Ai että nyt pistää vihaksi noi virikehoitolapset!!!

Päivähoitolaissa puhutaan LAPSEN subjektiivisesta OIKEUDESTA päivähoitoon. Lain tarkoituksena ei ole ollut tarjota töihin palaaville, masentuneille tms. vanhemmille ratkaisua lapsenhoito-onglemiin. Tavoitteena on ollut taata jokaiselle LAPSELLE tasavertainen oikeus laadukkaaseen päivähoitoon (jonka kuuluu olla kasvatusta, ei vain lapsen säilömistä!).



Minusta olisikin kyseenalaista ottaa esim. yli 3-vuotias lapsi POIS tutusta ja turvallisesta päivähoitopaikasta, kun perheeseen syntyy vauva. Sen ikäinen ihan oikeasti kaipaa jo kavereita - äiti voi kyllä tarjota virikkeitä riittävästi, mutta ei ikätoveruutta! Kokopäivähoitoa kukaan lapsi ei tätä varten kuitenkaan kaipaa, toisaalta harva kai onneksi sitä isommille sisaruksille valitseekaan. Meidän perhe valitsi kerhotoiminnan, mutta ymmärrän hyvin muitakin valintoja.



Ainakin omassa tuttavapiirissäni valinnat on tehty puhtaasti LAPSEN parasta ajatellen. Vanhemmille (huom! kotiin on jäänyt myös ISIÄ, ei vain äitejä, joita aina yksisilmäisesti toiset äidit jaksavat syyllistää) olisi ollut paljon helpompaa ja myös taloudellisesti kannattavampaa pitää isommatkin sisarukset kotona. Ei tarvitsisi lähteä neljän seinän sisältä välttämättä minnekään, ei maksaa päivähoitomaksuja ja bonuksena saa vielä tukeakin niistä isommista lapsista yhteiskunnalta. Kerhotoiminta on myös taloudellisesti kannattavampaa, silloin kun ei menetä tukia.



MUTTA: Entäs jos lapsi on ollut päivähoidossa pitkään jo ennen vauvan syntymää? En oikein ymmärrä, mitä järkeä olisi riistää lapselta tutut ja turvalliset kaverit ja totuttaa hänet uusiin hoitajiin (kerhonvetäjät), kavereihin, ympäristöön ja toimintakulttuuriin? Minusta ainakin on paljon järkevämpi vaihtoehto JATKAA osa-aikaisena tutussa paikassa tuttujen ihmisten keskellä parina päivänä viikossa.



Eri asia sitten on, jos kovin pieni (etenkin alle 3-vuotias) lapsi aloittaisi ensimmäistä kertaa elämässään päivähoidon samaan aikaan, kun perheeseen syntyy vauva. Siinä olisi kamalasti sulateltavaa pienelle ihmiselle :( Mutta senkin ratkaisun ymmärrän, jos äiti on oikeasti uupunut/sairas tai lapsi itse tarvitsee kehityksensä tueksi lapsiryhmää ja ohjattua toimintaa ympärilleen (sellaisiakin lapsia on).



Näin ajattelen, vaikka itse olen ollut kohta 8 vuotta putkeen kotiäitinä. Itse asiassa esikoisen kohdalla olen potenut huonoa omaatuntoa, kun hän ei PÄÄSSYT ajoissa päiväkotiin ennen kouluikää. En vain raaskinut päästää hänestä irti edes osa-aikaisesti, paitsi tietenkin eskarin ajaksi vuotta ennen kouluikää... Mutta ihan ok hän on silti pärjännyt, kaikissa ratkaisuissa on puolensa ja puolensa.

Ei vanhempien etuoikeudesta. Se näyttää unohtuneen etenkin niiltä, jotka eivät joko a) ole koskaan omia lapsiaan päästäneet päivähoidon piiriin tai b) ovat nähneet huonoja esimerkkejä ja siksi yleistävät ne koskemaan kaikkia päivähoitopaikkoja ja perheitä.



Ja miksi puhutaan taas vain äideistä?! Mihin isät on unohtuneet???

Olen aivan samaa mieltä.

sitoutumista lapsiin ja työhönsä. Mitä ihmeen mörköjä ne hoitajat ja opettajat siellä muka ovat?



Ainakin meidän lapsemme päiväkodin työntekijät ovat aivan ihanaa väkeä, lämpimiä, huolehtivaisia ja aidosti lapsiin kiintyneitä. No eipä sillä palkalla kyllä sitä työtä tekisikään, jos ei rakastaisi lapsia todella

:-/

Pahimmassa tapauksessa joku työssäkäyvä joutuu esim. bussilla tai kävellen roudaamaan lapsensa pitkän matkan päähän kun joku virikelapsi vie paikan lähipäiväkodista.

Mutta olishan se nyt kauheaa jos joku kotona oleva äiti joutuisi viemään virikelastaan sinne pidemmälle päiväkotiin..... Helv..ti, sillähän se koko päivä olis aikaa sitä lastaan kuljetella!



Ja ei se äidin väsymys ole mikään syy sitä vanhempaa lasta päiväkotiin tuupata. Suurin osa vauvoista alkaa kuitenkin suht nopeasti nukkumaan pidempiä unia jolloin äitirukkakin saa paremmin nukuttua.

Olen mäkin väsynyt kun herään joka aamu varttia vaille kuusi, töiden jälkeen teen ruoan, leikitään muksun kanssa ja siinä samalla hoidan muut kotihommat!



Toki alkoholistien ja muiden sosiaalitapausten lapset on asia erikseen. Heille tekee varmaan hyvää päästä välillä kotoa pois.

Mutta nämä omaa laiskuuttaan lapsensa muiden hoitoon kuskaavat... Kannattaisi jokaisen tehdä vain niin monta lasta kuin itse jaksaa hoitaa.

että se paikka on poissa tarvitsevilta ja kyllä muakin Ärsyttää, että mä en saa paikkaa kolmevuotiaalleni lähipäiväkodista ja olen hoitanut neljä lasta koulutielle kotona, että syystäkin harmittaa

Vierailija:

Mutta jos äiti on kotona, lastenkin pitäisi olla vain ja ainoastaan kotona. AINA. Jos lähellä ei ole mitään kerhoja, kaikki samanikäiset lapset päiväkodissa, mitään mummoloita ei olemassakaan auttamassa, niin siitäkin huolimatta muutama tunti 6-vuotiaalle päiväkodissa päivässä on sitten äidin laiskuutta ja välinpitämättömyyttä. En ymmärrä.

Vanhempien vastuulla on lapsen sosiaalistaminen, eli niiden kavereiden etsiminen. Jos lähellä ei ole kerhoja, niitä täytyy etsiä kauempaa. Eivätkä kaikki samanikäiset olisi päiväkodissa, jos sisarukset olisivat äitiyslomien aikana kotona.

Eikö kuusivuotias ole esikoulussa? Miksi hänet pitäisi sen lisäksi vielä lykätä hoitoon?

Äitejä syyllistetään myös siitä, jos lapsiraukat joutuvat olemaan KOTONA! Päivähoitohenkilökuntahan se vain osaa tarjota lapselle niitä ainoita oikeita virikkeitä.



Toki lapselle kaverit ovat tärkeitä, mutta ovatko ne nyt alle kouluikäiselle NIIN tärkeitä?



Edelleen uskon, että suurin syy viedä esikoinen hoitoon on äidin/isän oma laiskuus. Vaikka joutuisikin pukemaan lapsen aamulla ja viemään hänet, niin on se silti helpompaa kuin olla kotona hänen kanssaan ja todella JOUTUA viettämään hänen kanssaan aikaa! Ja sitten vielä joutuu ruokaakin keittämään jne.



Tiedänhän sen itsekin! Omat lapseni ovat nyt hoidossa ja itse teen töitä kotosalla (tosin nyt työtä ei ole)... On tämä paljon helpompaa kuin jos pyörisivät jaloissa jatkuvasti. Saapahan edes vähän hengähdystaukoja.

Joku kirjoitti, että äiti voi tarjota virikkeitä, mutta ei ikätoveruutta. Tuntemissani perheissä esikoista ei ole lykätty muiden hoidettavaksi, kun perheeseen tulee vauva. Itsekin käyn joka pvä kylässä, kerhoissa, leikkipuistoissa. Joten esikoiseni saa leikkiä ikätovereidensa kanssa aivan tarpeeksi.

on niin energinen ja villi että tarvii ohjattua toimintaa ja kavereita. helpompi aloittaa jo tässä iässä ryhmässä olemisen opettelu yms. kuin että sitten kouluiässä. lapsi on 2 pv viikossa hoidossa ja viihtyy niin hyvin etten raaski ottaa ainakaan vähään aikaan pois sieltä. (ennen kesää ehkä).

täytyy kyllä myöntää että helpottaa itseäkin kun saa kahtena päivänä vähän huilia ja olla 2v:n kanssa kahdestaan. vauva on myöskin tulossa että lepo muutamana päivänä on kyllä tarpeen. mutta itseni takia en lasta oitoon pistänyt. lapsen parasta me ollaan vaan aateltu. ja oikea päätös oli. lapsesta on tullut huomattavasti reippaampi ja on oppinut paljon muiden kanssa olemisesta yms.

Itse en tunne yhtään. Ilmeisesti sitten asun jotenkin omituisella alueella...?! Täälläpäin kun vanhemmat päättävät yhdessä, mikä ratakisu heidän perheelleen on kokonaisuuden kannalta paras. Suurimpana vaikuttimena on lasten paras. Ei todellakaan äidin/isän mukavuudenhalu!



Itse hyväksyin mukisematta, että oma lapseni ei päässyt lähimpään päiväkotiin, vaikka palasin töihin. Mielessäni ei edes käynyt, että joku toinen perhe olisi siihen syypää, haloo! Minusta on ihan fiksua, että ennemmin kaikki lapset saavat jatkaa tarvittaessa tutussa paikassa kuin että meidän työelämään palaavien lasten takia toisten pitäisi totutella uusiin rutiineihin, hoitajiin ja kavereihin.



Ja kyllä mun on helpompi viedä oma lapseni työmatkalla pitkällekin hoitoon, jos vertaan siihen, että jollain on vauva mukana vienti- ja hakureissuilla... Ja taatusti heille olisi helpompaa pitää kaikki lapset kotona kuin tarjota tuttujen rutiinien jatkumista osa-aikaisesti tutussa ympäristössä kalliilla hinnalla ja kovalla vaivalla.



Vain naiset osaavat tehdä näistäkin valinnoista moraalisia ongelmia... Häpeän oman sukupuoleni edustajia!

Muka aina lapsen parhaan vuoksi viedään päiväkotiin! Toki tällaisiakin tapauksia on, mutta suurin osa varmasti vie ihan oman mukavuudenhalunsa vuoksi. Kyllä on helvetin rankkaa olla kotosalla useamman lapsen kanssa. Onhan se helpompaa kun niistä vanhemmista lapsista pääsee eroon edes hetkeksi!



Ettekö uskalla sitä myöntää? Itse ainakin uskallan! Tosin olen itse työssä, mutta helpommalla pääsen. Niinä päivinä kun olen kotona lasten kanssa (joka pe ja joskus maanantaisinkin) niin on se aikamoista rumbaa....

Tuli lapselle hyvin pitkät päivät+ ikävät kotimatkat kun piti vielä kaupassakin käydä. Jos itselläsi oli ok veidä niin älä oleta, että kaikilla on helppoa ja kyllä mua suututti saman talon virikelapet jotka täytti lähitarhan VIELÄ kun äidit jaksoi moittia tarhaa kaikesta typerästä aina hiekkalaatikolla..



Virikehoitolasten vanhemmat on mun silmissä ainakin luusereita ja pullamössöjä.

p.s. nyt en puhu kuntoutuslapsista tai sossun lausunnolla olevista vaan ihan mukavuus/laiskuus syillä olevista lapsista.

T. uusi keskustelija

meillä on hoito matka yli 10 km..no me kyllä päästään autolla mutta kuitenkin.. kuulostaa nin hassulta. lapset kärryyn istumaan ja lykkää menemään.

Kaikki on niin suhteellista.

Vierailija:

Tuli lapselle hyvin pitkät päivät+ ikävät kotimatkat kun piti vielä kaupassakin käydä.

Kyllä se nyt vaan on 1tunti vähemmän päivässä lapsen kanssa! Ja mielestäni ei tarvita suurta määrä tunneälyä ja järkeä, että tämän tajuaa.

P.s. laita auto talven ajaksi seisontaan ja kokeile miten kivaa on työntää kärryjä kun tiet on auraamatta..

Minusta olisi ihanaa pitää esikoinenkin kokonaan kotona, kun vauva keväällä syntyy. Hänen kanssaan on ihana touhuta kaikkea! Aika kuluisi varmasti mukavammin kuin " vain" vauvan kanssa kahdestaan ollessa. Olisi myös mahtavaa, että saisin jakaa kaikki hetket hänen kanssaan. Minusta on ollut piinaavaa, kun en ole enää kokemassa kaikkea nyt yhdessä hänen kanssaan (4-vuotias esikoisemme on ollut reilun vuoden hoidossa kuusituntisia päiviä, kun palasin osa-aikaisesti töihin hänen täytettyään 3 v.).



Mutta mutta... En ihan oikeasti ole vakuuttunut siitä, että ratkaisu olisi esikoisellemme paras mahdollinen. Hän kun tykkää päiväkodistaan tosi paljon, sekä hoitajista että kavereista että kaikesta touhusta siellä. Jo pidennetyn viikonlopun jälkeen hän kyselee, milloin pääsee hoitoon... Vaikka meillä on ollut mukavaa kotonakin! Voin vain kuvitella, miten pettynyt hän olisi, jos ei enää näkisi näitä tuttuja ihmisiä edes parina päivänä viikossa. Kyse olisi isosta muutoksesta samaan aikaan, kun muutenkin pienen elämä on muutoksen myllerryksissä.



Olenkin ajatellut pitää osa-aikapaikan (2-3 krt vko, 4-6 h kerrallaan) tutussa päiväkodissa häntä varten, vaikka jäänkin kotiin keväällä. Jos esikoinen näyttää viihtyvän ennemmin kotona kuin päiväkodissa, en häntä tietenkään väkisin mihinkään aio raahata! Eli sitten muutetaan mielihyvin suunnitelmia ja perutaan hoitopaikka. Siitäkin huolimatta, että henkilökunnan mielipide on ollut selkeä: kannattaisi jatkaa. Uskon tuntevani lapseni niin hyvin mieheni kanssa, että osaamme kyllä valita oikein - ainakin fiksummin kuin täysin ulkopuoliset ihmiset...



Mahtaa täällä olla katkeria naisia, kun kommentit on mitä on :( Minusta lapsen parhaan tulisi aina olla etusijalla, eikä niinkään töihin palaavien vanhempien. Koittakaa nyt hyvät ihmiset ymmärtää, että elämä ei ole musta-valkoista, vaan siinä on paljon värejä!

Ettekö todella näe omaa nenäänne pidemmälle vai mistä on kyse? " MINÄ teen näin ja näin ja MINULLA on se ja se tilanne ja MINUN lapset ovat sellaisia ja sellaisia" . Ettekö mitenkään pysty ymmärtämään että kaikilla asiat ei ole noin vai mistä on kyse? Multa menee ihan ohi aina nämä minäminäminä-kirjoitukset, mitä niillä haetaan?



Ja muuten, MINÄ olen kotona yhden alle 2-vuotiaan kanssa. Pitäisikö MINUNKIN nyt kirjoittaa listat mitä MINÄ ja MINUN lapsi tehdään päivisin ;-) Onneksi MINULLE on annettu myös kyky nähdä muita kuin omaa tilannettani ja ymmärtää, ainakin yrittää ymmärtää, muitakin kuin itseäni.

Tai selvitä esim. kolmiperhepäivähoitomahdollisuutta? Tai tutustu tähän " pitkällä" olevan päiväkodin hoitokavereiden vanhempiin ja sovi avusta? Kaikilla ei ole sukulaisjoukkoja apunaan, se on kurjaa. Mutta uusia ystäviä voi aina löytää, he kyllä auttavat mielellään!



Minusta teet väärin sekä lastasi että itseäsi kohtaan, jos asenteesi on tuollainen. Elämä on juuri niin vaikeaa kuin sen antaa olla.

ja siinä oli omasta talonyhtiöstä 4 virikelasta niin totta vitussa se harmitti, KETÄ EI olisi!? Onneksi siitäkin ajasta selvittiin, opinnotkin poikivat mukavan työpaikan ja kiva kaverikin rinnalle löytyi.



p.s. En uskonutkaan että täältä löytyisi montaa sellaista ihmistä joka ymmärtäisi pointtini. Tuntuu olevan paljon pullamössövanhempia paikalla.. Onneksi itse en teihin kuulu ; )