Millaista on elää ruuhka-Suomen ulkopuolella? Millainen on viikkosi?

Ja kyllä noissa vain tuntuu ohjelmaakin piisaavan, jos vanhempia seuraa. Äiti käy pari kertaa viikossa seurakunnan tilaisuuksissa, on mukana kunnallispolitiikassa, maa- ja kotitalousnaiset järjestävät jos jonkinlaista iltamaa ja teatteriretkiä. Oma mies kävi siellä asuessaan entisöintikurssilla kerran viikossa, muutakin kansalaisopiston ohjelmaa löytyy. Isä käy seuraamassa urheilua, kun kaupungin oma joukkue pelaa kotikentällä, vetää vissiin pariakin lasten urheilukerhoa/joukkuetta. Löytyy kahvilat, kirjastot yms. Pienilläkin paikkakunnilla on yllättävän paljon tekemistä.

helposti ystäviä? Siitä varmaan riippuu viihtyminen eniten.

on jotain äiti-vauva-piiriä. Ota selvää mahdollisen tulevan paikkakuntanne seurakunnasta, MLL:sta jne.

Nykyisellä elämäntyylilllänne voisin kuvitella, että et viihtyisi pikkupaikkakunnalla.

Me muutimme pk-seudulta 500km päähän Itä-Suomeen, takaisin kotiseudulle, lähelle sukua, eikä olla kaduttu päivääkään. Elämä täällä on huomattavasti helpompaa kuin Espoossa.

Mutta en olisi muuttanut esim. Länsi-Suomeen, missä ei ole ainuttakaan tuttavaa tai sukulaista.

Emme harrasta taidenäyttelyitä, oopperoita tms. Helsingissä käymme 2-3 kertaa vuodessa.

Muutos olisi suuri ja minusta maalle kannattaa muuttaa vain jos haluaa elää maalaisesti. Me asumme pikkukunnan taajaman reunamilla, keskustaan 2 km. Täällä on kaikki peruspalvelut ja meidän koko perheelle harrastusmahdollisuuksia ihan riittävästi. Asumme ihanan joen rannalla ja meillä on iso puutarha.



Itse olen yrittäjä ja teen töitä pääasiassa kotona (lapset jo koululaisia), työmatkoja on muutaman kerran vuodessa, Helsinkiin, Tampereelle ja muuallekin, joskus ulkomaillekin. Välillä teemme irtioton ja lähdemme ulkomaille pidemmäksi aikaa, viimeksi olimme 2 kk Espanjassa. Myös mies on yrittäjä, joten tällainen onnistuu.



Tyttärella on oma heppa ja siinä menee hänen aikansa aika pitkälti, lisäksi hän tanssii ja soittaa pianoa. Toinen pojista harrastaa monipuolisesti musiikkia mm. soittaa kitaraa ja rumpuja, lisäksi hän pelaa jalkapalloa ja harrastaa astronomiaa. Toinen poika suunnistaa ja ui sekä valokuvaa. Mies kalastaa, pelaa tennistä, laulaa ja soittaa bändissä ja käy kuntosalilla. Itselläni on kanoja, teen paljon käsitöitä, askartelen koruja, teen saippuaa, luen, hiihdän, lumikenkäilen, käyn uimassa ja jumpassa. Puutarhassa ja sienimetsässä kuluu paljon aikaa.



Teatterissa käyn muutaman kerran vuodessa, konserteissa useammin. Lähialueen museot on kierretty. Mökkiä emme tarvitse, kun talon paikka on niin ihana. Talomme oli todella edullinen, kun myimme kaupunkitalomme, ostimme siitä saaduilla rahoilla tämän talon, joten lainaa on vain se mitä pintaremppaan meni.



Itse en ole hetkeäkään kaivannut kaupunkiin, mutta ymmärrän ihan hyvin ettei tämä kaikille sovi. Täällä on enemmän hiljaisuutta, pimeyttä ja verkkaisempi elämänrytmi, noin yleensä.

Muutin vastikään Suomen mittakaavassa isosta kaupungista muutaman tuhannen maaseutupitäjään töiden perässä ja samalla alettiin taas miehen kanssa elää etäsuhdetta. Välimatkaa on noin 300 kilometriä, onneksi työt sallii vähän pidemmän näkemisen joka toinen viikko.



Itse en miettinyt hetkeäkään muuttoa maalle. Ainoa, mikä mietitytti on ero puolisosta, mutta hänen kannustamanaan lähdin. Paikkakunta taitaa sijaita samalla suunnalla kuin ap:n vaihtoehto.



Aktiviteetteja paikkakunnalla on todella rajallisesti: kirjasto, liikuntajuttuja, kansalaisopisto. Konsertteja on parin kuukauden välein, ehkä joku tapahtuma kerran kuussa noin yleensä. Koska olen himoliikkuja, vapaa-ajan ongelmia ei ole: käyn jumpissa, hiihtämässä ja juoksemassa. Työt lohkaisee tietysti ison osan ajasta ja koska töitä on satunnaisesti myös iltaisin ja viikonloppuisin, viikot menee nopeasti.



Yksi hyvä syy paikkakunnan vaihtoon oli itselläni se, että kaipasin vähän kiireettömämpää elämää. Yksinkertaisempaa. Olin jo vuosia elänyt kalenterinsivut paukkuen, nyt kaipasin jotain muuta. Aluksi luulin, että ehtisin tekemään vapaa-ajalla paljon kaikenlaista, mutta totuus on kuitenkin se, että ei böndelläkään aika ratkaisevasti hitaammin kulje. Joka toinen viikonloppu suuntaan sitten miestä katsomaan ja silloin käydään ulkona syömässä ja juodaan erikoisolutta mukavassa kuppilassa. Se riittää.

Ei sinun elämäsi pysy samanlaisena, jos muutat. Merkittävin muutos, jota on vaikea jos ei mahdoton korvata, on tuo etäisyys sukulaisiin ja ystäviin. Kuitenkin muutoksista ihan olosuhteista riippumatta seuraa sekä hyvää että huonoa, on mahdotonta meidän kertoa miten sinulle käy.



Mutta edelleen, minusta älytöntä kysyä Vauva-palstalla maalla asuvilta kommentteja, ja toivoa että joku kertoisi elämästään kulttuuriharrastuksissa purjehtivaan kolmikymppisenä lapsettomana. Lapsiperheiden elämä pyörii pitkälti lasten ympärillä, joten niitä omia harrasteita on heillä/meillä vähän sinun mittapuullasi. Myöskään se että jos joku rääkkyläläinen rouva olisikin mukana teatterissa ja musiikkipiireissä, ei taida auttaa, kun et ole Rääkkylään muuttamassa. Eli suoraan sanottuna mene mieluummin jonnekin ooppera-palstalle kysymään miten maalaiset toteuttaa oopperaharrastustaan, jos haluat edes jollain tasolla hyödyllisiä kommentteja.

voi olla vaikka sitä, että jos siellä ei ole haluamaasi kulttuuritoimintaa, saattaa olla mahdollista järjestää sitä itse. Ulkopaikkakuntalaisena ehkä vähän huonommin toki, mutta jo se opettajana toimiminen voisi olla yksi väylä, vaikka niiden nuorten kanssa puuhata teatterikerhoa. Jospa siitä tulisi työelämäänkin uutta intoa, vaikuttaa että nykyisessä elämässä tuo työ on suurin ongelmakohtasi? Eli siinäkin mielessä paikanvaihto voisi olla jopa pelastus.

Kylän kaupasta emme osta ruokaostoksiamme, juurikin siksi, koska se on selvästi kalliimpi. Kauppa-asiat hoidetaan kaupunkireissujen yhteydessä. Onhan se vähän väärin, koska samalla nakerran kylän oman kauppiaan kannattavuutta, enkä tietenkään haluaisi, että koko kauppa ja sen mukana posti lakkaa...



Tilasin ensin snobina nettikaupasta haluamaani teetä - kunnes nolostuen huomasin, että kaupungin luontaistuotekaupassa olikin laajat valikoimat juuri kyseistä teemerkkiä sekä ekologisia puhdistusaineita ja ties mitä muuta. Olin vain olettanut, ettei täältä sellaisia tuotteita saa :D



Kirpparit muuten saattavat olla maaseudulla ihan kultakaivoksia. Ei ehkä enää nykyään, koska joskus 5-7 vuotta sitten oli ihan buumi kun kaikki kaupunkien antiikkikauppiaat tulivat kylille peräkärryineen ostamaan "rojut" pois. Mutta joskus niitä helmiä löytyy edelleen. Viimeksi poimin kylän kirppikseltä priimalaatuisen Vuokon mekon hintaan 5 €! Läheisessä kaupungissa kirppishinnat ovat jo ihan etelä-Suomen tasoa ja ihmiset kuvittelevat että joka ikinen yli 10 vuotta vanha kama on antiikkia tai retroa.

ja mitä arvostaa. Lapsettomana haluaisin ehdottomasti asua kaupungissa, vaikka lähellä kaupunkia nytkin asutaan.

ap:na muuttaisi. Kuten joku jo sanoikin niin maalle kannattaa muuttaa vain jos oikeasti haluaa asua maalla ja ei halua asua kaupungissa. Toisaalta jos on luonteeltaan hyvin uhrautuva ja haluaa tehdä asioita toisen mieliksi niin sekin voisi toimia tarvittavana motivaationa muuttaa tuossa tilanteessa, mutta ap ei selvästi tuollainen luonne ole. (ei moite - en ole itsekään tuollainen).



Ja minusta elämän ei tarvitse olle uhrautumista ja kärsimystä ollakseen jotenkin oikeampaa elämää. Siis uskon, että kärsimysten kokeminen voi kasvattaa luonnetta ja keskimäärin ne, joilla on ollut vaikeuksia voivat olla kehittyneempiä kuin ne joilla ei ole ollut, ja jopa, että ihmiselle on hyväksi joutua tinkimään välittömistä haluistaan ja harjoittamaan itsekuria (kuten lapsen saaminen aiheuttaa) mutta tämä on eri asia kuin järjestää elämänsä tieten tahtoen sellaiseksi, mistä ei nauti vaan mikä päinvastoin tuntuu kärsimykseltä (vieläpä tilanteessa, missä aidosti nauttii tämänhetkisestä elämästään).



Tähän nyt heti vielä sellainen vastalause, että

elämä voi yllättää, ja ap voisi muuttaa ja havaita viihtyvänsä aivan hyvin - tätä ei voi kukaan tietää etukäteen.



Ja vielä, uskon, että on ihmisiä, jotka viihtyvät missä tahansa, ja toisaalta melkein kaikki ihmiset voivat muuttaa asennettaan tuohon suuntaan jossain määrin.



Mutta näillä tiedoilla ehdottaisin etäsuhdetta siksi aikaa kun miehen "komennus" kestää (tai parin vuoden), ja sitten on tehtävä lopullinen päätös (siinä vaiheessa sinulla on varmaan joku käsitys siitä, millaista tuolla asuminen on).

Kovin tunnut kiintyneen kaikkeen luotuun ja ajalliseen. Et ole puolella sanalla viitannut siihen, että kävisitte miehesi kanssa jumalanpalveluksessa sunnuntaisin. Kaikki muut menot olet luetellut.



Minä ainakin ensimmäisenä olisin ottamassa selvää, kuinka saisin uudessa asuinpaikassani hengellistä ravintoa eli saarnaa ja sakramenttia. Kaikki muu on lopulta toissijaista.

jotka kuvittelee, että maalla ei ole YHTÄÄN mitään. Ei kampaajaa, kosmetologia, teetä tai taidetta. Mäkin taidan sanoa, että niin me oikeesti täällä vain tuohivirsuissa kävellään ja lehmiä lypsetään, häkäpönttöautoilla ajetaan ja osa tietenkin hevosreellä.



Ap:n ennakkoluulot on sitä luokkaa, että vaikka hän ei muuta usko, niin hänelle tekisi todellakin valtavan hyvää laajentaa maailmankuvaansa asumalla joskus hetki muuallakin kuin Turussa.



Sun kannattaisi oikeesti vähän selvitellä, että mitä siellä pitäjässä on mahdollista harrastaa. Eikä siis vain se oma tuppukylä vaan kaikki lähipaikkakunnat myös. Siellä on aivan varmasti hyvin asiantuntevia harrastusryhmiä, sillä kaikki ihmiset eivät ole asuneet siellä Seinäjoellakaan aina ja ikuisesti jo monen sukupolven ajan. Kyllä sieltä on käyty oppia hakemassa maailmalla ja siellä on eri aiheista kiinnostuneita ihmisiä.



Mutta me ei tiedetä minne sinä olet muuttamassa eikä me tiedetä mistä muusta sinä voisit kiinnostua kuin teestä ja oopperasta.



Sinä ajattelet, että kaikki paras on Helsingissä tai Turussa. Mutta esimerkiksi mun mielestä parhaita viinejä ei saa Alkosta vaan näiltä maalla sijaitsevilta viinitiloilta, joiden viinejä ei Alkosta saa!

kuin herkkupuodeista eli niitä kampasimpukoita ja tuoretta kaviaaria.

Ette kai kuvittele, että alkaisin syödä jotain makaroonilaatikkoa ja kävisin kotikampaajalla ja katsomassa nuorisoseuran näytelmiä.



Olen tottunut hiukan parempaan eli laadukkaaseen ruokaan ja muotikampaajaan ja oopperaan ja operetteihin.



Kukaan ei nähtävästi voi kertoa minulle, miksi todella ihmiset asuvat jossain maalla pienillä paikkakunnille muuten kuin uhrautumisen takia.



ap

kuin herkkupuodeista eli niitä kampasimpukoita ja tuoretta kaviaaria.

Ette kai kuvittele, että alkaisin syödä jotain makaroonilaatikkoa ja kävisin kotikampaajalla ja katsomassa nuorisoseuran näytelmiä.

Olen tottunut hiukan parempaan eli laadukkaaseen ruokaan ja muotikampaajaan ja oopperaan ja operetteihin.

Kukaan ei nähtävästi voi kertoa minulle, miksi todella ihmiset asuvat jossain maalla pienillä paikkakunnille muuten kuin uhrautumisen takia.

ap

Sinulle on turhaa alkaa luetella niitä hyviä puolia, miksi maalle on muutettu. Minusta sinun kannattaa olla siellä, missä sinulla nyt on hyvä olla. Vai herkullista tappeluketjuako yrität kehitellä? Me asutaan vähän kaupungin ulkopuolella, mutta kaikki kuitenkin lähellä. Lapsettomana asuisin kaupungissa. Ymmärrän täysin elämäntyyliäsi, koska olin joskus itse aika samanlainen. Lasten myötä aloin arvostaa hieman eri asioita elämässä ja arjessa, mutta vieläkin haluan, että kaupunki on kohtalaisen matkan päässä. Pysy siellä missä olet onnellinen!

koska pitävät siitä rauhasta ja tilasta ympärillä. Ehkä kokevat että siellä on turvallista kasvattaa lapsia. Ovat ehkä sieltä kotoisin ja kokevat että ovat juurillaan. Siellä on ehkä työpaikka, omat ja lasten kaverit, sinne on juurruttu. Ehkä harrastukset liittyy luontoon. Ehkeivät osaa asua kaupungin melussa, ehkeivät tykkää ruuhkista tai ylihintaisista asunnoista, tai ehkei ole tullut tilannetta jossa jokin tietty kaupunki olisi kutsunut. Miten itse sanoisit, että minkä takia ihmiset asuu kaupungissa? Kaikki ei käy edes niissä kulttuuririennoissa tai putiikeissa, joten miksi ihmeessä asuvat kaupungissa. Yhtä järkevä kysymys.



Edelleenkin, jos oikeasti nuo mainitsemasi asiat on niin tärkeitä sinulle, ettet voi kuvitella elämää ilman niitä, niin älä vaan muuta. Nyt alkaa kylläkin tuntua provolta tämä, onnittelut siitä että päästiin tänne asti.

Miten muka joku opettaja ehtisi kaksi päivää vuodattaa täällä empiretyylisistä huonekaluistaan?

Sinun kannattaa pysyä siellä missä olet, et tule viihtymään Pohjanmaalla.



Maalla ei muuten asuta vain uhrautumisen takia, vaan siksi että täällä ihan oikeasti viihdytään. Joo, provosoiduin.

Me ollaan asuttu nyt jo kolme vuotta Singaporessa, suosittelen sinullekin pienistä ympyröistäsi irtaantumista ja uskallusta elää. Maailmalla ei tarvitse tukahtua tavallasi tekemisenpuutteeseen vaan löytyy jotain muutakin kivaa kuin korsetinsovittaminen.

Sen verran epätodellisia on kivikautiset käsitykset muusta Suomesta. Toki käsitykset myös joiltain osin on ihan oikeita, mutta aikamoisia ylilyöntejäkin niissä on liuta. Ja sitten oletetaan, että muutkin ihmiset asuvat syntymästä kuolemaan yhdessä ja samassa paikassa. Vaan kun täällä maalla ei ole kummoisia opiskelumahdollisuuksia, niin vähintään opintojen ajaksi ihmiset joutuu muualle asumaan. Sellainen laajentaa mukavasti käsityksiä.



Minä asun maalla, ja hyvää ja viihtyisää tässä on paljon.



Työt on täällä. Koko elämäntapa on täällä. Tutut ja kaverit on samanhenkisiä ja tuttuja on paljon. Naapurusto ottaa uudenkin asukkaan hyvin vastaan, olo on jo muutaman vuoden asumisen jälkeen se, että kotona ollaan.



Täällä on tilaa ja rauhaa. Lähin näköyhteyden päässä oleva naapuri on kilometrin päässä pellon toisella laidalla. Metsän takana on lähempänäkin naapureita. Täällä oli tilaa isolle talolle, eikä sen rakentaminen maksanut kohtuuttomasti. Mökille on yhtä lyhyt matka kuin töihin, kumpikin on samassa pihassa.



Lasten koululuokat on melko pysyviä, kun muuttoliikettä ei juuri ole. Eli lasten kaverit on pysyviä. Ja vaikka maalla ollaan, niin kouluun on matkaa alle 2 km. Lapsilla on turvallista elää, eikä heille ole täällä niin paljon kiusauksia kuin isommilla paikkakunnilla.



Työtkin ovat pysyviä. Ei kaikilla mutta meillä on. Eli ei tarvi miettiä, että milloin työ vie minne, vaan elämää voi rakentaa luottavaisesti tänne. Työrytmiä päästään pitkälle määräämään itse.



Elämänrytminkin itsemäärääminen on helppoa, kun ei ole näköyhteyttä naapureihin. Sen toki luulisi olevan itsestäänselvää, että jokainen päättää itse kuinka hektistä elämää viettää. Mutta minua helpottaa rauhoittumisessa se, ettei naapuruston liikehdintää näe ja kuule tai ettei näköetäisyydellä ole mitään vilkasta tietä. Jos minä haluan lauantaina saunarauhaa klo 17, niin sitä ei häiritse ohikulkeva liikenne, kun muut vasta tulevat siihen aikaan harrastuksistaan kotiin.



Luonnonläheisyys ja tila ovat sellainen itsestäänselvyys, ettei sitä oikein tahdo osata listatakaan.



Ja pienet piirit ovat rikkaus. On helppoa alkaa johonkin uuteen toimeen tai harrastukseen, kun siihen ryhtyessä vastaan tulee todennäköisesti joku tuttu.



Kaikki palvelut ovat lähellä. Kuntauudistus voi sen muuksi muuttaa. Mutta vielä on. Ei täällä toki ole kymmentä optikkoliikettä, joista valita. Mutta se lähin on tuossa ihan lähitaajamassa.



Tietenkään ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä ei täältä löydy. Mutta eipä löydy Turustakaan. Ja niitä erikoisempia tarpeita varten matkustetaan kauemmas hakemaan. Tai tilataan. Aivan valtaosa liikkeistä lähettää tuotteita postiennakolla tai laskun kanssa, jos vain niin sovitaan. Lisäksi paikallisten liikkeiden kanssa voi keskustella mitä haet ja he pyrkivät etsimään sitä sinulle. Minä esimerkiksi en löytänyt mieleistä valaisinta tässä talvella, jolloin kauppias lupasi tutkailla Tukholman valaisinmessuilla nyt helmikuussa josko siellä olisi joten sellaista mitä etsin.

kuin herkkupuodeista eli niitä kampasimpukoita ja tuoretta kaviaaria.

Ette kai kuvittele, että alkaisin syödä jotain makaroonilaatikkoa ja kävisin kotikampaajalla ja katsomassa nuorisoseuran näytelmiä.

Olen tottunut hiukan parempaan eli laadukkaaseen ruokaan ja muotikampaajaan ja oopperaan ja operetteihin.

Kukaan ei nähtävästi voi kertoa minulle, miksi todella ihmiset asuvat jossain maalla pienillä paikkakunnille muuten kuin uhrautumisen takia.

ap

että mistä luulet ruoan tulevan? Meidän kunta on täynnä luomutiloja, toki suurin osa niistä myy kaikki etelän kasvukeskuksiin. Täällä on meijerin myymälä ja mm. Atrian tiloja. Lihaa pääsee ostamaan muualtakin kuin marketeista. Jos siellä, minne muutat, on aito kyläkauppias, hän tilaa sitä, mitä kyläläiset haluaa. Toki hinta on hieman suurempi kuin marketeissa, mutta ei se paljoa kauppahalleista poikkea. Kalatuotteita saa tuoreina ja kertoo varmasti päivät, jolloin ne tulee, koska haluaa saada toivomasi tuotteet mahdollisimman nopeasti täyttämästä pientä kauppaansa. Kesämökkialueiden kauppiaat tuskin ovat kyläkauppiaita, vaan kesäkaudeksi sen kaupan avaavia, jotka ovat jo kyllästyneitä satunnaisiin kesävieraiden toiveisiin, joita toteuttaessaan ei ostaja ilmestykään takaisin.

Itse ostan paljon lähitilojen lihoja, maitotuotteita, munia ja vihanneksia. Paljon sellaista, mitä kaupungeista ei saa samanlaisena. Suurin miinus mielestäni on ketjujen ja ketjuohjauksen leviäminen myös maaseudun kauppoihin, mutta kun S-ryhmästä pysyy erossa paitsi hedelmien ja vihannesten osalta. Hyvä kauppias on paljon parempi kuin hyvin hoidettu ketju.

Tuntuu, että maaseudulla perus raaka-aineita on paremmin saatavilla kuin keskiverto pikkukaupassa. Arvaan, että maaseudulla vielä tehdään paljon ruokaa itse, kun lähiöissä ostetaan niitä valmisannoksia mikroon. Itse harrastan ruoanlaittoa ja siihen kyllä löytyy monipuolisesti ainekset.