Lue keskustelun säännöt.
Millaista on elää ruuhka-Suomen ulkopuolella? Millainen on viikkosi?
09.02.2012 |
Mies on saanut firmastaan tarjouksen siirtyä johtoportaan työtehtäviin. Hieno homma, mutta yrityksen pääpaikka sijaitsee pienessä kunnassa kaukana kaikesta. Mies hehkuttaa, miten saisi parempaa palkkaa, tonttimaa olisi puoli-ilmaista, jne. Ja minäkin saisin varmaan viran ainaisten sijaisuuksien sijaan, kun seudulla on pätevistä opettajista pulaa.
Minua ajatus kammottaa. Muuttaa 600 km päähän tutuista ympyröistä, harrastusporukoista, ystävistä, kummankin vanhemmista. Eikä siinä mitään, jos muutettaisiin vaikka 600 km tästä länteen. Mutta pohjoisemmas, jonnekin maalle. Millaista arki siellä on? Löytyykö sieltä ne samat asiat kuin täältäkin?
Asumme nyt Turun lähellä pienessä kaupungissa uudessa rivarinpäädyssä, meri ja venepaikka näköetäisyydellä. Mökille saaristoon on 70 km, bussikin sinne tai Turun keskustaan kulkee alle 500 m päästä. Helsinkiin pääsee bussilla 1 km päässä olevalta pysäkiltä tai autolla. Tukholmaan menee lentokoneita ja laivoja.
Minun viikkoni:
ma Töiden jälkeen lempikahvilaan kahville ystävättären kanssa. Kotona kokkaillaan miehen kanssa yhdessä, lueskellaan kijoja.
ti Töiden jälkeen erään yhdistyksen myötä vierailu taidemuseossa. Sieltä miehen kanssa Naantalin kylpylään kuntosalille ja uimaan. Illalla ehdin vielä nähdä lempisarja Downton Abbeyn.
ke Töiden jälkeen sovittamaan minulle ommeltavaa korsettia. Kielikurssille työväenopistoon. Sieltä kahville miehen isovanhempien luo, jossa näemme myös miehen siskoa perheineen.
to Töiden jälkeen käyn moikkaamassa omia vanhempia. Miehen kanssa salille ja uimaan.
pe Opetukseton päivä. Korjaan kokeita, käyn kävely/hiihtolenkillä. Miehen kanssa illalla ulos syömään ja konserttiin.
la Aamulla kasvohoito. Sen jälkeen miehen kanssa Helsinkiin. Käydään eräässä museonäyttelyssä ja shoppailemassa mm. sellaista ruokakaapin täytettä, mitä Turusta ei saa. Lounastetaan parin serkkuni kanssa. Ehditään hyvissä ajoin viettämään koti-iltaa sohvalle elokuvan parissa.
su Lorvitaan kotona aamupäivä. Kylään ystäväperheen luo. Illalla mies menee salille, minä tanssiharjoituksiin.
Seuraavalla viikolla ohjelmassa mm. manikyyri, erään ystäväjoukon tapaaminen, miehen äidin luona kyläily, parin päivän reissu Tukholmaan ja teatteri-ilta.
Millainen on viikko pienemmällä paikkakunnalla? Mistä kaikesta joutuisin luopumaan.
Kommentit (203)
hyppelystä viihdykkeestä toiseen! Jos vaan olisitte kotosalla ja kävisitte metsälenkillä joskus,vaikuttaa että aivosi käyvät ylikierroksilla etkä osaa vain olla ja nauttia arjesta ilman kaikenmaailman extraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli muutimme Helsingistä Lahteen omakotitaloon. En kadu hetkeäkään. Täällä kaikki on lähellä myös ihan niinkuin Helsingissäkin oli, välillä jopa tuntuu että Helsingissä sai enemmän liikku jos jonkin perässä. Ruuhkaa tällä paikalliset väittää olevan ja minä en voi kun nauraa Helsingin ruuhkat nähneenä :D Käymme virastoaikaan töissä ja riittää kun lähtee 10min ennen työn alkua, mies menee autolla ja minä bussilla, koska menemme ihan eri suuntaan. Illalla käymme salilla ja kotona ollaan 6 aikaan, että ihan jees. En halua enään pk-seudulle. Ja jos siellä käyn voin ottaa auton tai junan ja matkaa 1h ja juna on nopeampi (jos vaan vr toimii) :D
Puhun nyt muutaman tuhannen asukkaan kunnasta, josta lähimpään kaupunkiin yli 50 km matkaa. Ja sekin lähin kaupunki on jotain Seinäjoen kokoluokkaa.
Pelkkää kotona istumista ja metsälenkkejä... Huh, kivaa sekin, mutta entä AINA. Kuinka usein käytte esim. Helsingissä, Turussa, Tampereella tai Tukholmassa te, jotka asutte ns. maalla?
Jos ajattelen itseäni, niin tällä hetkellä käyn Helsingissä n. 1-2x/kk. Esim. oopperaan ei ole mikään ongelma hurauttaa töiden jälkeen arki-illalla ja sitten vielä yöksi kotiin.
Tukholmassa käytiin viime vuonna 6 kertaa.
Onko toiveissa saada lapsia? Jos on, niin kyllä nuo teidän nykyiset aktiviteetit harvenevat tuosta oleellisesti vaikka jäisittekin nykypaikkakunnallenne. Usko tai älä, elimme hyvin samantyyppistä elämää Hgissä ennen lapsia. Esikoinen syntyi ja elämä muuttui vaikka etukäteen olimme vannoneet pitävämme sen suht samanlaisena mutta lapsen kanssa ;-) Voi tuota sinisilmäisyyttä.
Kun teillä ei kerran ole lapsia (niin päättelin teidän viikko-ohjelmastanne), niin teitä ei periaatteessa pidättele mikään. Miksi ette voisi kokeilla? Elämäähän tämä vain on. Jos ette viihdy tai elämänne muuttuu kaikin puoli ankeaksi, niin varmasti pääsette takaisinkin.
Onnea päätöksentekooon...sehän se elämässä yleensä on vaikeinta :)
Asumme vähän tuota tulevaa paikkakuntaasi kauempana 5000 asukkaan kunnassa, auto vaan täytyy olla.
Arki kuitenkin menee 2 kilometrin säteellä viikolla
maanantaina lapset kotiin ja seuraavan päivän + viikon valmistelu, mies vie vanhimman uimaan
tiistaina pienempien muskari töiden jälkeen
keskiviikkona vanhin käsityökerhossa, itsellä fysioterapia samanaikaisesti
torstai menee aikalailla kuten maanantai, ihan että ehtii kotia hoitaa
perjantaina siivotaan
lauantaina lasten uinnit aamusta 25 km päässä, usein käydään sen jälkeen kaupassa toisessa suunnassa, jossa on citymarketit ja prismat. Samalla kahvilla.
Sunnuntai otetaan rennosti kotona tai keksitään muuta ohjelmaa.
Kielikursseja ja muuta ohjelmaa löytyy työväenopistolta ihan omastakin kunnasta. Kaikkiin harraste ryhmiin pääsee paljon helpommin kuin aikaisemmin Oulussa tai Espoossa. Pitää vaan itse ottaa selvää. Iltaelämään mukaan pääsy ei ole innostanut milloinkaan, vaan liikunta ja lasten harrastukset, joiden saatavuus on kohdallaan. Jos kunta ei ole yhtä lapsirikas kuin meidän, en olisi ihan niin toiveikas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole koskaan kampaajaa, kosmetologia, harrastuksia eikä oikein mitään muuta kuin lastenhoitoa.
Sitähän sä kysyit.
ei ole koskaan kampaajaa, kosmetologia, harrastuksia eikä oikein mitään muuta kuin lastenhoitoa. Sitähän sä kysyit.
ja kaikki nuo on tarjolla. Eri asia on kuka niissä jaksaa ravata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mennään ensi kesänä naimisiin ja sitten aloitetaan kokeilu, jos saataisiin oma nyytti.
Varmaan se elämä muuttuu. Mutta meillä salilla nytkin äidit tuo vauvoja sittereissä mukanaan eli ei sen suhteen ehkä ongelma. Kielikurssia jatkaisin silti ja tanssituntia, voisi mies kai sen verran lasta katsoa yksinkin. Teatteri- ja oopperakäynnit varmaan vähenisi puolella ennen kuin lapsi niin iso että voi tulla mukaan, mutta jos asutaan vanhempiemme lähellä, niin kyllä me nyt varmaan kerran kuussa päästäisiin miehen kanssa kahdestaan jonnekin.
Jos asutaan jossain kaukana, niin kauhuskenaarioni on, että istun kahdestaan sen lapsen kanssa päivät jossain isossa ok-talossa keskellä ei mitään. Kudon sukkaa (mikä sekin ihan kivaa joskus) ja tuijotan turhia tv-ohjelmia.
Jos asumme täällä, voi mammautuneiden ystävieni kanssa käydä päivisin shoppailemassa, kahvittelemassa, jne. Täällä on vauvoille taidekerhoja ja teatteriesityksiä, vauvamuskareita, vauvauintia, babybio-päiviä, seurakunnan äiti-lapsi-kerhoa jne.
Mutta mitä on jossain 5000 asukkaan kunnassa? Meidän mökkikunta on talvisin varmaan tuota pienempi. Eipä siellä ihmeitä tapahdu. Rakastan olla siellä kesällä, mutta kokisin varmaan aivokuoleman, jos asuisin siellä talven.
Ja miten kävisi mökin... Ja veneilyn. Viikonloppuisin ei mökille enää pääsisi. Eikä noin vain Helsinkiinkään. Eikä kotiin Turkuun.
Mutta mies painaa päälle, että uran takia olisi muutettava.
Kyllähän se varmaan edistää miehesi uraa jossain määrin, että olette siellä parikin vuotta, jos pää ei enempää kestä? Ette te niitä ystäviä, vanhempia, mökkejä ja oopperoita menetä parissa vuodessa. Jos ottaisit asenteen, että katsotaan, niin ehkä ei tuntuisi niin ahdistavalta. Kun kerran olet opettaja, pääset helposti pienellä paikkakunnalla mukaan sellaiseen yhteisöllisyyteen, että taivas on vain rajana. Jos olet aktiivinen luonteeltasi, sinut otetaan riemulla vastaan erilaisiin yhdistyksiin ym.
Itse asun pienellä paikkakunnalla ja opettaja on aivan eri asemassa tällaissa kunnassa kuin ison kaupungin yhtenä sadoista opettajista. Voit oikeasti vaikuttaa, kehittää ja nauttia työsi hedelmistä...siis myös vapaa-aikana.
Ja elämä on arvaamaton...mistä voit olla 100% varma, ettet viihtyisikin pienellä paikkakunnalla? Oletko joskus asunut ja kokeillut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista on olla pikkupaikkakunnalla opena? Onko oppilaat rauhallisempia? Kytätäänkö joka liikettä koulun ulkopuolella?
Voisin tietysti esim. elvyttää vanhan partioharrastuksen ja alkaa vetää jotain laumaa tms. Kai sitä tekemistä sielläkin löytyisi. Ja ehkä kirjoittamisharrastukselle jäisi enemmän aikaa.
Kuinka helposti maaseudulla tutustuu uusiin ihmisiin?
Pelkään vaan, että mies alkaa toteuttaa sitä unelmataloaan. Ja sitten sieltä ei voi muuttaa enää pois, ei kukaan jostain pellon laidalta osta jotain isoa ok-taloa paikkakunnalla, jolla ei ole mitään.
Jos se on jokin säällisen firman pääpaikka, vai miten ne hoitaa systeemejään keskeltä metsää?
Jos siis nytkin piipahdatte lauantaisin ihan vaan museossa ja ruokakaupassa Turustä Helsinkiin, niin kaipa tuollaisia keikkoja voi heittää myös sitten lähimpään isompaan kaupunkiin.
Olen itse muuttanut Helsingistä n. 100.000 asukkaan kaupunkiin 300 km päähän ja ongelma ei tosiaan ole kaupungin koko ja palvelut kuten alunperin ajattelin (ymmärrän että ap:n kohdalla on tietenkin kyse ihan toisen kokoluokan paikasta) vaan se, että on kaukana sukulaisista ja ystävistä ja kestää aikansa löytää uusia kavereita. Varsinkin kun ap näyttäisi olevan ihan harvinaisen paljon tekemisissä suvun kanssa, viikon aikana tapaa serkkuja, sisaruksia, isovanhempia, molempien vanhempia ja päälle vielä ystäviä ja osallistuu erilaisiin ryhmiin. Eli tämän kuvittelisin olevan isompi haaste kuin noiden palvelujen löytyminen.
Jos päätätte muuttaa, kannattaa sitä vauvan "hankkimista" harkita ainakaan ihan heti siihen alkuun, koska yksinäisyys korostuu kun et ole töissä ja verkostot on kaukana ja pää voi tuntua hajoavan - puhun kokemuksesta. Tosin vauva on toisaalta kiva kaveri siinä mielessä, että tulee lähdettyä vaikkapa nyt jonnekin perhekerhoon ja sitä kautta parhaassa tapauksessa löytää niitä kavereita ja verkostoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai mies teillä kaikkea päätä? Jos suostut lähtemään ja kokeilemaan esim. kaksi vuotta, niin ettekö voisi sopia, että sinä aikana ei rakenneta sitä unelmien taloa? Vasta sitten, jos sinäkin olet aidosti sitä mieltä, että teillä on siellä hyvä olla.
Partion vetäminen on mainio ajanviete. Näytelmäkerho? Koulun jälkeisten erilaisten kerhojen vetäminen? Kunnanvaltuustoon pyrkiminen sitten, kun sinne ehkä jäätte :) Vaikka mitä...
Mutta tietenkin jos kaipaat niitä hieman "pinnallisempia" ajanvietteitä, niin toki vaihtoehdot ovat vähäisemmät. Kenties kuitenkin nauttisit niistä entistäkin enemmän, kun se ei olisi päivittäistä/viikottaista. Muistan itsestäni sen, että kaikkeen hieman turtui mutta silti niitä oli kuitenkin koko ajan saatava lisää. Kun yksi viihde loppui, halusi jo lisää...mutta elämä on paljon muutakin :)
Asun Espoossa. Mun viikko, päivisin töissä ja joskus käynti lähikaupassa
Ma - työväenopiston kurssi
Ti - kotona
Ke - kotona
To - kotona
Pe - kotona
La - ruoka- ym. ostokset Sellossa
Su - kotona
Helsingissä käyn 3 krt / vuosi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo nyt minun mielestä riippuu ihan ihmisistä, eikä välttämättä niinkään paljon asuinpaikasta. Itse asun kaupungissa (ei pk-seudulla), mutta en silti harrasta mitään tuollaisia aktiviteetteja. Yritän käydä kerran viikossa ratsastamassa, mikä onnistuisi varmaan vallan mainiosti myös syrjäseudulla ja todennäköisesti paljon halvempaan hintaan. Normaalisti tulen töistä kotiin ja vietän aikaa kotona. Käyn koiran kanssa lenkillä ja katson telkkaria. Onnistuisi varmaan missä päin Suomea tahansa :D Viikonloppuisin käydään moikkaamassa vanhempia ja muita sukulaisia kotipaikkakunnalla. Mies kyllä harrastaa aktiivisesti urheilua joka päivä, niin että hänen harrastuksensa varmasti kärsisi, jos muuttaisimme jonnekin kauas lähimmästä kaupungista. Toisaalta monet viettävät maalla paljon aktiivisempaa elämää kuin minä kaupungissa, aktiviteetit vaan ovat jotain muuta kuin oopperaa ja manikyyriä. Mutta jos siis pidät nyt viettämääsi elämää sinulle sopivana, niin ei varmaankaan kannata muuttaa muualle, ellet sitten lähde avoimin mielin esim. marttakerhoon tai metsästysseuraan tutustumaan ihmisiin :D
paitsi mä asun Helsingissä, keskustassa käyn noin joka toinen kuukausi.
Asun Espoossa. Mun viikko, päivisin töissä ja joskus käynti lähikaupassa
Ma - työväenopiston kurssi
Ti - kotona
Ke - kotona
To - kotona
Pe - kotona
La - ruoka- ym. ostokset Sellossa
Su - kotonaHelsingissä käyn 3 krt / vuosi
itse olen lasten (nyt 5v. ja 1v.) myötä kokenut entistä tärkeämmäksi sen, että asumme Hgin keskustassa. Ei minusta olisi autolla tai julkisilla lähtemään lasten kanssa sinne sun tänne. Ja nyt pidän siitä, että ympärillä on ihmisiä, vaikka en kenenkään kanssa olisi tekemisissä. Salille on kävellen 5 min., eilen illalla kävin elokuvissa ex tempore lasten mentyä nukkumaan, 10 minuutin kävelymatka. Kumpaakaan en tekisi, jos matkoihin menisi aikaan, koska molemmat tapahtuvat klo 21 jälkeen. Minä kaipaan Suomen mittakaavassa isossa kaupungissa juuri sitä vilinää, johon halutessaan pääsee helposti mukaan. Ystäviä tai tuttuja tapaamme harvoin:-)
Nimim. Erakkona kaupungissa:-)
itse olen lasten (nyt 5v. ja 1v.) myötä kokenut entistä tärkeämmäksi sen, että asumme Hgin keskustassa. Ei minusta olisi autolla tai julkisilla lähtemään lasten kanssa sinne sun tänne. Ja nyt pidän siitä, että ympärillä on ihmisiä, vaikka en kenenkään kanssa olisi tekemisissä. Salille on kävellen 5 min., eilen illalla kävin elokuvissa ex tempore lasten mentyä nukkumaan, 10 minuutin kävelymatka. Kumpaakaan en tekisi, jos matkoihin menisi aikaan, koska molemmat tapahtuvat klo 21 jälkeen. Minä kaipaan Suomen mittakaavassa isossa kaupungissa juuri sitä vilinää, johon halutessaan pääsee helposti mukaan. Ystäviä tai tuttuja tapaamme harvoin:-) Nimim. Erakkona kaupungissa:-)
kaikki palvelut ovat kävelymatkan päässä.
Ihan hyviä ajanvietteitä sinä jo itsekin keksit ja lisää ideoita on tullut muilta :) Oletko jo tutustunut kyseisen pikkupaikkakunnan aktiviteetteihin? Onko esim. uimahallia ja muita liikuntamahdollisuuksia? Jos siellä koulu on, niin varmaan on myöskin liikuntasali ja näin ollen voisi kuvitella, että siellä järjestetään mm. erilaisia jumppia myös aikuisille. Itse en pikkupaikkakunnalla asu, mutta sivusta seuranneena vaikuttaa, että ihmiset siellä lähtevät herkästi mukaan kaikenlaiseen toimintaan ja järjestävät toimintaa aivan omatoimisesti. Mutta tosissaan sukulaisten ja muun verkoston jättäminen noin kauas voi olla raskasta. Ei ainakaan kannata sitä taloa siellä heti rakentaa, vaikka toisaalta vuokra-asuntojakaan ei välttämättä pieniltä paikkakunnilta löydy...
Mä asun aivan keskustassa, Sokoksen S-marketissa käyn viikottain mutta muissa kaupoissa (Stocka, Forum, Kamppi jne) käyn ehkä kahdesti vuodessa.
Ja otetaan tuosta viikko-ohjelmasta vielä pois toi työväenopisto ja Sello. En tee kertakaikkiaan yhtään mitään kodin ulkopuolella, paitsi tietysti töissä käyn.
paitsi mä asun Helsingissä, keskustassa käyn noin joka toinen kuukausi.
Asun Espoossa. Mun viikko, päivisin töissä ja joskus käynti lähikaupassa
Ma - työväenopiston kurssi
Ti - kotona
Ke - kotona
To - kotona
Pe - kotona
La - ruoka- ym. ostokset Sellossa
Su - kotonaHelsingissä käyn 3 krt / vuosi
Ettekö voisi muuttaa siihen lähimpään kaupunkiin?
Tietenkään kahvilatarjonta ja kulttuuriharrasteiden mahdollisuus ja -monimuotoisuus eivät voi 100km akselilla millään olla samaa luokkaa kuin Turku-Hki-Tukholma alueella, on asuinpaikka "perähörkkölä tai pikkukaupunki nimeltä x jossain muualla suomessa" mutta suomen sisällä on päivittäin lentovuoroja vaikka mihin, junat kulkee ja autolla pääsee. Jos johonkin, esim. oopperaan oikeasti haluaa niin kyllä asian voi hyvin pienellä vaivalla järjestää. Siksi on viikonloput ja lomat myös opettajilla.
Me ei ainakaan olla jumiuduttu pelkästään nykyiseen kotipaikkaamme, pikku tuppukylään. Täällä on hyvä ja rauhallista asua mutta kaikki tarvittava kuitenkin suht lähellä (300km säteellä). Pienellä suunnittelulla onnistuu teatteri reissut pidemmällekin (niin lasten kanssa kuin ilman), Tukholman reissut ym. Täältäkin löytyy useampia harrastelijateattereita, joilla näytöksiä varsinkin kesäisin ja joulun tienoilla, omassa tuppukylässä on pikkuteatteri ja läheltä (200km säteellä = päivä-/iltareissu mahdollinen) löytyy äkkiseltään laskettuna ainakin 4 "isompaa teatteria.
Kun sukulaiset ei ole lähellä, jos lapselle, sitten joskus kaipaa hoitajaa esim. siksi aikaa, että saa oman hengähdystauon, on se sitten kahvilassa istumista, salilla rehkimistä tai teatteriesitykseen toiseen kaupunkiin meno niin esim. MLL voi auttaa.
Hyvin pitkälti se on pelkästään itsestä kiinni millaiseksi oman elämänsä tekee. Meillä on lasten kanssa täällä tuppukylässä ihan pienestä pitäen tehty ja harrastettu yhdessä ja erikseen. Perhekerhosta sain paljon uusia tuttavia ja sydänystäväkin löytyi, on työpaikan aikuiset ja harratusten kautta syntyneet kontaktit. Ei uudella paikkakunnalla yksin jää jos osaa suunsa avata. Sitäpaitsi uusia tuttavia saa helposti jo ennen muuttoa vaikka netin kautta.
Yhtälailla meillä kulttuuria harrastetaan kuin myös metsässä patikointia ja retkeilyä (vauva myös mukana), talvella luistelua ja hiihtoa. Urheilumahdollisuuksia on vaikka kuinka, myös konsertteja ja muuta toimintaa niin aikuisille kuin pienten kanssakin touhuttavaksi mm. vauvamuskareita on useampia, vauvauintia ym.
Meidän lapset (2 kouluikäistä ja vauva) tykkäävät myös käydä konserteissa ja teatterissa, jos lähin esitys on 200km päässä niin sitten aikuinen lähtee kuskaamaan/mukaan.
Omasta asenteesta kaikki vain on kiinni. Ap, ei kukaan muu sua saa vakuutettua, että muutto on hyvä juttu, jos itse laitat kaikin voimin kampoihin etkä edes halua ajatuksen tasolla muutosta elämääsi.
Se, että lähisuku ja ystävät on kaukana, ei tänäpäivänä ole kovinkaan suuri ongelma, jos ei siitä sellaista tee. Tokikaan ei niin usein nähdä kasvotusten mutta yhteyttä voi pitää muilla keinoin ja kuulumisia vaihtaa aivan yhtä tiuhaan kuin ennenkin. Laatu korvaa määrän silloin kun tavataan.