Olisimme Supernanny-sarjan ainesta: arki ei suju taaperon kanssa, emme vaan osaa :(

Onko tämän ketjun ap vielä maisemissa? Olisi kiva kuulla, miten nykyään sujuu.

Up

Kuin meillä - mutta meidän lapsi todettiin 3-vuotiaana lievästi autistiseksi. Olin vähän ihmeissäni, kun nuorempi oli niin helppo ja aloin aika  pian tajuta jo nuoremman vauva-aikana, ettei kaikki ole isomman kohdalla kunnossa. Isommalta puuttui paljon normaalin vauva-kehityksen juttuja vierastamisesta alkaen ja kaikki piti aina tyhjentää. 

[quote author="Vierailija" time="16.02.2012 klo 14:25"]

eikä hänen käyttäytymisestään voi mitään päätellä. Jos ihan lääketieteellisesti oltaisi huolissaan lapsen käyttäytymisestä, niin kyllä se olisi jotain tuhrimisjuttuja tai vaikka jatkuvia, selviä pakkoliikkeitä. Sinun lapsesi käyttäytyminen on aivan normaalia kaksivuotiaan uteliaisuutta.

[/quote]

2-vuotiaita ei diagnosoida mutta lapsen käytös voi olla poikkeavaa jo tuossa iässä.

Meillä adhd-lapsi joka oli taaperona täystuho, ei uskonut mitään eikä pysähtynyt hetkeksikään, karkaili (osasi juosta lujaa jo 1-vuotiaana), kehittyi motorisesti nopeasti.

Ei myöskään rauhoittunut nukkumaan vaan jätti päiväunet pois jo 1-vuotiaana. Haki stimulaatiota jatkuvalla liikkellä.

En ole tähän päivään mennessä tavannut samanlaista taaperoa.

Saimme myös paljon arvostelua ja pitkiä katseita ja oli vaihe, jolloin en enää suostunut liikkumaan lapsen kanssa missään muualla kuin omalla kotipihalla.

sitä mieltä että ihan normaalia, mutta mielestäni lapsen käytös ei kuulostaa ihan tavalliselta kaksivuotiaalta.



Kehottaisin myös ottamaan yhteyttä neuvolapsykologiin / perheneuvolaan ja vaatimaan aikaa. Eivät välttämättä ihan helposti anna aikaa! Sanotte kuinka väsyneitä ja uupuneita tilanteeseen olette ja kerrotte kuinka olette jo kaikkenne jo tehneet asian hyväksi.



Lastenhoitaja

kävelette vaikka umpimetsässä ja tutkitte mitä lapsi sitten haluaakin. Eli väsyttävää ulkoilua pari kertaa päivässä.

jos jonkun mielestä ei kuullosta normaalilta, hänellä on ollut vähän laimeampi lapsi. MInusta tuossa on kaksi tärkeää asiaa; ensinnäkin teillä on menossa pinnanvenytys- joka lapsi vanhemmilleen tekee- jos eka lapsi on helppo niin se toinen viimeistään- ja se pinnanvenytys ei ole kivaa:) Toinen asia on se että teillä on ajatusvirhe; jos yrittäitit asettua lapsen asemaan; hän on täynnä itseään ja elämäänsä ja tutkii maailmaa jaa haluaa oppia miten tätä elämää eletään; eli kaikki mikä on teille tärkeää on myös hänelle. Hän on siis lähtökohtaisesti elämänhaluinen, energinen, utelias. Mutta te vastaatte aikuisten rajallisesta maailmasta käsin kieltämällä ja estämällä, rankaisemalla, ilmaisemalla että hän on rasittava. Siitä tulee kierre, eikä lapsi saa kokemusta siitä että hän on ihana ja että te haluatte elää hänen kanssaan.

Teidän pitäisi ottaa lapsi mukaan; antaa häärätä pesukoneiden kanssa "auttaa" teitä, olla iloisia IHAN KAIKESTA mitä hän tekee. Tuon ikäisen ei kuuluu saada kieltoja ja jäähyjä vaan varauksetonta ihailua kaikesta mahdollisesta; aina vastauksen KYLLÄ; aina kun hän haluaa mukaan johonkin tai tehdä jotain, vastaus on KYLLÄ, HIENOA, TEHDÄÄN YHDESSÄ. Muussa tapauksessa tuhoatte lapsen itsetuntoa ja elämänhalua. Eli 2v:n vanhempana ei voi olla laiska ja mukavuudenhaluinen, jos mielii lapsensa hyvin hoitaa. SE on rasittavaa, mutta vielä rasittavammaksi sen tekee negatiivinen ja kielteinen suhtautuminen. Opettele katsomaan lastasi ja hänen "rasittavaa" touhuiluaan ihan toisin, ei virheenä vaan hienona kehityksenä, on hienoa että hän on utelias ja aktiivinen; sä saat olla hänen oppaansa siihen miten elämää eletään. Kunniatehtävä siis.

lapsi jo 1,5vuotiaana. Olin tosi väsynyt kun aina lensi kirjat hyllystä, tietokone lattialle johdoista, digiboxi hyllystä, astiat keittiön kaapeista yms.

Muutettiin ja pistin koko kämpän samalla lapsiystävälliseksi. Wc:n kahva oli niin korkealla ettei sinne päässyt mutta olisin salvannut sen jos olisi tarvinnut. Eteisen kaapistoon laitoin tarakkakäärmeen. Keittiön kaappeihin ja laatikoihin sisälle ikean laatikkolukot. Jääkaappiin salvat. Ei pöytäliinoja eikä koriste-esineitä, ei pöytälamppuja. Johdot oli sohvien, sänkyjen, hyllyjen takana ja tietokoneen johdot teipattu pöydän jalkaan.

Oli kyllä ihanaa aikaa :) Sain juoda kahvin rauhassa ja lapsi sai temmeltää ihan mitä vain :)

Loppui päänsärky ja oma kiukuttelu ja väsymys siihen ja alkoi mukava arki.

Ei siinä mitään jos ei itse halua muuttaa kotiaan, minä halusin ja se oli paras ratkaisu :)

Nyt lapsi on jo vanhempi ja kun muutimme emme laittaneet enää lukkoja emmekä piiloitelleet mitään. Pöytäliinatkin saa olla pöydillä.

vastasin jo eilen, mutten enää muista millä numerolla..



no, sitten kun olet lapsen saanut leikkimään jollain asialla kanssasi, niin annat päävastuun lapselle. Siis et selitä tai puhu, kuten joku neuvoikin. Katselet vaan kun lapsi leikki ja hymyilet lapselle jos hän sinua katsoo. Voit välillä toki kehua miten hienosti hän leikkii..



Näin sitten voit "hivuttautua" kauemmas. Voit istua sohvalla ja lapsi leikkii lattialla.. voit käydä keittiössä.. voit käydä vessassa.. jne.. kyllä lapsi oppii että hän voi itsekseenkin leikkiä hetken.



Lisäksi kannattaa vaan "heittäytyä" rohkeaksi. Anna lapsen kipittää ympäri asuntoa, äläkä heti mene perään katsomaan että mitä se nyt keksii. Oma tutkiva lapseni keksi eteisessä kiinnostavat kengät. Se oli ensimmäinen asia, johon lapsi oikeasti syventyi.. siis avasi tarroja ja kengännauhoja, järjesteli kenkiä kaappiin, lattialle, kenkätelineeseen. Tiputti kengät telineestä ja kiipesi siihen itse istumaan jne.. Välillä kuljetteli kenkiä ties minne.. oli tietenkin ärsyttävää ja olisin toivonut toisenlaista kiinnostuksenkohdetta, mutta sellaista se.. :D. Sillä aikaa sain tehtyä ruokaa tai tyhjennettyä astianpesukoneen tai joskus jopa lehden luettua.



Lapsi ei ollut täysin näköetäisyydellä, mutta rapina kuului kyllä kun tarroja aukaistiin.. Tämäkin vaihe meni aikanaan ohi, mutta silloin ajattelin, että kappas vaan, osaahan minun lapseni sentään johonkin keskittyä.

siitä että lapsi pitää tunkea omiin leikkeihinsä. Lapsi haluaa OSALLISTUA, eli tehdä just niitä oikeita hommia; auttaa tiskikoneen kanssa, tyhjentää kenkätelineen, tyhjentää keittiön kaapit; koska se on oikeaa elämää. Sitten kun hän on saanut sitä tarpeeksi, hän menee ihan itse "rentoutumaan" lasten maailmaan eli omiin leikkeihinsä. On loukkaavaa lapsen uteliaisuutta kohtaan sulkea hänet pois oikeasta elämästä ja pakottaa pinoamaan palikoita. lapsi ei ole mikään seuraeläin vaan haluaa oppia ja kasvaa niihin oikeisiin elämänasioihin, mitä vanhemmat edustaa. ja kaikkein tärkeintä; rasittavinkin pikkulapsi on erittäin herkkä, haavoittuva ja täysin aikuisten armoilla, kuin perhonen- sitä vaan ei siinä arjen pyörityksessä aina tajua.

itselläkin lapset käyvät hermoille päivittäin. :) Mutta yritetään jotain.

Meillä on aika vilkas 2-vuotias tällä hetkellä kotona (ei noin kova sähläri kuin teillä kuitenkaan). Olemme antaneet touhuta kohtalaisen vapaasti, lapsi saa tehdä majoja ja hyppiä nojatuoleilta alas, vaikka välillä sattuukin.

Ei saa kuitenkaan heitellä tavaroita eikä hajoittaa mitään tahallaan. Jos heittelee, niin ko. tavara otetaan pois ja laitetaan yläkaappiin. Leikin jäljet korjataan sitten yhdessä pois, joko illalla nukkumaan mennessä tai heti leikin jälkeen.

Jos sotkee ruualla, niin olemme ottaneet ruuan hetkeksi pois. Saa sen takaisin, jos suostuu syömään normaalisti (tätä ei tietenkään voi tehdä vielä silloin, kun lapsi ei _osaa_ syödä siististi). Jos edelleen sotkee, ruoka lähtee kokonaan pois.

Luovaa puoltaan saa sitten toteuttaa kylpyhuoneessa vettä lotraamalla tai maalaamalla ja liimailemalla paperilappusia yhteen, mutta ei siis ruualla. Maalaus- ja askarteluhommissa syntyneestä sotkusta ei tietenkään valiteta lapselle. Jos lapsi lähtee kesken askartelun juoksentelemaan pöydän äärestä, niin askartelutarvikkeet korjataan sillä kertaa pois ja lapsi lähtee pesulle. Yleensä rimpuilun ja huudon kanssa tietenkin. :)

Kaksivuotias ymmärtää jo puhetta aika hyvin, mutta pitää vain mennä kyykkyyn hänen eteensä ja katsoa silmiin, että lapsi keskittyy kuuntelemaan. Me olemme selittäneet pesukoneiden toimintaa ja painelleet yhdessä oikeat napit päälle. 2-v on aivan tärkeänä, kun saa täyttää konetta yhdessä vanhempien kanssa ja käynnistää sen.

Jos ette ole kovasti tv-vastaisia, niin tuon ikäinenhän voisi jo jaksaa katsella pikkukakkosta sinä aikana, kun teet ruokaa? Meillä on sen ajan aina täysi hiljaisuus, mitä nyt sisarukset vähän tönivät toisiaan. Mutta tosiaan, meillä ehkä astetta helpompi tapaus.

Ulkoilua ja liikuntaharrastuksia voisin vielä suositella. Harrastuksissa menee omakin aika mukavasti, vaikka niihin lähteminen onkin aina rasittavaa. Ja lapsi pääsee purkamaan energiaansa. Pulkkamäkeen lähdette vaikka, ja luistelemaan voi mennä kengilläkin, kun vaan laittaa kypärän päähän.

jos ei kerran edelliset uhkaukset ja sanktiot tehoa. Se, että kyläillessäkin uhmaa antamianne ohjeita ilmaisee vain, että sanktiot kielletystä toiminnasta ovat riittämättömät. Ja on myös huomannut että pystyy pompottamaan teitä oman mielensä mukaan. Nykysuomessa ei saa sanoa mitä lapsi tarvitsisi. Kerran tai kaksi riittää kyllä.

pienenä vajaaksi kun tällaisia kirjoitat? Et taida kovinkaan paljoa ymmärtää lapsen kehitysvaiheista.

Meidän lapsiamme ottaa päähän se, etteivät he näe, mitä ruokaa siellä on tulossa. Usein huomion hakemiseen on riittänyt ihan se, että nostaa lapsen hämmentämään sitä soosia hetkeksi. Sitten ovat rauhoittuneet ja menneet tekemään omiaan. 2-vuotias osaa voi vaikkaa maustaakin sitä ruokaa. Sitten tietysti ruokapöydässä ihastellaan, että onpa ihanaa ruokaa, kun meidän Martti oli mukana tekemässä. :)

Meilläkin muuten eteisen kenkäteline lenteli jossain vaiheessa päivittäin, ja kengät oli nätisti ripoteltu pitkin asuntoa. huoh. :) Emme kieltäneet sitä, mutta keräsimme kengät aina yhdessä takaisin, ja nyt lapsi on jo kyllästynyt siihen puuhaan.

Meidän lapsiamme ottaa päähän se, etteivät he näe, mitä ruokaa siellä on tulossa. Usein huomion hakemiseen on riittänyt ihan se, että nostaa lapsen hämmentämään sitä soosia hetkeksi. Sitten ovat rauhoittuneet ja menneet tekemään omiaan. 2-vuotias osaa voi vaikkaa maustaakin sitä ruokaa. Sitten tietysti ruokapöydässä ihastellaan, että onpa ihanaa ruokaa, kun meidän Martti oli mukana tekemässä. :) Meilläkin muuten eteisen kenkäteline lenteli jossain vaiheessa päivittäin, ja kengät oli nätisti ripoteltu pitkin asuntoa. huoh. :) Emme kieltäneet sitä, mutta keräsimme kengät aina yhdessä takaisin, ja nyt lapsi on jo kyllästynyt siihen puuhaan.

lapset ovat ihana aarre eikä mikään pakollinen paha. Kun hankkii lapsia pitää kasvaa aikuiseksi ja vanhemmaksi. ja se on just tätä:)

mutta olette asian ytimessä. Ymmärrän, mitä ajatte takaa, ja juuri noin haluaisinkin toimia. Jostain syystä siinä tilanteessa se ei vaan onnistu. Otan nyt ihan askel kerrallaan tuota mukaan ottamista enemmän mukaan ja siedän kaoottisuutta.



Lisääkin saa laittaa ajatuksia. Minulla on kova kynnys lähteä mihinkään apua hakemaan, mieluiten yrittäisin saada kotikonstein elämämme raiteilleen.



Minä uskon, että lapsemme on ihan "normaali", mutta meillä on vaan pasmat sekaisin itsellämme.



ap

vessan oveen sen verran pitkä haka (ylös), että kissa mahtuu kulkemaan, lapsi ei. Ihan käytännöön vinkki siis vain. Samoin pesuhuoneeseenkin.



Mahdollisimman paljon ulkoilua, mahdollisimman selkeä päivärytmi.

ja kun sitä piti kiinni, jäi ovi sen verran auki, että kissa pääsi vessaan mutta lapsi ei. Samoin olimme poistaneet kaikki esineet, joita lapsi ei saanut koskea, laatikoissa oli lapsilukot paitsi niissä, joita lapsi saikin tutkia ja levittää tavaroita.



Näin pääsi vilkkaan lapsen kanssa helpommalla.

Liian korkeat, aivan kohtuuttomat odotukset. Käykää vain paikoissa, joissa lapsi saa touhuta rauhassa :)

mutta olette asian ytimessä. Ymmärrän, mitä ajatte takaa, ja juuri noin haluaisinkin toimia. Jostain syystä siinä tilanteessa se ei vaan onnistu. Otan nyt ihan askel kerrallaan tuota mukaan ottamista enemmän mukaan ja siedän kaoottisuutta. Lisääkin saa laittaa ajatuksia. Minulla on kova kynnys lähteä mihinkään apua hakemaan, mieluiten yrittäisin saada kotikonstein elämämme raiteilleen. Minä uskon, että lapsemme on ihan "normaali", mutta meillä on vaan pasmat sekaisin itsellämme. ap

äitinä, älä huoli! Asenteesi on kohdallaan, kaikkea hyvää valitsemallasi tiellä:)

[i En vaan tiedä mitä tehdä ja tämä homma on ihan linjatonta. Välillä saan raivarin ja lapsi pois pöydästä, välillä yritän olla kuin ei mitään ja muka ihmettelen että kuinkas se lusikka sinne lattialle tippui.



Mutta pelkään, että jos vain ignooraan sen huonon käytöksen, niin jätän samalla kasvattamatta lasta. En voi hyväksyä kaikkia niitä temppuja joita tekee - mistä tiedän koska reagoida ja koska en?

[/quote]

no tuossahan se vika on. Teidän pitää nyt täysin yksiselitteisesti päättää mitä aiotte kieltää, mihin reagoitte. Ja niissä asioissa toimitte johdonmukaisesti!!



Mutta sen sanon sinulle, että tuo on myös ihan normaalia 2-vuotiaan käytöstä joten älä sure.



Meidän kolmeen vilkkaaseen ipanaan on parhaiten toiminut se, että kun lapsi tekee jotain mistä en erityisesti pidä, käännän juuri sen toiminnan positiiviseksi. Penkoo tiskikonetta--> kannustan ojentamaan minulle astioita ja kiittelen vuolaasti, pyydän vielä sulkemaan lopuksi luukun ja taas kiitellään, ohjaan muualle välittömästi kun tehtävä on suoritettu. Rämpyttää valoja-->pyydän sammuttamaan valot ihan kuin olisi juuri tullut TOSI tärkeä juttu jonka vuoksi pitää sammuttaa, kiittelen taas vuolaasti ja heti perään ohjaan johonkin muuhun puuhaan.



Jos lapsi alkaa vaikuttaa siltä, että alkaa teettää kaikenlaista, keksin jonkin tärkeän homman hänelle. Kun on oppinut, että saa kiitosta ja positiivista huomiota siten, tekee yleensä mielellään ja tuhmuudet unohtuu ainakin hetkeksi.



Mutta ei kaksivuotiasta voi aina pitää aisoissa, sekin on pakko hyväksyä!