te, jotka olette asuneet vähintään pari vuotta ulkomailla ja muuttaneet takaisin suomeen,

Kummallakin kerralla pahinta oli ihmisten tylyys.

Kyllähän siihen kummallakin kerralla ajan myötä tottui.

Mulla on nyt 8. vuosi menossa. Paluumuuttoa on harkittu sitten, kun ollaan eläkkeellä, mutta uskaltaakohan sitten edes enää, jos jo parin vuoden jälkeen on sokki :) Suomessa käydessä kyllä huomaa, ettei enää oikein tiedä mistään mitään ja käyttäytyy "väärin". On vähän kuin vieras kotimaassaan.

Mutta.

Sitä oppii huomaamaan semmoisia asioita joita ei ole aikaisemmin huomannut.

Aikanaan niihin taas tottuu niin ettei niitä enää huomaa.

Kyse ei siis ole siitä että käyttäytyisi väärin, vaan yllättyy niissä tutuissa tilanteissa.

Ja kun tulin takaisin niin ehdottomasti pahin shokki oli talvi, sen pituus. Aloin tyhmänä jo helmikuussa odotella että kohtahan tämä tästä loppuu, kun maaliskuu on tavallaan jo kevättä, mutta muistan miltä tuntui kun huhtikuun alussa vielä pyrytti sakeasti lunta (ja tämä Etelä-Suomessa).



Myöskin ihmisten rasistisuus ja hassu ajattelutyyli että vain Suomi ja suomalaiset ovat jotakin iski vasten kasvoja.



Toisaalta oli myös paljon positiivista, esim. asioiden hoitamisen helppous ja se että "järjestelmä" pitää huolen.

Asuttuani lähes 20 vuotta ulkomailla minua ihmetytti oikeastaan eniten kapeakatseisuus asioissa.

Eli vain suomalainen neuvolajärjestelmä ja suomalainen rokotusohjelma ovat ne ainoat oikeat. Ei voi juoda muuta maitoa kun suomalaista maitoa. Vain kotimaiset vihannekset ovat hyviä ja syötäviä. Vain Nokian kumisaappaat ovat hyvät ja kestävät. Ja kaikkea tällaista pientä.



Ensin kanssa ihmettelin ihmisten ”viileyttä” ja puhumattomuutta. Mutta nopeasti tajusin että he ovat vain rehellisiä, jos ei ole asiaa, niin ei puhuta. Jos ei pidä jostakusta erityisemmin, ei puhuta tämän kanssa, selkeä juttu, mutta jos puhutaan, niin sitten on jo jonkinlaiset sympatiat. Ei mitään teeskentelyä tyyliin ”I love you”, ”you are so nice”, ”that’s lovely” jne. vaan vasta kun on oikeasti sitä mieltä että jokin asia on kiva, sitten sanotaan. Eikä kutsuta ihmisiä kylään jos ei oikeasti haluta nähdä tätä tyyppiä. Selkeätä ja helpppoa.

Ulkomailla piti aina jäädä miettimään että tarkoittiko ihminen oikeasti mitä sanoi, vai oliko tämä vaan kohteliasta blablabla puhetta.



Kulttuurishokki osastolle meni myös tottuminen kenkien riisumiseen. En aina alussa tiennyt että missäkö kaikissa tilanteissa kengät todellakin piti riisua. Edelleen ihmetyttää nämä lentokoneessa kenkiään riisuvat ja näin jalkahien makoisia tuoksuja levittävät suomalaiset.



Pitkä talvi nyt vie tottumista, toisaalta aina yritän ajatella että pitkä ja kylmä talvi tappaa osan suurista ötököistä, eli hämähäkit, torakat, jne.

Alussa ihmettelin suomalaisten tyylitöntä pukeutumista, mutta maassa maan tavalla ja nyt nautin siitä että voin kipaista lähikaupassa rönttöverkkareissa herättämättä minkäänlaista huomiota.

Kiroilu, kännäily ihan missä vaan ja milloin vaan, epäkohtelias käytös, negatiivisuus. Asuin Ruotsissa ja siellä ei känniläisiä näkynyt katukuvassa koskaan (mitä nyt tietysti suomalaisia).

Varsinkin viikonloppuöiden metrot ovat varsinaisia kännijunia. Yhtään selvää ihmistä ei tule vastaan.

t: 2,5 vuotta Tukholmassa asunut

että eihän loppujen lopuksi Suomi edes ole kovin pimeä maa. Se talven pimeys on 2-3 kk ainakin täällä etelässä ja loput 9-10 kuukautta on valoissaa. Nyt helmikuussakin on jo aamulla melko aikaisin valoisaa.

mutta kaikki on toki suhteellista.

Ensimmäiset pariviikkoa on kiva tapailla tuttuja. Toisen viikon lopulla alan suunnittelemaan maastapoistumista.



Muunmuassa ilmasto shokeeraa. Kylmää ja sateista, sitten kylmempää ja sateista. Jonka jälkeen vieläkin kylmempää ja räntäsateista. Lopuksi aivan helvetisti kylmempää ja lumisateista.



Suomi on paska maa myös meille suomalaisille (Adolf Ehrnroothin äänellä).

Puolessa vuodessa voi juuri tulla shokki tai järkytys, tai vuodessa parissa. Mutta jos ulkomailla on kymmenen, parikymmentä vuotta niin sitten voi jo aika subjektiiviesti arvioida asuinmaitaan.

Tuntuu myös tämä valoisuus unohtuvan monelta...

Tuntuu myös tämä valoisuus unohtuvan monelta...

Valo-olosuhteet vaihtuvat koko ajan, se rassaa aivan hirveästi. Tuo on siis mielestäni vielä pahempaa, kuin tuo tavaton pimeys marras-joulukuussa.

Asuin 15v ulkomailla ja muutimme Suomeen 6v sitten, mikä olisi saanut jäädä tekemättä:-(

Kamalimpia asioita ovat ihmisten jäykkyys, , välinpitämättömyys toisia ihmisiä ja kanssakäymistä tai vaikka väin sääntöjä kohtaan, yhteisöllisyyden puuttuminen, ala-arvoinen julkinen terveydenhuolto, lasten huono käytös ja heidän ns. "itsenäisyytensä".

En puhu suomea täydellisesti ja voi sitä nenän nyrpistelyä tuon takia... En myöskään ymmärrä suomalaista huumoria (tämä on toki oma vikani;-)) mikä sekin hankaloittaa kanssakäymistä.

Elämä Suomessa on myös kovin hektistä ja kuten yllä jo joku mainitsikin, hyvin homogenistä, kaikki täytyisi tehdä aina samoin kuin kaikki muutkin tekevät. Niin ja kaikki suomalainen on aina ja vain parasta... :-P

suomi on myös puolet vuodesta valoisampi maa kuin suurin osa muista maista

Tuntuu myös tämä valoisuus unohtuvan monelta...

Minua henkilökohtaisesti ei se juhannuksen muisto lämmitä syys-, loka-, marras- ja joulukuussa.

Enkä tiedä mikä tämän hetkinen tilanne on, olen jossain välitilassa, en oikein onnellinen Suomessa mutta lasten takia en haluaisi lähteä poiskaan. Mutta ehkä joku päivä kuitenkin lähdetään.

Lapset eivät muista entistä kotimaataan enää niin, puhuvat kyllä kieltä sujuvasti, mutta kuitenkin täällä Suomessa koulu- ja harrastusarki on jo niin vakailla raiteilla, etten millään hennoisi repäistä heitä irti ja sysätä arkeen, missä kaikki on uutta:-/

Mutta ehkä sitten joskus. Ikäävää on myös, että kun sen maasta-maahan-muuton on kerran tehnyt (omin nokkineen ja täydellisesti, mitään tukikohtaa, omaa kotitaloa, tavaroita varastossa jne ei ole), tietää, mitä se tarkoittaa... Yksin sekin hirvittää jo.

Ulkomailla piti aina jäädä miettimään että tarkoittiko ihminen oikeasti mitä sanoi, vai oliko tämä vaan kohteliasta blablabla puhetta.

t. yksinäinen paluumuuttaja

Oli tosi ikävä tupsahtaa keskelle suomalaista alkutalvea, kun on pimeää, räntää paiskoo, lämpötila on nollassa, ihmiset tönivät, murjottavat, ovat puhumattomia ja epäkohteliaita. Näistä kolme ensimmäistä sentään korjautui kun kevät tuli.

Lyhyehkö shokki molemmilla kerroilla. Muutamassa kuukaudessa totuin täysin takaisin.



Suurin shokki on ilmasto. Pimeys ja räntä.

Ja hyvä kakkonen on tulotaso. Totuin ulkomaan vuosien aikana parempaa tulotasoon ja siihen, että lomat vietettiin tosi makeissa paikoissa ja runsaisiin kodinhoitopalveluihin.