Muita ulkosuomalaisia, jotka eivät halua muuttaa enää takaisin Suomeen?

oikeasti, erotkaa siitä eurosta ja rahaliitosta jos niin ahdistaa se että joutuu taloudellisesti muita maita tukemaan! Mutta eipä tullut eduskuntavaaleissa tarpeeksi isoa jytkyä että olisi linja muuttunut, ehkä ensi vaaleissa sitten?



Ja ei, en minä ainakaan ala Italiassa asuvana ja italialaisen kanssa naimisissa olevana murehtimaan sitä, kuinka kauheasti elelemme toisten rahoilla. Itse emme ole erityisen varakkaita ja tienaamme itse rahamme, emme elä kenenkään tuilla. On siis henkilökohtaisesti hyvä omatunto tässä asiassa.



Tuohon vanhainkotijuttuun vielä, eli ei toki ole Italiassakaan tuommoinen tavallista vaan poikkeustapaus. Kuitenkin, aika paljon täällä vielä perinteisesti hoidetaan vanhukset kotona, siis lapset hoitaa. Mekin ollaan päätetty että vanhainkotiin ei joudu vanhemmat todellakaan jos vaan mitenkään pystymme itse hoitamaan eikä vaadita erityislaitteita tai jatkuvaa valvontaa. Suomalaisille ajatuskin mummoista ja vaareista nurkissa elämää hidastamassa olisi monelle kaamea, mutta täällä ne nähdään myös lastenhoitoapuna ja elämän rikastuttajina.

Olen tuo Irlannissa asuja, en ole koskaan edes käynyt Italiassa, mutta... Siis pitäisikö Italiassa elämästään tykkäävien nyt valehdella, että heillä on muka kamalaa siellä auringonpaisteessa, koska italialaispoliitikot ovat niin korruptoituneita ja sairaanhoitajat käyttäytyivät julmasti? Pitääkö vaieta siitä, että elämä on ihanaa, koska Suomi joutuu osallistumaan taloustalkoisiin ilman omaa syytään? Aivan järjetöntä.

Se, että italialaiset ja myös irlantilaiset poliitikot ja "talousnerot" ovat mokanneet todella pahasti (usko pois, irlantilaiset ovat nousemassa barrikadeille poliitikkojen epäluotettavuuden ja epäpätevyyden takia, kansaa ottaa ihan yhtä paljon päähän kuin suomalaisia veronmaksajia. Meiltä on leikattu kaikki tuet, hinnat nousseet, ym. eli kansa maksumiehinä täälläkin) ei muuta niitä tosiasioita mihinkään, että

1. Viihdyn silti paremmin Irlannissa kuin Suomessa

2. Pidän silti Suomesta todella paljon se on minulle Isänmaa aina ja ikuisesti

3. VIHAAN Suomen syksyä ja talvea, pakkasta ja loskaa

4. Olen oikein tyytyväinen elämääni juuri näin.

Ei se, että joku muukin mokailee järjettömällä tavalla jossain muussa maassa poista Suomen epäkohtia mihinkään. Kuten jo sanoin, jokainen löytää oman paikkansa tässä maailmassa, toivottavasti. Minulle sopii tämä maa, jollekin muulle joku muu. Ja sehän on mahtava asia!

En pyytänyt vaikenemaan vaan osoittamaan kunnioitusta auttajaa kohtaan. Eikö se kuulu niihin mainittuihin hyviin tapoihin?

Ja minusta on aivan paikallaan hieman kertoa tosiasioita. Ei pidä suuttua. Sekin mihin maahan ihminen asettu, sitäkin pitää saada arvioida kriittisesti. Jos joku tykkää vaikkapa asettua rikkaana ulkomaalaisena kehitysmaahan palveltavaksi, niin eikö siitä saa sanoa? Vai pitääkö vain olla onnellinen toisen puolesta? Sitähän tässä vain on yritetty sanoa, että niin Italiassa kuin Usassakin on sellaisia ihmisoikeuksia koskevia asioita, joiden olisi jo luullut olevan historiaa. Te sortomaissa asuvat näköjään tulette täysin sokeiksi sellaisille asioille mikä meidän sivistysmaissa asuvinen silmään pistää todella pahasti.

[

Suomen ilmastolla ja itänaapurilla varustetun maan kansalaisten kannattaisi olla aika hiljaa muiden euroopan maiden haukkumisessa. Ennen pitkää täällä ollaan taas avun tarpeessa, eikä sitä apua mistään muualta ole tulossa kuin Euroopasta, jos sieltäkään.

Sitä pelkoa ei ole ettäapua tulisi, ei tullut viimkesikään. Enää sitä ei edes odoteta.

ovat kylla todistaneet moneen kertaan ap:n ja monen muunkin ulkosuomalaisen mielipiteen oikeaksi: Suomessa asuu suvaitsematonta, ilkeaa ja epaystavallista porukkaa. Aivan muutama Suomessa asuva on osallistunut keskusteluun asiallisesti oman mielipiteensa ilmaisemalla - niinkuin varmaan oli ap:n tarkoituskin, saada keskustelua aikaan siita miksi ihmiset asuvat siella missa asuvat, ja onko heilla tarkoitus muuttaa takaisin Suomeen. Suurin osa on juuri tuota kategorisesti ihan kaiken tuomitsevaa ja jos ruvetaan tuntematonta ihmista hanen mielipiteidensa vuoksi nimittelemaan niin eikohan se kerro paljon enemman kirjoittajasta kuin siita jolle vastataan. En kerta kaikkiaan tajua mista kumpuaa sellainen katkeruus etta omasta poikkeava mielipide herattaa niin paljon vihan tunnetta ja tarvetta mollata toinen lyttyyn. Kun kuitenkin tassa on kyseessa ihan henkilokohtaiset mieltymykset oman elamansa suhteen joissa ei voi mitenkaan olla 'oikeaa' mielipidetta joka sopisi kaikille.



En ole tahan mennessa viela kirjoittanut; asun Englannissa enka aio muuttaa Suomeen. En kestaisi sita suvaitsemattomuutta ja sita etta kaikkien pitaa sopia samaan muottiin ja kaikki erilaisuus tuomitaan automaattisesti.

Tuohon vanhainkotijuttuun vielä, eli ei toki ole Italiassakaan tuommoinen tavallista vaan poikkeustapaus. Kuitenkin, aika paljon täällä vielä perinteisesti hoidetaan vanhukset kotona, siis lapset hoitaa. Mekin ollaan päätetty että vanhainkotiin ei joudu vanhemmat todellakaan jos vaan mitenkään pystymme itse hoitamaan eikä vaadita erityislaitteita tai jatkuvaa valvontaa. Suomalaisille ajatuskin mummoista ja vaareista nurkissa elämää hidastamassa olisi monelle kaamea, mutta täällä ne nähdään myös lastenhoitoapuna ja elämän rikastuttajina.

Dementoitunut vanhus lastenhoitoapuna? Just joo. Herääpä todellisuuteen. Suomessa hyväkuntoisia ei dumbata mihinkään vaan he elävät omaa elmäänsä joko kotonaan tai palveluasunnoissa. On hieman kehittyneempi systeemi kuin teillä Italiassa. Mikään ei täälläkään estä sitä että vanhukset olisi lastenhoidossa apuna, ja monet onkin, mutta se ei ole PAKKO.

Mua suoraansanottuna vituttaa joidenkin asenne ja Suomen haukkuminen. Parasta että pysyttekin siellä, mistä olette paremman elämän löytänyt.

Ja ei en ole kateellinen tai tyytymätön elämääni Suomessa.

Jotenkin vaan ärsyttää suurin osa viesteistä tässä ketjussa.

Haukutaan Suomi ja suomalaiset lyttyyn. :/

Tulee paha mieli.

kun kaikille pitää maksaa niin paljon, että firmat menee nurin. On paljon parempi panna porukka kortistoon ja antaa rahaa ilmaseksi, ilman työvelvoitetta ja sitte nostetaan niiden verotusta, joilla vielä on töitä. En näe mitään järkeä tällaisessa ajatusmaailmassa.

Maailmasta ei koskaan tule poistumaan luokkaerot, vaikka sitä kuinka ihannoit.

Pohjustuksena, etten ole mikään perähikiän patriootti, joka ei ole koskaan Suomen rajojen ulkopuolella käynyt, vaan olen matkustellut paljon ja myös asunut lyhyehköjä aikoja 2kk-1,5 v ulkomailla, nyt taas Suomessa. Minulla on myös monesta maasta olevia ystäviä. Mä en ihan tunnista teidän kertomuksianne Suomesta, ja tuleekin mieleen että missä piireissä oikein liikutte Suomessa käydessänne. Ihmiset ovat kyllä tylympiä kaduilla, se on totta, mutta mielestäni yhteisöllisyyttä on nykyään (?) jo paljon enemmän, saan itse apua tarvittaessa, samoin annan sitä. Tuntuu jotenkin pahalta, kun niputatte "meidät suomalaiset" kaikki samaan nippuun.

Sitten ne kysymykset, joihin toivon asiallisia vastauksia ja että hetken pohtisitte niitä. Moni kehuu kuinka ihana elintaso on siellä toisessa maassa, on mahdollista pitää siivoojaa ja käydä manikyyreissä ihan tavallisella duunarinkin palkalla. Eikö teitä yhtään häiritse tuollainen "kastijako"? On selvää että jos siivoojalle maksetaan niin vähän että sellaista voi kuka tahansa pitää, niin siivooja on todella todella köyhä itse eikä hänellä ole juuri mitään mahdollisuutta nousta tuosta köyhyydestä ja kurjuudesta. Kun niitä sosiaalitukiakaan ei ole. Mielestäni monessa vastauksessa näkyy hirveän itsekeskeinen ajatusmaailma ja jotenkin elintason sokaisema ajattelu - kunhan meillä on uima-altaat ja siirtolaisnainen käy siivoamassa pari kertaa viikossa niin elämä on hienoa. Entäs sen siivoojan elämä? Täällä Suomessa siivojia käy kodeissa paljon harvemmilla, koska siivouspalvelut ovat kalliita. Siitä syystä että ne siivoojat saavat ihan kohtuullista palkkaa ja voivat työllään elättää itsensä ja perheensä ihan normaalisti. En haluaisi Suomeen mitään kastijakoa, nyt jo puhutaan liikaa kansan kahtiajaosta. Eikö nämä kysymykset huoleta teitä yhtään, ketkä hymyssä suin puhutte siitä kuinka teidän kivalla asuinalueella ei edes näy niitä hirveitä huligaanibrittejä tai jotka voivat lekotella puoli-ilmaisessa manikyyrissä sillä aikaa kun joku toinen siivoaa kodin.

Ja hinnoista - ítse kulutan aika vähän tai pikemminkin harkitusti. Käyn välillä Amerikassa ja seuraan myös amerikkalaisten ystävien elämää. Mun ekologista omaatuntoani hiertää ne kulutustottumukset todella paljon. Kun on halpaa niin ostetaan, kulutetaan kulutetaan. Suomalaisen ekologinen jalanjälki on huomattavasti kevyempi kuin vaikka amerikan ihmemaan.

Älkää teilatko minua negatiiviseksi haukkujaksi vaan oikeasti kertokaa mulle että oletteko koskaan miettineet näitä asioita? En pidä mahdottomana sitä, että asuisimme joskus itsekin ulkomailla, sillä olen välitön ihminen, jonka tunneilmaukset sopisivat ehkä toisenlaisille leveysasteille. Tällaista sekalaista pohdintaa nyt kuitenkin.

mutta useissa maissa ja maanosissa kuitenkin matkustanut. En ole huomannut, että muualla oltaisiin sen iloisempia.



Itä-Suomessa on ainakin iloisia ihmisiä, jokaisen kanssa voi jutella enemmänkin, esim. kaupan myyjän tai sairaanhoitajan. Autetaan kyllä toisia. Harrastetaankin. Huolehditaan yhdistyksissä yhteisistä asioista. Puolituttujakin tehvehditään iloisesti, pysähdytään usein jotakin muutakin sanomaan..



Ilmasto on karmiva ainakin 3 kk vuodesta, mutta muuten olen onnellinen. Turvallista ja toimivaa elämää.

eikä tarvitse olla edes koulussa. Kunhan viheltelet ja lusmuilet. Ei ole mitään kannustusta tehdä töitä tai opiskella, kun kaiken saa ilmaiseksi, hurraa Suomi!

Mun tutun poika asuu ja elää näin :(

Kun on pesänsä jonnekin perustanut, alkaa tuntua siltä, että joistain puutteistakin huolimatta kyseinen paikka on itselle paras paikka maailmassa. Se on koti.



Ja kun joihinkin asioihin tai tapoihin tottuu, alkavat tästä poikkeavat asiat ja tavat tuntua kummallisilta ja vierailta. Ei tunnu kotoisalta.



En edes asu ulkomailla, vaan asun emäjunttilassa Suomen landella. Mietin juuri tänään, miten vaikea olisi täältä lähteä enää mihinkään - täällähän on "kaikki". Mutta muistan myös, miten kauheaa tänne oli viisi vuotta sitten muuttaa. Paikka tuntui ihan vieraalta, epämiellyttävältä ja rumalta.

Mua suoraansanottuna vituttaa joidenkin asenne ja Suomen haukkuminen. Parasta että pysyttekin siellä, mistä olette paremman elämän löytänyt.

Ja ei en ole kateellinen tai tyytymätön elämääni Suomessa.

Jotenkin vaan ärsyttää suurin osa viesteistä tässä ketjussa.

Haukutaan Suomi ja suomalaiset lyttyyn. :/

Tulee paha mieli.

En ole kyllä huomannut että tässä ketjussa niin paljon Suomea tai suomalaisia haukuttaisiin. Ilmastosta moni on puhunut että se ei ole paras mahdollinen, ja mitäpä tuosta loukkaantumaan? Se on vain kuitenkin mielipide.

Suomalaiset on varsin usein juroja ja hiljaisia ja tämä on huomattu monesti.

Esim. viimeksi kuin olimme mieheni kanssa Suomessa sukulaiseni häissä niin eipä melkein kukaan saanut suusta mitään ulos englanniksi, vasta sitten kun oli muutamat juomat nauttinut niin johan alkoi puhe luistaa. Nauratti kyllä :D Mutta sellaista se on! Ei niin moni suomalainen osaa eikä kykene heti, kun tuntee että se kynnys on liian iso. Silti en ajatellut koskaan että nuo ihmiset on jotenkin huonompia.

Mutta sitten on erikseen ne jotka haukkuivat mieheni minulle "turkkilaiseksi neekeriksi" (mies on muuten täysin valkoihoinen hollannikko..) tai kyselevät isoon ääneen että "eikö kotimainen liha enään kelpaakkaan kun pitää ulkolaiseen sekaantua?". Jotenkin en jaksa tuollaisia asenteita ja juttuja yhtään, en halua pahoittaa omaa tai mieheni mieltä.

Ja muuten, KUKAAN ei ole täällä minulle tullut urputtamaan ulkomaalaisuudestani, ja Suomessa kyllä kommentit lenteli miesvalinnastani.

Hienoa että sinä olet tyytyväinen sillä koti-Suomessa, minut elämä heitti muualle ja täällä viihdyn myös hyvin. Ei se tarkoita sitä että Suomi on pahempi paikka, kaipaan sinne aina välillä kovastikkin. Mutta täällä asun ja pysyn ja rakennan elämääni.

- Ulkomamma Hollannista

voisinpa palatakin, mutta mielellaan pohjoiseen... menkaapas lansimaalaisen turistin nakoisena Oulun torille kartan kanssa heilumaan niin takuuvarmasti joku tulee auttamaan ja porisemaan :-)

Suomen ihanaa asiakaspalvelu henkilokuntaa on ikava myos, muistelen oikein kaiholla miten mukavia kaupan, apteekin ja kaikkien virastojen henkilokunta on aina ollut milla tahansa asialla olenkin, semmoisia reippaita ja auttavaisia ja aina erittain ammattitaitoisia, hammaslaakarista ja hautausurakoitsijasta lahtien, poliisit, kampaajat, sairaanhoitajat, pankkivirkailijat ja kaupantadit, seka taksikuskit... Ehka Helsinki on poikkeus mutta pienemmissa kaupungeissa nain.

Suomessa tunnen myos oloni aina turvalliseksi missa tahansa liikkuessa, muualla kuin Helsingissa.

Miinuspuolena Suomessa on tietenkin kylmat talvet ja se ettei (lasten) melua siedeta ja mummot mulkoilee kakaroita.

:-D ihana tama:

Sairastuessani erittäin pahaan keuhkokuumeeseen nämä pikkuputiikkien kauppiaat tarjoutuivat tuomaan minulle ruoat kotiin asti. En kuitenkaan suostunut mutta kyllä se mieltä lämmitti, varsinkin kun tuota tukiverkkoa ei näin ulkosuomalaisena ole.

Aina lihamestari muistaa kysyä miten töissä menee, onko lapset olleet terveinä ja jos ovat mukana saavat usein karkin tai tikkarin. Suomalaiset ystäväni kokivat sen kauheana ja tungettelevana. Kysellä nyt noin intiimejä asioita. Eivät kuulemma jaksaisi vastailla kysymyksiin, lihaahan he tulivat vain ostamaan. Samoin kauhisteltiin tietenkin niitä tikkareita. Lasten hampaathan menevät ihan pilalle.

T: espanjalaistunut

Tuolla aiemmin joku mamma polleena Hollannista kirjoitteli kuin suvaitsevaista siellä on ja kuin Suomi on suvaitsematon junttila. Kun laitoin vähän faktaa, ei ole sen koommin kuulunut mitään.



Tyypillistä tässä ketjussa

väkeä ihan joka lähtöön myös täältä. Niin kateellista kuin avointakin ;) Juuri nyt kaipaan takaisin Suomeen (tai ehkä muualle).



Aiemmin asuin 5 vuotta USA:ssa. Se aika oli ihanaa, mutta kotiinlähdön lähestyessä tajusin, kuinka rasittavaa noiden 5 vuoden aikaiset "takapakit" olivat olleet. Esim. valuutanvaihto (siihen aikaan, paperisota ja byrokratia esim. vakuutusten kanssa), ns. kädettömyys talven tullessa (vaikka talvi oli leuto ja lyhyt) jne. Eli tuolloin olin ilonen palatessani Suomeen ja sen toimiviin systeemeihin nykyaikaisine asumismukavuuksineen. Ja kuitenkin USA:n ajan asuiime omassa talossa uima-altaineen. Kuitenkin Suomessa rakentaminen on laadukkaampaa.



No pointtiin:

Vaikka olin väsynyt USA:ssa moneen asiaan, nyt täällä Ruotsissa tuntuu siltä, että alan kaipaamaan Atlantin taakse. Liekö syynä "aika kultaa muistot" vai vaihtelunhalu. Ehkä vain olen rauhaton luonne, enkä koskaan jää paikoilleni ja löydä "kotiani" :(

Tuntuu, että hyviä paikkoja on niin paljon, etten voi pysähtyä vaan haluan nähdä lisää ja lisää ja lisää...



Ja Italiaan pitää ottaa kantaa:

Nautinnollinen elämä siellä Italiassa on johtanut nykyiseen tilanteeseen. Jos kaikki olisivat maksaneet enemmän ja riittävästi veroja, ei tilanne olisi tämä. Eli jokainen Italiassa veroja maksava on osallinen. Myös sinä ap! Ja oikeasti mun mielestä ois aika ottaa vastuuta asiasta, ei vaan hymistä, ettei omat ystävät sitä sun tätä. Myönnän että Suomessa ollaan ehkä vähän tiukkapipoista porukkaa, mutta asiat hoidetaan. Italiassa "rentoa elämää" mutta myös välinpitämättömyyttä ihan perustaloudenhoitoa ajatellen. Ei kaikki voi vain ottaa rennosti ja olettaa että joku muu maksaa ja hoitaa. Kyllä vastuuta pitää ottaa muuallakin!

Tuolla aiemmin joku mamma polleena Hollannista kirjoitteli kuin suvaitsevaista siellä on ja kuin Suomi on suvaitsematon junttila. Kun laitoin vähän faktaa, ei ole sen koommin kuulunut mitään.

Tyypillistä tässä ketjussa

on kyse subjektiivisista kokemuksista. Jos joku kokee itsensä onnellisemmaksi jossain muualla, sitä ei sun tilastosi muuta. Toisekseen, oletatko että ihmisillä ei ole muuta tekemistä kuin päivystää täällä vastaamassa teille porvoon faktoittajille. ;)

t: onnellinen ulkosuomalainen Ranskasta

en nyt puutu muuhun, mutta pisti silmään tuo kun moitit amerikkalaisten ystäviesi elämää ja tulet samalla leimanneeksi koko 330-miljoonaisen kansan kerralla.

Tulepa käymään vaikka täällä Westchesterissä. Luomu ja kestävät tuotteet ovat arvossaan, kierrätys toimii paljon paremmin kuin Suomessa, ympäristön säästäminen ja hiilijalanjälki on kaikkialla esillä.

Pohjustuksena, etten ole mikään perähikiän patriootti, joka ei ole koskaan Suomen rajojen ulkopuolella käynyt, vaan olen matkustellut paljon ja myös asunut lyhyehköjä aikoja 2kk-1,5 v ulkomailla, nyt taas Suomessa. Minulla on myös monesta maasta olevia ystäviä. Mä en ihan tunnista teidän kertomuksianne Suomesta, ja tuleekin mieleen että missä piireissä oikein liikutte Suomessa käydessänne. Ihmiset ovat kyllä tylympiä kaduilla, se on totta, mutta mielestäni yhteisöllisyyttä on nykyään (?) jo paljon enemmän, saan itse apua tarvittaessa, samoin annan sitä. Tuntuu jotenkin pahalta, kun niputatte "meidät suomalaiset" kaikki samaan nippuun. Sitten ne kysymykset, joihin toivon asiallisia vastauksia ja että hetken pohtisitte niitä. Moni kehuu kuinka ihana elintaso on siellä toisessa maassa, on mahdollista pitää siivoojaa ja käydä manikyyreissä ihan tavallisella duunarinkin palkalla. Eikö teitä yhtään häiritse tuollainen "kastijako"? On selvää että jos siivoojalle maksetaan niin vähän että sellaista voi kuka tahansa pitää, niin siivooja on todella todella köyhä itse eikä hänellä ole juuri mitään mahdollisuutta nousta tuosta köyhyydestä ja kurjuudesta. Kun niitä sosiaalitukiakaan ei ole. Mielestäni monessa vastauksessa näkyy hirveän itsekeskeinen ajatusmaailma ja jotenkin elintason sokaisema ajattelu - kunhan meillä on uima-altaat ja siirtolaisnainen käy siivoamassa pari kertaa viikossa niin elämä on hienoa. Entäs sen siivoojan elämä? Täällä Suomessa siivojia käy kodeissa paljon harvemmilla, koska siivouspalvelut ovat kalliita. Siitä syystä että ne siivoojat saavat ihan kohtuullista palkkaa ja voivat työllään elättää itsensä ja perheensä ihan normaalisti. En haluaisi Suomeen mitään kastijakoa, nyt jo puhutaan liikaa kansan kahtiajaosta. Eikö nämä kysymykset huoleta teitä yhtään, ketkä hymyssä suin puhutte siitä kuinka teidän kivalla asuinalueella ei edes näy niitä hirveitä huligaanibrittejä tai jotka voivat lekotella puoli-ilmaisessa manikyyrissä sillä aikaa kun joku toinen siivoaa kodin. Ja hinnoista - ítse kulutan aika vähän tai pikemminkin harkitusti. Käyn välillä Amerikassa ja seuraan myös amerikkalaisten ystävien elämää. Mun ekologista omaatuntoani hiertää ne kulutustottumukset todella paljon. Kun on halpaa niin ostetaan, kulutetaan kulutetaan. Suomalaisen ekologinen jalanjälki on huomattavasti kevyempi kuin vaikka amerikan ihmemaan. Älkää teilatko minua negatiiviseksi haukkujaksi vaan oikeasti kertokaa mulle että oletteko koskaan miettineet näitä asioita? En pidä mahdottomana sitä, että asuisimme joskus itsekin ulkomailla, sillä olen välitön ihminen, jonka tunneilmaukset sopisivat ehkä toisenlaisille leveysasteille. Tällaista sekalaista pohdintaa nyt kuitenkin.

voisinpa palatakin, mutta mielellaan pohjoiseen... menkaapas lansimaalaisen turistin nakoisena Oulun torille kartan kanssa heilumaan niin takuuvarmasti joku tulee auttamaan ja porisemaan :-) Suomen ihanaa asiakaspalvelu henkilokuntaa on ikava myos, muistelen oikein kaiholla miten mukavia kaupan, apteekin ja kaikkien virastojen henkilokunta on aina ollut milla tahansa asialla olenkin, semmoisia reippaita ja auttavaisia ja aina erittain ammattitaitoisia, hammaslaakarista ja hautausurakoitsijasta lahtien, poliisit, kampaajat, sairaanhoitajat, pankkivirkailijat ja kaupantadit, seka taksikuskit... Ehka Helsinki on poikkeus mutta pienemmissa kaupungeissa nain. Suomessa tunnen myos oloni aina turvalliseksi missa tahansa liikkuessa, muualla kuin Helsingissa. Miinuspuolena Suomessa on tietenkin kylmat talvet ja se ettei (lasten) melua siedeta ja mummot mulkoilee kakaroita. :-D ihana tama:

Sairastuessani erittäin pahaan keuhkokuumeeseen nämä pikkuputiikkien kauppiaat tarjoutuivat tuomaan minulle ruoat kotiin asti. En kuitenkaan suostunut mutta kyllä se mieltä lämmitti, varsinkin kun tuota tukiverkkoa ei näin ulkosuomalaisena ole. Aina lihamestari muistaa kysyä miten töissä menee, onko lapset olleet terveinä ja jos ovat mukana saavat usein karkin tai tikkarin. Suomalaiset ystäväni kokivat sen kauheana ja tungettelevana. Kysellä nyt noin intiimejä asioita. Eivät kuulemma jaksaisi vastailla kysymyksiin, lihaahan he tulivat vain ostamaan. Samoin kauhisteltiin tietenkin niitä tikkareita. Lasten hampaathan menevät ihan pilalle. T: espanjalaistunut

etta Suomessa lapset opetetaan syomaan karkkia ihan melkein vauvasta asti ja niilla on myos se karkkipaiva viikottain. Moiseen ilmioon en ole missaan muualla tormannyt.

Huvittaa Tuolla aiemmin joku mamma polleena Hollannista kirjoitteli kuin suvaitsevaista siellä on ja kuin Suomi on suvaitsematon junttila. Kun laitoin vähän faktaa, ei ole sen koommin kuulunut mitään.

Tyypillistä tässä ketjussa

mä sulle vastasin, kannattaisko lukea hieman tarkemmin? :)

Ja en ollut missään vaiheessa polleana, enkä väittänyt Suomea junttilaksi. Taidat olla vaan vähän ilkeä ja ikävä tapaus ehkä? :3

Tuohon vanhainkotijuttuun vielä, eli ei toki ole Italiassakaan tuommoinen tavallista vaan poikkeustapaus. Kuitenkin, aika paljon täällä vielä perinteisesti hoidetaan vanhukset kotona, siis lapset hoitaa. Mekin ollaan päätetty että vanhainkotiin ei joudu vanhemmat todellakaan jos vaan mitenkään pystymme itse hoitamaan eikä vaadita erityislaitteita tai jatkuvaa valvontaa. Suomalaisille ajatuskin mummoista ja vaareista nurkissa elämää hidastamassa olisi monelle kaamea, mutta täällä ne nähdään myös lastenhoitoapuna ja elämän rikastuttajina.

Dementoitunut vanhus lastenhoitoapuna? Just joo. Herääpä todellisuuteen. Suomessa hyväkuntoisia ei dumbata mihinkään vaan he elävät omaa elmäänsä joko kotonaan tai palveluasunnoissa. On hieman kehittyneempi systeemi kuin teillä Italiassa. Mikään ei täälläkään estä sitä että vanhukset olisi lastenhoidossa apuna, ja monet onkin, mutta se ei ole PAKKO.

Ei nyt tietenkään loppuvaiheessa enää ole apua vanhuksesta vaan silloin on lasten vuoro hoitaa häntä. Mutta me esimerkiksi asumme samassa talossa miehen vanhempien kanssa, erillisissä asunnoissa tosin. Emme tarvitse ulkopuolista lastenhoitoapua koska miehen äiti hoitaa sen mielellään. Pakko ei olisi, on täälläkin päiväkoteja ja rahalla saa yksityisen hoitajankin kotiin vaikka - aika monella on maahanmuuttaja kotiapuna. Ja kyllä ainakin meidän tapauksessa myös miehen vanhemmat voisivat elää myös täysin erossa meistä ihan ongelmitta ainakin toistaiseksi kunnon puolesta, mutta kukapa haluaisi yksin jossain palveluasunnossa kököttää.

Minulle sopii hyvin tämmöinen yhteisölllisempi elämäntapa jossa päivällispöydän ääressä yleensä on muitakin kuin ydinperhe isä, äiti ja lapset. Kaikille se ei varmasti sopisi eikä tarvikaan sopia. Tai hyvä vaan jos ei sovi, täällä on jo maahanmuuttajia, varsinkin itäblokin maista ja Afrikasta, enemmän kuin kotitarpeiksi, ei tarvita enää ryntäystä Suomesta ;)

Mutta sitten on erikseen ne jotka haukkuivat mieheni minulle "turkkilaiseksi neekeriksi" (mies on muuten täysin valkoihoinen hollannikko..) tai kyselevät isoon ääneen että "eikö kotimainen liha enään kelpaakkaan kun pitää ulkolaiseen sekaantua?". Jotenkin en jaksa tuollaisia asenteita ja juttuja yhtään, en halua pahoittaa omaa tai mieheni mieltä.

Ja muuten, KUKAAN ei ole täällä minulle tullut urputtamaan ulkomaalaisuudestani, ja Suomessa kyllä kommentit lenteli miesvalinnastani.

- Ulkomamma Hollannista

ja ranskalaisen mieheni kanssa. Jota myös on Suomessa kutsuttu mm. neekeriksi. Ja on siis valkoihoinen etninen ranskalainen. Melkein huvittaa.