Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisimme Supernanny-sarjan ainesta: arki ei suju taaperon kanssa, emme vaan osaa :(
16.02.2012 |
En oikein saa kiinni siitä, mitä teemme väärin, mutta jotain selvästi. Meillä on temperamenttinen 2-vuotias, ja jotenkin olemisemme takkuaa kovasti. Arki menee kieltojen jakeluun, jäähyllä uhkailuun ja sen toteuttamiseen, uusiin kieltoihin ja estämisiin, ruuan tekemiseen samalla kun estetään lasta tekemästä sitä ja tätä ja tuota. En käsitä, miten muut voivat vaan antaa tämänikäisen olla ja touhuta, kun tuntuu että meillä lapsi ei tee oikeastaan mitään muuta kuin kielletyksi tietämiään asioita uudelleen ja uudelleen. Myös kyläpaikoissa - lapsi on täysin peloton eikä arastele uusissakaan paikoissa, vaan sumeilematta vaan "tutkimaan" paikkoja. Kyläilyt ovat painajaista, kun pitää vielä esittää jotenkin iloista itse. Huomion puutteestakaan ei käytöksessä pitäisi olla kyse, huomioimme lasta paljon, ja olemme hänen kanssaan kaiken vapaa-aikamme, jota on vielä suhteellisnen paljon. En meinaa jaksaa. Just tänään puhuttiin miehen kanssa, että meillä taitaa olla ihan pallo hukassa vanhemmuuden kanssa. Molemmat vaan odotti että koska kello tulee 20 ja saadaan lapsi nukkumaan :( kamalaa. Miksi meillä ei ole useammin kivaa yhdessä? Tähänkö pitäisi vielä toinen lapsi hankkia??? Tuntuu että yhdenkin kanssa on osaaminen niin vähäistä. Kamala huonommuuden tunne koko ajan, kun en yhden kanssa pärjää ja osaa olla.
Miten lähtisit purkamaan tätä asiaa?
Kommentit (107)
siis toimin lapsen kanssa koko ajan samalla tavalla ( virikkeitä oli koko ajan ) mutta kun läheni 3 v ikää niin alkoi rauhoittua. Varmaan sekin auttoi että oppi täydellisempiä lauseita ja ilmaisemaan itseään paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkkaavuushäiriö: A. Joko (1) tai (2) (1) Vähintään kuusi seuraavista tarkkaamattomuuden oireista on jatkunut vähintään 6 kuukauden ajan kehitystasoon nähden epäsopivina: jättää usein huomiotta yksityiskohtia tai tekee huolimattomuusvirheitä koulussa, työssä tai muussa toiminnassa usein toistuvia vaikeuksia keskittyä tehtäviin tai leikkeihin usein ei näytä kuuntelevan suoraan puhuteltaessa jättää usein seuraamatta ohjeita eikä saa koulu- tai työtehtäviään suoritetuksi (ei johdu vastustuksesta tai siitä ettei ymmärrä ohjeita) usein toistuvia vaikeuksia tehtävien ja toimien järjestämisessä välttelee usein, inhoaa tai on haluton suorittamaan tehtäviä, jotka vaativat pitkäkestoista henkistä ponnistelua (kuten koulu- ja kotitehtävät) kadottaa usein tehtävissä tai toimissa tarvittavia esineitä (esim. leluja, kyniä, kirjoja, työkaluja) häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä unohtaa usein asioita päivittäisissä toiminnoissa. (2) Vähintään kuusi seuraavista yliaktiivisuuden/impulsiivisuuden oireista on jatkunut vähintään 6 kuukauden ajan kehitystasoon nähden epäsopivina: Yliaktiivisuus: liikuttelee usein hermostuneesti käsiään ja jalkojaan tai kiemurtelee istuessaan poistuu usein paikaltaan luokassa tai muissa tilanteissa, joissa edellytetään paikallaanoloa juoksentelee tai kiipeilee usein ylettömästi sopimattomissa tilanteissa (nuorilla tai aikuisilla voi rajoittua levottomuuden tunteisiin) usein toistuvia vaikeuksia leikkiä tai harrastaa mitään rauhallisesti on usein "jatkuvasti menossa" tai "käy kuin kone" puhuu usein ylettömästi. Impulsiivisuus: vastailee usein kysymyksiin ennen kuin ne on esitetty usein toistuvia vaikeuksia odottaa vuoroaan keskeyttää usein toiset tai on tunkeileva toisia kohtaan (tuppautuu toisten seuraan). B. Jotkin haittaa aiheuttaneet yliaktiivisuuden/impulsiivisuuden oireet tai tarkkaamattomuuden oireet ovat esiintyneet ennen seitsemän vuoden ikää. C. Jotakin oireista johtuvaa haittaa ilmenee kahdella tai useammalla elämänalueella (esim. koulussa tai kotona) D. Selviä todisteita kliinisesti merkittävistä häiriöistä sosiaalisessa, koulutuksellisessa tai ammatillisessa toiminnassa.
lapsella on oikeus muunkinlaiseen persoonallisuuteen kuin perisuomalaiseen peruspiimään. kaikki ei ole heti häiriötä. Eikä varsinkaan 2-vuotiaalla.
Tarkkaavuushäiriö: A. Joko (1) tai (2) (1) Vähintään kuusi seuraavista tarkkaamattomuuden oireista on jatkunut vähintään 6 kuukauden ajan kehitystasoon nähden epäsopivina: jättää usein huomiotta yksityiskohtia tai tekee huolimattomuusvirheitä koulussa, työssä tai muussa toiminnassa usein toistuvia vaikeuksia keskittyä tehtäviin tai leikkeihin usein ei näytä kuuntelevan suoraan puhuteltaessa jättää usein seuraamatta ohjeita eikä saa koulu- tai työtehtäviään suoritetuksi (ei johdu vastustuksesta tai siitä ettei ymmärrä ohjeita) usein toistuvia vaikeuksia tehtävien ja toimien järjestämisessä välttelee usein, inhoaa tai on haluton suorittamaan tehtäviä, jotka vaativat pitkäkestoista henkistä ponnistelua (kuten koulu- ja kotitehtävät) kadottaa usein tehtävissä tai toimissa tarvittavia esineitä (esim. leluja, kyniä, kirjoja, työkaluja) häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä unohtaa usein asioita päivittäisissä toiminnoissa. (2) Vähintään kuusi seuraavista yliaktiivisuuden/impulsiivisuuden oireista on jatkunut vähintään 6 kuukauden ajan kehitystasoon nähden epäsopivina: Yliaktiivisuus: liikuttelee usein hermostuneesti käsiään ja jalkojaan tai kiemurtelee istuessaan poistuu usein paikaltaan luokassa tai muissa tilanteissa, joissa edellytetään paikallaanoloa juoksentelee tai kiipeilee usein ylettömästi sopimattomissa tilanteissa (nuorilla tai aikuisilla voi rajoittua levottomuuden tunteisiin) usein toistuvia vaikeuksia leikkiä tai harrastaa mitään rauhallisesti on usein "jatkuvasti menossa" tai "käy kuin kone" puhuu usein ylettömästi. Impulsiivisuus: vastailee usein kysymyksiin ennen kuin ne on esitetty usein toistuvia vaikeuksia odottaa vuoroaan keskeyttää usein toiset tai on tunkeileva toisia kohtaan (tuppautuu toisten seuraan). B. Jotkin haittaa aiheuttaneet yliaktiivisuuden/impulsiivisuuden oireet tai tarkkaamattomuuden oireet ovat esiintyneet ennen seitsemän vuoden ikää. C. Jotakin oireista johtuvaa haittaa ilmenee kahdella tai useammalla elämänalueella (esim. koulussa tai kotona) D. Selviä todisteita kliinisesti merkittävistä häiriöistä sosiaalisessa, koulutuksellisessa tai ammatillisessa toiminnassa.
lapsella on oikeus muunkinlaiseen persoonallisuuteen kuin perisuomalaiseen peruspiimään. kaikki ei ole heti häiriötä. Eikä varsinkaan 2-vuotiaalla.
kyseessä on 2v taapero, joka opiskelee maailman perusasioita. Kivi putoaa, ovi menee kiinni, auki, kiinni, auki ...
Kuulostaa kyllä ap tutulta!
Meillä on 2-vuotias poika joka ehtii kaikkialle ja nopeasti. Tutkii, rikkoo, testaa, uhmaa, huutaa, kiljuu, rikkoo vähän lisää, testaa vähän lisää, rääkyy, nauraa eikä piittaa komennoista.
Oma neuvoni on (en ole lukenut kaikkia vastauksia) että liikkukaa paljon. Käykää ulkona aina kun alkaa tuntumaan että lapsella on liikaa energiaa. Jos asutte kaupungissa niin menkää puistoon, jos ette, menkää tarpomaan vaikka umpihankeen.
Meillä ulkoilu on vähentänyt sitä tuhoamisvimmaa. Lapsi on niin innoissaan lumesta ja siitä että on enemmän tilaa kuin sisällä, että usein se uhmaaminen unohtuu. Ulkoilun jälkeen sitten päästään syömään ja koska siitä ulkona riehumisesta on tullut nälkä, niin ruokailu sujuu paremmin kun lapsella on tosiaan nälkä ja hän keskittyy siihen että nälkä lähtee pois. =)
Tuo ulkoilu on auttanut meillä myös unenlaatuun. Lapsi ei enää nuku pikkupätkiä vaan kunnon yöunet. Jos käydään aamupäivällä ulkona, niin silloin hän nukkuu päiväunetkin. Tuo nukkuminen vähentää myös meillä kiukuttelua.
Uskoisin että moni on helisemässä parivuotiaan kanssa, varsinkin esikoisen kanssa. Meilläkin esikoinen oli vauvana niin rauhallinen ja tyytyväinen että on miltei vaikeaa uskoa että hän on sama lapsi edelleen. =)
ilmapallon. Sehän kestää siinä ilmassa ja kulkee vielä imurin mukana. Siinä on ihmeteltävää muksulle sillä välin, kun imuroit. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli arki samanlaista ja inhosimme koko touhua miehen kanssa niin paljon että melkein erosimme. Kun lapsi täytti 4, neuvolassa huomattiin poikkeuksellisen vaativa käytös ja siitä puoli vuotta myöhemmin meillä oli useampi diagnoosi lapselle. Koko ajan oli tuntunut että olemme paskoja vanhempia, koska ns. normaalien lasten kanssa emme väsyneet kuten tämän omamme. Ja eka asia, mitä meille sanottiin diagnoosien kertomisen jälkeen, oli "olette varmasti väsyneitä". :D
ilmapallon. Sehän kestää siinä ilmassa ja kulkee vielä imurin mukana. Siinä on ihmeteltävää muksulle sillä välin, kun imuroit. :)
eikö olekin, ihan itsekin jöö sitä miettimään ;) Voi opettaa lapselle fysiikkaa leikin ja kotitöiden lomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilmapallon. Sehän kestää siinä ilmassa ja kulkee vielä imurin mukana. Siinä on ihmeteltävää muksulle sillä välin, kun imuroit. :)
eikö olekin, ihan itsekin jöö sitä miettimään ;) Voi opettaa lapselle fysiikkaa leikin ja kotitöiden lomassa.
Miksi en ostanut kissaa. -WC:n ovi auki on katastrofi aines jo itessään.
Osta ikeasta lukot laatikoihin, hellaan suoja myöskin. irrota johdot pistorasioista kun olet lapsen kanssa kahden niin huomaa aika nopeasti että turha rämpyttää valoja.
Stereot kannattaa laittaa ylös hyllyyn.
Pesukonetta ja tiskaria käyttää vain päiväuniaikaa.
t.äippä ja poika 1v8kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa, että lapsella on muutakin ongelmaa kuin normaali uhmaikä- neljän mukulani kanssa ei ikinä moista ole nähty- eikä senpuoleen naapurissakaan.
Pään hakkaaminen lattiaan ei ihan tavisjuttu ole sekään...juttelepa neuvolassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei se kuitenkaan auta, jos elämä on tuollaista karsisin kaikki mihin ei saa koskea sellaiseen paikkaan että 2v ei pääse käsiksi, ihan sama mitä oikeat kasvattajat. Paljon helpommalla pääsee.
Miten karsin pesukoneen, hellan, uunin, verhot, kissavessan, lampun johdot, muut valaisimet (no voin poistaa kaikki pöytävalaisimet, mutta en haluaisi sitäkään). Lapsi vaan kulkee ja rämpyttää kaikkea kiellettyä. Jos en estä, on uunit päällä, lamppu rikki lattialla, pesuohjelma keskeytetty, hiekat kakkoineen pitkin lattioita jne. Huomaan pitäväni lasta tosi usein kädestä - ihan vaan siksi ettei hän pääse tekemään tuhojaan.
ap
ei se kuitenkaan auta, jos elämä on tuollaista karsisin kaikki mihin ei saa koskea sellaiseen paikkaan että 2v ei pääse käsiksi, ihan sama mitä oikeat kasvattajat. Paljon helpommalla pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää yhdessä puolisonne kanssa, mitkä ovat mielestänne tärkeimmät asiat, joita ei saa tehdä. Pidätte niistä kiinni, mutta ehkä kannattaa kaikkien kannalta vähentää niitä asioita, mitä pitää kieltää. Yrittäkää kääntää huomionne positiivisiin asioihin. Jos niitä tuntuu vaikealta nähdä, niin tarkoitan hyvin pieniä asioita, vaikka sitä, että hankasi hienosti saippuaa käsiinsä, kun pestään kädet. Eli siis asioita, jotka eivät välttämättä ole uusia taitoja eikä ihan yksin suoritettuja tehtäviä. On tärkeää, että lapsi kokee olevansa hyvä ja tärkeä ja saa erityisen paljon positiivista huomiota. Nämä eivät ole mitään hokkuspokkus-juttuja, ja varmasti vilkas lapsi on aina vilkas, mutta jospa pikkuhiljaa helpompi. Kuinka vanha lapsenne on? Jos alle 4-v. niin todennäköisesti helpottuu tilanne ajan myötäkin. Minusta lapset ovat olleet kaikkein vaikeimpia 3-vuotiaana juuri kieltojen ja käskyjen noudattamisissa. Tosin lapseni eivät ole vielä teini-iässä...Älkää olko liian ankaria itsellenne!
sanoitkin jo, että on 2v. Lapsi on tosiaan vielä niin pieni, että ette varmasti ole ainoita, jotka jatkuvasti kieltää.
että 2v:llä on vielä niin lyhyt muisti, että siksi toistavat uudestaan ja uudestaan kiellettyjä asioita.
Itse olen huomannut, että taapero paiskoo ovia ja juoksentelee, kun sitä vaivaa joku ja tarvitsisi huomiota (kakka vaipassa, nälkä, väsymys, tylsää, jne..) Ihan samoista asioista ne pienetkin vimmastuu ja harmittelee. Ja tuo illan odottaminen. Tiedän niin tuon tunteen, kun ei vaan jaksa leikkiä ja odottaa sitä omaa aikaa. Onneksi noita päiviä ei ole niin usein. Olisi tärkeää, että lapselle jää myös tunne, että hänen kanssaan on kiva olla, eikä vanhemmat vaan yritä saada nukkumaan tai pois tieltä.
Kokeilepa asentaa kaappeihin salvat ja nosta rikkoutuvat esineet ylös. Raivaa pois matot joihin voi kompastua ja anna taaperon juosta ja telmiä. Tuossa iässä lapset kiipeilee ja opettelee niin hienomotoriikkaa kuin karkeampaakin motoriikkaa. Piirtäkää vaikka yhdessä. Anna taaperolle pieniä tehtäviä. Esim annat kokeilla imuria. Kun pyyhit tasoja, anna taaperolle oma riepu käteen ja pyydä auttamaan. Tarjoa juomista kiukkuiselle ovienpaiskojalle, jos on vaikka jano. Yritä keksiä aina se juttu mistä kiikastaa. Minusta tuntuu, että taaperolla on joskus ihan tylsää ja kun olen kysynyt, että onko tylsää, sellaisella hieman apealla äänellä, olen saanut taaperon huomion ja katseen kääntymään ja ihan kuin se niillä nappisilmillään yrittäisi sanoa, että kyllä (ei vielä osaa puhua näin monimutkaisia). Sitten olen keksinyt jotain yhteistä tekemistä.
Muiden pienet ovat ainakin julkisilla paikoilla jähmeinä äidin reidessä kiinni, ja meidän termiitti juoksee innoissaan jo kymmenien metrien päässä tai kyläpaikassa koluaa kaappeja.
Olemme saaneet myös negatiivista palautetta esim. joltain vanhemmilta sukulaisilta lapsen käytöksestä ja se tuntuu kurjalta, sillä koen että yritämme ihan hemmetisti eikä mikään auta.
ap
sanoitkin jo, että on 2v. Lapsi on tosiaan vielä niin pieni, että ette varmasti ole ainoita, jotka jatkuvasti kieltää.
pesuohjelma! Onko uuniin mahdollista laittaa lapsilukkoa/suojaa? Onko kissan kanssa mahdotonta pitää pesuhuonetta yksinkertaisesti kiinni ja päästää kissa asioilleen vain, kun tarve? En tiedä, kun en omista kissaa. Pistorasioihin kannattaa hommata tulpat. Onko mahdollista karsia vaarallisimmat lamput (mitkä voi pudota pöydältä, jos johtoa vetää) niistä huoneista, joissa yleensä olette, esim. olohuone ja lasten huone? En jaksa uskoa, että tuo vaihe kestää pitkään, lapsi on vain utelias.
Alue: Aihe vapaa
että voi olla että lapsesi on 3 vuotiaana jo paljon paljon rauhallisempi. Meidän lapsi oppi vuoden vanhana kävelemään ja sen jälkeen meno oli niin mieletöntä 2,5 v asti että olin jatkuvasti väsynyt ja ylivalppaana. Olin siis jatkuvasti väsynyt ja hermostunut. Mietin vain että koskakohan järjetön meno vähän rauhoittuu ja edes puhe alkaa mennä perille.
Koitin koko ajan viedä lasta ulos ja askartelin ja touhusin kaiken liikenevän ajan lapsen kanssa.
Sitten yhtäkkiä huomasin että 3v lapseni on huomattavasti rauhoittunut ja kaikki ne kiellot jotka koin jo ahdistavina olivat tuottaneet tulosta. Lapsi juttelee paljon, on ystävällinen, uskoo kieltoja ( joita tosin ei kovin paljoa enää tarvita )ja mielestäni lapsi on myös empaattinen. Enää ei tarvitse olla varuillaan koko ajan ja olenkin taas rauhallinen oma itseni. Lapsi touhuilee kotona kaikkea sallittua eli leikkii omilla leluillaan. Toki pientä lasta pitää seurata nytkin. Mutta se aiempi kaaos on nyt muisto vain. Ja itse asiassa olin kokonaan jo unohtanut sen kunnes luin ap:n kirjoituksen. Ja lapsemme on siis edelleen rohkea ja temperamenttinen mutta nämä piirteet tulevat esiin vain väsyneenä ja nälkäisenä. Ei koko ajan.
Sanoisin sinulle että koittakaa vaan kestää tämä aika. Ei se loputtomiin kestä. Ja olkaa armollisia itsellenne. On ihan hyvä myöntää että onpa rankaa ja rankka vaihe eikä ole aina kivaa. Mulla oli ihan samat ajatukset silloin. Tuntui että kaikkien muiden lapset osaavat käyttäytyä. Menepäs joskus 16 jälkeen yksin ruokakauppaan ja tarkkaile muiden 2 vuotiaita. Saatat yllättyä kuinka moni siellä raivoaa naama punaisena. Joskus vaan emme huomaa muiden huonoa käytöstä kun keskitymme vaan siihen omaan lapseen.