Lue keskustelun säännöt.
Millaista on elää ruuhka-Suomen ulkopuolella? Millainen on viikkosi?
09.02.2012 |
Mies on saanut firmastaan tarjouksen siirtyä johtoportaan työtehtäviin. Hieno homma, mutta yrityksen pääpaikka sijaitsee pienessä kunnassa kaukana kaikesta. Mies hehkuttaa, miten saisi parempaa palkkaa, tonttimaa olisi puoli-ilmaista, jne. Ja minäkin saisin varmaan viran ainaisten sijaisuuksien sijaan, kun seudulla on pätevistä opettajista pulaa.
Minua ajatus kammottaa. Muuttaa 600 km päähän tutuista ympyröistä, harrastusporukoista, ystävistä, kummankin vanhemmista. Eikä siinä mitään, jos muutettaisiin vaikka 600 km tästä länteen. Mutta pohjoisemmas, jonnekin maalle. Millaista arki siellä on? Löytyykö sieltä ne samat asiat kuin täältäkin?
Asumme nyt Turun lähellä pienessä kaupungissa uudessa rivarinpäädyssä, meri ja venepaikka näköetäisyydellä. Mökille saaristoon on 70 km, bussikin sinne tai Turun keskustaan kulkee alle 500 m päästä. Helsinkiin pääsee bussilla 1 km päässä olevalta pysäkiltä tai autolla. Tukholmaan menee lentokoneita ja laivoja.
Minun viikkoni:
ma Töiden jälkeen lempikahvilaan kahville ystävättären kanssa. Kotona kokkaillaan miehen kanssa yhdessä, lueskellaan kijoja.
ti Töiden jälkeen erään yhdistyksen myötä vierailu taidemuseossa. Sieltä miehen kanssa Naantalin kylpylään kuntosalille ja uimaan. Illalla ehdin vielä nähdä lempisarja Downton Abbeyn.
ke Töiden jälkeen sovittamaan minulle ommeltavaa korsettia. Kielikurssille työväenopistoon. Sieltä kahville miehen isovanhempien luo, jossa näemme myös miehen siskoa perheineen.
to Töiden jälkeen käyn moikkaamassa omia vanhempia. Miehen kanssa salille ja uimaan.
pe Opetukseton päivä. Korjaan kokeita, käyn kävely/hiihtolenkillä. Miehen kanssa illalla ulos syömään ja konserttiin.
la Aamulla kasvohoito. Sen jälkeen miehen kanssa Helsinkiin. Käydään eräässä museonäyttelyssä ja shoppailemassa mm. sellaista ruokakaapin täytettä, mitä Turusta ei saa. Lounastetaan parin serkkuni kanssa. Ehditään hyvissä ajoin viettämään koti-iltaa sohvalle elokuvan parissa.
su Lorvitaan kotona aamupäivä. Kylään ystäväperheen luo. Illalla mies menee salille, minä tanssiharjoituksiin.
Seuraavalla viikolla ohjelmassa mm. manikyyri, erään ystäväjoukon tapaaminen, miehen äidin luona kyläily, parin päivän reissu Tukholmaan ja teatteri-ilta.
Millainen on viikko pienemmällä paikkakunnalla? Mistä kaikesta joutuisin luopumaan.
Kommentit (203)
noin tärkeää. Itselleni ei asuinpaikalla ole väliä, koti on siellä missä perhekin ja tällä mielenlaadulla on asuttu niin pikkukylässä Namibiassa, Singaporessa, Suomen lapissa ja pk-seudulla. Aivan sama saanko joka viikko kampasimpukoita vai en ja maailmassa on muutakin mielenkiintoista kuin teatteri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun itse käyn ruuhkasuomen ulkopuolella, on se kamalaa. Joka kerta meinaa täihin tulla tylsyydestä, joka kerta isäni ihmettelee miten jaksan olla vilkkaassa Hkissä, minä taasen miten ne jaksaa olla siellä. Päivissä ei tapahdu mitään. Varsinkaan talvisin. Ulkoilu on ainut asia, mitä voi tehdä. Aika menettää merkityksensä. Lähimpään kauppaan on matkaa 7 km. Toisten asioista juoruillaan kylillä, kaikki erilaisuus tuomitaan. Bussipysäkille, josta menee kahdesti päivässä bussi kaupunkiin, on matkaa kilometri. Mutta jos on auto, mikäs siinä. Ja ehkä et alunperinkään moiseen korpeen olisi muuttamassa. Varmasti jos jokin aktiviteetti on, jota voi hyödyntää, sekin auttaa.
joten tämä voi olla ihan turhaa. Mutta yritetään:
Pienellä paikkakunnalla sisämaassa eläminen on ihan erilaista kuin suuressa kaupungissa / suuren kaupungin vaikutuspiirissä eläminen. Ihmiset ovat toisenlaisia, ympäristö on toisenlainen, kaikki on erilaista. Mutta onko kaikki huonompaa? Ei välttämättä. Riippuu omasta asenteesta, miten tuohon erilaisuuteen suhtautuu. Jos osaa arvostaa yhteisöllisyyttä, tuttuutta, rauhaa ja hiljaisuutta, niin viihtyy varmasti. Jos taas ahdistuu edellä mainituista asioista, niin ei viihdy. Simple as that.
Minä olen lähtöisin pienestä kunnasta. Muutin sieltä pois opiskeluiden vuoksi, mutta jos olisin saanut kotikunnastani tai sen lähistöltä vakituista työtä, olisin jäänyt niille seuduille. Olisin halunnut kasvattaa lapseni siellä, koska koen itse saaneeni "luonnonläheisyydestä" jotakin sellaista, joka kantaa läpi elämän.
Metropoliin voi aina palata, mutta voiko pienelle paikkakunnalle palata, jos siellä ei ole työtä? Hankalaa se on. Elämän peruspuitteet kun muodostuvat työstä (toimeentulosta), kodista ja perhepiiristä / sosiaalisista suhteista. Kukaan ei tarvitse oopperaa tai hienostunutta pikku kahvilaa tullakseen toimeen - ne on korvattavissa toisenlaisilla elämyksillä.
Se pelaa joka ei pelkää!
Oikeasti en ole ihan varma, kuinka nopeasti voi syntyä pienellä paikkakunnalla se tuttuuden ja yhteisöllisyyden tuntu. Kun koen sitä nyt täällä Turussa ja sen menettämisen pelko varmaan tekee ajatuksen muutosta yhdeksi vaikeimmista asioista.
Rauhaa ja hiljaisuutta ja luonnonläheisyyttä meillä on kotonammekin. Ja varsinkin mökillä ulkosaaristossa.
Millaisilla elämyksillä korvaisit sen oopperan ja muut? Kun kyse ei ole minulle pelkästä elämyksestä vaan siihen kulttuurin harrastamiseen liittyvistä ystävistä ja tuttavista, sosiaalisesta ja henkisestä pääomasta, jota sen kautta olen saanut ja saan.
Te nyt ilmeisesti kuvittelette, että se kulttuurin harrastamiseni on vaan sitä, että menen silkit kahisten teatterikatsomoon istumaan, katson shown ja lähden kotiin. Mutta kun se on vaan yksi puoli sitä harrastusta, sen kautta minulle on syntynyt oma ystävä- ja tuttavapiiri sekä lieveharrastuksia, jne. Kyse ei ole mistään yksittäisestä elämyksien metsästämisestä vaan maailmankuvan laajentamisesta ja hyvin kokonaisvaltaisesta asiasta läheisine ihmisineen, illanistujaisineen, keskusteluineen.
Mutta kun itse käyn ruuhkasuomen ulkopuolella, on se kamalaa. Joka kerta meinaa täihin tulla tylsyydestä, joka kerta isäni ihmettelee miten jaksan olla vilkkaassa Hkissä, minä taasen miten ne jaksaa olla siellä. Päivissä ei tapahdu mitään. Varsinkaan talvisin. Ulkoilu on ainut asia, mitä voi tehdä. Aika menettää merkityksensä. Lähimpään kauppaan on matkaa 7 km. Toisten asioista juoruillaan kylillä, kaikki erilaisuus tuomitaan. Bussipysäkille, josta menee kahdesti päivässä bussi kaupunkiin, on matkaa kilometri. Mutta jos on auto, mikäs siinä. Ja ehkä et alunperinkään moiseen korpeen olisi muuttamassa. Varmasti jos jokin aktiviteetti on, jota voi hyödyntää, sekin auttaa.
tekemistä, hyvä että lomalla päivät riittää kaikkeen kivaan!
Kun eihän tässä ole kyse mistään kampasimpukoista! Ei täällä varmaankaan ole montakaan vastaajaa, joka neuvoisi sinua muuttamaan. Ainoat positiiviset asiat muutosta voisi olla, että miehesi saa hyvin työpaikan ja sinä itse joudut uudenlaiseen tilanteeseen ja sopeutumaan erilaiseen elämään, luultavasti ilman niitä kampasimpukoita. Muutos sinänsä ei ole paha asia, muutoksia tulee jokaiselle halusi tai ei, mutta ei vaikuta siltä että olisit valmis luopumaan mistään, vaan koitat miettiä miten pitäisit elämäsi samanlaisena, vaikkei se ole mahdollista.
Kampasimpukoiden sijaan sinun pitäisi miettiä parisuhdettanne, mielestäni. Koska se olisi melkein ainoa asia minkä saatte sellaisenaan nykyisestä elämästänne sinne pohjoiseen mukaan.
Todellisuudessa olisi varmaan ihan mahdollista toteuttaa itseään monellakin palkitsevalla tavalla myös jossain muualla kuin Turussa. Mutta ei kukaan muu voi näyttää sinulle niitä keinoja tietämättä yhtään sen enempää esim. että mihin muutatte ja minkä verran todellisuudessa olisi aikaa ja rahaa matkustelulle. Jos avoimin mielin lähtisit matkaan, niin ihan varmaan huomaisit vaikka että yöjunalla pääsee ihan näppärästi sieltä jostain vaikka minne. Tai että ehkä niitä kivoja mausteita saa tilattua mihin tahansa netin kautta. Mutta jos pidät itsepäisesti kiinni siitä, että täytyy päästä ajamaan ylinopeutta moottoritiellä että matkustamisessa on mitään järkeä, tai että täytyy päästä juuri oikeanlaiseen kauppaan itse kopeloimaan niitä oikeanlaisia mausteita, tai että jos ei asu meren rannalla niin ei se oikeastaan ole elämää lainkaan, niin ei voi sanoa muuta kuin että parempi pysyä siellä missä nyt olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten tämä voi olla ihan turhaa. Mutta yritetään: Pienellä paikkakunnalla sisämaassa eläminen on ihan erilaista kuin suuressa kaupungissa / suuren kaupungin vaikutuspiirissä eläminen. Ihmiset ovat toisenlaisia, ympäristö on toisenlainen, kaikki on erilaista. Mutta onko kaikki huonompaa? Ei välttämättä. Riippuu omasta asenteesta, miten tuohon erilaisuuteen suhtautuu. Jos osaa arvostaa yhteisöllisyyttä, tuttuutta, rauhaa ja hiljaisuutta, niin viihtyy varmasti. Jos taas ahdistuu edellä mainituista asioista, niin ei viihdy. Simple as that. Minä olen lähtöisin pienestä kunnasta. Muutin sieltä pois opiskeluiden vuoksi, mutta jos olisin saanut kotikunnastani tai sen lähistöltä vakituista työtä, olisin jäänyt niille seuduille. Olisin halunnut kasvattaa lapseni siellä, koska koen itse saaneeni "luonnonläheisyydestä" jotakin sellaista, joka kantaa läpi elämän. Metropoliin voi aina palata, mutta voiko pienelle paikkakunnalle palata, jos siellä ei ole työtä? Hankalaa se on. Elämän peruspuitteet kun muodostuvat työstä (toimeentulosta), kodista ja perhepiiristä / sosiaalisista suhteista. Kukaan ei tarvitse oopperaa tai hienostunutta pikku kahvilaa tullakseen toimeen - ne on korvattavissa toisenlaisilla elämyksillä. Se pelaa joka ei pelkää!
Oikeasti en ole ihan varma, kuinka nopeasti voi syntyä pienellä paikkakunnalla se tuttuuden ja yhteisöllisyyden tuntu. Kun koen sitä nyt täällä Turussa ja sen menettämisen pelko varmaan tekee ajatuksen muutosta yhdeksi vaikeimmista asioista. Rauhaa ja hiljaisuutta ja luonnonläheisyyttä meillä on kotonammekin. Ja varsinkin mökillä ulkosaaristossa. Millaisilla elämyksillä korvaisit sen oopperan ja muut? Kun kyse ei ole minulle pelkästä elämyksestä vaan siihen kulttuurin harrastamiseen liittyvistä ystävistä ja tuttavista, sosiaalisesta ja henkisestä pääomasta, jota sen kautta olen saanut ja saan. Te nyt ilmeisesti kuvittelette, että se kulttuurin harrastamiseni on vaan sitä, että menen silkit kahisten teatterikatsomoon istumaan, katson shown ja lähden kotiin. Mutta kun se on vaan yksi puoli sitä harrastusta, sen kautta minulle on syntynyt oma ystävä- ja tuttavapiiri sekä lieveharrastuksia, jne. Kyse ei ole mistään yksittäisestä elämyksien metsästämisestä vaan maailmankuvan laajentamisesta ja hyvin kokonaisvaltaisesta asiasta läheisine ihmisineen, illanistujaisineen, keskusteluineen.
lapselliselta kuulostat kaikkine kommervenkkeinesi. Kun ole tnoin järkähtämätön siinä, että tarvitsen tuon kaiken sälän ympärillesi, niin älä muuta. Simmpeliä.
Johan se on tullut selväksi, ettei Turkua ihmeellisempää paikkaa olekaan, paitsi ehkä Helsinki ja Tukholma, koska siellä on teeliikkeitä ja antiikkia...
Suhtauduin alkuun AP:een ihan myönteisesti, itsekin tykkään mennä ja tavata ystäviä, ja uskallan jopa väittää, että lapsen saaminen ei muuttanut elämääni mitenkään, päinvastoin meneminen ja tekeminen vain vilkastui sen jälkeen, mutta kun alkoi tuo antiikista, teestä ja viinikaapin täydentämisestä vinkuminen, niin tuli liikaa eräs ex-työkaverini mieleen. Hekin ovat lapseton pariskunta, jonka elämä täyttyy kaikenlaisesta snobbailusta, sen lisäksi, että ovat hyvin riippuvaisia rouvan vanhemmista, joiden luona käydään vähintään kerran viikossa, useamminkin. He tosin eivät harrasta antiikkia, mutta designia kylläkin, ja keskustelu pyörii usein sen ympärillä, mitä design-esineitä he omistavat. He ovat myös ruoka- ja viiniharrastajia ja teenjuojia ja elämä pyörii sen oman navan ympärillä. Uskon siis tietäväni, millainen AP on livenä, enkä tunne enää yhtään sympatiaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi edes mietit asiaa! Olet niin selvästi ihastunut nykyiseen asuinpaikkaasi ja elämäntyyliin. Tosi jos lapsia joskus saat, arvot ja elämäntyyli voivat muuttua sekä pakosta että omasta tahdostakin. Mutta NYT tuo elämä on varmasti parasta sinulle.
Itse en pystyisi muuttamaan kauas kaupungista. Nyt etäisyyttä 20km ja se on sopiva. Pystyy yhdistämään lapsiperheelle tärkeät asiat (puhdas ilma, rauhallinen ympäristö ja toimivat palvelut) sekä kaupungin mukavuudet (hyvät ravintolat, ostosmahdollisuudet, kulttuurin jne).
Mitä ihmettä sinä jossain maalla tekisit? Tulisit hulluksi. Etenkin kun et ole maalaiselämän fani.
Itse rakastan käsillä tekemistä, sisustamista, kirppareiden ja huutokauppojen kiertelyä, vanhojen kalusteiden uusimista, korjausta ja maalausta.
Teen paljon myös itse huonekaluja ja sisustusesineitä. Talossamme on suuri askarteluhuone johon olen hankkinut kunnon työkoneet ja työkalut.
Kokoajan on jokin remontti tai sisustusjuttu meneillään :)
En todellakaan kaipaa kaupunkiin, jossa ei saa tehdä mitään kehittävää ja luovaa. Pitää kiertää valmiita näyttelyitä ja museoita ja katsella mitä MUUT ovat saaneet aikaan. Tylsää.
Valmiita kuntosaleja laitteineen ja peileineen?
Ei.Kunnon luonnonmaastoa vaihtelevine maisemineen, metsää, niittyä, mäkiä ja polkuja, joka mutkan takaa löytää aina jotain uutta :)
Pikkukylän romanttinen kahvila/konditoria, jossa myyjä tietää mitä haluan. Rautakauppa jonka ystävälliset ja palvelualttiit myyjät kuskaavat tavarat maksutta vaikka kotiin asti jos pyytää. Ihmiset tuntevat toisensa, elämä on kuin yhtä suurta perhettä, turvallista ja leppoisaa.
Poissa on jatkuva stressi ja kiire, liikenteen meteli ja saasteet, on helpompi hengittää.
Asunnot ja tontit ovat halpoja, lainojen alle ei tarvitse hukkua.
Voi rakentaa tilaa enemmän ja kutsua vieraita illanistujaisiin ja tarjota heille yösija.
Saa kasvattaa itse vihanneksia ja yrttejä, marjoja ja hedelmiä, ilman torjunta-aineita.Eikä se sillä tavalla kiinnostakaan.
Metsään pääsen myös nykyisessä asuinpaikassa, ei tarvitse kovin kauas kotiovelta lähteä.
Minunkin lempikahvilani pitäjä tuntee minut ja tietää, mitä haluan. Samoin minulla on tuttuja useammassakin liikkeessä. Turku on kuitenkin aika pieni paikka ja kun jo isovanhemmat on täällä asuneet, niin sitä tuntee paljon ihmisiä monelta alalta. Ihan samanlainen olo on, että ollaan yhtä perhettä ja on turvallista ja leppoisaa, täällä Turussa. :)
Mutta mitenköhän on jossain toisella paikkakunnalla, kuinka äkkiä kokisin siellä olevani osa sosiaalista verkostoa...?
Juu ja tuosta puutarhan hoidosta en viitsi edes puhua. Meillä on rivaripiha ja se riittää mulle, olen senkin teettänyt puutarhasuunnittelijalla niin helppohoitoiseksi kuin mahdollista. Inhoan puskissa kykkimistä, torjunta-aineettomia vihanneksia saan luomukaupoista ja kesällä en halua olla hoitamassa kukkia vaan merellä murehtimatta sitä, kuka sitä pihaa kastelee.
Jos meillä olisi se miehen haaveilema iso ok-talo, niin piha saisi olla metsää ja luonnontilassa. Tai sitten teettäisin siihen jonkun japanilaisen kivipuutarhan, jota ei tarvitsisi kuin vähän haravoida. Kukkia voi olla sitten jossain ruukussa ja ne voi vaihtaa uusiin, kun kuolevat.
Puutarhanhoito on tylsimpiä asioita, mitä tiedän. Sitä tuli lapsena kotona ja mummolassa tehtyä ihan tämän elämän tarperiksi.
Luovuutta käytän sitten kirjoitus- ja esiintymisharrastuksissani. Peukalo keskellä kämmentä.
Kyllä joku tuppukylä, kuten Varkaus, aiheuttaa melkoisen kulttuurishokin meri- ja kaupunki-ihmiselle. Palvelut varmasti löytyy, mutta kulttuuria tosiaankaan ei. Vuokratkaa asunto, älkää ostako ja mieti joku uusi harrastus (joka onnistuu metsässä). Ja muista että pienillä paikkakunnilla on pienet piirit, joskus ahdistavatkin, kun kaikki ovat keskenään sukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johan se on tullut selväksi, ettei Turkua ihmeellisempää paikkaa olekaan, paitsi ehkä Helsinki ja Tukholma, koska siellä on teeliikkeitä ja antiikkia...
Suhtauduin alkuun AP:een ihan myönteisesti, itsekin tykkään mennä ja tavata ystäviä, ja uskallan jopa väittää, että lapsen saaminen ei muuttanut elämääni mitenkään, päinvastoin meneminen ja tekeminen vain vilkastui sen jälkeen, mutta kun alkoi tuo antiikista, teestä ja viinikaapin täydentämisestä vinkuminen, niin tuli liikaa eräs ex-työkaverini mieleen. Hekin ovat lapseton pariskunta, jonka elämä täyttyy kaikenlaisesta snobbailusta, sen lisäksi, että ovat hyvin riippuvaisia rouvan vanhemmista, joiden luona käydään vähintään kerran viikossa, useamminkin. He tosin eivät harrasta antiikkia, mutta designia kylläkin, ja keskustelu pyörii usein sen ympärillä, mitä design-esineitä he omistavat. He ovat myös ruoka- ja viiniharrastajia ja teenjuojia ja elämä pyörii sen oman navan ympärillä. Uskon siis tietäväni, millainen AP on livenä, enkä tunne enää yhtään sympatiaa...
Varmasti on Turkua, Helsinkiä ja Tukholmaa ihmeellisempiä paikkoja. Mistä tietäisin, jos vaikka se Ivalo olisi sellainen, kun en ole käynyt?
Me ei todellakaan puhuta mistään teestä ja antiikista ihmisten kanssa. Tee on mun oma juttuni, nautin eri teelaatujen kokeilemisesta ja vertailemisesta ihan itsekseni (ja siskojeni kanssa). En todellakaan keskustele muiden ihmisten kanssa teestä, koska heitä tuskin kiinnostaisi. Ja ihan tyytyväisenä kylässä juon jotain keinotekoisesti maustettua emännän lempipussiteetä, vaikka itse en sitä kotiini ostaisi.
Antiikistakaan en puhu kuin niiden kanssa, jotka siitä on kiinnostuneita. Enkä pukahda hankinnoistamme. Kun joku tulee kylään, saattavat huomata, ai teillä on uusi tuoli - ja voi todeta että joo, no ostettiin jo puoli vuotta sitten. Ei siinä en kummempaa.
En todellakaan leuhki ihmisille jollain huonekaluilla tai teellä. Mutta ne ovat tärkeitä asioita minulle itselleni.
Mutta kyllä mä tykkäisin, että paikkakunnalla olisi edes yksi teehen erikoistunut puoti, ettei tarvitsisi aina tilata jostain netistä. Muistan sen ajan, kun Suomessa ei saanut kuin jotain liptonia ja twiningsia ja matkoilla piti aina hamstrata kamalat määrät kunnon teetä. Kurjaa sekin oli.
Viini on enemmän miehen kuin minun harrastus.
Haluaisinkin tietää, mitä näiden "snobbailujen" korvikkeeksi voi pienemmillä paikkakunnilla löytää!
lapselliselta kuulostat kaikkine kommervenkkeinesi. Kun ole tnoin järkähtämätön siinä, että tarvitsen tuon kaiken sälän ympärillesi, niin älä muuta. Simmpeliä.
Miten helppoa on ystävystyä yli 30-vuotiaana? Lähimmät ystäväni olen tuntenut lapsuusajalta, lukioiästä, opiskeluajoilta. Kuinka todennäköistä on, että löydän vieraalta paikkakunnalta tämän ikäisenä sydänystävien piirin? Onko kokemuksia?
En tarvitse sälää. Mutta en halua tyhjääkään elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun itse käyn ruuhkasuomen ulkopuolella, on se kamalaa. Joka kerta meinaa täihin tulla tylsyydestä, joka kerta isäni ihmettelee miten jaksan olla vilkkaassa Hkissä, minä taasen miten ne jaksaa olla siellä. Päivissä ei tapahdu mitään. Varsinkaan talvisin. Ulkoilu on ainut asia, mitä voi tehdä. Aika menettää merkityksensä. Lähimpään kauppaan on matkaa 7 km. Toisten asioista juoruillaan kylillä, kaikki erilaisuus tuomitaan. Bussipysäkille, josta menee kahdesti päivässä bussi kaupunkiin, on matkaa kilometri. Mutta jos on auto, mikäs siinä. Ja ehkä et alunperinkään moiseen korpeen olisi muuttamassa. Varmasti jos jokin aktiviteetti on, jota voi hyödyntää, sekin auttaa.
tekemistä, hyvä että lomalla päivät riittää kaikkeen kivaan!
Varmasti on erilaisia paikkoja. Lapissa on varmaan ihan erilaista menoa. Tuolla kylällä, jossa lomailen, ei ole tosiaan mitään muuta toimintaa muuta kuin että joku on vetänyt ladut ja se ulkoilu just onkin ihanaa, mutta siis muuten uinuva kylä, jossa savu tupruaa piipuista kun eläkeläiset istuvat sisällä ja katsovat tv:tä. Kesällä on kyllä mahdollista löytää aktiviteetteja, mutta talvella ei tapahdu mitään.
Ja yöllä mies jo alkoi niiskuttaa, ettei pärjää ilman mua eikä lähde, jos mä en halua lähteä myös.
Olette tosiaan miehenne kanssa siinä samanlaisia, että kumpikin haluaa tehdä asioista väkisin elämää suurempaa teatteria. Minä en tuollaista jaksaisi, mulle se kertoo, että teidän suhde ei tosissaan ole kovin kummoisissa kantimissa. Mutta jos te tykkäätte, niin mikäpä siinä.
Mutta vaikka teissä on jotain samaakin, niin en ymmärrä miten noin erilaiset ihmiset on päätyneet yhteen. Toinen haluaa asua korvessa isolla tontilla ja toinen rivarissa valaistun pyörätien äärellä. Aika eri ympäristöistä silloin puhutaan.
Ja tuo, että toinen on pettänyt ja sinä et voi ikinä enää luottaa häneen... Mikä pohja se nyt sitten on suhteelle.
Tuo teidän huono suhde tässä tosiaan on se asia. Ei ongelma ole kulttuuritarjonta, sitä on kyllä joka puolella Suomea. Eikä kaiken tarvi löytyä samasta kunnasta, kyllä mieleisen harrastuksen perään jaksaa ajaa muutamankin kilometrin. Mutta tuo toinen toistenne toiveista parkuminen pitäisi saada loppumaan, ei sellaista pitäisi olla, jos te mukamas olette niin toisillenne sopivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi edes mietit asiaa! Olet niin selvästi ihastunut nykyiseen asuinpaikkaasi ja elämäntyyliin. Tosi jos lapsia joskus saat, arvot ja elämäntyyli voivat muuttua sekä pakosta että omasta tahdostakin. Mutta NYT tuo elämä on varmasti parasta sinulle.
Itse en pystyisi muuttamaan kauas kaupungista. Nyt etäisyyttä 20km ja se on sopiva. Pystyy yhdistämään lapsiperheelle tärkeät asiat (puhdas ilma, rauhallinen ympäristö ja toimivat palvelut) sekä kaupungin mukavuudet (hyvät ravintolat, ostosmahdollisuudet, kulttuurin jne).
Mitä ihmettä sinä jossain maalla tekisit? Tulisit hulluksi. Etenkin kun et ole maalaiselämän fani.
Lähin kokemus, mitä minulla on maaseudulla asumisesta, on mökkipaikkakuntamme. Sen tietäisin, että tuskin siellä talvella pysyvästi viihtyisin. Ja ne ihmiset, jotka sieltä tuntemistani ovat ystäviäni, käyvät viikossa useasti kaupungissa harrastamassa mieleisiään asioita.
Mutta etsinkin tässä noiden ennakkoluulojen murtamista. Sitä, voiko pikkupaikakunnalla, jossa ei ole isompia kaupunkeja lähellä, olla jotain sellaista ihanaa, mitä en ole tullut ajatelleeksi.
Toivoin, että olisi ollut.
Toistaiseksi kukaan ei ole tässä ketjussa tuonut sellaista esille.
Ehkä tulisin hulluksi.
lapselliselta kuulostat kaikkine kommervenkkeinesi. Kun ole tnoin järkähtämätön siinä, että tarvitsen tuon kaiken sälän ympärillesi, niin älä muuta. Simmpeliä.
Miten helppoa on ystävystyä yli 30-vuotiaana? Lähimmät ystäväni olen tuntenut lapsuusajalta, lukioiästä, opiskeluajoilta. Kuinka todennäköistä on, että löydän vieraalta paikkakunnalta tämän ikäisenä sydänystävien piirin? Onko kokemuksia? En tarvitse sälää. Mutta en halua tyhjääkään elämää.
Vanhimmat ystävät ovat alakoulusta, uusimmat miehen työkavereiden vaimoja/harrastuskavereita/työkavereita/lasten kavereiden vanhempia.
En tiedä miksi edes mietit asiaa! Olet niin selvästi ihastunut nykyiseen asuinpaikkaasi ja elämäntyyliin. Tosi jos lapsia joskus saat, arvot ja elämäntyyli voivat muuttua sekä pakosta että omasta tahdostakin. Mutta NYT tuo elämä on varmasti parasta sinulle. Itse en pystyisi muuttamaan kauas kaupungista. Nyt etäisyyttä 20km ja se on sopiva. Pystyy yhdistämään lapsiperheelle tärkeät asiat (puhdas ilma, rauhallinen ympäristö ja toimivat palvelut) sekä kaupungin mukavuudet (hyvät ravintolat, ostosmahdollisuudet, kulttuurin jne). Mitä ihmettä sinä jossain maalla tekisit? Tulisit hulluksi. Etenkin kun et ole maalaiselämän fani.
Lähin kokemus, mitä minulla on maaseudulla asumisesta, on mökkipaikkakuntamme. Sen tietäisin, että tuskin siellä talvella pysyvästi viihtyisin. Ja ne ihmiset, jotka sieltä tuntemistani ovat ystäviäni, käyvät viikossa useasti kaupungissa harrastamassa mieleisiään asioita. Mutta etsinkin tässä noiden ennakkoluulojen murtamista. Sitä, voiko pikkupaikakunnalla, jossa ei ole isompia kaupunkeja lähellä, olla jotain sellaista ihanaa, mitä en ole tullut ajatelleeksi. Toivoin, että olisi ollut. Toistaiseksi kukaan ei ole tässä ketjussa tuonut sellaista esille. Ehkä tulisin hulluksi.
valmis ihmisenä ja mitään muuta kiinnostavaa et elämääsi enää keksi etkä löydä kiinnostavia, uusia ihmisiä? Sulla on iso kasvun paikka edessä, etenkin jos lapsia joskus teet. Voit jopa yllättyä
Kyllä joku tuppukylä, kuten Varkaus, aiheuttaa melkoisen kulttuurishokin meri- ja kaupunki-ihmiselle. Palvelut varmasti löytyy, mutta kulttuuria tosiaankaan ei. Vuokratkaa asunto, älkää ostako ja mieti joku uusi harrastus (joka onnistuu metsässä). Ja muista että pienillä paikkakunnilla on pienet piirit, joskus ahdistavatkin, kun kaikki ovat keskenään sukulaisia.
Se on niin kauan haaveillut talon rakentamisesta, että etsii tontin varmaan heti ja vuokralla asutaan vaan niin kauan, että talo on valmis.
Se mua eniten kammoksuttaakin. Että sitten meillä on siellä iso kallis talo, johon mies haluaa viinikellarin ja pihalle uima-altaan. Ja kukaan ei ikinä osta sieltä sellaista taloa ja me juodutaan jumittamaan siellä loppuelämämme sen talon kanssa!
Hyperventiloin jo valmiiksi. :D
Mitä voi harrastaa metsässä? Marjastusta?
Nyt on ap:tä tulkittu ihan väärin ja sen takia hän saa kateutta ja vihapuhetta osakseen.
Sillä häneen suhtaudutaan kuin hirrrween nättiin ja rrrikkaaseen Leena Hefner os. Herppeenluomaan, vaikka hän on liian varhain liikaa nähnyt Jani-Petteri!
Pahoittelen intertekstuaalista viittaustani rahvaanomaiseen maalaisjunttien teatteriohjelmaan.
Itse en tykkäisi siitä, että lähin ihminen on jossain kilometrin pääss, noin niin kuin talvella. Jos kaipaan sellaista, menen mökille. En kyllä ymmärrä, miten luulette, ettei Turun lähistöllä olisi luontoa? En ole sellainen luontoihminen, etteikö tämä luonto minulle riittäisi. Ihmettelen vaan, mitä mies kuvittelee siellä pikkupaikassa tekevänsä sitten vapaalla. Se kun ei metsään lähde millään ilveellä. Minä sentään käyn joskus marjassa tai metsässä kävelemässä. Tuo, että jotain liiketta olisi vaan se yksi - vaikka optikkoliike, kun itsellä tosi vaikea löytää omaan pallopäähän sopivia rillejä - olisi aika kypsää. Viimeksikin juoksin varmaan 10 liikettä läpi, ennenkuin löytyi likimain sopivat. En usko, että tuolla pikkupaikassa se talo voisi olla mökin korvike. Kert se ei olisi saaressa eikä lähistöllä olisi merta.
Vaikka toisaalta ymmärrän kyllä, että tuo sun kova kotiseuturakkaus tekee sen, että missään muualla ei voi olla kelvollista elää.
Mutta joo siis toki lähitaajamassa on vain yksi optikkoliike. Mutta jos sen tarjonta ei miellytä, niin sit mä ajan vartin verran isompaan kaupunkiin missä tarjolla on varmaan kolkyt optikkoliikettä - enpä ole ikinä tullut laskeneeksi kuinka monta niitä on.
Ja minä en kuvittele, etteikö Turun seudulla olisi luontoa. Mutta se luonnonläheisyys nyt vain sattuu olemaan mun asuinpaikan hyviä puolia. Mutta kysy tosiaan mieheltäs, että mitä se on ajatellut siellä pikkupaikkakunnalla tehdä vapaa-ajallaan, ehkä sillä on asiaan jokin näkemys.
tehdä mainitsemiasia asioita. Voi vaikka ostaa sen kakkosauton ja sillä sompailla lähimpään isoon kaupunkiin toteuttamaan itseään kampasimpukoiden merkeissä, jos siltä tuntuu. Tokikaan niitä simpukoita et saa just nyt heti jos hoksaat haluamisen perjantai-iltana klo 21, eli hiukan pitää osata sitä pollaa käyttää etukäteen. Mikään pakko ei ole harrastaa puutarhanhoitoa, ihan ihme juttuja sulla