattaa hölmöillä ihan vain siksi, että on huono olla: kaipaa huomiota, on nälkä, tarvitsee syliä, on ihan pirun tylsää, väsyttää tms. Siksi kaikkein tehokkain tapa saattaa olla huomion ohjaaminen johonkin muuhun. Esim. jos lapsi rämppää jatkuvasti olkkarin valoja, kaivetaan kaapista nuppipalapeli keskelle lattiaa ja sanotaan "ohhoh, täällähän on paljon eläimiä, katso tiikeri MURRRR" ja ohjataan lapsi tekemään jotain muuta, yhdessä aikuisen kanssa. Eli ei anneta lapselle huomiota negatiivisesta teosta (valojen rämppääminen), vaan ohjataan tekemään jotain järkevää (palapeli aikuisen kanssa). 2-vuotias ei vielä(kään) osaa leikkiä kauan yksin, vaan tarvitsee aikuisen mukaan tai vähintään viereen kommentoimaan.

myös että lapsella on ylivilkkautta, esim adhd...

että kirjoitat loistavasti! =) Osaat todellakin kirjoittaa!

Tarkkaavuushäiriö:



A. Joko (1) tai (2)



(1) Vähintään kuusi seuraavista tarkkaamattomuuden oireista on jatkunut vähintään 6 kuukauden ajan kehitystasoon nähden epäsopivina:



jättää usein huomiotta yksityiskohtia tai tekee huolimattomuusvirheitä koulussa, työssä tai muussa toiminnassa

usein toistuvia vaikeuksia keskittyä tehtäviin tai leikkeihin

usein ei näytä kuuntelevan suoraan puhuteltaessa

jättää usein seuraamatta ohjeita eikä saa koulu- tai työtehtäviään suoritetuksi (ei johdu vastustuksesta tai siitä ettei ymmärrä ohjeita)

usein toistuvia vaikeuksia tehtävien ja toimien järjestämisessä

välttelee usein, inhoaa tai on haluton suorittamaan tehtäviä, jotka vaativat pitkäkestoista henkistä ponnistelua (kuten koulu- ja kotitehtävät)

kadottaa usein tehtävissä tai toimissa tarvittavia esineitä (esim. leluja, kyniä, kirjoja, työkaluja)

häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä

unohtaa usein asioita päivittäisissä toiminnoissa.



(2) Vähintään kuusi seuraavista yliaktiivisuuden/impulsiivisuuden oireista on jatkunut vähintään 6 kuukauden ajan kehitystasoon nähden epäsopivina:



Yliaktiivisuus:



liikuttelee usein hermostuneesti käsiään ja jalkojaan tai kiemurtelee istuessaan

poistuu usein paikaltaan luokassa tai muissa tilanteissa, joissa edellytetään paikallaanoloa

juoksentelee tai kiipeilee usein ylettömästi sopimattomissa tilanteissa (nuorilla tai aikuisilla voi rajoittua levottomuuden tunteisiin)

usein toistuvia vaikeuksia leikkiä tai harrastaa mitään rauhallisesti

on usein "jatkuvasti menossa" tai "käy kuin kone"

puhuu usein ylettömästi.



Impulsiivisuus:



vastailee usein kysymyksiin ennen kuin ne on esitetty

usein toistuvia vaikeuksia odottaa vuoroaan

keskeyttää usein toiset tai on tunkeileva toisia kohtaan (tuppautuu toisten seuraan).



B. Jotkin haittaa aiheuttaneet yliaktiivisuuden/impulsiivisuuden oireet tai tarkkaamattomuuden oireet ovat esiintyneet ennen seitsemän vuoden ikää.



C. Jotakin oireista johtuvaa haittaa ilmenee kahdella tai useammalla elämänalueella (esim. koulussa tai kotona)



D. Selviä todisteita kliinisesti merkittävistä häiriöistä sosiaalisessa, koulutuksellisessa tai ammatillisessa toiminnassa.

iso-isoäitini sanoisi että lapsesta tulee isona insinööri kun joka paikan tutkii.:)

ap suunnilleen samanlaista. Kellään tutulla ei ole yhtä touhukasta parivuotiasta, mutta itse ajattelen uteliaisuuden olevan ihan hyvä piirre.



Meillä päivät sujuvat lähinnä niin, että joudun leikkimään lapsen kanssa ja muutenkin ohjaamaan toimintaa paljon. Usein kysyn, että haluaisiko lapsi vaikka lukea, leikkiä palikoilla, piirtää... Joku tekeminen yleensä kelpaa ja hän viihtyy hetken yksikseenkin. Olemme myös antaneet hänen leikkiä valvotusi vanhalla tietokoneella, koska kojeet tuntuvat viehättävän erityisesti. Annan lapsen myös "auttaa" pyykinpesussa, tiskikoneen tyhjennyksessä ja siivoamisessa, vaikka lopputulos joskus onkin rikkinäinen lautanen tai muuta sotkua.



Olemme poistaneet kaiken rikkimenevän kodistamme ja ruuvanneet kaappeihin lapsilukot (teippikiinnitteiset lapsi sai auki heti). Kylään emme mene tällä hetkellä lainkaan, vaan kutsumme vieraita meille. Se on vain vanhemmille nyt helpompi ratkaisu.



Tsemppiä! Uskokaamme, että kyseessä on lyhyt aika lapsen elämässä. Pahempi täysin flegmaattinen lapsi olisi :)

Minulla on samanikäinen, ja melkoinen menijä hän kotona on. Vierailuilla tosin arastelee usein. Kotona toimin näin:



-Ulkoilu, tai joku muu aikaa vievä toiminta aamupäivällä auttaa, se antaa lapsellekin virikettä päivään. Kaupassa käynti, puisto, muskari, kyläily. Jos niin ei tee, lapsi kyllästyy ja terrorisoi sisarustaan ja minua.



-Ruoka ja juoma: jos ne ei ole kohdallaan, asian huomaa. Jos ruoka myöhästyy ja nälkä ehtii tulla on lapsi seinillä samantien.



-kiellän pahat jutut (lyömisen yms ja tajuttoman sotkemisen, vaaratilanteet) ja rupean ohjaamaan toisiin juttuihin. Teepä tätä sen sijaan!



-raivotilanteessa yritän hämätä pois. Sanon "niin, sinua harmittaa kun lähdimme ulkoa ja olisit halunnut olla siellä vielä. Mutta meidän piti tulla sisälle syömään." Sitten olen kuin raivoamista ei tapahtuisikaan, ja alan juttelemaan muista jutuista. Koitan keksiä jonkun hämäyksen, kuten "osaatkos sinä viheltää, kokeile tuleeko ääni jos teet näin". Tänään esimerkiksi lapsi suuttui jostain höhlästä asiasta ja karjui kotimatkan. Sitten kaivoin kassista leipää, jota heittelimme hankeen linnuille. Johan lakkasi huuto.



nuo kodin järjestämiset ja lapsen mukaan ottamiset jo sanottiinkin. Tsemppiä vain, hyvin tää teiltä sujuu! Aina vanhemmuudessa pitää ottaa aikalisiä ja miettiä toimiiko nyt tähän tilanteeseen oikein vai pitääkö jotain muuttaa. Eli ei hätää, eteenpäin!

vielä tähän, että säiden mukaan kannattaa ulkoilla paljon. Vie lapsi aidattuun puistoon, siellä hän ei ehdi saada ainakaan toppavaatteissa tuhoa aikaiseksi kuten kotona.

ap suunnilleen samanlaista. Kellään tutulla ei ole yhtä touhukasta parivuotiasta, mutta itse ajattelen uteliaisuuden olevan ihan hyvä piirre.

Meillä päivät sujuvat lähinnä niin, että joudun leikkimään lapsen kanssa ja muutenkin ohjaamaan toimintaa paljon. Usein kysyn, että haluaisiko lapsi vaikka lukea, leikkiä palikoilla, piirtää... Joku tekeminen yleensä kelpaa ja hän viihtyy hetken yksikseenkin. Olemme myös antaneet hänen leikkiä valvotusi vanhalla tietokoneella, koska kojeet tuntuvat viehättävän erityisesti. Annan lapsen myös "auttaa" pyykinpesussa, tiskikoneen tyhjennyksessä ja siivoamisessa, vaikka lopputulos joskus onkin rikkinäinen lautanen tai muuta sotkua.

Olemme poistaneet kaiken rikkimenevän kodistamme ja ruuvanneet kaappeihin lapsilukot (teippikiinnitteiset lapsi sai auki heti). Kylään emme mene tällä hetkellä lainkaan, vaan kutsumme vieraita meille. Se on vain vanhemmille nyt helpompi ratkaisu.

Tsemppiä! Uskokaamme, että kyseessä on lyhyt aika lapsen elämässä. Pahempi täysin flegmaattinen lapsi olisi :)

en tiedä ovatko jo kaikki tulleet, mutta itse huomasin alla olevat hyviksi jutuiksi. Ja nyt kyllä kaikkein pahimmillaan, puolen vuoden päästä jo hieman helpottaa.



Meillä oli sähköhellassa liesisuoja, ja hellassa oli lapsilukko levyille ja uuninluukulle. Pistorasioissa suojat, tuhkaluukut teipattu kiinnin. Keittiön laatikot onneksi niin raskaat, ettei saanut auki. Yksi keittiön alakaapissa oli muovisia astioita ja muita särkymättömiä. Sai näitä rauhassa tutkia eipä sitten ollut hirveesti innostusta muihin. Tosi kaapeissa oli aukaisun estot saa lastentavaraliikkeestä. Pahin oli dvd. Mutta sen jälkeen sain rauhan, kun ostin lasisen tv-tason, enkä laittanut siihen vetimiä paikalleen. Jossain näin tv:n ja dve:t ym suojatin lasten leikkikehällä.

Toki paljon jouduin kieltämäänkin, mutta koetin tehdä kodin niin turvalliseksi kuin mahdollista. Nyt vasta havahduin, että kirjahyllyn alahyllyille voisi laittaa valokuvat takaisin...

Koetan kiinnittää lapsen huomio pois kielletystä asiasta, se tepsii paremmin kuin kiellot. Joskus laittelin ruokaa niin, että lapsi seurasi vieressä sitä syöttötuolista. Pyydä lasta myös olemaan avuksi, vaikka että hae äidille se ja se, meillä ainakin se oli lapsille mieluisaa.

Kylässä on kyllä tosi "hauskaa" tuon ikäisen kanssa, siinä ei itse ehdi jutella. Joskus jonkun tupareissa muistan istuneeni koko illan eteisen rappusissa...

voisi perustaa perhekahvilan touhukkaiden taaperoiden vanhemmille. Ei tarvitsisi aina hävetä kiltisti leikkivien lasten äitien rinnalla ;)



Jos sellainen olisi, voisi leipoa vaikka pullat.

sinulla taitaa olla aika suppea kokemus parivuotiaista.

sitä mieltä että ihan normaalia, mutta mielestäni lapsen käytös ei kuulostaa ihan tavalliselta kaksivuotiaalta.

Kehottaisin myös ottamaan yhteyttä neuvolapsykologiin / perheneuvolaan ja vaatimaan aikaa. Eivät välttämättä ihan helposti anna aikaa! Sanotte kuinka väsyneitä ja uupuneita tilanteeseen olette ja kerrotte kuinka olette jo kaikkenne jo tehneet asian hyväksi.

Lastenhoitaja

tää jotain sarkasmia?

että kirjoitat loistavasti! =) Osaat todellakin kirjoittaa!

eikä hänen käyttäytymisestään voi mitään päätellä. Jos ihan lääketieteellisesti oltaisi huolissaan lapsen käyttäytymisestä, niin kyllä se olisi jotain tuhrimisjuttuja tai vaikka jatkuvia, selviä pakkoliikkeitä. Sinun lapsesi käyttäytyminen on aivan normaalia kaksivuotiaan uteliaisuutta.

Pesukonetta vainotaan joka päivä ja jatkuvasti, samoin astianpesukonetta. Uunin luukkua ei saa auki, mutta saa uunin päälle ja lisäksi ohjelmoitua hälytyksiä uuniin, ja täällä piipittää joku ajastin vähän väliä. Lapsi saa oven auki vessaan, jossa kissanvessa on, sitä ovea ei saa kiinni ulkopuolelta. Joku hakanen olisi ehkä mahdollinen, pitäisi vaan olla tarkkana, että huomaa aina kun kissan pitää päästä vessaan. Pistorasioissa on tulpat paitsi niissä, jotka ovat koko ajan käytössä - muutama valaisin ja nettiyhteysboksi (nettipiuha revitään seinästä lukemattomat kerrat päivässä, mutta muuallekaan sitä ei saa, kun on ainoa puhelinpistoke talossa). Tuon yhden lampun voin poistaa, joka on nyt ollut tulilinjalla ja joka tänään lensi taas alas. Otan sen saman tien pois, sillä siitä meni hermo moneen otteeseen tänään. Meillä ei säilytystila riitä, jos kaikki pitää siirtää johonkin parin metrin korkeudelle, alan olla epätoivoinen tästä tuhovimmasta. Lapsilukkoja on kaikissa keittiön kaapeissa jne. Kaikenlaisia järjestelyjä. Haluaisin, että kotimme voisi kuitenkin olla normaali koti eikä joku täysin riisuttu asumus. Koen että tässä on kuitenkin jokin isompi ongelma kuin se, että meillä ei ole tarpeeksi lapsilukkoja. Taitaa olla joku lukko meillä vanhemmilla päässä, kun ei vaan homma pelaa. Tätä vaihetta on kestänyt nyt yli puolet lapsen elämästä, niin kauan täsmälleen kuin hän on osannut kävellä. ap

pesuohjelma! Onko uuniin mahdollista laittaa lapsilukkoa/suojaa? Onko kissan kanssa mahdotonta pitää pesuhuonetta yksinkertaisesti kiinni ja päästää kissa asioilleen vain, kun tarve? En tiedä, kun en omista kissaa. Pistorasioihin kannattaa hommata tulpat. Onko mahdollista karsia vaarallisimmat lamput (mitkä voi pudota pöydältä, jos johtoa vetää) niistä huoneista, joissa yleensä olette, esim. olohuone ja lasten huone? En jaksa uskoa, että tuo vaihe kestää pitkään, lapsi on vain utelias.

Mieleeni tulee ensimmäisenä, että ota astianpesukoneen ja pesukoneen sulakkeet irti tai räpsäytä alas, aina kun taapero on hereillä. Liesiin on olemassa liesisuojia, jonka saa lukittua niin, ettei lapsi pääse ronkkimaan nappuloita.

En ala enempää neuvoa, kun paljon hyviä neuvoja tullut, mutta yks käytännön vinkki tuli mileen siitä vessasta, että voisiko siihen ruuvat asellaisen pitkänmallisen hakasen, jotta oven saa sillä pysymään koko ajan n. 10cm auki, siitä kissa mahtuisi mutta lapsi ei.

tuli mieleen,että miten te kiellätte lasta kun tekee kiellettyä?

Jos lapsi meinaa esim. työntää sormen pistorasiaan yms hengenvaarallista,niin silloin ei kyllä auta,että yritetään ohjata mieluisaan tekemiseen vaan on karjuttava ja kunnolla!!!!EI KOSKETA PISTORASIAAN IKINÄ SIITÄ TULEE KAMALAN ISO ITKU!

mä ainakin olen noissa asoissa pelotellut lasta sen verran että ei ikinä enää tehnyt mitään sellaista ainakaan tahallaan.

Ja muutenkin aika paljon oon nähnyt sellaisia vanhempia,jotaka kieltäessään vaan lässyttää lapselle,että ei saa rakas kun kissaan sattuu jos sitä vetää hännästä.Tule niin leikitään legoilla ennemmin....ja läpäläpälääääää

Mun mielestä pitää sanoa kunnolla ja napakasti ja tuimasti,että EI SAA TEHDÄ NOIN!!

Ja en siis tarkoita myöskään sellaista,että koko ajan karjutaan ja huudetaan lapselle...

Hellan suojus ei auttanut koska lapsi oppi tosi aikaisin nostamaan sen. - irroitettiin hellan napit

Kävi suihkuttamassa vessassa käsisuigkulla eteisen lattian,märäksi - vessan ovi lukkoon ulkopuolelta(avaimella,kolikolla,tutki teidän lukko,tai lisää,hakanen)

Rämpsytti patteria ja piti sitä autoratana - laitettiiin patterin eteen pöytä tai pitkät verhot.

Juoksee kaupungilla tai kaupassa - opin ennakoimaan ja mennään kun lapsi ei ole nälkäinen tai väsynyt. Lahjon muumikeksillä kun on menty seuraavaan etappiin. Lapselle kerrottava mihin mennään ja paikkpja ei saa olla liian montaa yhdelle päivälle. älä ajattele,lapsen olevan liian iso rattaisiin. Jos pitkä,päivä tiedossa,ota rattaat,jotta saa levätä.

Kylään ota pari lapsen lelua ja maissinaksuja. Sopikaa kuläpaikasaa,että tiettyjen huoneiden ovet pidetään kiinni. Lapsenkin helppo tietää missä saa olla.

Leikitkö tarpeeksi lapsen kanssa? Kannattaa ulkoilla aamulla niin saa energiat purettua. Vähennä päikkäreiden pituus 1,5-2h.

Pysykää itse rauhallisena. Senkin oppii.

Tuo vaihe ei lopu vielä. Mutta joku sanoo että 5-vuotiaat on helpompia.,meillä on vajaa 4v ja kun se saadaan järkeväksi niin perässä tulee toinen...:)