Lue keskustelun säännöt.
Millaista on elää ruuhka-Suomen ulkopuolella? Millainen on viikkosi?
09.02.2012 |
Mies on saanut firmastaan tarjouksen siirtyä johtoportaan työtehtäviin. Hieno homma, mutta yrityksen pääpaikka sijaitsee pienessä kunnassa kaukana kaikesta. Mies hehkuttaa, miten saisi parempaa palkkaa, tonttimaa olisi puoli-ilmaista, jne. Ja minäkin saisin varmaan viran ainaisten sijaisuuksien sijaan, kun seudulla on pätevistä opettajista pulaa.
Minua ajatus kammottaa. Muuttaa 600 km päähän tutuista ympyröistä, harrastusporukoista, ystävistä, kummankin vanhemmista. Eikä siinä mitään, jos muutettaisiin vaikka 600 km tästä länteen. Mutta pohjoisemmas, jonnekin maalle. Millaista arki siellä on? Löytyykö sieltä ne samat asiat kuin täältäkin?
Asumme nyt Turun lähellä pienessä kaupungissa uudessa rivarinpäädyssä, meri ja venepaikka näköetäisyydellä. Mökille saaristoon on 70 km, bussikin sinne tai Turun keskustaan kulkee alle 500 m päästä. Helsinkiin pääsee bussilla 1 km päässä olevalta pysäkiltä tai autolla. Tukholmaan menee lentokoneita ja laivoja.
Minun viikkoni:
ma Töiden jälkeen lempikahvilaan kahville ystävättären kanssa. Kotona kokkaillaan miehen kanssa yhdessä, lueskellaan kijoja.
ti Töiden jälkeen erään yhdistyksen myötä vierailu taidemuseossa. Sieltä miehen kanssa Naantalin kylpylään kuntosalille ja uimaan. Illalla ehdin vielä nähdä lempisarja Downton Abbeyn.
ke Töiden jälkeen sovittamaan minulle ommeltavaa korsettia. Kielikurssille työväenopistoon. Sieltä kahville miehen isovanhempien luo, jossa näemme myös miehen siskoa perheineen.
to Töiden jälkeen käyn moikkaamassa omia vanhempia. Miehen kanssa salille ja uimaan.
pe Opetukseton päivä. Korjaan kokeita, käyn kävely/hiihtolenkillä. Miehen kanssa illalla ulos syömään ja konserttiin.
la Aamulla kasvohoito. Sen jälkeen miehen kanssa Helsinkiin. Käydään eräässä museonäyttelyssä ja shoppailemassa mm. sellaista ruokakaapin täytettä, mitä Turusta ei saa. Lounastetaan parin serkkuni kanssa. Ehditään hyvissä ajoin viettämään koti-iltaa sohvalle elokuvan parissa.
su Lorvitaan kotona aamupäivä. Kylään ystäväperheen luo. Illalla mies menee salille, minä tanssiharjoituksiin.
Seuraavalla viikolla ohjelmassa mm. manikyyri, erään ystäväjoukon tapaaminen, miehen äidin luona kyläily, parin päivän reissu Tukholmaan ja teatteri-ilta.
Millainen on viikko pienemmällä paikkakunnalla? Mistä kaikesta joutuisin luopumaan.
Kommentit (203)
lapselliselta kuulostat kaikkine kommervenkkeinesi. Kun ole tnoin järkähtämätön siinä, että tarvitsen tuon kaiken sälän ympärillesi, niin älä muuta. Simmpeliä.
Miten helppoa on ystävystyä yli 30-vuotiaana? Lähimmät ystäväni olen tuntenut lapsuusajalta, lukioiästä, opiskeluajoilta. Kuinka todennäköistä on, että löydän vieraalta paikkakunnalta tämän ikäisenä sydänystävien piirin? Onko kokemuksia? En tarvitse sälää. Mutta en halua tyhjääkään elämää.
Vanhimmat ystävät ovat alakoulusta, uusimmat miehen työkavereiden vaimoja/harrastuskavereita/työkavereita/lasten kavereiden vanhempia.
Tuttaviksi ehkä. Ovat joko paaaljon vanhempia (ikä ei tietty este ystävyydelle sekään) tai sitten, mitä olen tavannut, sellaisia ihmisiä, joiden juttu liikkuu meissä ja meidän lapsissa. Ei muuta elämänsisältöä tai eivät ainakaan tuo julki sitä keskustelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valmis ihmisenä ja mitään muuta kiinnostavaa et elämääsi enää keksi etkä löydä kiinnostavia, uusia ihmisiä? Sulla on iso kasvun paikka edessä, etenkin jos lapsia joskus teet. Voit jopa yllättyä
Mielellään ottaisinkin elämään jotain uutta. Ja kasvaisin ihmisenä. Se olisi mukavaa.
Mutta toivottavsti ne yllätykset eivät olisi ikäviä vaan iloisia ja sellaisia, joista nautin!
kirjoitin tuossa aiemmin, että mulle on tärkeää asua kaupungissa. Ja tärkeimmät syyt siihen ovat nimenomaan a) vanhat ystävät ovat lähellä (siis todella lähellä, vanhin kaverini asuu kivenheiton päässä JA voimme soittaa vaikka illalla klo 20 että lähdetään 1-2 lasilliselle -> laitetaan lapset nukkumaan ja lähdetään klo 20:45 (miehet jää toki kotiin lasten kanssa :) ja b) uudet ystävät -> täällä on kerta kaikkiaan enemmän ihmisiä, joista löytää niitä uusia ystäviä (mulle perheen ulkopuolinen sosiaalisuus on tosi tärkeää).
Lisäksi rakkaat sisko ja veli asuvat lähellä.
Eli siis pointtini on että tuo ystävien läheisyyden tärkeys ei todellakaan ole pinnallista tai pikkuseikka, ystävät on perheen jälkeen useimmille tärkeintä elämässä. Ja läheisyydellä tarkoitan nyt konkreettista, fyysistä läheisyyttä. Pääseehän sitä kyläilemään kauemmaskin mutta se täytyy aina suunnitella ja ei kuitenkaan käytännössä tapahdu kovin usein. Mä kaipaan enemmän läheisyyttä ja spontaaniutta ystävyydeltä.
Juuri noin minäkin tunnen!
ap
golfia, erilaisia jumppia, sali, laskettelua, harrastusteatteri, kirjasto, näyttelyitä läheisessä galleriassa, konsertteja etenkin keväisin ja sitten ne normaalit vaellus, marjastus, kalastus, moottorikelkkailu, pilkkiminen, lasten kerhot jne.
lapselliselta kuulostat kaikkine kommervenkkeinesi. Kun ole tnoin järkähtämätön siinä, että tarvitsen tuon kaiken sälän ympärillesi, niin älä muuta. Simmpeliä.
Miten helppoa on ystävystyä yli 30-vuotiaana? Lähimmät ystäväni olen tuntenut lapsuusajalta, lukioiästä, opiskeluajoilta. Kuinka todennäköistä on, että löydän vieraalta paikkakunnalta tämän ikäisenä sydänystävien piirin? Onko kokemuksia? En tarvitse sälää. Mutta en halua tyhjääkään elämää.
Vanhimmat ystävät ovat alakoulusta, uusimmat miehen työkavereiden vaimoja/harrastuskavereita/työkavereita/lasten kavereiden vanhempia.
Tuttaviksi ehkä. Ovat joko paaaljon vanhempia (ikä ei tietty este ystävyydelle sekään) tai sitten, mitä olen tavannut, sellaisia ihmisiä, joiden juttu liikkuu meissä ja meidän lapsissa. Ei muuta elämänsisältöä tai eivät ainakaan tuo julki sitä keskustelussa.
meillä on paljonkin juteltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
golfia, erilaisia jumppia, sali, laskettelua, harrastusteatteri, kirjasto, näyttelyitä läheisessä galleriassa, konsertteja etenkin keväisin ja sitten ne normaalit vaellus, marjastus, kalastus, moottorikelkkailu, pilkkiminen, lasten kerhot jne.
Vaikka en golfia harrastakaan. Tai pilkkimistä.
varsinkaan jos aiotte hankkia lapsen, itse sain lapsen kun asuimme Turussa ja oli pakko muuttaa takaisin Helsinkiin, koska siellä ei ollut niitä verkostoja. Oikeasti elämä vauvan kanssa on aika yksinäistä ja on paljon helpompaa olla siellä missä on kontaktit valmiina.
Minusta Turkukin oli pieni, mutta kaunis paikka ja sieltä on tosiaan hyvät yhteydet esim. Tukholmaan.
Itsekin olen enkun ope ja voin samaistua tuohon: yläasteella oppilaat ovat kauheita, ala-asteella taas opetat samaa asiaa vuodesta toiseen ja työ muuttuu puisevaksi. Lukio tai joku muu toisen asteen oppilaitos olisi ehkä mukavin opetuspaikka, mutta on aika epätodennäköistä että sattuisit saamaan työpaikan juuri siltä paikkakunnalta, jonne olette muuttamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska niissä kiinalaisissa teekupeissa, joita käytän, ei ole korvia.
Siellä taas joku lähiömamma yrittää kerätä kateutta fantasioimalla jostain ihan muusta kuin siitä tosielämästä. :D Aavistin tämän jo aloitusviestiä lukiessa ja tämä viesti vahvistaa aavistukseni.
Toki tähän aloittaja nyt kommentoi, että ei tosiaankaan ole mikään feikki. Jep, jep, uskokoon ken tahtoo.
Joissain on vireää teatteritoimintaa tai jotain kesätapahtumia vaikka, joihin voisi kulttuurin ystävänä päästä hyvinkin mukaan. Ei se samanlaista varmasti olisi kuin nykyelämäsi, muttei välttämättä huonompaa. Emme voi tietää, kun emme tiedä mihin kylään olet muuttamassa. Googlaa itse onko siellä teekauppaa, hieman epäilen mutta mistäs sen tietää. Olisiko se silti niin kamalaa, jos suunnittelisittekin että käytte vain hieman nykyistä enemmän kaupunkilomilla tai ulkomailla, ja tuotte sieltä niitä tuotteita joita ette kotiseudulta saa. Ehkä sille kulttuuriharrastuksellesi voisi löytyä uusia väyliä, esim. netin kautta tai näin voisit pitää yhteyttä vanhoihin piireihin vaikka et itse aina pääsisikään paikalle. Ja tosiaan, kyllä junalla pääsee vaikkei haluaisi ajaa itse tai lentää.
Maaseudulla asumisen parhaita puolia on rauha ja tila, mahdollisuus elää "hitaasti", luonnonläheisyys ja luonnonkauneus, mahdollisuudet vaikuttaa asioihin koska piirit on pienemmät. Kyllä näitä käsittääkseni on tässä ketjussakin esitetty, mutta näyttää siltä, ettei nämä paina nyt paljonkaan vertailussa.
Kyllä jokaisesta muutoksesta voi löytää uusia mahdollisuuksia ja iloisia yllätyksiä, mutta se on kiinni omasta asenteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin herkkupuodeista eli niitä kampasimpukoita ja tuoretta kaviaaria.
Ette kai kuvittele, että alkaisin syödä jotain makaroonilaatikkoa ja kävisin kotikampaajalla ja katsomassa nuorisoseuran näytelmiä.Olen tottunut hiukan parempaan eli laadukkaaseen ruokaan ja muotikampaajaan ja oopperaan ja operetteihin.
Kukaan ei nähtävästi voi kertoa minulle, miksi todella ihmiset asuvat jossain maalla pienillä paikkakunnille muuten kuin uhrautumisen takia.
ap
Olisi kiva, kun tekisitte omat ketjunne, jossa voitte olla ap. Mitä saat siitä, että tulet toisten ketjuihin sekoilemaan? Oli vissiin jo perjantaipullo korkattu?
Itse olin tuohon aikaan miehen kanssa kahvilla odottamassa konsertin alkua.
Enkä ole ksokaan syönyt kaviaaria. Ja ne kampasimpukat nyt oli esimerkki, mitä ei ainakaan esim meidän mökkikaupasta saa.
Todettakon vielä, etten ole koskaan valmistanut kampasimpukoita. Mutta jos haluaisin niitä tehdä, niin haluaisin, että se olisi mahdollista, ihan spontaanistikin.
Takerrutte pikkuseikkoihin...
Oike ap
Aika pikkunäppärää! Kun aletaan epäillä provoksi, niin sitten vaan väittämään, että mä en sitten tuota kirjoittanut, ja näin saadaan taas homma jatkumaan. Onko sulla tavoitteena joku tietty sivumäärä tässä ketjussa, vai mikä sua motivoi?
Mutta ne ovat tärkeitä asioita minulle itselleni.
...
Haluaisinkin tietää, mitä näiden "snobbailujen" korvikkeeksi voi pienemmillä paikkakunnilla löytää!
Löydät maalla ne ystävätkin parhaiten. Kannattaa varsinkin varoa, ettei liikaa puhu mitä on harrastanut tai koonnut itselleen. Maalla moni on hyvin hiljaa harrastuksestaan, kunnes löytää oikeasti sellaisen, jonka tunnistaa arvostavan sitä. Väittäisin, että maalla on paljon enemmän erilaisia keräilijöitä, etenkin isompien, kuten kalusteiden. Löytyy kaikennäköistä kalusteiden keräilijöistä moottoripyöriin ja jopa maatalouskoneiden kerääjiin. Siellä keräilyä ei rajaa tilat samalla tavalla kuin kaupungeissa.
Kun lehti-ilmoituksia seuraat, löytyy äkkiä huutokauppoja ja varsinkin kesäaikaan niitä on paljon enemmän kuin kaupungeissa. Siellä törmäät yhä uudestaan ennen pitkää samantyyppisistä kiinnostuneihin. Joka huutokaupassa ei välttämättä ole sitä, mitä itse kaipaat, mutta juuri siitä metsästämisestä ja kehittyvästä intuitiosta löytää oikeat syntyy se kipinä.
Jos paikkakunnalla on lähikauppa (eikä S-market) ja ystävällinen myyjä, voit kertoa hänelle tee harrastuksestasi. Todennäköisesti hän innostuu tiedostamattaan jo sen takia, koska haluaa sinut mieluummin asioimaan heillä, mutta aidosti haluaa tilata ja selvittää paljon vaihtoehtoja. Ties vaikka mihin harrastuksesi laajenee.
Maalla löydät kyllä hiljalleen sen, mitä itse haluat harrastaa, kun käytät luovuuttasi. Ehkä se on muunnelma nykyisistä ajatuksistasi tai sitten juuri se oma harrastus. Ei putiikkeja ole samalla tavalla vieri vieressä, mutta maalla kaupan työntekijät ovat omistautuneet työllensä eri tavalla kuin kaupungeissa. He eivät pyri hakemaan kokoajan parempipalkkaista työtä, kun se ei löydy muuttamatta, vaan työtehtävät otetaan tosissaan ja perehdytään siihen omaan tehtävään.
Moni voi tuottaa pettymyksen, mutta kun seuloo ne onnistumiset ja korostat niitä, kyllä se kääntyy myönteiseksi. Jos yksi kauppa ei miellytä, naapurikylässä löytyy toinen. Kannattaa keskusteluissakin ohjata puhetta omiin mielenkiinnon aiheisiin. Pikkuhiljaa löytyy ne, joiden kanssa haluat viettää aikaa ja keskustella. Maallakin jokainen on erilainen.
Evankelisuuteen, juuri varmaan niillä vahvimmilla alueilla erottuu selvästi myös ne, jotka ovat vastakkaista mieltä. Ei ole yhtään paikkakuntaa, jossa kaikki olisi yksimielisiä ja mitä vahvempana joku ajattelu on, sitä selvemmin myös vastakkaisesti ajattelevat tuovat itseään esiin. Naispappeus toteutuu joka puolella Suomea, vaikka kaikki ei välttämättä ole naispappeja. Uskonto on kuitenkin sellainen aihe, jossa kannattaa edetä rauhallisesti ja tukea omaa kantaa edustavia mielipiteitä ennemmin kuin tulla julki omine näkemyksineen. Uskonnosta syntyy aina vahvimmat vastakkainasettelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkupaikkakunnalla asuminen ei ole ikinä samanlaista kuin Turussa.
Hassua, että jaksat vinkua asiasta jo kolmatta sivua. Sinulla täytyy kyllä olla jokin todella vakava ongelma, mikä ei asuinpaikalla parane.
Ei, elämä ei ole maalla ikinä samanlaista kuin kaupungissa ja vain ihan typerä ja idiootti edes yrittää sellaista kuvitella.
Olen asunut Lontoossa, Turussa, Helsingissä, Seinäjoella, Suomussalmella. Ja ei, en ole koskaan ollut niin tyhmä, että olisin elämän kuvitellut olevan samanlaista joka paikassa.
En tiedä miksi edes mietit asiaa! Olet niin selvästi ihastunut nykyiseen asuinpaikkaasi ja elämäntyyliin. Tosi jos lapsia joskus saat, arvot ja elämäntyyli voivat muuttua sekä pakosta että omasta tahdostakin. Mutta NYT tuo elämä on varmasti parasta sinulle.
Itse en pystyisi muuttamaan kauas kaupungista. Nyt etäisyyttä 20km ja se on sopiva. Pystyy yhdistämään lapsiperheelle tärkeät asiat (puhdas ilma, rauhallinen ympäristö ja toimivat palvelut) sekä kaupungin mukavuudet (hyvät ravintolat, ostosmahdollisuudet, kulttuurin jne).
Mitä ihmettä sinä jossain maalla tekisit? Tulisit hulluksi. Etenkin kun et ole maalaiselämän fani.
Lähin kokemus, mitä minulla on maaseudulla asumisesta, on mökkipaikkakuntamme. Sen tietäisin, että tuskin siellä talvella pysyvästi viihtyisin. Ja ne ihmiset, jotka sieltä tuntemistani ovat ystäviäni, käyvät viikossa useasti kaupungissa harrastamassa mieleisiään asioita.
Mutta etsinkin tässä noiden ennakkoluulojen murtamista. Sitä, voiko pikkupaikakunnalla, jossa ei ole isompia kaupunkeja lähellä, olla jotain sellaista ihanaa, mitä en ole tullut ajatelleeksi.
Toivoin, että olisi ollut.
Toistaiseksi kukaan ei ole tässä ketjussa tuonut sellaista esille.
Ehkä tulisin hulluksi.
Sellaisesta, jonka voisin kuvitella itsellenikin. Ei välttämättä tarvitse olla samanlaisia juttuja sitten siellä omalla paikkakunnalla. Mutta että havahtuisin siihen, että pikkupaikkakunnallakin voi olla hauskaa!
Tähän asti on kuvailtu jotain metsässä kävelyä ja puutarhanhoitoa, jotka ei innosta. Mitä muuta te siellä teette?
Joku kesätapahtuma ei paljoa lohduta, koska opettajilla on pitkät lomat, niin tuskin tulisin kesällä siellä homehtumaan.
En halua elää hitaasti. Luonnonkauneutta on mielestäni parhaiten saaristossa ja se on nyt käden ulottuvilla. Sitä en nyt ihan hahmota, mitä tuolla asioihin vaikuttamisella ajat takaa, kunnallispolitiikka ei kiinnosta ja tuskin minua ulkopaikkakuntalaisena mihinkään valittaisiinkaan.
Mitä siellä voisi olla sellaista, mikä minua kiinnostaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun Espoossa. Mun viikko, päivisin töissä ja joskus käynti lähikaupassa Ma - työväenopiston kurssi Ti - kotona Ke - kotona To - kotona Pe - kotona La - ruoka- ym. ostokset Sellossa Su - kotona Helsingissä käyn 3 krt / vuosi
Arki menee töissä käydessä. Kerran viikossa kyn lähikoululla jumpassa ja viikonloppuna ehkä kauppakeskuksessa. Helsingissä käyn minäkin todella harvoin, ehkä just tuon n. 3 kertaa vuodessa. Perhettä on enkä kaipaa mitään ihmeempää ohjelmaa työpäivien jälkeen. Tietysti on kiva, että on se mahdollisuus tehdä vaikka mitä, mutta eipä tule tehtyä.
Sen jälkeen kun lapset syntyivät, on viikko-ohjelma rakentunut aivan eri asioista - riippumatta asuinpaikasta.
Me asuttiin ennen kaupungissa (Hki) ja nykyään maalla.
Menetettiin (niistä asioista, mitä kaupungissa tehtiin):
- mahdollisuus tilata pitsaa kotiin
- päähänpistona/kävellen oluelle lähteminen
- laaja valikoima museoita
- huvikseen kauppoihin shoppailemaan lähteminen (tätä en kyllä enää edes kaipaa, olen muuttanut mieleni kulutuksen suhteen)
- laaja valikoima harrastuksia
Saatiin:
- huomattavasti halvemmat asuinkustannukset
- huomattavasti enemmän neliöitä asuntoon ja pihamaalle
- luonnonkauneutta
- vähemmän kiirettä ja pätemistä
- lapsille turvallisempi ympäristö
- pienemmät päivähoito- ja opetusryhmät
- paremmat neuvolapalvelut
- hassua kyllä, paljon parempi kirjasto! Tämä on kuriositeetti, mutta kylän pienestä kirjastosta saa yleensä suosikkikirjatkin jonottamatta :D
Harrastuksia on löydetty täälläkin, mutta se tarkoittaa, että on otettava sitä mitä on tarjolla ja tyydyttävä monesti vähän "juntimpaan". Mutta oma asenteenikin on muuttunut näiden vuosien aikana. En enää pidä niin kauhean tärkeänä sitä, että esim. kuntosalilla on tosi muodikasta. Kun valinnanvaraa ei ole, sitä alkaa tyytyä ihan perusasioihin - siihen että ylipäätään on kuntosali...
Eniten kaipaan nykyään kaupungista pitsataksia :D
Lontoossa vai Suomussalmella? Ja miksi?
Varmaan mä olen sitten vajakki. Toivoisin vaan, että elämä voisi jatkua kuten ennenkin ja saisin asua kotona. Jos se ei ole mahdollista, niin yritän keksiä jotain positiivista muutoksesta. Monet tähänastiset kommentit vaan tuntuu olevan luokkaa "on se hiljaisempaa se elämä maalla ja voi olla tylsää, hidasta ja pure hammasta ja uhraudu miehen eteen." Ei oikein houkuta.
Seinäjoella olen käynyt kaksi kertaa. Siellä on se Lakeuden ristin kirkko ja pieni Suojeluskuntamuseo ja siinä kaikki. Ankea paikka. Ja tulisi varmaan olemaan niitä lähimpiä "isoja" kaupunkeja meille, eikä kovin lähellä sekään.
Eli Seinäjoella käynti ei paljoa lohduttaisi. Eikä Vaasassa.
Pikkupaikkakunnalla asuminen ei ole ikinä samanlaista kuin Turussa.
Hassua, että jaksat vinkua asiasta jo kolmatta sivua. Sinulla täytyy kyllä olla jokin todella vakava ongelma, mikä ei asuinpaikalla parane.
Ei, elämä ei ole maalla ikinä samanlaista kuin kaupungissa ja vain ihan typerä ja idiootti edes yrittää sellaista kuvitella.
Olen asunut Lontoossa, Turussa, Helsingissä, Seinäjoella, Suomussalmella. Ja ei, en ole koskaan ollut niin tyhmä, että olisin elämän kuvitellut olevan samanlaista joka paikassa.
En tiedä miksi edes mietit asiaa! Olet niin selvästi ihastunut nykyiseen asuinpaikkaasi ja elämäntyyliin. Tosi jos lapsia joskus saat, arvot ja elämäntyyli voivat muuttua sekä pakosta että omasta tahdostakin. Mutta NYT tuo elämä on varmasti parasta sinulle.
Itse en pystyisi muuttamaan kauas kaupungista. Nyt etäisyyttä 20km ja se on sopiva. Pystyy yhdistämään lapsiperheelle tärkeät asiat (puhdas ilma, rauhallinen ympäristö ja toimivat palvelut) sekä kaupungin mukavuudet (hyvät ravintolat, ostosmahdollisuudet, kulttuurin jne).
Mitä ihmettä sinä jossain maalla tekisit? Tulisit hulluksi. Etenkin kun et ole maalaiselämän fani.
Lähin kokemus, mitä minulla on maaseudulla asumisesta, on mökkipaikkakuntamme. Sen tietäisin, että tuskin siellä talvella pysyvästi viihtyisin. Ja ne ihmiset, jotka sieltä tuntemistani ovat ystäviäni, käyvät viikossa useasti kaupungissa harrastamassa mieleisiään asioita.
Mutta etsinkin tässä noiden ennakkoluulojen murtamista. Sitä, voiko pikkupaikakunnalla, jossa ei ole isompia kaupunkeja lähellä, olla jotain sellaista ihanaa, mitä en ole tullut ajatelleeksi.
Toivoin, että olisi ollut.
Toistaiseksi kukaan ei ole tässä ketjussa tuonut sellaista esille.
Ehkä tulisin hulluksi.
Mutta ne ovat tärkeitä asioita minulle itselleni.
...
Haluaisinkin tietää, mitä näiden "snobbailujen" korvikkeeksi voi pienemmillä paikkakunnilla löytää!Löydät maalla ne ystävätkin parhaiten. Kannattaa varsinkin varoa, ettei liikaa puhu mitä on harrastanut tai koonnut itselleen. Maalla moni on hyvin hiljaa harrastuksestaan, kunnes löytää oikeasti sellaisen, jonka tunnistaa arvostavan sitä. Väittäisin, että maalla on paljon enemmän erilaisia keräilijöitä, etenkin isompien, kuten kalusteiden. Löytyy kaikennäköistä kalusteiden keräilijöistä moottoripyöriin ja jopa maatalouskoneiden kerääjiin. Siellä keräilyä ei rajaa tilat samalla tavalla kuin kaupungeissa.
Kun lehti-ilmoituksia seuraat, löytyy äkkiä huutokauppoja ja varsinkin kesäaikaan niitä on paljon enemmän kuin kaupungeissa. Siellä törmäät yhä uudestaan ennen pitkää samantyyppisistä kiinnostuneihin. Joka huutokaupassa ei välttämättä ole sitä, mitä itse kaipaat, mutta juuri siitä metsästämisestä ja kehittyvästä intuitiosta löytää oikeat syntyy se kipinä.
Jos paikkakunnalla on lähikauppa (eikä S-market) ja ystävällinen myyjä, voit kertoa hänelle tee harrastuksestasi. Todennäköisesti hän innostuu tiedostamattaan jo sen takia, koska haluaa sinut mieluummin asioimaan heillä, mutta aidosti haluaa tilata ja selvittää paljon vaihtoehtoja. Ties vaikka mihin harrastuksesi laajenee.
Maalla löydät kyllä hiljalleen sen, mitä itse haluat harrastaa, kun käytät luovuuttasi. Ehkä se on muunnelma nykyisistä ajatuksistasi tai sitten juuri se oma harrastus. Ei putiikkeja ole samalla tavalla vieri vieressä, mutta maalla kaupan työntekijät ovat omistautuneet työllensä eri tavalla kuin kaupungeissa. He eivät pyri hakemaan kokoajan parempipalkkaista työtä, kun se ei löydy muuttamatta, vaan työtehtävät otetaan tosissaan ja perehdytään siihen omaan tehtävään.
Moni voi tuottaa pettymyksen, mutta kun seuloo ne onnistumiset ja korostat niitä, kyllä se kääntyy myönteiseksi. Jos yksi kauppa ei miellytä, naapurikylässä löytyy toinen. Kannattaa keskusteluissakin ohjata puhetta omiin mielenkiinnon aiheisiin. Pikkuhiljaa löytyy ne, joiden kanssa haluat viettää aikaa ja keskustella. Maallakin jokainen on erilainen.
Evankelisuuteen, juuri varmaan niillä vahvimmilla alueilla erottuu selvästi myös ne, jotka ovat vastakkaista mieltä. Ei ole yhtään paikkakuntaa, jossa kaikki olisi yksimielisiä ja mitä vahvempana joku ajattelu on, sitä selvemmin myös vastakkaisesti ajattelevat tuovat itseään esiin. Naispappeus toteutuu joka puolella Suomea, vaikka kaikki ei välttämättä ole naispappeja. Uskonto on kuitenkin sellainen aihe, jossa kannattaa edetä rauhallisesti ja tukea omaa kantaa edustavia mielipiteitä ennemmin kuin tulla julki omine näkemyksineen. Uskonnosta syntyy aina vahvimmat vastakkainasettelut.
Mahtaako siellä kyläkaupassa ne teet yhtään sen paremmin tehdä kauppansa, jos yksi niitä ostaa, en tiedä. :) Meidän mökkipaikan kyläkauppiasta ei ainakaan voisi vähempää kiinnostaa jonkun ihme toiveet. Kyllä se sen jonkun kampasimpukan voi tukusta käydä tilauksesta hakemassa, ja ottaa siitä kamalan korvauksen.
Oikeasti meidän kauppalasku kaupungissa varmaan 1/3 pienempi kuin kesällä, kun mökkisaaren kauppa vetää kiskurihintoja. Ja on juuri tällainen ketjuihin kuulumaton pikkukauppias. Ostaa Lidlistä halvalla ja myy törkyhintaan. Onko kaikkialla maaseudulla samanlaista?
Huutokaupat voisi olla ihan ok. Niissä aika paljon lopettanut käynnin, kun hinnat nousseet ja tavaran laatu laskenut. Mutta ehkä syrjäseudulla toisin. Kai sieltäkin löytyy empirekalusteita, en tiedä.
Asenteesta toki paljon kiinni. Ja nyt yritän tällä keskustelulla sitä asennetta muuttaa. :)
ja eri yritysten sivustoja.
Mainittu "työväenopisto" vai onkohan se nykyään kansalaisopisto löytyy useilta paikkakunnilta.
Kampaamo ja kauneushoitoja on myös saatavissa.
Nytkin liikut harrasteiden parissa useamman sadan kilometrin sektorilla (turku-helsinki) joten taide-elämyksiä olet varmaankin valmis hakemaan muualtakin kuin tulevasta kotikunnastasi.
Asuin pääkaupunkiseudulla noin kymmenen vuotta ja ajoittain olin aktiivinen hakemaan elämyksiä mutta useimmiten elin tavallista kotiarkea ja olin tyytyväinen ja onnellinen elämänlaatuuni.
Onnellisuus ei kaipaa jatkuvaa hyppelehtemistä sinne tänne, tyytyväisyys ja onni tulee sisältä.
Osannet luoda elämäsi hyväksi ympäristöstäsi riippumatta.
ja kaikella ystävyydellä ap, jos sulla on vaihtoehtoja, niin älä muuta.
Vaikka kuinka kyselisit tässä ketjussa, niin kukaan ei voi sulle sanoa, että maalla olisi yhtä paljon kulttuuritarjontaa kuin kaupungissa. Ei vaan ole.
Maallakin on mahdollisuus käydä kulttuuritapahtumissa, mutta ei niitä yhtä paljon ole, eikä esim. taidenäyttelyissä nähdä yhtä isoja nimiä kuin isommissa kaupungeissa. Joskus ehkä, mutta se on sitten "tapaus". Maalla asuessa pitää nähdä vaivaa sen eteen, että saa tyydytettyä kulttuurinnälkänsä. Pitää olla valmis matkustamaan. Ex tempore ei ehkä tule poikettua kovin monta kertaa siinä yhdessä ja samassa taidemuseossa - vaikka se ihan kiva onkin.
Jos muutat, menetät jotain, mutta saat jotain muuta tilalle. Samaa et saa!
t. 125
kirjoitin tuossa aiemmin, että mulle on tärkeää asua kaupungissa. Ja tärkeimmät syyt siihen ovat nimenomaan a) vanhat ystävät ovat lähellä (siis todella lähellä, vanhin kaverini asuu kivenheiton päässä JA voimme soittaa vaikka illalla klo 20 että lähdetään 1-2 lasilliselle -> laitetaan lapset nukkumaan ja lähdetään klo 20:45 (miehet jää toki kotiin lasten kanssa :) ja b) uudet ystävät -> täällä on kerta kaikkiaan enemmän ihmisiä, joista löytää niitä uusia ystäviä (mulle perheen ulkopuolinen sosiaalisuus on tosi tärkeää).
Lisäksi rakkaat sisko ja veli asuvat lähellä.
Eli siis pointtini on että tuo ystävien läheisyyden tärkeys ei todellakaan ole pinnallista tai pikkuseikka, ystävät on perheen jälkeen useimmille tärkeintä elämässä. Ja läheisyydellä tarkoitan nyt konkreettista, fyysistä läheisyyttä. Pääseehän sitä kyläilemään kauemmaskin mutta se täytyy aina suunnitella ja ei kuitenkaan käytännössä tapahdu kovin usein. Mä kaipaan enemmän läheisyyttä ja spontaaniutta ystävyydeltä.