Lue keskustelun säännöt.
Mitähän lapsuudessani on oikein tapahtunut?
10.02.2012 |
En muista lapsuudesta paljoakaan. Olen nyt terapiassa ja yritän päästä jotenkin mielenterveyshäiriöistäni takaisin elävien kirjoihin... En pysty minkäänlaisiin läheisiin ihmissuhteisiin, minulla ei ole ystäviä eikä puolisoa, perheestä olen täysin vieraantunut. Lapsi on ja hänen kanssaan kykenen läheisyyteen ja hellyyteen kuin ihmeen kaupalla, luojan kiitos!
Muistan lapsuudesta sen että pelkäsin ihan kaikkia ihmisiä aivan hirveästi, paniikinomaisesti. Varhaisimmat tällaiset muistot jostain ehkä 5-vuotiaasta kun tuli vieraita käymään. Sitä ennen en muista yhtään mitään.
Äiti ei ole koskaan juuri minusta perustanut, on ollut jopa henkisesti julma ajoittain, mutta yleensä vain kylmä ja välinpitämätön. Isä taas oli aina töissä, en tuntenut koko ihmistä. Sisarukseni ovat tyytyväisiä lapsuuteensa, muistavat ja elävät nyt tasapainoista, hyvää aikuisuutta.
Minä en saa elämääni kasaan millään. Jonkin aikaa asiat sujuvat ja sitten kaikki aina hajoaa. Tutkinto on, töitä en saa, nyt saikulla pipipääni takia. Pelkään sosiaalisia tilanteita, haluaisin hautautua kotiin, ainoaan paikkaan jossa olen turvassa. Mutta miksi on näin? En ymmärrä. Haluaisin olla ehjä. Syy on lapsuudessani, mutta en löydä sitä!
Kommentit (49)
"riittävä" trauma voisi olla tuollainen jatkuva henkinen yksinäisyys lapsuudessa, äidin selän kääntäminen silloinkin, kun läheisyyttä kipeästi hakee. Ja vierailla pelottelu vielä siihen päälle. Pikkuhiljaa psyyke ei ole enää kestänyt ilman puolustusmekanismia, unohdusta.
Minä yrittäisin ap:n sijassa vielä lähestyä äitiä. Mitä menetät ap, jos puhut hänelle näistä asioista? Onko terapeutti ehdottanut äidin konfrontoimista asiassa?
Olen niin onnellinen ap puolestasi siinä että sinulla on oma ihana lapsi, jolle saat olla sellainen äiti kuin olisit itsellesikin kaivannut. Saatte läheisyyttä toisiltanne, ja se on ihana asia. Tsemppiä!
Voi olla, ettei lapsuudessasi ole mitään tiettyä yhtä tekoa, tapahtumaa taikka sattumaa, joka on tehnyt sinusta ihmisaran. Ehkä temperamentisi oli herkempi kuin sisarustesi, olit ehkä hieman tarvitsevampi taikka ehkä ilmaisit itseäsi siten, ettei äitisi kyennyt sinua kohtaamaan, ja tästä syystä jouduit äitisi silmätikuksi. Ehkäpä ihan tuo äidin piittaamattomuus, pelottelu ja siitä seurannut turvattomuuden tunne on rikkonut sisimpäsi siinä määrin, ettet muista mitä lapsuudessasi tapahtui.
Olen viettänyt myös pelokkaan lapsuuden. Ja nyt aikuisena olen joutunut tekemään työtä itseni kanssa saadakseni itseni ns. elävien kirjoihin. En ole käynnyt terapiassa, vaan olen itse työstänyt omia tunteitani - kuuntelemalla niitä. Nimeämällä, miltä asiat tuntuvat ja miksi. Mistä se pelko oikein kumpuaa, ja minun kohdallani täysin arvaamaton isäni on ollut se suurin pelon aihe. Koskaan ei tiennyt, miten isä reagoi. Tuleeko sieltä huutoa, lyöntejä vaiko halaus. Lisäksi äitini oli täysin kyvytön tukemaan minua, koska hänen mielestään isäni oli hyvä isä, koska isäni ei juo.
Äitini kohtelu on aiheuttanut minulle arvottomuuden tunteita, joiden kanssa vieläkin hieman kamppailen.
Vaikka en muista aivan tarkkaan mitä minulle on tapahtunut, niin kannan sisälläni tunnelmia lapsuuteni ajoista. Olenkin hoitanut itseäni työstämällä noita tunteita. Käynnyt läpi pelkoa ja surua, siten päässyt niiden ylitse. Ei se ole niin vaarallista olla nykyään kauhusta jäykkä, kun minä olen itse se turvallinen aikuinen itselleni. Ja - jos olet kerran kykenevä läheisyyteen lapsesi kanssa niin - jotain hyvää sinulla on ollut siellä lapsuudessasi. Joku se on sinuakin hellinyt edes sen verran, että olet oppinut miten lasta hellitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ehkä hoisi sinun fyysiseet tarpeet, mutta ei muita tarpeita. Ei halannut, ei pitänyt sylissä, ei lohduttanut kun kaaduit tai olit kipeä. Aina piti pärjätä, jos ei muuten niin sisulla.
Ehkä ap haki hyväksyntää ja sai sitä suhteen alussa mieheltä. Tarvitaanko muita syitä?
On se näköjään tosi vaikeata kertoa, miksi lähdit narsistin mukaan Ei taida tulla sun itseanalyyseistä mitään, kun et edes tuota pysty analysoimaan.
Jos ap osaisi edes ripauksen analysoida sitä, miksi piti narsistia parhaimpana miehenä, niin ehkäpä se kertoo hänen menneisyydestäänkin jotain. Mutta ei ap halua analysoida omia tekojaan, tai ei osaa. Ihan toivoton tapaus. Suosittelen kunnon Xanor kuuria, kaikki muu on ihan hukkaan heitettyä ap:n kohdalla.
Ehkä ap haki hyväksyntää ja sai sitä suhteen alussa mieheltä. Tarvitaanko muita syitä?
On se näköjään tosi vaikeata kertoa, miksi lähdit narsistin mukaan Ei taida tulla sun itseanalyyseistä mitään, kun et edes tuota pysty analysoimaan.
Sanoo, ettei muista lapsuudestaan juuri mitään. Oli joskus suorastaan kummissaan, että pitäisikö muka muistaa?
On hyvin sisäänpäin kääntynyt, hänellä ei ole varsinaista parasta kaveria, eikä ketään johon olisi aktiivisesti yhteydessä. Kuitenkin on paljon muuttunut,kun olemme yhdessä käyneet asioita läpi ja välillä stressaavassa tilanteessa surrut omaa "pientä elämää". Mutta aistin, että hänellä on taustalla jotain niin kummaa, ettei se noin vain selviäkään.
Hänen perheensä on jokseenkin poikkeava sosiaalisesti. Pyrkivät kaunistelemaan ja salailemaan asioita perheestään. Monta outoa asiaa on selvinnyt muuta kautta. Hänen äitinsä ei ole ollut aina ihan henkisesti kunnossa, ja isä hyvin kitkerä ja katkera käytökseltään. Mieheni vanhemmat olivat toivoneet miehestäni tyttöä ja olivat laittaneet kaikki tytön jutut valmiiksi, mutta tulikin poika. Tämän kaiken ovat viitsineet ääneen kertoa. Mieheni on myös perheessä se joka on menestynyt hyvin, muttei saa oikeastaan minkäälaista arvostusta. Aina vertaillaan ja väheksytään.
Aluksi otin asiat myös itseeni, kun luulin suhtautumisen johtuvan minusta, miniästä, mutta myöhemmin on selvinnyt, että aina ovat olleet samanlaisia.
Mieheni on 20v. avioliittomme aikana useasti sanonut, ettei tarvitse lapsuudenperhettä, ja sanonut olevansa onnellinen kun on saanut minut ja yhteisen perheemme.
Terapiaa on miettinyt lähiaikoina aktiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin minäkin naimisiin miehen kanssa joka 10v myöhemmin paljastui joksihin ihan muuksi.. Minä olin nuori, tyhmä ja rakastunut. Taatusti olisin löytänyt paremman miehen, mutta en tajunnut edes etsiä. Eikä ole tullu mieleenkään että pitäisi alalysoida miksi lähdin hänen matkaan.
Hyväksyntää voi saada muiltakin kuin narsisteilta Jos ap osaisi edes ripauksen analysoida sitä, miksi piti narsistia parhaimpana miehenä, niin ehkäpä se kertoo hänen menneisyydestäänkin jotain. Mutta ei ap halua analysoida omia tekojaan, tai ei osaa. Ihan toivoton tapaus. Suosittelen kunnon Xanor kuuria, kaikki muu on ihan hukkaan heitettyä ap:n kohdalla.
Ehkä ap haki hyväksyntää ja sai sitä suhteen alussa mieheltä. Tarvitaanko muita syitä?
On se näköjään tosi vaikeata kertoa, miksi lähdit narsistin mukaan Ei taida tulla sun itseanalyyseistä mitään, kun et edes tuota pysty analysoimaan.
Olen kans sitä mieltä että herkemmille ihmisille jää helpommin traumoja. Herkkä ihminen aistii pienetkin ympäristön asiat. Ap:n kohdalla vielä tosi voimakkaat ja rankat asiat.
Olet henkisesti pahoinpidelty. Kaltoin kohdeltu.
Eli et ole saanut normaalia kasvua lapsena. Tämä muistamattomuus kaiketi johtuu kuoresta mihin piilouduit lapsena. Koska koit vääryyttä.
Poimi herkkyytesi ja käytä se voimana elämässäsi. Häpeä on myös todella raskas taakka.
Hyvä kun käyt terapiassa! Ajan myötä se tekee sinulle niin hyvää että löydät elämässäsi ilon ja osaat käyttää tuota arvokasta sinääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lähdet narsistisen/ väkivaltaisen/ juopon/ uskottoman miehen matkaan, niin sen jälkeen koetut kärsimykset ovat OMA VIKASI. On oma vikasi, ettet ottanut kilttiä miestä. Jos et analysoi sitä, niin toistat virheesi myöhemminkin.
Menin minäkin naimisiin miehen kanssa joka 10v myöhemmin paljastui joksihin ihan muuksi.. Minä olin nuori, tyhmä ja rakastunut. Taatusti olisin löytänyt paremman miehen, mutta en tajunnut edes etsiä. Eikä ole tullu mieleenkään että pitäisi alalysoida miksi lähdin hänen matkaan.
Hyväksyntää voi saada muiltakin kuin narsisteilta Jos ap osaisi edes ripauksen analysoida sitä, miksi piti narsistia parhaimpana miehenä, niin ehkäpä se kertoo hänen menneisyydestäänkin jotain. Mutta ei ap halua analysoida omia tekojaan, tai ei osaa. Ihan toivoton tapaus. Suosittelen kunnon Xanor kuuria, kaikki muu on ihan hukkaan heitettyä ap:n kohdalla.
Ehkä ap haki hyväksyntää ja sai sitä suhteen alussa mieheltä. Tarvitaanko muita syitä?
On se näköjään tosi vaikeata kertoa, miksi lähdit narsistin mukaan Ei taida tulla sun itseanalyyseistä mitään, kun et edes tuota pysty analysoimaan.
Sanoo, ettei muista lapsuudestaan juuri mitään. Oli joskus suorastaan kummissaan, että pitäisikö muka muistaa?
On hyvin sisäänpäin kääntynyt, hänellä ei ole varsinaista parasta kaveria, eikä ketään johon olisi aktiivisesti yhteydessä. Kuitenkin on paljon muuttunut,kun olemme yhdessä käyneet asioita läpi ja välillä stressaavassa tilanteessa surrut omaa "pientä elämää". Mutta aistin, että hänellä on taustalla jotain niin kummaa, ettei se noin vain selviäkään.
Hänen perheensä on jokseenkin poikkeava sosiaalisesti. Pyrkivät kaunistelemaan ja salailemaan asioita perheestään. Monta outoa asiaa on selvinnyt muuta kautta. Hänen äitinsä ei ole ollut aina ihan henkisesti kunnossa, ja isä hyvin kitkerä ja katkera käytökseltään. Mieheni vanhemmat olivat toivoneet miehestäni tyttöä ja olivat laittaneet kaikki tytön jutut valmiiksi, mutta tulikin poika. Tämän kaiken ovat viitsineet ääneen kertoa. Mieheni on myös perheessä se joka on menestynyt hyvin, muttei saa oikeastaan minkäälaista arvostusta. Aina vertaillaan ja väheksytään.
Aluksi otin asiat myös itseeni, kun luulin suhtautumisen johtuvan minusta, miniästä, mutta myöhemmin on selvinnyt, että aina ovat olleet samanlaisia.
Mieheni on 20v. avioliittomme aikana useasti sanonut, ettei tarvitse lapsuudenperhettä, ja sanonut olevansa onnellinen kun on saanut minut ja yhteisen perheemme.
Terapiaa on miettinyt lähiaikoina aktiivisesti.
Meillä myös kulissien ylläpitäminen oli aina hyvin tärkeää. Ikävät asiat peiteltiin jopa omilta lapsilta! Esimerkiksi isoisän sodanaikainen itsemurha selvisi meille vasta kun isoäiti kuoli muutama vuosi sitten.
On ikävää että aikuisena joutuu käyttämään niin paljon aikaa ja energiaa tällaisten asioiden miettimiseen. Onneksi miehelläsi on sinut tukenaan! :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap osaisi edes ripauksen analysoida sitä, miksi piti narsistia parhaimpana miehenä, niin ehkäpä se kertoo hänen menneisyydestäänkin jotain. Mutta ei ap halua analysoida omia tekojaan, tai ei osaa. Ihan toivoton tapaus. Suosittelen kunnon Xanor kuuria, kaikki muu on ihan hukkaan heitettyä ap:n kohdalla.
Ehkä ap haki hyväksyntää ja sai sitä suhteen alussa mieheltä. Tarvitaanko muita syitä?
On se näköjään tosi vaikeata kertoa, miksi lähdit narsistin mukaan Ei taida tulla sun itseanalyyseistä mitään, kun et edes tuota pysty analysoimaan.
Sulla tuntuu olevan sitten selkeä ajatus minkä halaut vastaukseksi miksi toinen lähtee narsisitin matkaan? Kun sen selvittämisen pitäisi olla ensimmäinen ja selkein asia ap:llä?
Mitähän oikein ajattelet ap:n narsistiin rakastumisen tarkoittavan? Että ap rakastatu itunnekylmään ja ivalliseen mieheen?
Kerropa sinä meille, mitä oikein haet hokemalla tuota narsistimiehen valinnan syitä jotka pitäisi osata selvittää ennen kuin mitään lapsuutta ymmärtää?
kerro mistä tunnistan ihmisen joka ei petä minua avioliittomme aikana ikinä, eikä muutenkaan muutu mihinkään negatiiviseen suuntaan? Minulla kun ei sitä kristallipalloa ole..
Totta kai pitäisi analysoida.
Jos lähdet narsistisen/ väkivaltaisen/ juopon/ uskottoman miehen matkaan, niin sen jälkeen koetut kärsimykset ovat OMA VIKASI. On oma vikasi, ettet ottanut kilttiä miestä. Jos et analysoi sitä, niin toistat virheesi myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska narsistimiehiin usein rakastuvat juuri ne, jotka kaikkein vähiten pystyvät narsistille sanomaan vastaan ja jotka kaikkein eniten tuhoutuvat narsistin kynsissä. Eli juuri ne, jotka kaikkein eniten tarvitsisivat kilttiä ja välittävää miestä, rakastuvat kaikkein eniten narsistiin. Totta kai on tärkeää analysoida, miksi rakastuu narsistiin. Silloin saa tietää mikä päässä heittää. Mielenterveyden häiriöstähän siinä on kyse, kun juuri se, joka eniten tarvitsisi rakastavaa miestä, rakastuu täysin päinvastaiseen.
Jos ap osaisi edes ripauksen analysoida sitä, miksi piti narsistia parhaimpana miehenä, niin ehkäpä se kertoo hänen menneisyydestäänkin jotain. Mutta ei ap halua analysoida omia tekojaan, tai ei osaa. Ihan toivoton tapaus. Suosittelen kunnon Xanor kuuria, kaikki muu on ihan hukkaan heitettyä ap:n kohdalla.
Ehkä ap haki hyväksyntää ja sai sitä suhteen alussa mieheltä. Tarvitaanko muita syitä?
On se näköjään tosi vaikeata kertoa, miksi lähdit narsistin mukaan Ei taida tulla sun itseanalyyseistä mitään, kun et edes tuota pysty analysoimaan.
Sulla tuntuu olevan sitten selkeä ajatus minkä halaut vastaukseksi miksi toinen lähtee narsisitin matkaan? Kun sen selvittämisen pitäisi olla ensimmäinen ja selkein asia ap:llä?Mitähän oikein ajattelet ap:n narsistiin rakastumisen tarkoittavan? Että ap rakastatu itunnekylmään ja ivalliseen mieheen?
Kerropa sinä meille, mitä oikein haet hokemalla tuota narsistimiehen valinnan syitä jotka pitäisi osata selvittää ennen kuin mitään lapsuutta ymmärtää?
Itse teidän narsisteja rakastavien täytyy analysoida itseänne, että mikä päässä heittää.
kerro mistä tunnistan ihmisen joka ei petä minua avioliittomme aikana ikinä, eikä muutenkaan muutu mihinkään negatiiviseen suuntaan? Minulla kun ei sitä kristallipalloa ole..
Totta kai pitäisi analysoida.
Jos lähdet narsistisen/ väkivaltaisen/ juopon/ uskottoman miehen matkaan, niin sen jälkeen koetut kärsimykset ovat OMA VIKASI. On oma vikasi, ettet ottanut kilttiä miestä. Jos et analysoi sitä, niin toistat virheesi myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelleni tuli ihan muita ongelmia. Miten olisin voinut ne ennakoida ja miten nyt analysoin miksi lähdin hänen mukaansa?
Itse teidän narsisteja rakastavien täytyy analysoida itseänne, että mikä päässä heittää.
kerro mistä tunnistan ihmisen joka ei petä minua avioliittomme aikana ikinä, eikä muutenkaan muutu mihinkään negatiiviseen suuntaan? Minulla kun ei sitä kristallipalloa ole..
Totta kai pitäisi analysoida.
Jos lähdet narsistisen/ väkivaltaisen/ juopon/ uskottoman miehen matkaan, niin sen jälkeen koetut kärsimykset ovat OMA VIKASI. On oma vikasi, ettet ottanut kilttiä miestä. Jos et analysoi sitä, niin toistat virheesi myöhemminkin.
Miksi täällä joku hokee tuota narsisti juttua. Ap käy terapiassa jossa asiaa on varmaan puitu
narsistisen/ väkivaltaisen/ uskottoman miehen kanssa tapahtuvat ikävyydet eivät johdu miehestä. Ne johtuvat siitä naisesta, joka rakastui paskaan mieheen. Itse jos valitsee rakastua sellaiseen, niin oma vika se on. Ja sen verran iso vika onkin, että kannattaa jonkun verran uhrata aikaa asian tarkasteluun.
Miksi täällä joku hokee tuota narsisti juttua. Ap käy terapiassa jossa asiaa on varmaan puitu
Jos ap osaisi edes ripauksen analysoida sitä, miksi piti narsistia parhaimpana miehenä, niin ehkäpä se kertoo hänen menneisyydestäänkin jotain. Mutta ei ap halua analysoida omia tekojaan, tai ei osaa. Ihan toivoton tapaus. Suosittelen kunnon Xanor kuuria, kaikki muu on ihan hukkaan heitettyä ap:n kohdalla.
Ehkä ap haki hyväksyntää ja sai sitä suhteen alussa mieheltä. Tarvitaanko muita syitä?
On se näköjään tosi vaikeata kertoa, miksi lähdit narsistin mukaan Ei taida tulla sun itseanalyyseistä mitään, kun et edes tuota pysty analysoimaan.
Siis mikä helvetti sun ongelmas on? Hyökit täällä ap:n kimppuun niin kuin jokin yleinen syyttävä, aggressiiviseen sävyyn. Jos yrityksesi on "auttaa" ap:ta ymmärtämään itseään tuon miessuhteen kautta, niin kovin on hyökkäävä ja vittumainen asenteesi siihen nähden. Ja jostakin ihmeen syystä kuvittelet omistavasi jonkin viisasten kiven kun kuvittelet, että kaikki lähtisi aukeamaan kun vain osaisi analysoida juuri niin kuin sinä haluat. SINÄ olet nyt keksinyt, että juuri nyt pitää ap:n vastata SINULLE miessuhteestaan, ja jos ei vastaa (ja vieläpä mitä pikimmiten) niin hyökit kimppuun niin kuin viimeistä päivää. Ihme tyyppi.
Eli oli minun vikani että mies petti minua 10 v avioliiton jälkeen? No niinpä tietysti, av:llahan kaikki on aina naisen vika..
Pitääkin maanantaina soittaa terveyskeskukseen ja tilata aika lääkärille että pääsee analysoimaan miksi aikoinaan rakastuin moiseen enkä nähnyt tulevaisuuteen.
Hoen asiaa siksi, että narsistisen/ väkivaltaisen/ uskottoman miehen kanssa tapahtuvat ikävyydet eivät johdu miehestä. Ne johtuvat siitä naisesta, joka rakastui paskaan mieheen. Itse jos valitsee rakastua sellaiseen, niin oma vika se on. Ja sen verran iso vika onkin, että kannattaa jonkun verran uhrata aikaa asian tarkasteluun.
Miksi täällä joku hokee tuota narsisti juttua. Ap käy terapiassa jossa asiaa on varmaan puitu
Se on kovaa kun joutuu katsomaan totuutta silmästä silmään ja myöntämään, että ihan oma vika, olisin voinut rakastua kivaankin mieheen, mutta itse valitsin kusipään.
Jos ap osaisi edes ripauksen analysoida sitä, miksi piti narsistia parhaimpana miehenä, niin ehkäpä se kertoo hänen menneisyydestäänkin jotain. Mutta ei ap halua analysoida omia tekojaan, tai ei osaa. Ihan toivoton tapaus. Suosittelen kunnon Xanor kuuria, kaikki muu on ihan hukkaan heitettyä ap:n kohdalla.
Ehkä ap haki hyväksyntää ja sai sitä suhteen alussa mieheltä. Tarvitaanko muita syitä?
On se näköjään tosi vaikeata kertoa, miksi lähdit narsistin mukaan Ei taida tulla sun itseanalyyseistä mitään, kun et edes tuota pysty analysoimaan.
Siis mikä helvetti sun ongelmas on? Hyökit täällä ap:n kimppuun niin kuin jokin yleinen syyttävä, aggressiiviseen sävyyn. Jos yrityksesi on "auttaa" ap:ta ymmärtämään itseään tuon miessuhteen kautta, niin kovin on hyökkäävä ja vittumainen asenteesi siihen nähden. Ja jostakin ihmeen syystä kuvittelet omistavasi jonkin viisasten kiven kun kuvittelet, että kaikki lähtisi aukeamaan kun vain osaisi analysoida juuri niin kuin sinä haluat. SINÄ olet nyt keksinyt, että juuri nyt pitää ap:n vastata SINULLE miessuhteestaan, ja jos ei vastaa (ja vieläpä mitä pikimmiten) niin hyökit kimppuun niin kuin viimeistä päivää. Ihme tyyppi.
Ehkä olen asiassa vielä niin alussa, että on vaikea myöntää että äidillä voisi olla niin hirveän iso merkitys. Mutta kyllähän hänellä on. Etenkin kun hän oli käytännössä ainoa pysyvä aikuiskontaksi koko lapsuuden ajan.
Meillä nähtiin myös satunnaisia raivonpuuskia, mutta halaukset puuttuivat kokonaan. Ehkä niitä on sitten ollut varhaislapsuudessa? En tiedä. Yleensä tunnelma oli jäätävä. Kaikki tunteenilmaisut oli tabu, kotona piti hiipiä ja olla näkymätön, ei saanut tarvita mitään.
Häpeä ja pelko ovat voimakkaita tunnemuistoja, niitä minullakin on. Tunnen niitä lapsuuden tunteita nytkin tätä kirjoittaessani. Se pelko ei koskaan loppunut, ja nyt se pelokas lapsi pitäisi jotenkin rauhoittaa.
Sanoit hyvin että olet nyt itse se aikuinen itsellesi. :) Siihen minäkin yritän päästä. Nyt se lapsi sisälläni on vielä liian kauhuissaan kuullakseen rauhoittelua.
ap