Typerimmät möläytykset terveyskeskukseltasi?

Mentiin mieheni kanssa tilaamaan hänen potilastietojansa tulevaa uutta yksityistä hoitokontaktia varten. Vuoronumeromme luukulle tuli ja esitimme asiamme asiallisesti niin kyseinen henkilö/hoitaja alkoi vouhkaamaan kuinka se ei ole yksinkertaista ja miten mieheni on rasittava kun jo toista päivää peräkkäin tietojansa tivaa eli väitti mieheni olleen siellä luukulla jo edellisenäkin päivänä. Olimme kummissamme ja kielsimme tietysti asian niin hoitaja huokaili, että sama mies, että kyllä hän muistaa tarkalleen naaman. =DDD





Taisi olla hoitaja itse joko kahveen, yöunien tai silmälasien tarpeessa.

Olin tosi kipeä. Sanottiin, että syö Panadolia ja nuku, helpottaa. Soitto uudestaan vuorokauden kuluttua samaan paikkaan ja olin edelleen TOSI kipeä. Taas sama, ota särkylääkettä ja lepää, varmaan influenssaa.



Samana yönä sitten ambulanssilla sairaalaan, sepsis sekä pneumonia molemmat. Tästä tosin tulikin sitten jälkipyykkiä terv.aseman kanssa myöhemmin. Näin Helsingissä.

...sanoi omalekuri kärsiessäni epäspesifisestä vaginiitista. Ystäväni meni samalle lekurille kauhean migreenin kourissa, hänelle tuomio: aivokasvain ja puolivuotta elin aikaa. Kovasti tässä nyt potkitaan ja diagnooseista jo 20 vuotta..

lapsellani on kehityshäiriö ja ei kaiketi ole niinkuin muut korvatulehduspotilaat. Istui vaan pää vinossa, ei itkenyt. Hoitaja totesi, että ei kovin kipeältä näytä. Kun vihdoinkin suostui, että sairaanhoitaja katsoo, tulikin vauhtia ja pääsimme nopeasti lääkärille, molemmissa korvissa tulehdus.

7kk ikäisellä korkea kuume, kysyin mitä lääkettä kannattaa antaa. Lääkäri: murennat särkylääkettä lusikkaan, lasket että sitä on n. 50mg.

Olin hölmistynyt ja sanoin että olen antanut suppolääkkeen vanhemmalle lapsellemme tämän ikäisenä.



Lääkäri oli tulla silmilleni, nousi seisomaan ja alkoi vaahdota sen olen lapsen hyväkskäyttöä. Olin aivan tyrmistynyt. Melkein itkin. Apteekissa kerroin tapauksesta. Halusivat lääkärin nimen. En ole myöhemmin onneksi törmännyt kyseiseen lääkäriin.



Ja siis ostin silloin uutuus lääkettä nestemäistä panadolia sitten. Se oli niin mahdoton toitotus siltä lääkäriltä, etten ole sen koommin hankkinut suppoja. Tosin lapseni ovatkin nyt jo koululaisia.

se sanoi slla on tota elopainoo sen verran että laitetaan sut lihavuusleikkaukseen,selitin sitten lääkärille että mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta niin johan muuttui ääni kellossa ja alkoi tutkii papereita näin vantaalla



sitten mulla oli omalääkärinä sellainen vittumainen naislääkäri joka sanoi aina kun menin sinne yksin tai pojan kanssa,et hae terveystietosivuilta kotiohjeet ja kaikkea,tämäkin vantaalla..



Helsingissä asioidessani sain hyvää palvelua raskausaikana + sinne..



Espoon jorvissa menin päivystykseen ja valitin vatsakipua,se johtuu vaa ylipainoista,seuraavana yönä uudestaan josta sitten pääsin taas ja sitten toinen totesikin umoisuoli tulehtunut,jouduin leikkaukseen..

sain pahaan raskauspahoinvointiin neuvolatädiltäni kutsun tulla päivystykseen ja ambulanssilääkärin listalle. Tarkoituksena oli tiputtaa pari pussia nestettä ja jos se ei auta, sitten jäädä osastolle.



Kerroin ilmoittautumisessa että näin on ohjeistettu. Vastaanoton kerberos aloitti huudon "meillä ei kuule täällä aleta suonia puhkomaan" ja mikä mä luulen olevani jne. Lisäksi olisi vähän pitänyt huonoa oloakin kestää.



No. Tädin ilme oli vähän vittuuntunut kun ambulanssilääkäri tosiaan sanoi että mä meen tarkkailuhuoneeseen ja mulle tiputetaan pari pussia nestettä, ja tipan laittajana oli se samainen vastaanoton melodramaattinen mamma. Lisäksi hommaa hankaloitti se, ettei mun kuivumiseni takia meinannut saada tippaa paikalleen ollenkaan.

Mulle tuli yht'äkkiä koko vartalon peittävä urtikaria; silmät muurautui lähes umpeen, tuntui että kurkku turpoaa, koko vartalo oli punaisen paukamaisen ihottuman peitossa. Lääkäri katsoi mua kummissaan ja kysyi "miksi sinä tulit?". Joo, ja olin hetkeä aiemmin selittänyt, että tuntuu kuin kurkku turpoaisi. Suorastaan suuttui, kun olin ottanut kortisonia ennen lääkäriin tuloa (olen astmaatikoille ja sitä oli kaapissa).



Mieheni kävi yksityislääkärillä selkävaivan takia, mutta ei saanut sieltä apua. Tilasi sitten ajan arvauskeskukseen, niin lääkäri kysyi "mitä sinä täällä teet". Suostui sitten tutkimaan ja ottamaan röntgenin mutta mitään särkylääkettä ei kirjoittanut ja mies on tosi kipeä, hyvä kun pääsee kävelemään.



Käytin tyttäreni lääkärillä korvakivun vuoksi. Lääkäri oli tosi hössö; viuhtoi otoskoopin kanssa vuoronperään korvalta toiselle ja antoi skoopin välillä myös mulle ja sanoi "katso nyt sinäkin".



Lapsellani oli todettu kuumeeton pneumonia ja astmaepäily. Aika iho- ja allrgiasairaalaan oli tilattu mutta siihen oli aikaa. Kävimme Jorvissa harva se ilta hengenahdistuksen takia mutta lääkitystä eivät meinanneet aloittaa; kun oli se aika jo varattuna. Aloittivat sitten lääkityksen, kun sitä riittävän pontevasti vaadimme.

Kerronpa kuitenkin. Aikoinaan päiväkodista soitettiin, että lapsen keuhkot rohisee. No, mentiin yksityiselle Helsingissä ja sehän olisi jo astmalääkkeitä sun muuta määrännyt. Onneksi satuin olemaan töissä sairaalassa jossa kysyin neuvoa pediatrilta joka sanoi, että keuhkolääkärille ette ainakaan mene, se on loputon suo.

äitini vei minut terveyskeskukseen, kun toisen jalan isovarpaani oli jostain syystä paisunut ihan mielettömän isoksi ja sitä särki kovasti, enkä pystynyt kävelemään kunnolla. (En ollut lyönyt sitä mihinkään.) Nuori naislääkäri tutkiskeli lääkärikirjaa ja totesi, että minulla on luultavimmin KIHTI!

Syön allergiaani Duactia. Lähdin reissuun eri paikkakunnalle ja varsin tietysti myös lääkettä mukaan. Siellä oli kuitenkin kevät yllättävän pitkällä ja lääkkeet uhkasi loppua. Soitin terveyskeskukseen, että saisin puhelinreseptin paikalliseen apteekkiin. Puhelimeen vastannut terveyskeskusavustaja oli hyvin ylimielinen ja alkoi kiistelemään kanssani tarvitsenko välttämättä juuri Duactia tyyliin "nyt on kuule tullut markkinoille niin paljon uusia allergialääkkeitä, ettet sinä millään ole voinut niitä kaikkia kokeilla". Suostui sitten kuitenkin välittämään reseptiasian lääkärille ja sain Duact-reseptin mutta vääntöä se vaati.

Näin lääkäri sanoi silmät suurina. Passitti mut keskussairaalaan siltä istumalta vaikka mutisin, että keuhkoissa ei tunnu mitään vikaa, mutta alavatsaan pistää.



Keskussairaalassa mun keuhkoista ei löytynyt vikaa. Tuomitiin luulosairaaksi, jolla on olemattomia särkyjä.



Lamaannuttavat kivut jatkuivat. Seuraavaksi terveyskeskuksessa syyksi diagnosoitiin umpisuolentulehdus. Uusi sairaalareissu.



Leikkauspöydällä syyksi paljastui kysta.



Hyvä Suomen lääkärikoulutus! Meillä on huippulääkärit!

no raskaustesti näytti plussaa, mutta ei mennyt kauan niin rupesin vuotamaan kuin seula, kävin yksityisellä, joka sanoi, että kohtu ainakin on tyhjä eli keskenmeni ja sanoi, että toki pitää se pieni mahdollisuus myös muistaa, että voi olla kohdunulkoinen, ja mikäli vuoto jatkuu niin tk:ssa kannattaa otattaa hcg sen poissulkemiseksi. No vuoto jatkui ja menin tk:on pyytämään sitä hcg:n ottoa. Se otettiin ja viikon päästä siitä lääkäri soitti, että niin kyllä testi näyttää, että olet raskaana.



hohhoijaa, minä tietysti siihen, että sehän on jo tutkittu että kohdussa ei mitään ole, että pitäiskö ottaa uudestaan taas tuo koe jotta nähtäs laskeeko se arvo vai nousee eli onko kohdunulkoinen raskaus. Lääkäri sano, että otetaan uusi testi. Tehtiin uusi testi ja jälleen kerran odotin viikon sen tuloksen valmistumista. Arvo oli noussut ja onneksi siinä vaiheessa se lääkärikin jota tuntui ymmärtävän ja lähetti mut saman tien polille tutkimuksiin/hoitoon.

- kerroin pahoista vatsavaivoistani, ja minulle sanottiin, että ne johtuvat siitä, että syön liikaa (olin normaalipainoinen). Myöhemmin monien vaiheiden ja lääkärissä ravaamisen jälkeen todettiin suolistosairaus. Ei siis ollut pelkkää ylensyöntiä...



- verenpaineeni oli hieman yli raja-arvojen yksittäisessä mittauksessa eli siinä vaiheessa ei olisi ollut mitään syytä tehdä johtopäätöksiä verenpainetaudista. Kuitenkin lääkäri sanoi, että tarvitsen verenpainelääkkeet (minulla ikää silloin n. 23 vuotta...). En suostunut ottamaan, nykyisin verenpaine on paremminkin liian alhainen kuin korkea.

mieheltä murtui käsi, eikä saanut sitä suoraksi ollenkaan. Lääkäri tutki rtg-kuvaa ja minäkin sitä sivusta katsoin ja näin, että palanen luusta on irti. Lääkäri vaan, että juu laitetaan kantoside ja kotiin. seuraavana päivänä mä soitin sinne uudestaan ja sanoin, että kun jäi vähän mietityttämään että mitenköhän tuo käsi kantositeessä paranee siinä neljässä viikossa niin, että sitten se rupeaakin taas yhtä-äkkiä liikkumaan, kun loukkaantumisen jälkeen se ei enää liikkunut. Sanoivat, että no tulkaapa uudestaan tänne.



siellä tajusivat saman kuin minä ja sanoivat että tässä tarvii nyt kyllä leikata käsi, mutta paperille kirjoittivat sen niin, että mies yrittänyt jumpata kantositeessä olevaa kättään...ja että tämän takia sitten pitääkin nyt leikata.



sinällään kyllä ketutti tajuta miten kieroa ja peittelevää toimintaa voikin olla, itsekkin kun olen saman alan ihminen, eikä tuo mun moraaliin kyllä käy. Sai siinä mies kiittää onneaan, että vaimo oli alan ihmisiä ja sai lopulta oikeata hoitoa.

Isoäiti mittasi kotona isoisän verenpaineen, kun tämä valitti huonovointisuutta. Oli korkea. Passitti papan terveyskeskukseen.



Sairaanhoitaja mittasi verenpaineen. Alkoi puhista, että ei tämä näin korkea voi olla, mittari taas rikki. Haki toisen mittarin. Kauhistui, että verenpaine vaarallisella tasolla.



Isoisä sitten sanoi, että täytyy sitten kai mennä lääkäriin. Seuraava lääkäriaika olisi löytynyt yli kuukauden päästä! Vaikka juuri terveydenhoitaja sanonut, että hengenvaarallinen verenpaine! Ei auttanut, vaikka isoisä kuinka kärtti.



Isoisä tilasi sitten taksin ja meni yksityiselle. Onneksi oli siihen varaa.



Suomessa julkisella ihmiset hoidetaan sitten, kun se on jo liian myöhäistä.

mieheltä murtui käsi, eikä saanut sitä suoraksi ollenkaan. Lääkäri tutki rtg-kuvaa ja minäkin sitä sivusta katsoin ja näin, että palanen luusta on irti. Lääkäri vaan, että juu laitetaan kantoside ja kotiin. seuraavana päivänä mä soitin sinne uudestaan ja sanoin, että kun jäi vähän mietityttämään että mitenköhän tuo käsi kantositeessä paranee siinä neljässä viikossa niin, että sitten se rupeaakin taas yhtä-äkkiä liikkumaan, kun loukkaantumisen jälkeen se ei enää liikkunut. Sanoivat, että no tulkaapa uudestaan tänne.

siellä tajusivat saman kuin minä ja sanoivat että tässä tarvii nyt kyllä leikata käsi, mutta paperille kirjoittivat sen niin, että mies yrittänyt jumpata kantositeessä olevaa kättään...ja että tämän takia sitten pitääkin nyt leikata.

sinällään kyllä ketutti tajuta miten kieroa ja peittelevää toimintaa voikin olla, itsekkin kun olen saman alan ihminen, eikä tuo mun moraaliin kyllä käy. Sai siinä mies kiittää onneaan, että vaimo oli alan ihmisiä ja sai lopulta oikeata hoitoa.

jäi tästä vielä se sanomatta, että kun mies siis kaatumisensa jälkeen itse ihmetteli että ku käsi ei mene enää suoraksi ja sitä särkee aika lailla.. ja sen takia sitten tietysti lääkäriin meni.

Lapselta murtui käsi sekä ranteesta että kyynärpäästä. Lääkärin tekstissä luki: "laitetaan kulmakipsi volaarisella rannetuella". No eihän siinä mitään rannetukea ollut ja menimme uudelleen kipsauttamaan kättä. Sattui olemaan sama hoitaja vuorossa, joka hyvin ylimielisenä totesi: "ei sillä tuella ole mitään merkitystä mutta laitetaan äidin mieliksi".

oli kestänyt jo pitkään, lääkäri ei halunnut passittaa lisätutkimuksiin vaan levolla menisi kuulemma ohi. No lopulta tutkittiin ja fyssari sitten määräsi etten saa kumartaa muutaamaan viikkoon ollenkaan. En siis yhtään. Moneen kertaan painotti tätä. Lääkäri totesi seuraavalla käynnillä että nykyään ei enää ole tapana selkäongelmista sairaslomaa kirjoittaa, mutta antoi vielä kolme päivää että ehdin toipua.

Fyssarilta kyselin sitten miten jatkossa, niin edelleen painotti että en saa kumartaa. Kaikki muu liikuntakin paitsi normaali kävely on kiellettyä.



Sanoin sitten että työssä joudun pakosti kumartumaan ihan kunnolla lukemattomia kertoja päivässä, ja kantamaan tavaroita vähän väliä (tulee kiertoliikkeitä yms. rasitusta). No ohjeeksi sain sitten että "kumarru vaan ihan vähän ja varovasti, niin kyllä se siitä". Mihin unohtui ne aiemmat ehdottomat kiellot kumartumisen suhteen?



Jee, selkä on edelleen kipeä eikä tätä menoa parane...

Olin siis raskaana ja oikein pelotteli että raskaus voi mennä kesken ja synnytyksestä ainakin tulee sitten vaikea. Olin 25v. ja ihan paniikissa!



Tän jälkeen sekä synnytyslääkäri että kaksi muuta gyneä on vakuuttaneet että ei ole kaksiosainen. Olen kysynyt siis useammalta varmistusta tähän asiaan. Ärsyttää vieläkin, turhaa huolta aiheutti pitkäksi aikaa.