Kerroin lapsille, että isä on pettänyt äitiä ja siksi eroamme.

Sä voit päteä kavereittes kanssa, mutta tuo on todella typerästi tehty kun on lapsista kyse.

jos nyt niin oikeudenmukaisia kerran halutaan olla...

hyvin kerrottu, mitäpä tuota kaunistelemaan.

Tosin miehen itsensä olisi pitänyt olla se, joka kertoo. Mutta pettäjät harvemmin kantavat vastuuta.

Tsemmpiä elämään!

Tottakai nainen on tehnyt jotain, kun rassukkamiehen oli PAKKO pettää! Ahahaaaa! Jos nainen oli miehen mielestä niin kamala, olisi hänen pitänyt ottaa ensin ero, sitten vasta paneskella muita :) En ymmärrä tätä, että miksi pitäisi valehdella lapsilleen?

En ymmärrä miksi lapselle pitäisi mitenkään siloitella pettäneen vanhemman tekosia. Faktat faktoina.

Tottakai nainen on tehnyt jotain, kun rassukkamiehen oli PAKKO pettää! Ahahaaaa! Jos nainen oli miehen mielestä niin kamala, olisi hänen pitänyt ottaa ensin ero, sitten vasta paneskella muita :) En ymmärrä tätä, että miksi pitäisi valehdella lapsilleen?

Ja kiitos muutamalle samanmieliselle tsempeistä! :)

Parempi kun tietävät totuuden.

Meillä pettäjämies kertoi itse lapsille.

Vanhin halusi muuttaa omilleen ja loput lapsista jäivät isän kanssa vanhaan kotiin asumaan. Tuskin olisivat jääneet jos eivät olisi tietäneet totuutta. Pojan mielestä isä oli rohkea kun tunnusti. Itse ei kuitenkaan aijo pettää, koska näkee mitä se vaikuttaa toisiin perheenjäseniin.

Minkä ikäiset lapset?



Itse olen henk koht sitä mieltä, että vanhempien parisuhde ja sen kriisit, tai lähinnä niiden syyt ei kuulu lapsille. Minkä takia lapsille pitää totuuden nimissä kertoa ns. syyllinen eroon? Kuitenkin yleensä aina molemmissa on jotain "vikaa".



Ensin äiti kertoo, että isi petti. Sitten isi sanoo, että petti sen takia, ettei äiti anna seksiä. Näinkö se homma sitten etenee?

En ymmärrä miksi lapselle pitäisi mitenkään siloitella pettäneen vanhemman tekosia. Faktat faktoina.

tee niille niin paljon pahaa kun sielu sietää,kyllä sinne nuoripsykiatrian osastolle pääsee.Itse en loukkaisi lasta aikuisten asioilla.Kerron omalleni sitten kun osaa sen käsitellä mielessään,eli aikuisena.

Tottakai nainen on tehnyt jotain, kun rassukkamiehen oli PAKKO pettää! Ahahaaaa! Jos nainen oli miehen mielestä niin kamala, olisi hänen pitänyt ottaa ensin ero, sitten vasta paneskella muita :) En ymmärrä tätä, että miksi pitäisi valehdella lapsilleen?

että eroan äidistä koska hän on niin kamala. Niinkö?

naisessa on kuitenkin syy pettämiseen. Ei sellaista syytä ole olemassakaan. Jos se vaimo on niin kamala tai pihtaa tai muuta niin miksei eroa ensin? Miksi pitää tehdä jotain niin pahaa että saa sen NAISEN hakemaan eroa?

Sitten isi sanoo, että petti sen takia, ettei äiti anna seksiä. Näinkö se homma sitten etenee?

Tottakai nainen on tehnyt jotain, kun rassukkamiehen oli PAKKO pettää! Ahahaaaa! Jos nainen oli miehen mielestä niin kamala, olisi hänen pitänyt ottaa ensin ero, sitten vasta paneskella muita :) En ymmärrä tätä, että miksi pitäisi valehdella lapsilleen?

että eroan äidistä koska hän on niin kamala. Niinkö?

Voisi kertoa, ettei tule enää äidin kanssa toimeen. En minäkään kertonut, että joo isi paneskeli ja naapurin mairen kanssa tuossa meidän sängyllä ties missä asennoissa ja useiden kuukausien ajan ja lähetteli mnyös härskejä seksiviestejä työkaverilleen. Ei tarvitse revitellä, mutta totuus on aina totuus. Ja mielestäni mies on pettänyt myös koko perheensä, eikä vain vaimoaan, jos on paneskellut selän takana asioista puhumatta ja näin ollut raukkamaisesti ajamassa perheensä tuhoon.

ap

Itse ero traumatisoinee lapsia enemmän kuin se, että tietävät totuuden.



Pitäisikö vaan valehdella? Jotain lätinää tyyliin "äiti ja isi on vaan kasvaneet erilleen"? Minusta sellainen valehtelukin olisi väärin lapsia kohtaan.

Parisuhteessa mies on pettänyt toisten luottamuksen, valehdellut, salaillut ja huijannut. Samaako pitäisi äidinkin jatkaa lastensa suhteen? Kun sitä ei hyväksy puolisolta, ei sitä voi tehdä itse lapsilleen.



Myös lapsille tekee hyvää tajuta, että eroon on konkreettinen syy. Lapset kyllä antavat isälleen anteeksi, jos isä osaa olla reilu ja kantaa vastuunsa. Jos isä myöntää tehneensä väärin ja satuttaneensa äitiä ja on siitä pahoillaan, niin lapset itse asiassa pääsevät lähemmäksi isää ja ymmärtävät, että isäkin on ihminen, joka tekee virheitä.



Jos isä sen sijaan syyllistää omasta törkeästä käytöksestään äitiä, kitisee seksin puutetta, äidin liikakiloja tai ylipäätään nalkuttamista, on tilanne pahempi. Faktahan on, että valehdella, huijata ja salata ei saa, ei, vaikka toinen olisi tehnyt mitä. Sitten otetaan ero, jos ei kestetä toinen toisiaan, mutta ei siinä ruveta valehtelemaan ja pettämään. Lapset alkavat halveksia tällaista isää, joka ei kykene ottamaan vastuuta omista, rumista teoistaan.



Minusta lapsille pitää olla rehellinen - joskin ikätasoisesti niitä asioita pitää kertoa. Esim. se, että äiti on selvästi vihainen isälle ja itkee, ei voi jäädä selittämättä ja jos äiti vain sanoo olevansa surullinen, vaikka lapset selvästi näkevät, että äiti on myös vihainen, joutuvat lapset miettimään omaa osuuttaan eroon. Ehkä heiltä salataan jotain, koska he ovat syyllisiä siihen eroon?



Ei eroon tarvitse aina löytää syyllistä, mutta pettäminen ja valehtelu ovat kyllä sellaisia tekoja, että niitä ei kannata peitellä. Lapset ovat fiksuja ja näkevät kyllä, että jotain muutakin on vialla kuin että isä ei enää rakasta äitiä ja siksi tulee ero. Rehellisyys ja asioiden tunnustaminen antavat lapsille esikuvan siitä, miten asioita hoidetaan oikein.

Parisuhteessa mies on pettänyt toisten luottamuksen, valehdellut, salaillut ja huijannut. Samaako pitäisi äidinkin jatkaa lastensa suhteen? Kun sitä ei hyväksy puolisolta, ei sitä voi tehdä itse lapsilleen.

Myös lapsille tekee hyvää tajuta, että eroon on konkreettinen syy. Lapset kyllä antavat isälleen anteeksi, jos isä osaa olla reilu ja kantaa vastuunsa. Jos isä myöntää tehneensä väärin ja satuttaneensa äitiä ja on siitä pahoillaan, niin lapset itse asiassa pääsevät lähemmäksi isää ja ymmärtävät, että isäkin on ihminen, joka tekee virheitä.

Jos isä sen sijaan syyllistää omasta törkeästä käytöksestään äitiä, kitisee seksin puutetta, äidin liikakiloja tai ylipäätään nalkuttamista, on tilanne pahempi. Faktahan on, että valehdella, huijata ja salata ei saa, ei, vaikka toinen olisi tehnyt mitä. Sitten otetaan ero, jos ei kestetä toinen toisiaan, mutta ei siinä ruveta valehtelemaan ja pettämään. Lapset alkavat halveksia tällaista isää, joka ei kykene ottamaan vastuuta omista, rumista teoistaan.

Minusta lapsille pitää olla rehellinen - joskin ikätasoisesti niitä asioita pitää kertoa. Esim. se, että äiti on selvästi vihainen isälle ja itkee, ei voi jäädä selittämättä ja jos äiti vain sanoo olevansa surullinen, vaikka lapset selvästi näkevät, että äiti on myös vihainen, joutuvat lapset miettimään omaa osuuttaan eroon. Ehkä heiltä salataan jotain, koska he ovat syyllisiä siihen eroon?

Ei eroon tarvitse aina löytää syyllistä, mutta pettäminen ja valehtelu ovat kyllä sellaisia tekoja, että niitä ei kannata peitellä. Lapset ovat fiksuja ja näkevät kyllä, että jotain muutakin on vialla kuin että isä ei enää rakasta äitiä ja siksi tulee ero. Rehellisyys ja asioiden tunnustaminen antavat lapsille esikuvan siitä, miten asioita hoidetaan oikein.

Itse myös uskon, että konkreettinen syy voi auttaa asioita lastenkin kannalta, eivät lapset ole tyhmiä, kyllä he ymmärtävät, että on asioita, joita heille ei kerrota.

ap

Ehkä olisi kannattanut kertoa, että mitä äiti teki ensin, jotta isi petti...jos nyt niin oikeudenmukaisia kerran halutaan olla...

Olen parisuhdeterapeutti ja kohdannut useita pettämisen vuoksi kriisiin joutuneita pareja. Kun istunnoissa edetään pidemmälle, syy pettämiseen löytyy aina pettäjästä itsestään ja tämän vajaavaisuuksista.

Tämä ei tarkoita, että puoliso olisi aina täydellinen, mutta pettämisaktiin hänestä on turha etsiä oikeutusta. Esimerkiksi pihtaaminen, rumuus, lihavuus, nalkuttaminen eivät ole syitä pettää, ne ovat kyllä syitä jättää, jos niihin on lopen uupunut! Siinä mielessä typerä kommentti.

Eihän totuuden kertominen ole mustamaalausta. Lapsi tietysti kysyy seuraavaksi, miksi isä teki niin. Sitten kannattaa sanoa lapselle, että kysy isältä, itse en tiedä.

mieleenikään kertoa lapsille mitään noin raskasta.Kauhea taakka,vaikka ymmärtävätkin ettei kaikkea kerrota-mutta ihan syystä.

Kyse on kuitenkin lasten isästä, ja isällä ja lapsilla on oikeus omaan suhteeseensa. Valehdella ei pidä, voi sanoa, että se on aikuisten välinen asia. Ja korostaa sitä, että lapsiin se ei liity.



Kyllä moni lapsi on aikuisena kertonut traumatisoituneensa siitä, että on pettäjäisän lapsi, eikä voi edes toivoa itse kykenevänsä parisuhteeseen. Sitäkö lapsillenne haluatte?