Vanhemmat, opettaja kysyy.

Johtuen ihan siitä että kun minä olin alakouluikäinen ei kellään ollut kännyköitä ja silti pärjättiin. Niin ne bussilla kulkevat, kuin 2kilsaa kävelevät, oli vanhemmat töissä tai ei. Kun ei ollut edes tuollaista mahdollisuutta ei ollut tällaista kummallista "tarvettakaan". Sain ekan kännyni kun oli 15.

Kuten joku jo sanoi, niin meidän lapsuudessa oli vielä lähikouluja ja koulukuljetuksia. Nykyään koulumatkat on pidempiä ja kuljetukset ei ole enää kotiportilta vaan usein monen kilsan päästä.

Myös lapsimäärät on vähentyneet. Ennen samoila kyliltä tai kulmilta kulki useita lapsia samaan kouluun, nykyään on yksi lapsi sieltä ja toinen täältä. Lapset kulkee koulumatkojaan paljon enemmän yksin.

Ja maailma on muuttunut. Meidän lapsuudessa huumeet oli hyvin marginaalinen ongelma jossain pääkaupungissa. Nykyään huumehörhöjä on pienissäkin kaupungeissa. Samoin pedofiilejä ja muita epämääräisiä tyyppejä. Liikennemäärät on lisääntyneet koko ajan. Joten koulumatkoilla on vaaroja enemmän kuin meidän lapsuudessa.

Joten sen sijaan että muistellaan vanhoja hyviä aikoja, niin siirrytäänpä keskustelussa ihan tähän päivään.

Meidän lapsen ope ei huolehdin lapsen lähtöä hammaslääkäriin tunnilta,joten soitan hänelle oikeaan aikaan milloin pitää lähtä,että kerkeää.Aina me vanhemmat ei päästä viemään ja hakemaan.Ei kuulemma kuulu opelle huolehtia ja sen ymmärränkin.Onneksi meidän ope ei kiellä kännyköitä.Ylemmillä luokilla osaa jo varmaan kellon niin hyvin,että hoksaa ajoissa lähtä.lapsi kyllä tuntee kellon,mutta noin pieni ei aina hokassa ajan kulua eikä osaa oikeaan aikaan lähtä/katsoa kelloa =(

Kirjoita aika paperille. Miten ne lapset koskaan oppiikaan huolehtimaan asioista, jos vanhemmat koko ajan neuvoo ja opastaa.

jos bussi ei tullut, palasin kotiin ja olin siellä ihan rauhassa koko päivän. vanhemmat eivät tienneet, että olin kotona eikä koulussa tiedetty, että en ollut sairas. Sain mukavan vapaapäivän enkä todellakaan 15 min pitempään sitä bussi malttanut odottaa vaan kävelin takaisin kotiin.



Nykylapset voisivat tehdä saman eli jos koulumatkalla tulee ongelmia, kääntyy takaisin kotiin tai koululle ja odottaa, että jostain joskus tulee aikuinen, joka hoitaa asian.

Mitä teistä sitten on tehtävissä, jos kielloista huolimatta oppilas kiusaa opettajaa ja esim. kieltäytyy tuomasta kännykkää ja ottaa sen luvatta pöydältä, takaisin itselleen. Pistää ulos luokasta, jo on vanhemmat koululla riehumassa, kun on oppilas ilman valvontaa. Annetaa jälki-istuntoa, jo on taas vanhemmat niskassa, kun lapsi ollut koululla normaalia pidempää jne. Kyllä siinä on muiden oppiminen vähissä, kun saa yhden kanssa vääntää kättä kännykästä. Minun puolesta saa rauhassa pelata ja olla oppimatta, mutta hei, miten opettaa sääntöjen noudattamista, jos antaa tilanteen vaan olla.

Teinin kanssa tuollaista vääntöä voi hyvinkin olla, mutta johan nyt on hitto, jos ei alakoululaista (joista tässä oli kyse) aisoihin saada! Sitten on jo vääntöä monesta muustakin kuin kännykästä.

Lapsi välittömästi rehtorin puhutteluun ja jälki-istuntoa niin kauan, että uskoo. Vanhemmat koululle ripitettäväksi. Ihan saatana sama, mitä vanhemmat inisevät, sääntö koskee kaikkia.

koska se ei ole tarpeellista.



Kyllä, kyseessä on alakoululainen, asemme isoss akaupungissa ja koulumatka on yli 5km, kulkee sen bussissa ja matkalla on useita kadunylityksiä. Ja kyllä, emme ole vahtimassa vaan töissä.



Jos tulee hätä koulussa, koulun puhelimella voi soittaa kotiin/pyytää opea soittamaan. Jos lapsi myöhästyy bussista, odottaa hän seuraavaa. Jos ajaa pysäkin ohi, jää seuraavalla pois (näin on käynyt muutaman kerran). Tiedämme lapsemme lukujärjestyksen, joten koulusta pääsystäkään ei tarvitse ilmoittaa.



Kännykkä on laiskan vanhemman väline: ei tarvitse etukäteen opettaa ja opastaa lasta, miten missäkin tilanteessa toimitaan. Juuri viimeksi eilen työmatkalla näin lapsen, joka ajoi pysäkkinsä ohi - mitä tekee lapsi, jää seuraavalla pois? Ehei, hän kaivaa kännykän esiin ja soittaa äidilleen "äiti, en muistanut painaa, mitä mä nyt teen?" Ja äidin antaessa ohjeita, ajaa lapsukainen seuraavankin pysäkin ohi. Jos taas vanhemmat olisivat viitsineet käydä nämä asiat etukäteen läpi niin lapsen ei olisi tarvinnut panikoitua ja soittaa äidilleen vaan hän olisi tyynesti jäänyt seuraavalla pysäkillä pois. Sama toimii bussista myöhästyttäessä.



Liian moni vanhempi antaa sen kännykän ja ajattelee, että se on siinä sen sijaan, että viitsisi yhdessä lapsen kanssa miettiä, miten eri tilanteissa toimitaan. Näin lapsen ei myöskään tarvitse hätääntyä ja kaivella kännykkää paniikissa.



Lapsi ei todellakaan tarvitse kännykkää koulumatkoilla turvallisuuden vuoksi, aika usein se kännykkä sen sijaan on turvallisuusriski: kännykät kaivetaan esiin koulun portilla ja niiden kanssa lähdetään kävelemään koululta - arvaatkaapa missä niiden lasten huomio ja silmät ovat kun siellä liikenteen joukossa kulkevat? Ei, ei liikenteessä vaan siinä kännykässä. Olen jopa muutamaan otteeseen vetänyt vieraan lapsen hupusta takaisin jalkakäytävälle kun eivät ole huomanneet kännykkää näprätessään, että autoja on tulossa.

Meidän lapsen ope ei huolehdin lapsen lähtöä hammaslääkäriin tunnilta,joten soitan hänelle oikeaan aikaan milloin pitää lähtä,että kerkeää.Aina me vanhemmat ei päästä viemään ja hakemaan.Ei kuulemma kuulu opelle huolehtia ja sen ymmärränkin.Onneksi meidän ope ei kiellä kännyköitä.Ylemmillä luokilla osaa jo varmaan kellon niin hyvin,että hoksaa ajoissa lähtä.lapsi kyllä tuntee kellon,mutta noin pieni ei aina hokassa ajan kulua eikä osaa oikeaan aikaan lähtä/katsoa kelloa =(

Kirjoita aika paperille. Miten ne lapset koskaan oppiikaan huolehtimaan asioista, jos vanhemmat koko ajan neuvoo ja opastaa.

mitä vittua se paperilappu auttaa, kun pieni koululainen ei osaa seurata kelloa?

Kylläpä se hammashoitolan väkeä lohduttaakin, että "lapsi jäi tulematta, koska me koulutetaan sitä huolehtimaan itse asioista"...

(en ole tuo, jolle intät)

Muutaman vakavan muistan minäkin omasta lapsuudestani. Ja ne kaikki olisi estetty jos olisi ollut kännykät.

Yksikin hengissä säilynyt lapsi on sen arvoinen, että lapset kuljettaa kännykkää matkassa.

Mutta toki on aina näitä mammoja, jotka ajattelee, että ei se haittaa jos yksi lapsi kuolee. Luoja antaa niitä aina lisää. Joten kyllä ne pärjää kun mekin pärjättiin ennen.

Ja tuohan aina raivostuttaa ihmisiä ;) mutta alkoi olla vastaukset liian samanlaisia..

Jokainen vanhempi inttää samaa. Täytyy olla että voi koulumatkalla soittaa. Ja että ei meidän lapsi niitä tunnilla räpläile vaikka siitä juuri oli ap:n viestissä kyse.

Tässä on nyt yksi asia joka minua mietityttää. Olen siis se ihminen joka on sitä mieltä ettei kännykkää tarvitse pieni lapsi. Johtuen ihan siitä että kun minä olin alakouluikäinen ei kellään ollut kännyköitä ja silti pärjättiin. Niin ne bussilla kulkevat, kuin 2kilsaa kävelevät, oli vanhemmat töissä tai ei. Kun ei ollut edes tuollaista mahdollisuutta ei ollut tällaista kummallista "tarvettakaan".

Sain ekan kännyni kun oli 15.

jotenkin nyt tätä ketjua lukiessa alkaa hirvittää tuo suomalainen ajattelutapa, että ekaluokkalaisten jo on yksin mentävä sinne ja tänne bussilla ja oltava avaimet mukana ja iltapäivä kotona yksin, kännykän päässä tavoittettavissa (joka sentäs on hyvä). Kai se jossain päin Suomea onnistuukin, jossain rauhallisemmalla paikkakunnalla kenties?



Itse olen kouluni käynyt Eurooppakoulussa Suomen rajojen ulkopuolella ja nyt omat lapseni ovat myöskin Eurooppakoulussa. Varmaan palstalla on muitakin EU-virastojen kasvatteja joten tiedätte, mistä puhun :)



Ei tule kuuloonkaan täkäläisessä mittakaavassa jättää noin pieniä yksin koulutaipaleelle, kännykällä tai ilman. Muistaakseni täkäläisillä on 12 se ikäraja, jonka jälkeen lapsen saa vasta jättää yksin esim. kotiin, vai onko 10. Täytyykin tarkastaa, ettei tule vahingossa jätettyä lasta heitteille...



Lapset viedään koulusta ryhmässä iltapäivähoitoon, josta vanhemmat hakevat (ellei joku hae suoraan koulusta). Jos tulevat koulubussilla niin kävelevät bussilta koulun portin sisäpuolelle toki itse, jos vanhemmat tuovat niin usein noustaan itse autosta, saatetaan lapsi koulun portille, heipat ja menoks. Toki koulujen sijainti ja suurkaupungillisuus ovat esteitä sille, että lapset voisivat itsenäisesti tehdä koulumatkat. Ehkä jossain Helsingissä asia on samalla tavalla?



No niin meni vähän aiheen ohi, anteeksi. Ei muuta asiaa tällä kertaa :)

joka soitti apua kun näki jonkun aikuisen veden varassa-. Sai muistaakseni siitä jonkun palkinnonkin.



Ai niin, mutta palstamamman mielestä se poika, joka soitti apua kun oli tippunut likakaivoon, olisi saanut kuolla ja aikuinen hukkua, koska eihän kännykkää kukaan tarvitse.



Aika monta henkeä on pelastettu kännykän takia. Muuttuuko tilanne jos kyse on sinun lapsestasi tai sinun hengestäsi.

koska se ei ole tarpeellista. Kyllä, kyseessä on alakoululainen, asemme isoss akaupungissa ja koulumatka on yli 5km, kulkee sen bussissa ja matkalla on useita kadunylityksiä. Ja kyllä, emme ole vahtimassa vaan töissä. Jos tulee hätä koulussa, koulun puhelimella voi soittaa kotiin/pyytää opea soittamaan. Jos lapsi myöhästyy bussista, odottaa hän seuraavaa. Jos ajaa pysäkin ohi, jää seuraavalla pois (näin on käynyt muutaman kerran). Tiedämme lapsemme lukujärjestyksen, joten koulusta pääsystäkään ei tarvitse ilmoittaa. Kännykkä on laiskan vanhemman väline: ei tarvitse etukäteen opettaa ja opastaa lasta, miten missäkin tilanteessa toimitaan. Juuri viimeksi eilen työmatkalla näin lapsen, joka ajoi pysäkkinsä ohi - mitä tekee lapsi, jää seuraavalla pois? Ehei, hän kaivaa kännykän esiin ja soittaa äidilleen "äiti, en muistanut painaa, mitä mä nyt teen?" Ja äidin antaessa ohjeita, ajaa lapsukainen seuraavankin pysäkin ohi. Jos taas vanhemmat olisivat viitsineet käydä nämä asiat etukäteen läpi niin lapsen ei olisi tarvinnut panikoitua ja soittaa äidilleen vaan hän olisi tyynesti jäänyt seuraavalla pysäkillä pois. Sama toimii bussista myöhästyttäessä. Liian moni vanhempi antaa sen kännykän ja ajattelee, että se on siinä sen sijaan, että viitsisi yhdessä lapsen kanssa miettiä, miten eri tilanteissa toimitaan. Näin lapsen ei myöskään tarvitse hätääntyä ja kaivella kännykkää paniikissa. Lapsi ei todellakaan tarvitse kännykkää koulumatkoilla turvallisuuden vuoksi, aika usein se kännykkä sen sijaan on turvallisuusriski: kännykät kaivetaan esiin koulun portilla ja niiden kanssa lähdetään kävelemään koululta - arvaatkaapa missä niiden lasten huomio ja silmät ovat kun siellä liikenteen joukossa kulkevat? Ei, ei liikenteessä vaan siinä kännykässä. Olen jopa muutamaan otteeseen vetänyt vieraan lapsen hupusta takaisin jalkakäytävälle kun eivät ole huomanneet kännykkää näprätessään, että autoja on tulossa.

kännykkä on ainoa keino hälyttää apua?

Tai entä, kun sitä seuraavaa bussia ei tule tuntiin? Tai seuraava pysäkki on 10 kilometrin päässä? Tai...

Sulla on huono mielikuvitus. Kaikkea ei voi etukäteen ennakoida ja lasta ohjelmoida kaikkien yllätystilanteiden varalta. Varsinkaan ehkäistä sitä, että pieni lapsi menee yllättävässä tilanteessa niin lukkoon, ettei osaa toimia - vaikka asiasta oltaisiin etukäteen juteltukin. Yllättävillä tilanteilla ON sellainen vaikutus lapsiin...

Se on tietysti totta, että liikenteessä voi olla vaarallista vastata puhelimeen. Sen takia olenkin jutellut lapselle, että ei kävele eteenpäin kännykkä korvalla ja soittaa itse mieluiten jo koululta sen, minne aikoo mennä koulun jälkeen. Siten kännykkä säästyy myös sateelta yms. joten se on muutenkin järkevää soittaa sisätiloista, mikäli mahdollista.

Jos tulee hätä koulussa, koulun puhelimella voi soittaa kotiin/pyytää opea soittamaan. Jos lapsi myöhästyy bussista, odottaa hän seuraavaa. Jos ajaa pysäkin ohi, jää seuraavalla pois (näin on käynyt muutaman kerran). Tiedämme lapsemme lukujärjestyksen, joten koulusta pääsystäkään ei tarvitse ilmoittaa.

Meillä pääsee kouluun kahdeksaksi, yhdeksäksi tai kymmeneksi. Jos kymmenen-bussista myöhästyt, missaat koko koulupäivän. Takaisin busseja tulee 12.00, 13.05, 14.05 ja 15.05. Jos viimeisestä bussista myöhästyt, olet jälleen jumissa.

Ok, kotiin voi tulla ja soittaa sieltä äidille töihin (vaatii toki sen, että kotona on joku puhelin, meillä ei esim. ole lankaliittymää ollenkaan). Samaten iltapäivällä voi toki mennä takaisin koululle ja pyytää, että soitetaan vanhemmalle. Mutta eikös nopeampaa ole se, että lapsi soittaa jo sieltä bussipysäkiltä?

Entäs jos se kymmenen-bussi hajoaa matkalle ja lapsella ei ole kännykkää. Mistä vanhempi / koulu saa tiedon, että lapsi on jäänyt välille koulumatkalla? Täytyykö lapsen kantaa aina mukana vanhemman puhelinnumeroa?

Onko se nyt niin vaikeaa vaan hyväksyä, että joskus kännykän pitäminen mukana on ihan elämän helpottamista varten. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vanhempi hyväksyisi kännykän käyttöä koulussa. Jos minulla on tarve ilmoittaa lapselle jotain koulupäivän aikana, ilmoitan joko opettajalle tai iltapäiväkerhoon (riippuen kummassa silloin on), en lapselle itselleen.

JOS lapsi kulkisi kävellen kouluun, tai vietäisiin ja haettaisiin, tai jos bussiliikenne olisi säännöllisempää, voisi ehkä harkita sitä kännykän jättämistä kotiin.

kännykkäkieltoa, koska oppilaat kuvasivat niillä välitunneilla toisiaan kiusaamistarkoituksessa (laittoivat kuvia nettiin, jossa niitä sitten kommentoitiin). Selvisi, että tällaista kieltoa ei voi antaa (lainvastaista). Kaikkien oppilaiden kännyjä ei saa takavarikoidakaan koulupäiväksi, ainoastaan, jos oppilas häiriköi puhelimellaan.



No, onneksi jotkut netissä kiusattujen vanhemmat tekivät rikosilmoituksia. Se oli tehokas pelote ja villitys loppui.

Meillä ei vielä tokaluokkalaisella ole kännykkää. En halua koukuttaa itseäni siihen, että lapseni olisi koko ajan tavoitettavissa ja kauhea paniikki päällä, kun ei vastaa tai siitä on akku loppu jne.



Kyllä, sillä lapsellakin on oltava sitä omaa aikaa ja tilaa esim. opetella kotiintulo aika itsenäisestti, eikä heti olla soittamassa perään, jos on 5 min. myöhässä. Tosiaan oppia sitä, ongelman ratkaisua kykyä itsenäisesti.



Kyllä se lapsi on joka päivä sieltä koulusta kotiin löytäynyt, vaikka koulu ei ihan nurkan takana olekkaan.



Ihan mielenkiinosta kysyn, osaako teidän lapsenne numeronne ulkoa, siltä varalta, että kännykkä on kadonnut tai akku loppunut?

ja menee tyhjään kotiin joka iltapäivä.. kolmasluokkalainen. Tarviiko selittää enemmän?

Minä äitinä kehoitan kaikkia kokeilemaan, miten riippuvaisia lapsenne ovat kännyköistä. Säteily vaaraa niissä ei ole, muta ne koukuttavat lapsia tosi pahasti. Kokeilkaa, ottakaa kännykät pois pariksi päiväksi huomaatte, että lapset jää kyllä henkiin. Ja jos ovat lamaantuneita tai levottomia, heillä on vierotusoireita. Kyllä minä olen äitinä huolissani tästä nykyajan riippuvuudessa olla koko ajan taivoitettavissa. Vaikka, kuinka eletään nykyaikaa, ei tälläinen riippuvuus ole normaalia. Miten lapsi voi viettää omaa aikaa vapaasti, jos hän on koko ajan vanhempien tavoitttavissa?

kännykkänsä vähän väliä. Joo on niitä lapsia jolla on nenä kiinni kännykässä koulumatkat ja kaverilla se on koko ajan käsissä, mut meidän lapsilla on tavalliset puhelimet missä ei ole mitään räplättävää- soittavat kun on asiaa. ja kyllä esim. tokaluokkalaisen kuuluu olla tavoitettavissa. paitsi sen ajan kun on koulussa, koulun vastuulla. Suurempi ongelma lienee tänä päivänä lapset joiden kuuluu olla vanhempiensa mielestä itsenäisiä (eli heitteillä )kymmenenvuotiaana.

Meidän lapsen ope ei huolehdin lapsen lähtöä hammaslääkäriin tunnilta,joten soitan hänelle oikeaan aikaan milloin pitää lähtä,että kerkeää.

Eikö sun lapsi osaa kelloa?

Johtuen ihan siitä että kun minä olin alakouluikäinen ei kellään ollut kännyköitä ja silti pärjättiin. Niin ne bussilla kulkevat, kuin 2kilsaa kävelevät, oli vanhemmat töissä tai ei. Kun ei ollut edes tuollaista mahdollisuutta ei ollut tällaista kummallista "tarvettakaan". Sain ekan kännyni kun oli 15.

Kuten joku jo sanoi, niin meidän lapsuudessa oli vielä lähikouluja ja koulukuljetuksia. Nykyään koulumatkat on pidempiä ja kuljetukset ei ole enää kotiportilta vaan usein monen kilsan päästä.

Myös lapsimäärät on vähentyneet. Ennen samoila kyliltä tai kulmilta kulki useita lapsia samaan kouluun, nykyään on yksi lapsi sieltä ja toinen täältä. Lapset kulkee koulumatkojaan paljon enemmän yksin.

Ja maailma on muuttunut. Meidän lapsuudessa huumeet oli hyvin marginaalinen ongelma jossain pääkaupungissa. Nykyään huumehörhöjä on pienissäkin kaupungeissa. Samoin pedofiilejä ja muita epämääräisiä tyyppejä. Liikennemäärät on lisääntyneet koko ajan. Joten koulumatkoilla on vaaroja enemmän kuin meidän lapsuudessa.

Joten sen sijaan että muistellaan vanhoja hyviä aikoja, niin siirrytäänpä keskustelussa ihan tähän päivään.

En minä nyt ihan niin vanha ole kun muutamat tuntuvat kuvittelevan. Ei ainakaan meidän seuduilla mikään muu ole kasvanut kuin ehkä vainoharhaisuus..

Yksi ainakin mielestäni fiksu kommentti tuolla välissä olikin, että ehkä parempi myönnytys nyky-yhteiskunnan ilmeiselle kännykäntarpeelle olisi se että lapsi saa sitten sellaisen peruspuhelimen jolla voi suurinpiirtein soittaa ja tekstata, ei muuta, kyllä hillitsee varmaan kännyn räpläilyä luokassakin.

Onkos teidän lapsilla muuten saldorajat tai jotain jolla hillitsette sitten lasten ns. turhaa soittelua vai todellako soittavat vain ja ainoastaan äidille ja vain hädässä? Ja jos on saldoraja niin riittääkö saldo kuukaudessa, että äidille sitten voi soittaa kun tarvii?

Kunhan kysyn.

Ei saa alakoululaisten puhelimia pysymään repuissa. Sulle on monta hyvää syytä kerrottu, miksi puhelin on koulussa mukana. Sulla ei ole lapsia itselläsi ollenkaan.

Yleensä opettajilla ei ole mitään vaikeuksia saada oppilaitaan tottelemaan. Taidat olla sellainen ope, jonka oppilaat valittaa kotonaan, kun koulussa on niin kauhea meteli tunnilla ja ope vaan on tietokoneella...

Ja miksi lapsillani on puhelin koulussa: saa vanhemman kiinni tarvittaessa esim koulumatkalla. Oma pomoni on sanonut alaisilleen, (en ole opettaja) että kun lapsi soittaa, on aina vastattava puhelimen.

kaatui tokaluokkalaisena koulumatkallaan pyörällä. Käsi poikki. Sun mielestäkö se ei olisi saanut soittaa äidilleen, vaan olisi reippaana poikana tehnyt jotain muuta? Olen onnellinen, että lapsella oli kännykkä, jolla pystyi soittamaan. Pääsin apuun nopeasti, poika kipushokissa sairaalaan ja leikkaukseen. Mun lapset kuljettavat aina puhelinta koulussa, mutta ei siitä mitään ongelmaa tule, koska uskovat kyllä puhetta, että puhelin on koulupäivän aikana repussa.

koska se ei ole tarpeellista. Kyllä, kyseessä on alakoululainen, asemme isoss akaupungissa ja koulumatka on yli 5km, kulkee sen bussissa ja matkalla on useita kadunylityksiä. Ja kyllä, emme ole vahtimassa vaan töissä. Jos tulee hätä koulussa, koulun puhelimella voi soittaa kotiin/pyytää opea soittamaan. Jos lapsi myöhästyy bussista, odottaa hän seuraavaa. Jos ajaa pysäkin ohi, jää seuraavalla pois (näin on käynyt muutaman kerran). Tiedämme lapsemme lukujärjestyksen, joten koulusta pääsystäkään ei tarvitse ilmoittaa. Kännykkä on laiskan vanhemman väline: ei tarvitse etukäteen opettaa ja opastaa lasta, miten missäkin tilanteessa toimitaan. Juuri viimeksi eilen työmatkalla näin lapsen, joka ajoi pysäkkinsä ohi - mitä tekee lapsi, jää seuraavalla pois? Ehei, hän kaivaa kännykän esiin ja soittaa äidilleen "äiti, en muistanut painaa, mitä mä nyt teen?" Ja äidin antaessa ohjeita, ajaa lapsukainen seuraavankin pysäkin ohi. Jos taas vanhemmat olisivat viitsineet käydä nämä asiat etukäteen läpi niin lapsen ei olisi tarvinnut panikoitua ja soittaa äidilleen vaan hän olisi tyynesti jäänyt seuraavalla pysäkillä pois. Sama toimii bussista myöhästyttäessä. Liian moni vanhempi antaa sen kännykän ja ajattelee, että se on siinä sen sijaan, että viitsisi yhdessä lapsen kanssa miettiä, miten eri tilanteissa toimitaan. Näin lapsen ei myöskään tarvitse hätääntyä ja kaivella kännykkää paniikissa. Lapsi ei todellakaan tarvitse kännykkää koulumatkoilla turvallisuuden vuoksi, aika usein se kännykkä sen sijaan on turvallisuusriski: kännykät kaivetaan esiin koulun portilla ja niiden kanssa lähdetään kävelemään koululta - arvaatkaapa missä niiden lasten huomio ja silmät ovat kun siellä liikenteen joukossa kulkevat? Ei, ei liikenteessä vaan siinä kännykässä. Olen jopa muutamaan otteeseen vetänyt vieraan lapsen hupusta takaisin jalkakäytävälle kun eivät ole huomanneet kännykkää näprätessään, että autoja on tulossa.

Onkos teidän lapsilla muuten saldorajat tai jotain jolla hillitsette sitten lasten ns. turhaa soittelua vai todellako soittavat vain ja ainoastaan äidille ja vain hädässä? Ja jos on saldoraja niin riittääkö saldo kuukaudessa, että äidille sitten voi soittaa kun tarvii? Kunhan kysyn.

muksut, jotka siis nyt 10 ja 12 -vuotiaat. Kummallakin on soittopaketti riittänyt täysin, vanhemmallakin on 50 minuutin paketti riittänyt ne vuodet, jotka hänellä on kännykkä ollut (sai sen toisen luokan keväällä).

Lasten kaveritkaan eivät lavertele puhelimessa.

Väitänkin, että sinä sekoitat nyt toisiinsa teinit ja alakoululaiset, joista kumminkin aloituksessa oli puhe.