Typerimmät möläytykset terveyskeskukseltasi?

että miksi ette tajua riisua lapselta (tai itseltänne) niitä toppavaatteita pois jo siellä odotusaulassa. Sitten tullaan lääkärin vastaanottohuoneeseen toppavaatteet päällä, että ollut vähän yskään. Siitä vaatteiden päältäkö ajattelit, että lääkäri kuuntelee?!

Lapsen ollessa vauva, kerran oli kovassa kuumeessa, odotimme päivystyksessä pari tuntia, pääsimme lääkärin huoneeseen, pyysi riisumaan lasta että voi kuunnella. Riisumisen ajan tuijotteli kattoon ja huokaili.

:D siis mitä vittua? totta helvetissä lapselta oli riisuttu jo vaatetta, lääkäri pyysi riisumaan vauvalta yläruumista paljaaksi että voi kuunnella. (Eikun joo, mehän istuttiin kaksi tuntia toppatakit päällä ja pipot päässä siellä helvetin odotushuoneessa) Vauvalla oli päällä body jossa kesti vähän aikaa riisua??!!! Senkin ajan lääkäri olisi vaikkapa voinut lämmitelä stetoskooppia käsissään? Väännänkö rautalangasta? miksikähän olet noin lääkärin puolella? Jos itse olet lääkäri, lämmitä jooko sitä kylmää stetoskooppia käsissäsi puoli minuuttia, sekin auttaa.

Kiitos vaan uskomattomasta vastauksesta.. huoh. Ap.

Mutta pakko oli yksityiselle mennä kun terveyskeskuslääkärit eivät ottaneet oireita tosissaan. Mulla oli pahaa hengenahdistusta, huimausta ja muuta siihen liittyvää.



Eka yksityinen sitten totesi mulle että kuules tyttöraasu, sulla on stressiä. Otat vaan rennommin ja kuule ei saa olla niin jännittynyt kokoajan. Antoi sitten reseptin mielialalääkkeille :D Siis oikein kolmiolääke ja noin vartin keskustelulla tämä.



No olin aika nuori joten menin sitten kotiin lääkkeineni ja soitin vanhemmilleni. He kielsivät suorastaan ottamasta yhtäkään pilleriä ja uudestaan vaan lekurille.



No seuraava lääkäri oli aivan erilainen, kuunteli kaikki oireet ja osasi kysyä ihan oikeat kysymykset, kiitos hänelle. Lähetti nimittäin labraan verinäytettä varten ja niinhän se olikin että veri oli ihan puuroa, mulla oli keuhkoissa jo tukos.



Siitä uudestaan isukille soitto että veisitkö mut sairaalaan.. Verenohennuslääkettä, pari päivää osastolla ja johan olo koheni.

Mutta kun kuumetta ei ollut (harvemmin sitä mulle tulee) niin olin ollut ihan normisti töissä. Sitten alkoi tuntua että poskiontelot rupes täyttymään. Kovasti kivistivät eikä se olo vaan millään helpottanut.



Menin terveyskeskukseen jossa lääkäri oli todella vittuuntunut mun vierailusta (ilmeisesti). Ei ollut uskoa että poskionteloissa olisi mitään ja uskoi että kärtin vaan sairaslomaa. No suostui lopulta ultraamaan poskiontelot ja ihmetys oli suuri kun täynnä olivat.



No sitten muuttui ääni kellossa ja kyseli nöyrästi että paljonko hän mulle saikkua laittaisi. Totesin hyvinkin loukkaantuneena että kyllä mä olen töissä pärjänny tähänkin asti, anna nyt vaan jotain lääkettä että saadaan vaiva hoidettua.



Sain lääkityksen ja oli taas hitusen nöyrempi terveyskeskuslääkäri. Kaipa hänkin oppi ettei kaikki asiakkaat siellä ole luulotautisia saikunhakijoita.

Soitin tk.n päivystykseen kun verta alkoi valumaan. Käskivät ensiapuun. Totta ihmeessä tein, kuten he käskivät. Ensiavussa veivät huoneeseen odottamaan lääkäriä. Lääkäri tuli ja haukkui, että lapsi on jo kuollut kuitenkin, mitä täällä teet, hän ei tutki.

Jouduin parin päivän päästä kaavintaan ja sain verta verenhukan takia. Tein lääkäristä valituksen ja hän sai huomautuksen, että ensiavussa on kaikki potilaat tutkittava. Tutkimatta ei saa laittaa kotiin jos on sisäänkirjoitettu.

Vauvalla 2viikkoa kuumetta. Soitin tk.n, että mitä teen. Sieltä sanottiin, että täällä on kyllä ainakin kuuden tunnin jono, mutta jos nyt väkisin haluat tulla niin saat tulla jonottamaan, mutta takuita ei ole, että pääset lääkärille. No, kysyin, että kun vauva on niin pieni ja kuumeinen, että jos veisin sairaalaan. Siihen puhelimessa rouva suuttui ja huusi, että sairaalaan ei viedä edes lapsia ilman lähetettä. Tule jonottamaan lähete ja odota se 6 tuntia. Etuilla et saa.

Soitin sairaalaan itku kurkussa, että enkö saa tuoda vauvaa sinne ilman lähetettä, että en saa lähetettä tähän hätään mistään. Sieltä käskettiin tulla ensiapuun niin lujaa kuin vain pystyn ja panevat ambulanssin meitä vastaan. Tuli vähän hätä siinä vaiheessa. Vauvalla Rs-virus ja lastenlääkäri sanoi, että vauva olisi kuollut sinne tk.n odotushuoneeseen, koska keuhkot eivät olisi jaksaneet hengittää kuutta tuntia.

TK-lääkäri meinasi, että kyseessä on kuumekouristus - menkää kotiin (lapsella ei kuumetta, ainoastaan ripulia). Lähdin pois ja menin omatoimisesti sairaalaan, lapsi sai toisen kohtauksen odotushuoneessa ja kolmannen osastolla. Olimme viikon sairaalassa eristyshuoneessa: epäily bakteerista aivoissa. Sain keskenmenon viikolla 10. TK:n luukulla kyllästyneen oloinen täti virkkoi, että tuollaisen asian takia lääkärille mennä. Kehoitti menemään kotiin suremaan ja tulemaan takaisin jos vielä päivien kuluttua on kipuja. Menin yksityiselle.

ludmila ??

Soitin tk.n päivystykseen kun verta alkoi valumaan. Käskivät ensiapuun. Totta ihmeessä tein, kuten he käskivät. Ensiavussa veivät huoneeseen odottamaan lääkäriä. Lääkäri tuli ja haukkui, että lapsi on jo kuollut kuitenkin, mitä täällä teet, hän ei tutki. Jouduin parin päivän päästä kaavintaan ja sain verta verenhukan takia. Tein lääkäristä valituksen ja hän sai huomautuksen, että ensiavussa on kaikki potilaat tutkittava. Tutkimatta ei saa laittaa kotiin jos on sisäänkirjoitettu. Vauvalla 2viikkoa kuumetta. Soitin tk.n, että mitä teen. Sieltä sanottiin, että täällä on kyllä ainakin kuuden tunnin jono, mutta jos nyt väkisin haluat tulla niin saat tulla jonottamaan, mutta takuita ei ole, että pääset lääkärille. No, kysyin, että kun vauva on niin pieni ja kuumeinen, että jos veisin sairaalaan. Siihen puhelimessa rouva suuttui ja huusi, että sairaalaan ei viedä edes lapsia ilman lähetettä. Tule jonottamaan lähete ja odota se 6 tuntia. Etuilla et saa. Soitin sairaalaan itku kurkussa, että enkö saa tuoda vauvaa sinne ilman lähetettä, että en saa lähetettä tähän hätään mistään. Sieltä käskettiin tulla ensiapuun niin lujaa kuin vain pystyn ja panevat ambulanssin meitä vastaan. Tuli vähän hätä siinä vaiheessa. Vauvalla Rs-virus ja lastenlääkäri sanoi, että vauva olisi kuollut sinne tk.n odotushuoneeseen, koska keuhkot eivät olisi jaksaneet hengittää kuutta tuntia.

TK-lääkäri meinasi, että kyseessä on kuumekouristus - menkää kotiin (lapsella ei kuumetta, ainoastaan ripulia). Lähdin pois ja menin omatoimisesti sairaalaan, lapsi sai toisen kohtauksen odotushuoneessa ja kolmannen osastolla. Olimme viikon sairaalassa eristyshuoneessa: epäily bakteerista aivoissa. Sain keskenmenon viikolla 10. TK:n luukulla kyllästyneen oloinen täti virkkoi, että tuollaisen asian takia lääkärille mennä. Kehoitti menemään kotiin suremaan ja tulemaan takaisin jos vielä päivien kuluttua on kipuja. Menin yksityiselle.

16vuotiaana mä löin jalkapöytäni sellaseen rautaseen tankoon ja lujaa..



no, en pystynyt samana iltana enään kävelemään vaan kaverini kantoivat mut kotiin. Jalkapöytä turposi, oli sininen. Menin parin päivän päästä terveyskeskukseen, linkaten. Kävely teki todella kipeää!



Terveyskeskuksessa lekuri käski kokeilla varpaille nousua. Yritin nousta, karjuin kivusta. Lääkäri sanoi että ei oo muutakun kolhu, turvotus laskee parissa päivässä ja väri muuttuu normaaliksi myöskin. Yritin kysellä että jos kumminkin röntgeniin pääsisin. Ei kuulemma tarvinnut.



No, ei turvotus laskenut, kipu ei lakannut. En siltikään mennyt lääkäriin uusiksi.

Puolen vuoden päästä jouduin saman jalan röntgeniin ihan erijutun takia (pienen haavan takia koska olen 1tyypin diabetes ja jalat tärkeät).

Joo, lääkäri tuli kauhuissaan kysymään että miten mä olen voinut kävellä! Mulla oli jalkapöydästä yksi luu kokonaan poikki, kolmessa hiusmurtuma.



Jalkaa seurailtiin vielä puolvuotta että luutui oikein, onneksi luutuikin koska muuten olisi ollut leikkaus edessä.



Ihme että kävelen normaalisti nyt, koska kivun takia jouduin kävelemään mitä ihmeellisimmin, painoa tuoden pois jalkapöydältä.



sellainen kokemus. osittain vikaa mussakin kun en alkanut kyseenalaistaa lääkäriä.

lääkäri katsoi koneelta ikäni, olin silloin 23v, totesi tämän olevan normaalia tuon ikäisillä. Määräsi verenvuotoa vähentävää lääkettä.

Lopulta pääsin kunnon gynelle, joka määräsi lääkettä kiertohäiriöön.

soitin tk:een kun 1v oli sairastanut sitä neljä päivää ja limakalot olivat kuivat. Käskivät antaa juotavaa ja että kyllä se siitä. Seuraavana päivänä(pe) lapsi ei enää ottanut kontaktia ja soitin uudelleen ja kerroin että lapsi ei pysy enää tajuissaan, taustalla venäläisittäin murtava lääkäri huusi, että ei tarvi tuoda tänne viikonloppua pilaamaan meiltä, juota sitä lastasi ja kaikki on hyvin. Tunti tämän puhelun jälkeen olin jo oys:ssa suoraan, kun en alkanut tk:n kanssa enää vääntämään. Lapsi samantien tippaan kun oli todella pahasti kuivunut, ei olisi selvinnyt seuraavaan päivään. Kun pääsimme pois, niin kotona odotti seuraava tapaus, hänen(3v) kanssaan meninkin suoraan lastenosastolle ja laittoivat hänetkin tippaan..



Tein valituksen tk:n toiminnasta, lääkäri lähti ja hoitajat(vastaanottotms) alkoivat kummasti vastata asiallisesti puheluihin. Myöhemmin samana vuonna(eri tk:ssa), sama lääkäri oli kotiuttanut alle 1v lapsen vaikka oli kuivunut, lapsi kuoli kotiinsa muutamaa tuntia myöhemmin..

kun ei nukkunut öitään, heräili 15-25 kertaa yössä itkemään. lisäksi kakka oli aina vihreää ja tosi löysää. Neuvolassa suositeltiin unikoulua, ei auttanut. Muita ohjeita ei annettu.



Kolmella eri tk-lääkärillä käytiin, kysyin voisiko olla allergiaa, sanoivat ettei missään tapauksessa, koska iho on niin hyvä. Allergiaa ei kuulemma voi olla jos iho ei oireile mitenkään.



Epäilin heitä, ja vein lapsen yksityiselle. Tämä käski heti lopettamaan lapselta kotimaiset viljat ja maidon. Heti seuraavan yön vauva nukkui heräämättä, ja pian kakkakin muuttui normaaliksi. Saimme lähetteen allergiasairaalaan altistuksiin, ja siellä selvisi suolisto-oireinen maito-ja kotimaisten viljojen allergia.

nämä sairaanhoitajat ym. jotka puhelimessa kieltävät tuomasta 2 viikon ikäistä kuumeista vauvaa lääkäriin! Tai että odottaa pitäisi kuusi tuntia. Ja että jos yksivuotias ripuloiva lapsi ei ota kontaktia niin ei ole hätää, ei tarvitse tulla lääkäriin. Ihan uskomatonta, miten ammattitaidottomia ihmisiä voi olla kyseessä?



Olen itse lääketieteen opiskelija ja kyllä meille lastentautien kurssilla opetetaan erittäin selkeästi, että alle 3 kk ikäisen vauvan kuume voi olla tosi vakava juttu ja aina pitää lähettää sairaalaan tarkistettavaksi. Kyseessä voi olla verenmyrkytys ja se on sitten henki pois jos ei hoitoon pääse ajoissa. Ja samoin jos pieni lapsi ei ota kontaktia, niin se on kyllä vakava merkki ehdottomasti. Ehkä olen sitten turhankin "herkkä" lääkäri, mutta aion kyllä ehdottomasti lähettää eteenpäin (eli sairaalan lastentautipäivystykseen) tk:sta kaikki vähänkin huolta herättävät sairaat lapset.

(nelikymppinen) lähtettiin ensiavusta takaisin kotiin. Sen mies sanoi että vaimo jää nyt tänne, mutta hän voi lähteä.



Sinne se puoliso kuoli.

nämä sairaanhoitajat ym. jotka puhelimessa kieltävät tuomasta 2 viikon ikäistä kuumeista vauvaa lääkäriin! Tai että odottaa pitäisi kuusi tuntia. Ja että jos yksivuotias ripuloiva lapsi ei ota kontaktia niin ei ole hätää, ei tarvitse tulla lääkäriin. Ihan uskomatonta, miten ammattitaidottomia ihmisiä voi olla kyseessä?

Olen itse lääketieteen opiskelija ja kyllä meille lastentautien kurssilla opetetaan erittäin selkeästi, että alle 3 kk ikäisen vauvan kuume voi olla tosi vakava juttu ja aina pitää lähettää sairaalaan tarkistettavaksi. Kyseessä voi olla verenmyrkytys ja se on sitten henki pois jos ei hoitoon pääse ajoissa. Ja samoin jos pieni lapsi ei ota kontaktia, niin se on kyllä vakava merkki ehdottomasti. Ehkä olen sitten turhankin "herkkä" lääkäri, mutta aion kyllä ehdottomasti lähettää eteenpäin (eli sairaalan lastentautipäivystykseen) tk:sta kaikki vähänkin huolta herättävät sairaat lapset.

toimit ihan oikein ja samoin kuin suurin osa lääkäreistä. Meillä saatiin lähete useammakin kerran lastenpolille ja ekalla kertaa lääkäri tuli juoksujalkaa katsomaan, kun oli tieto, että vauva ei ollut suostunut syömään ja olisi vain nukkunut. Myöhemmillä kerroilla vaikka vauva oli jo yli 3 kk, oltiin hyvin äkkiä aina lastenpolilla, kun oli syytä epäillä samaa syytä kuin ekalla kertaa.

Ainoastaan yksi terveyskeskuslääkäri mietti mitä olisi tehnyt, mutta silloinkin hoitajat kävivät sanomassa hänen selvitellessään asiaa, että menette lastenpolille sanoi lääkäri mitä hyvänsä.

Ekalla kertaa myös jouduttiin odottamaan aika pitkään vauvan kanssa, enkä esikoisen äitinä edes osannut kovin helposti huolestua tilanteesta, vaikka lopulta tajusin mennä sanomaan, että vauva on menossa huonompaan kuntoon ja pitää päästä lääkäriin. Jälkikäteen olen vasta tajunnut kuinka vaarallinen tilanne olisi saattanut olla tai oikeastaan olikin.

Vierailija kirjoitti:

äitini vei minut terveyskeskukseen, kun toisen jalan isovarpaani oli jostain syystä paisunut ihan mielettömän isoksi ja sitä särki kovasti, enkä pystynyt kävelemään kunnolla. (En ollut lyönyt sitä mihinkään.) Nuori naislääkäri tutkiskeli lääkärikirjaa ja totesi, että minulla on luultavimmin KIHTI!

Sitä se kihti tekee - ihan mahdollinen diagnoosi.

Vein iäkkään äitini Peijaksen päivystykseen, kun ei ollut viikkoon pystynyt syömään mitään ilman, että se tulee hetken kuluttua ylös. Kerberos oli sitä mieltä, että kysymys oli ummetuksesta, ja sanoi: "Syökää enemmän kuitua, niin vatsa alkaa taas toimia." Sitten käytiin Mehiläisessä kuulemassa toinen mielipide. Hetken kuluttua äitini otettiinkin sitten sisään Peijakseen, jossa selvisi, että kyse oli paksusuolen syövästä, joka oli täysin tukkinut suoliston.

Yths: menin lääkärille kun jalka oli polvesta todella kipeä....tutkittuaan lääkäri totesi: voit liikkua muuten normaalisti, mutta älä käytä polveasi???? Öö, kotiinko se ois pitänyt jättää???

Tämä tapahtui työterveydessä. Olin vaikean masennukse psykoottisen jakson takia ensin ollut kolme viikkoa osastolla ja sitten pitkällä sairauslomalla. Olin myös eronnut tänä aikana. 7 kk:n sairausloman jälkeen työterveyslääkärini vaihtui. Uusi lääkäri, iällä oleva venäläistaustainen mies, lähetti minut ensin psykologin arvioitavaksi voidakseen sen avulla paremmin ottaa kantaa. Psykologin kanssa olimme molemmat sitä mieltä, että masennus vaikutti vielä keskittymis- ja aloitekykyyni siinä määrin, ettei työhön palaaminen ollut vielä ajankohtainen. Samaa mieltä oli ollut edellinenkin lääkäri. Uusi lääkäri luki edellisen lääkärin tekstit ja psykologin arvion, huokaisi ja totesi:"Tuli ero, c'est la vie!" Lääkäri kirjoitti lopouviikon sairauslomaa ja aloitin täyspäiväiset työt heti maanantaina. Vuoden päästä psykoottinen jakso uusiutui ja edessä oli taas816 uusi pitkä sairausloma. Tästä on onneksi jo aikaa ja olen jo täysin toipunut.

Lapsuuskotini oli tk:n vieressä, olin noin 12v ja kipeänä kotona, äiti sanoi sitten  töihin lähtiessään että "Mene  kysymään tk:sta aikaa jos katsoisivat kurkkuusi". No menin ja alkoi hirveä  huuto, ettei voi tulla noin vain  soittamatta! Palasin  kotiin ja soitin itkuisena  äidilleni joka hermostui. Lähti töistä, haki minut ja meni kysymään luukulta, miten hän on aina pässsyt soittamatta esim. murtuneen käden kanssa mutta tyttärelle  huudetaan ettei saa tulla, vastaus oli että ei heillä ole aikaa katsoa luulosairaita pinnareita... hyvä ettei äiti loikannut luukusta sinne koppiin ja sen muijan kurkkuun kiinni!   No saatiin sitten minulle lääkärinaika ja angiinahan se oli.

Muok. lisäys tämä tapahtui siis 90-luvulla pikkukaupungissa.

Ei lääkärin tarvitse olla suomalainen, mutta suomenkielentaito olisi ihan kiva! Vein terveyskeskukseen äitini jonka vasen jalka oli jatkuvasti puutunut, mieslääkäri puisteli ymmällään päätä ja hoki "Jalka puuttuu?" Se oli kuin jostain sketsistä ja lopulta menin epätoivoisena luukulle kysymään löytyisikö suomenkielistä lääkäriä? Löytyi ja  syyksi paljastui puristuksissa ollut hermo.  Myöhemmin selvisi, että tälle alkuperäiselle  lääkärille oli jostain syystä aina vapaita aikoja...

Onhan näitä. Yhdessä tapauksessa ei suoraan sanottu, mutta vahva epäily jäi. Menin siis päivystykseen terveysneuvonnan puhelinohjeen mukaisesti kun oli alkanut yllättäin aivan järjetön korvasärky ja kuulo menossa korvista. Otin käsidesiä odotushuoneen automaatista ja olin juuri hieromassa sitä käsiini, kun yllättäin olikin jo vuoroni ilmoittautua. Ei siis ollut sitä jonoa, joka yleensä on. Ihmettelin miten hoitsu oli jotenkin tosi tympeä ja jäin odottamaan lääkäriä. Lääkärikin oli todella tympeä ja töykeä ja halusi katsoa kurkkuuni. No, annoin toki katsoa ja osaan hyvin avata nieluni, joten ei pitäisi olla mitään ongelmaa siinä. Mutta tämä vaati hönkäisemään oikein kunnolla. No minäpä hönkäisin, lääkäri näytti hölmistyneeltä ja käytös muuttui kuin napista painamalla. 

Eli se hoitaja oli ilmeisesti haistanut juuri laitetun käsidesin ja kirjannut että olen kännissä kuin apina. (Olen absolutisti)