Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Millaisia ajatuksia herättää; "Masennus ajanut 40 000 työkyvyttömäksi" Mielestäni pöyristyttävää.

Vierailija
10.02.2012 |

Kyse siis tästä Iltalehden linkistä :



http://www.iltalehti.fi/nainen/2012020915185040_na.shtml



"Kansaneläkelaitoksen selvityksen mukaan vuonna 2009 joka päivä työkyvyttömyyseläkkeelle jäi viisi alle 30-vuotiasta nuorta, yhteensä heitä oli silloin 2?612. Masennus oli taustalla 487 tapauksessa. Kasvua vuodesta 2004 oli miehillä 60,5 % ja naisilla 42,1 %.



Kun mukaan lasketaan myös yli 30-vuotiaat, yli 38?000 suomalaista on tällä hetkellä pysyvällä tai määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia."



MITENKÄÄN en halua vähätellä kenenkään masentuneisuutta ja tunteita ja fiiliksiä, mutta itse nuoresta iästä saakka (12-13-vuotiaasta) masentuneisuudesta kärsineenä en voi uskoa tuota. Toki minun masentuneisuuteni on kulkenut aalloissa, välillä saattoi mennä kokonainen vuosikin "ihan hyvin". Mutta sieltä saatettiin romahtaa ja hemmetin kovaa alas. Itsemurha kävi mielessä päivittäin, tuntui että ulospääsyä tuskasta ei vaan ole.



Silti olen tehnyt töitä 17-vuotiaasta saakka, koska on ollut PAKKO. Ei minua ole kukaan elättänyt, mun on ollut pakko maksaa vuokrat ja laskut, en ole vaan voinut jäädä kotiin räkimään kattoon ja kieriskelemään tuskissani että voi voi kun toi aurinko ei nyt paista risukasaani... VAIKKA SE OIS OLLUT TOSI HELPPOA JÄÄDÄ SINNE, MUTTA ON OLLUT PAKKO JAKSAA.

Viimeksi viime kesänä irtisanouduin juuri aloittamastani työstä koska se oli yhtä helvettiä. Sitä ennen lähdin monta vuotta kestäneestä työstä koska kaipasin jotain uutta. Ajatus työttömyydestä ja sitä seuraavista ongelmista (kuinka maksan laskuni jne) sai mut pyörimään viikkokaupalla itsesäälissä ja itsemurha-ajatuksissa. Sinnikäs työnhakuni tuotti kuitenkin nopeasti tulosta, sain uuden työn jossa tälläkin hetkellä, vaikka tienestit n. 1000€ / kk. Se on silti työtä.



Ikinä en ole masentuneisuudestani kertonut kenellekään, esim. voisin kuvitella että jos äidilleni joskus kertoisin, hän olisi kauhuissaan kaikesta siitä mitä nuorenakin mun päässä pyöri. Tai ihan vaikka viime syksynä.



Nyt olen 25-vuotias, tällä hetkellä menossa hyvä vaihe (ehkä osittain siksi mulla tälläiset ajatukset heräävät tästä uutisesta), en silti vaan voi käsittää että tuollainen määrä ihmisiä ja niin paha olo että ei "voi" töitä tehdä. TYÖ ON PARASTA TERAPIAA, sen on munkin (paska!)duuni todistanut moneen otteeseen.



Tälläistä mietin näin yön pimeinä tunteina :) Saa (ja pitääkin jos herätti ajatuksia!) kommentoida!

Kommentit (84)

Vierailija
1/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kaiken tuen eli lapset päiväkodissa +iltapäiväkerhossa ja siivoojat yms. saa sen masennukset vuoksi.

Tiedän ,että masennuksia on eriasteisia tms. mutta kyllähän siinä vaikuttaa sekin miten itse siihen suhtaudut tai haluat "päästä" siitä eroon. Jos ei itse edes yritä vaan odottaa ,että kaikki tehdään puolesta niin miten edes voi kuvitella pääsevänsä sieltä pohjalta? Enkä nyt tarkoita,että pystyisi päättämään että nyt en ole enää masentunut, mutta voihan sitä yrittää edes tsempata! Tai jos vuosikymmeniä on vain niin masentunut niin minusta on jo siinä ihan omaa vikaakin.

Ja se valitus miten kukaan ei tiedä miten raskasta on eikä kenenkään muun ongelmat ole yhtään mitään hänen omiensa rinnalla. Se on ihan sama mitä muill eon tapahtunut, hänellä on aina kamalampaa!

Ja raha on myös yksi valituksen aihe. Kun ei hänellä ole rahaa! Vaikka kaikki hänelle maksetaan! ja lisäksi vielä junalippuja koiranäyttelyyn tai risteilyjä tms pieniä irtiottoja arjesta. Se on sitä kuntoutusta. Vaikka sekäänhän ei ole tarpeeksi kun naapurin Pekka perheineen pääsi etelään ja hän ei !

Ja siinä on ihan turha kenenkään tulla selittämään, että voi raukkaa, kun on niin masentunut. Tuollainen ihminen on paapottu pilalle, ja koska ihminen itsekin on selkärangaton paska, niin loppuelämähän noilla on yhtä työn vieroksumista ja vastuunpakoilua.

Niin ja valitusta ja kateutta ja katkeruutta, kun muilla alkaa elintaso kohota oman työn tuloksena, ja itse pysyy aina vaan niillä tuilla, joilla jossain vaiheessa eleli leveämmin kuin opiskelevat& työtätekevät.

Tuollaiset loiset ei tarvitsisi muuta kuin kunnon potkun perseelle.

Ja ihan vinkkinä kaikille "masentuneille": hirveän harvaa työssäkäyvää äitiä kiinnostaa kuunnella teidän ulinoita siitä, kun on niin raskasta viedä lapsia päiväkotiin ja mennä takaisin kotiin kasvattamaan sitä isoa masentunutta persettä. Me kun viedään ne lapset päiväkotiin vain siksi, että päästään tekemään töitä, että saadaan teidänkin terapiat maksettua. Niin ja siitä päivähoidosta me maksetaan satoja euroja kuussa, kun te sysipaskat ette maksa penniäkään.

Mutta onneksi yhteiskunnan varat ei kohta enää riitä loisten elättelyyn. SIinäpähän ihmettelette, kun ei enää rahaa tulekaan kaupan seinästä, ja jotain pitäisi tehdäkin.

Vierailija
2/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta en pysty tulemaan ja lähtemään joka päivä samaan aikaan. Rutiininsietokykyni on 0, en ihan oikeasti pysty. Enkä välttämättä pysty töihin ma-pe, vaan ehkä ma, ke-pe ja su. En pysty ennakoimaan mitkä päivät on työpäiviä ja mitkä sellaisia, etten voi yksinkertaisesti edes avata silmiäni. Jos näihin rajoituksiini joku työnantaja suostuu niin heti menen hommiin.

Joustoja ei ole olemassa, joten minäkin jouduin eläkkeelle. jes.

Jos et pysty normaaliin työhön, ehkäpä sun pitäisi työllistää itse itsesi? Hakeutua luovalle alalle? Ryhtyä esim. freelanceriksi?

Vaihtoehtoja on, jos on haluja. SInulla ei näytä olevan haluja.

T: kaltaisesi, aina työelämässä ollut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta en pysty tulemaan ja lähtemään joka päivä samaan aikaan. Rutiininsietokykyni on 0, en ihan oikeasti pysty. Enkä välttämättä pysty töihin ma-pe, vaan ehkä ma, ke-pe ja su. En pysty ennakoimaan mitkä päivät on työpäiviä ja mitkä sellaisia, etten voi yksinkertaisesti edes avata silmiäni. Jos näihin rajoituksiini joku työnantaja suostuu niin heti menen hommiin.

Joustoja ei ole olemassa, joten minäkin jouduin eläkkeelle. jes.

Jos et pysty normaaliin työhön, ehkäpä sun pitäisi työllistää itse itsesi? Hakeutua luovalle alalle? Ryhtyä esim. freelanceriksi?

Vaihtoehtoja on, jos on haluja. SInulla ei näytä olevan haluja.

T: kaltaisesi, aina työelämässä ollut.

Luovalta alaltako luulet töitä löytyvän?!? :DDDDD

Ja freelanceriksi millä alalla? Yrittäjiksi ei kaikilla ole rahkeita ja vaikka olisikin niin se vaatii sen hiton hyvän alkuidean. Vaihtoehtoja ei aina ole.

Vierailija
4/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta onneksi yhteiskunnan varat ei kohta enää riitä loisten elättelyyn. SIinäpähän ihmettelette, kun ei enää rahaa tulekaan kaupan seinästä, ja jotain pitäisi tehdäkin.

Luuletko sitten, että yhteiskunnan tilanteen huonontuessa sinulla tai lapsillasi tulee menemään yhtään paremmin? Vai riittääkö sinulle se, että ainakin sairaat kuolee pois, vaikka itselläsi ja lapsillasi menisi päin helvettiä?

Vierailija
5/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajatellaanko, että jos on alle kolmikymppisenä masentunut, niin tulee olemaan lopun elämäänsä?

Miksi nämä ihmiset eivät ole sairauslomilla?

mutta olen ollut masennuksen takia työstä yhteensä kaksi vuotta sairaslomilla. Masennusta on ollut lapsuudesta lähtien lievästä vakavaan, en enään jaksa edes uskoa että joskus toipuisin kokonaan. Välillä voin hyvin vuoden tai jopa lähes pari ja sitten taas menee tosi huonosti muutama vuosi. Olenkin ajatellut päättää päiväni muutaman vuoden sisällä jos en tästä nouse. Paikka, aika ja tekotavan olen jo päättänyt jos muutos ei ole siihen mennessä tapahtunut.

Vierailija
6/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajatellaanko, että jos on alle kolmikymppisenä masentunut, niin tulee olemaan lopun elämäänsä?

Miksi nämä ihmiset eivät ole sairauslomilla?

mutta olen ollut masennuksen takia työstä yhteensä kaksi vuotta sairaslomilla. Masennusta on ollut lapsuudesta lähtien lievästä vakavaan, en enään jaksa edes uskoa että joskus toipuisin kokonaan. Välillä voin hyvin vuoden tai jopa lähes pari ja sitten taas menee tosi huonosti muutama vuosi. Olenkin ajatellut päättää päiväni muutaman vuoden sisällä jos en tästä nouse. Paikka, aika ja tekotavan olen jo päättänyt jos muutos ei ole siihen mennessä tapahtunut.

että omia varojani olen syönyt jäämällä vapaaehtoisesti pois työelämästä muutaman kerran pariksi vuodeksi. Sinne on mennyt paljon perintörahaa ja omia säästöjä. Mutta mua ei vaan vittuakaan itseasiasa enään kiinnosta mikään. Olisin yhtälailla kunnon loinen, jos omaa varallisuutta ei olisi olllut. Toisaalta se olisi nopeuttanut päätöstäni lähteä tästä paskasta maailmasta. Mä en usko että kukaan täällä voi olla onnellinen. Niinkuin mistä vois edes olla?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajatellaanko, että jos on alle kolmikymppisenä masentunut, niin tulee olemaan lopun elämäänsä?

Miksi nämä ihmiset eivät ole sairauslomilla?

mutta olen ollut masennuksen takia työstä yhteensä kaksi vuotta sairaslomilla. Masennusta on ollut lapsuudesta lähtien lievästä vakavaan, en enään jaksa edes uskoa että joskus toipuisin kokonaan. Välillä voin hyvin vuoden tai jopa lähes pari ja sitten taas menee tosi huonosti muutama vuosi. Olenkin ajatellut päättää päiväni muutaman vuoden sisällä jos en tästä nouse. Paikka, aika ja tekotavan olen jo päättänyt jos muutos ei ole siihen mennessä tapahtunut.

että omia varojani olen syönyt jäämällä vapaaehtoisesti pois työelämästä muutaman kerran pariksi vuodeksi. Sinne on mennyt paljon perintörahaa ja omia säästöjä. Mutta mua ei vaan vittuakaan itseasiasa enään kiinnosta mikään. Olisin yhtälailla kunnon loinen, jos omaa varallisuutta ei olisi olllut. Toisaalta se olisi nopeuttanut päätöstäni lähteä tästä paskasta maailmasta. Mä en usko että kukaan täällä voi olla onnellinen. Niinkuin mistä vois edes olla?

Hae itsellesi apua silloin kun on parempi päivä. Se oli ainoa keino itselleni. Masentuneena en siihen pystynyt. Olen myös ollut masentunut lapsesta asti. Nyt on oikea lääkitys (litium, olen bipo) ja elämä on helpompaa. Masennuslääkkeet veivät tosi paljon huonompaan. Teetä kilpirauhaskokeet, syö vitamiineja... Kaikkea mitä kukaan keksii ehdottaa. Mutta älä satuta itseäsi. :(

Vierailija
8/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

alun perin ollut joku muu kuin masennus, mutta ensimmäisen hylkäävän päätöksen jälkeen hiljalleen on tullut masennus.



Työpaikkojen ongelmat ovat nykyisin moninaisia ja kaikilta vaaditaan paljon, vajaalla työkyvyllä ei selviä jolloin eläke on ratkaisu. Se on sekä yksilölle että yhteiskunnalle kallista.



Työpaikkakiusaaminen ja muu epäasiallinen kohtelu sekä työuupumus ajavat ihmisiä sairauslomalle ja kun niistä ei saa rahaa kirjoitetaan Kelalle diagnoosiksi masennus. Tästä se sitten lähtee ja lopulta päädytään eläkkeelle. Jos työuupumuksestakin maksettaisiin sairauspäivärahaa ja eläkettä siirtyisi osa masentuneista oikealle diagnoosille. Yhtä kaikki työelämä on nykyisin sairasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ne ovat vain viisaampia kuin sinä kun osaavat hakea hullun paperit ja saavat ilmaista rahaa tekemättä mitään.



Niin yksinkertaista se on. Hae itsekin niin ei tarvitse kadehtia.

Vierailija
10/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli toisinsanoen vakavaa(kin) masennusta on helppo näytellä? Jos siis joillakin saattaa oikea syy työkyvyttömyyteen olla täysin joku muu syy?



Mutta siis onhan tää koko elämä ihan sairasta ja turhaa, ihmisen elämä pyörii työn ympärillä, huhhuh.



Tuli mieleen äitini, täysin kouluttautumaton, hoiti meitä lapsia vuosikausia (yhteensä taisi vuosia olla 16?) kotona = pois työelämästä. Nykyään tekee myös paskaduunia, johon ei koulutusta juuri tarvitse. Ja jaksaa valittaa vuosikausia kestäneestä helvetistä, tuolla alalla työilmapiirit on kuulema järkyttäviä. Ei ole ikinä eläissään (eli siis silloin 30 vuotta sitten!) törmännyt vastaavanlaiseen käytökseen työpaikalla.



Jotenkin en jaksa kuunnella sitä äitini valitusta kun on niin raadollista työtä ja ihmistä ei kunnioiteta... Mene hyvä ihminen kouluttautumaan, tekisi mieleni usein sanoa! Mutta mutta, äitini ei valitettavasti ole se penaalin terävin kynä.. :/ Silti, äitinikään, vaikka vuosikausia kärsinyt epäasiallisesta kohtelusta työpaikallaan (johtuen osittain äitini järkyttävästä luonteesta jota hän ei itse näe?), ei ole koskaan edes harkinnut työelämästä jättäytymistä, koska ne laskut on MAKSETTAVA.



Oho, lähtipäs rönsyilemään taas tää teksti :) Pahoittelen.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ne ovat vain viisaampia kuin sinä kun osaavat hakea hullun paperit ja saavat ilmaista rahaa tekemättä mitään. Niin yksinkertaista se on. Hae itsekin niin ei tarvitse kadehtia.

Tää on kans hauska näkökanta. Olen siis elämäni aikana tehnyt vain osa-aikatöitä. Minulla on aina ollut mahdollisuus hakea sovellettua työttömyyspäivärahaa. Hmm, montakohan kuukautta sitä jaksoin hakea... yhteensä ehkä neljän kuukauden ajalta. Häviän joka kuukausi arviolta 150-200 € siksi koska en jaksa sitä papereiden kanssa venkslaamista Kelan kanssa, sehän oikeasti käy osa-aikatyöstä :D Eli en täysin allekirjoittaisi tuota kadehtimista.

Tosin oishan se mukavaa jos rahaa kilahtais tilille säännöllisesti ilman että tarvitsee paperin paperia täyttää (en tosiaan tiedä kuinka työkyvyttömyyseläkettä haetaan/saadaan) :)

ap

Vierailija
12/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap aloitti keskustelun ihan aiheesta: on järkyttävää, kuinka paljon ihmisiä on työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen vuoksi. Olisi tärkeää ymmärtää a) miksi näin on ja b) olisiko jokin muu ratkaisu parempi näille henkilöille ja yhteiskunnallemme?



Itsekin olen kärsinyt työilmapiiriongelmista ja äärettömän kovista työn vaatimuksista. Ratkaisin asian siirtymällä yrittäjäksi enkä aio enää palata palkkatyöhön.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kanssa samaa mieltä.

Tunne pari masentunutta. Toinen hoitaa hommansa kunnialla, eli käy töissä hoitaa lapsensa ja kotinsa yms. Käy myös terapiassa ja syö lääkkeitä. Joskus menee huonommin, mutta pinnistelee sieltä tas ylös.



Toinen makaa vain kotona. Valittaa miten kaikki on niin helvetin raskasta ettei mitään jaksa. Peruskoulua enempää ei ole jaksanut kouluja käydä.

Sossutantatkin vaan häntä kyttäävät ja valittavat kun ei ole kuulemam läsnäoleva äiti! Lapsia on kuitenkin jaksanut pukata 4kpl. Koiria on myös lauma ja näitä koiria jaksaa kyllä hyysätä. Pestä ja puunata. koirat syövät paremmin kuin lapset. Ja niitä jaksetaan käyttää näyttelyissä yms.



Joskus oli viikon "töissä" jossain työelämään valmmennuksessa ja siitähän se helvetti puhkesi. Kukaan siis ei kukaan pysty kuvittlemaankaan miten raskasta on käydä töissä ja hoitaa vielä koti ja lapsetkin. (mies oli päivät kotona ja lapset "luonnollisesti" päiväkodissa).

Lapset heillä tosin on päiväkodissa muutenkin päivät, tai isoin on koulussa jo ja koulunu JÄLKEEN iltapäiväkerhossa!

En vain voi ymmärtää, jos on noin kauhean vaikeaa niin kannattaisi jo jättää ne lapset tekemättä!!!

Vierailija
14/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joillakin se masennus voi oikeasti olla niin paha, että ei pysty tekemään töitä. Varmasti noiden 40 000 masentuneen työkyvyttömän lisäksi on todella paljon myös niitä jotka tekevät töitä masennuksesta huolimatta kun "on pakko". Enkä tiedä onko sekään hyvä juttu. Kyllä ne ihmiset nimittäin oireilevat sitten siellä työpaikoilla, äksyilevät työkavereille eivätkä aina hoida töitään kunnolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap:n kaltaisia ihmisiä. Kun kerran SINÄ voit käydä töissä, niin kaikki muutkin masentuneet voi?

Ja toinen besserwissew on tämä, jolla kaksi masentunutta kaveria. Se, joka käy töissä, on saanut hoitoa masennukseena ja nyt masennus on lievää tai se alkaa olemaan ohi. Ja tämä toinen on siinä pahimmassa vaiheessa, ehkäpä vakavasti masentunut.



Vierailija
16/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

enää paikkaa ihmisille joilla on psyykkisiä ongelmia ja jotka ei jaksa samalla lailla kuin muut. On pakko vetää joko täpöllä tai olla sitten työelämästä sivussa. Isänikin sanoi aikanaan, että ennen kylähullut oli töissä muitten mukana. Kukin teki jaksamisensa mukaan.

Vierailija
17/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kaveria ja kyllä tuo pahempi tapuas on saanut montakertaa enemmän sitä hyysäystä ja hoitoa kun tuo itseään niskasta kiinni ottanut. Hänellä tilanne kerkesin mennä tosi pahaan kuntoon ennen kuin sai apua ensimmäistä kertaa.

Hän on kuitenkin halunnut itse nousta sieltä suosta ylöspäin ja siin hyvin onnistunut.



Nimen omaan ihmiset ovat erilaisia!!!



Toiset haluavat sitten jäädä sinne "pohjalle" jotta kaikki voivat sitten sääliä,että kyll'äpä sinull aon rankkaa!!!

Tälle ihmiselle mikään ei riitä! hänellä käy maksettu siivooja 2 kertaa kuukaudessa,mutta kun tuo siivoojakaan ei osaa siivota tarpeeksi hyvin! itse ei kehtaa siivota juuri mitään siell kotona. Kaiken paskan keskellä ne lapset elävät!

PAitsi niitä koiria kyllä puunaa ja hyysää. Misät se voima siihe nsitten tulee? Juu tai jos "pitää tehdä jotain muuta mukavaa niinvarmasti riittää voimat. Mihinkäänvähänkään ikävämpään voimat ei sitten riitäkkään.!



Juu ja jaksaa hän valittaa miten raskas päivä hänell on ollut! Jos on samanpäivän aikana tyhjentänyt tiskikoneen ja laittanut koneellisen pyykkiä kuivumaan niin se on sellainen urotyö ,että jokaisen pitäisi polvillaan laulaa hänelle kunniaa. niin ja kaikki päivät lapset ovat edellee hoidossa kaikk päivät.



Valituksen aiheisiin kuuluu kyllä se miten hän ei saa töitä, että kyllähän se hyvä muilla on kun on ammatit. Hänellä kun ei ole! Valitettavasti niitä ammatitutkinto yms. papereita ei soskusta jaella.

Vierailija
18/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kanssa samaa mieltä.

Tunne pari masentunutta. Toinen hoitaa hommansa kunnialla, eli käy töissä hoitaa lapsensa ja kotinsa yms. Käy myös terapiassa ja syö lääkkeitä. Joskus menee huonommin, mutta pinnistelee sieltä tas ylös.

Toinen makaa vain kotona. Valittaa miten kaikki on niin helvetin raskasta ettei mitään jaksa. Peruskoulua enempää ei ole jaksanut kouluja käydä.

Sossutantatkin vaan häntä kyttäävät ja valittavat kun ei ole kuulemam läsnäoleva äiti! Lapsia on kuitenkin jaksanut pukata 4kpl. Koiria on myös lauma ja näitä koiria jaksaa kyllä hyysätä. Pestä ja puunata. koirat syövät paremmin kuin lapset. Ja niitä jaksetaan käyttää näyttelyissä yms.

Joskus oli viikon "töissä" jossain työelämään valmmennuksessa ja siitähän se helvetti puhkesi. Kukaan siis ei kukaan pysty kuvittlemaankaan miten raskasta on käydä töissä ja hoitaa vielä koti ja lapsetkin. (mies oli päivät kotona ja lapset "luonnollisesti" päiväkodissa).

Lapset heillä tosin on päiväkodissa muutenkin päivät, tai isoin on koulussa jo ja koulunu JÄLKEEN iltapäiväkerhossa!

En vain voi ymmärtää, jos on noin kauhean vaikeaa niin kannattaisi jo jättää ne lapset tekemättä!!!

jos ne vaikeudet on alkanut lasten tekemisen _jälkeen_?????

Kun ihan samat ongelmat olivat jo enne ensimmäistäkään lasta! Tosiaan jos ei jaksa mitään koulua edes peruskoulun jälkeen käydä, niin kannattaisi jättää lapset tekemättä. Mutta kun kaikki pyörii vaan oman navan ympärillä. MINÄ MINÄ MINÄ! Vauvat on niin ihania! Mutta kun ne kasvaa ei niitä jakseta hoitaa.

Vierailija
19/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Masennus voi tulla geenien mukana, tai johtua hormoniepätasapainosta tms. mutta tyhmyys ja sisuttomuus lisäävät masennusta. Ovatko ihmiset tyhmempiä ja sisuttomampia kuin ennen, vai onko ihmisillä keskimääräistä enemmän masennusta aiheuttavia fyysisiä terveydellisiä tekijöitä kuin mitä ennen?

Vierailija
20/84 |
10.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juu ja jaksaa hän valittaa miten raskas päivä hänell on ollut!

En ymmärrä miksi vertaat kavereitasi. Toisen mielenterveysongelmat ovat lievempiä, hän on pystynyt esim. hankkimaan työn ja ammatin. Toinen kaverisi lienee persoonallisuushäiriöinen ja hänelle pitäisi antaa mitalli siitä että kestää hetkeäkään elämäänsä. Toki minusta pitäisi ymmärtää olla tekemättä lapsia tuollaiseen tilanteeseen. Nimimerkillä persoonallisuushäiriö itselläkin.