Melko raskas akka tossa Hiljaa Toivotut

Ihan itku tuli, kun ajatteli jo, että se vaalea nainen ei saa koskaan lasta ja tulikin sitten vielä ihan luomusti raskaaksi :)

sinusta noin pienisieluisen ja inhottavan ihmisen. Onneksi en ole miehesi, sillä en katsoisi tuollaista kovaa ja sydämetöntä naista hetkeäkään.

puolisolleen syyttäen ja halveksuen kun ei pysty käsittelemään omaa pettymystään aikuismaisesti ? Onnea teidän liitoillenne....

Mitä tulee asenteeseen: ihmisen perusluonne tulee esiin aina viimein. Kaiken luonteiset ihmiset tuntevat pettymyksiä, nekin jotka ajattelevat positiivisesti.Eihän siitä olekaan kysymys. Kyse on tavasta käsitellä sitä ja arvostaa myös muita ihmisiä. Oman kiukkunsa ja pettymyksensä keskellä.

kyyneleet valuivat kun tuota ohjelmaa katsoin, nousi niin vanhat muistot pintaan.



Kyllä se niin on, että fiilikset vaihtelivat toivosta epätoivoon, vuoristoradan tavoin.

Joinakin hetkinä olin positiivisella ajatuksella, että kyllä se joskus onnistuu, ja toisena hetkenä olin valmis lopettamaan koko yrittämisen.

Mieheni fiilikset kulkivat vähän samaa rataa.

Ei ollut helppoa ei. Samaan aikaan sukulaiset, ystävät, tuttavat ja naapurit lisääntyvät.

Kerroimme aikalailla avoimesti lapsettomuudestamme, mutta ei kaikki ihmiset osaa edes kuvitella miltä se lapsettomuus tuntui.

Törkeimmät jopa vähättelivät lapsettomuuden tuskaa.



Fyysiset kivut ja kolotukset, henkisistä kivuista puhumattakaan. Toivoa ja uskoa, menettää toivo ja uskon hiipuminen, karvaita fiiliksiä.

Enkä se todella ollut vain minä joka kärsin, vaan yhtälailla mieskin kärsi.

Tutkimuksia ja hoitoja, rahaa ja aikaa kului, vailla tulosta.

Mutta sitten, hoitopaussikierto, ja elämä yllätti, ja kappas, kauan kaivattu vauva saikin (luomusti) alkunsa

kun tuli puhetta siitä odotetaanko vai ei ivf:ään siirtymisen kanssa. Puolison tehtävänä on tukea ja ymmärtää, kuten mies tekikin. He iloitsivat ja surivat yhdessä. Tunteet pitää voida näyttää, myös ne huonommat.

Sinä et selvästi ole elämässäsi kokenut mitään vastaavaa, joten et pysty toisen tilannetta näin ymmärtämään.

puolisolleen syyttäen ja halveksuen kun ei pysty käsittelemään omaa pettymystään aikuismaisesti ? Onnea teidän liitoillenne....

Mitä tulee asenteeseen: ihmisen perusluonne tulee esiin aina viimein. Kaiken luonteiset ihmiset tuntevat pettymyksiä, nekin jotka ajattelevat positiivisesti.Eihän siitä olekaan kysymys. Kyse on tavasta käsitellä sitä ja arvostaa myös muita ihmisiä. Oman kiukkunsa ja pettymyksensä keskellä.

(jatkoa) Odotusta varjosti huoli ja pelko, menettämisen pelko, ja epävarmuus siitä, päättyykö kaikki hyvin.

Saimme kauan kaivatun vauvan, vauvan johon emme jaksaneet lopulta edes uskoa.

"Ihmelapsi", "yllätyslapsi", rakkautemme hedelmä.

Elämä yllätti, ihanimmalla tavalla =)

mutta kumma kyllä tämä ohjelma ei minua liikuttanut. En jotenkin osaa samastua siihen, että halu lapsensaantiin voi olla noin valtava. Että se näyttää olevan kaikki sillä hetkellä.



Toki ihan hauskaa, että sitten saivat lapset ja näin. Mutta ehkä hämmästys vei voiton mun tunteissa tätä katsoessa.



Ei ole siis tarkoitus mollata ketään ja kenenkään tunteita. Hämmästelen vain.

Itselle kun ei koskaan vielä ole vauvakuumeen hitustakaan iskenyt. En ehkä sitten vain osaa kuvitellakaan miltä se tuntuu...

kun tuli puhetta siitä odotetaanko vai ei ivf:ään siirtymisen kanssa. Puolison tehtävänä on tukea ja ymmärtää, kuten mies tekikin. He iloitsivat ja surivat yhdessä. Tunteet pitää voida näyttää, myös ne huonommat.

Sinä et selvästi ole elämässäsi kokenut mitään vastaavaa, joten et pysty toisen tilannetta näin ymmärtämään.

puolisolleen syyttäen ja halveksuen kun ei pysty käsittelemään omaa pettymystään aikuismaisesti ? Onnea teidän liitoillenne....

Mitä tulee asenteeseen: ihmisen perusluonne tulee esiin aina viimein. Kaiken luonteiset ihmiset tuntevat pettymyksiä, nekin jotka ajattelevat positiivisesti.Eihän siitä olekaan kysymys. Kyse on tavasta käsitellä sitä ja arvostaa myös muita ihmisiä. Oman kiukkunsa ja pettymyksensä keskellä.

Mitä tulee asenteeseen: ihmisen perusluonne tulee esiin aina viimein.

Sinun perusluonteesi on tullut tässä keskustelussa selville. Olet ihminen, joka lyö lyötyä ja sylkee kärsivän kasvoille tämän heikoimmalla hetkellä. Kehtaatkin arvostella ventovierasta muutaman minuutin otoksen perusteella ja sitten vielä nostaa itsesi jollain lailla moraalisesti tämän yläpuolelle. Kuvotat minua.

Pottunokka itte paikalla?

Ei, en ole kyseinen nainen. En myöskään häntä tai miestänsä tunne. Tosin samoissa maisemissa olemme hoidoissa käyneet. Hän on vain lapsensa saanut kahta vuotta aiemmin kuin minä. Aiemmin jo kirjoitinkin, että itsellä jouduttiin turvautumaan pakastettujen alkioiden siirtoon ja koin kolme keskenmenoa.

Jos ei puolisolle...Vittuilla työkavereille, sukulaisille, naapureille. Kova pala tuollainen on molemmille ja on aika kumma jos ei puolisot toisiaan sen vertaa tunne että ei kestä tunnekuohuja! On varmasti jotkut jopa eronneet tuollaisessa mylläkässä mutta musta oli ihanaa että molemmat parit lopulta sai sen mitä niin toivoivat.

En ihan alusta asti katsonut, mutta minusta hän vaikutti aivan tavalliselta vauvakuumeiselta naiselta, iloineen ja suruineen. Uskon sataprosenttisesti siihen, että lapsettomuus herkistää entisestään ja nostaa kaikenlaista pintaan.



Menkää itse telkkariin esittelemään täydellisyyttänne, kun kerran luulette sellaista itseltänne löytyvän.

Ja oli kiva että oli luonteeltaan ja taustaltaan niin erilaiset parit siinä.



Tumman naisen porukka ryntäsi kertomaan odottavansa kaksosia ja varmaan olivat jo valinneet sitterit ja tuttipullot kaupasta kun testi vaan näytti plussaa ja olivat niin täpinässä aina kun testasivat. Suurelta osin kiinni tietenkin siitä, että olivat suht alkuvaiheessa hoitoja, mutta varmaan myös luonnekysymys.



Vaalean naisen porukka ei varmaan vielä synnyttämässäkään uskaltanut luottaa että tämä on nyt totta. Piiiitkä hoitohistoria tekee varmasti vaikeaksi aina innostua ja sitten taas pettyä, mutta he vaikuttivat tyyppeinäkin vähemmän impulsiivisilta.



Hyvin valitut parit ja tunnistan molempia piirteitä itsessäni vaikka en ole lapsettomuudesta kärsinyt. Sen valtavan pessimismin niiden muutaman negatestin jälkeen ja "yrittäessä" ja sen hullun impulsiivisuuden juosta suunnilleen vaunukauppaan kun häivähdys sinistä ruudussa oli.



Enkä nyt siis esitä kokeneeni mitään lähellekän sellaista tunnemyrskyä mitä oikea lapsettomuus ja varmasti nuo hoidot saavat aikaan, vaan pikemminkin ymmärrän kyllä sen "vimman" siihen omaan lapseen, kun se valtasi väkisinkin mielen jo noissa muutamassa kuukaudessa.

oletteko ihan oikeasti aikuisia ihmisiä jotka tänne kirjoittelette ja arvostelette.. :/



Minusta oli hienoa että parit olivat omia itsejään eivätkä esittäneet mitään. Tunteet olivat aitoja.

Hyi hitto miten ilkeää porukkaa täällä on! No, mitä voi odottaa tältä vauva.fi-palstalta.



Tosiaan.. Jos et ole koskaan kokenut edes vauvakuumetta, on varmaan aivan turha tulla kertomaan miten joku ottaa lapsettomuuden raskaasti.

Dokumentin naisella oli hyvä syy olla "raskas ja vaikea". Mikä on aloittaja syy olla ilkeä ja epämielyttävä, satuitko vain syntymään tuollaiseksi?

tuollaisia puolisolle aiheettomasti tiuskivia pareja jotka tosiaan kuvittelevat, että heidän paha olo ajaa ohi toisen ihmisarvon. Julkisella paikalla motkotetaan, syytetään ja ollaan todella v-mäisiä. Jos olen tämän takia muita ylempänä, kun en sitä hyväksy niin hienoa. AIKUINEN ihminen osaa purkaa pahan olonsa myös niin, että ei loukkaa sitä toista kaikkein rakkainta ihmistä. Näin minun mielestä. Lapsi saa raivota ja syytää kiukkunsa ihan miten vaan. Empatiaa tunnen kyllä siitä, että joku on surullinen siitä ettei saa lasta. Se pikkusieluinen Ap.

Joo aika itsekkäältä vaikutti se tumma nainen ja koko ajan vollottamassa.. se vaalea nainen vaikutti muutenkin kypsemmältä ja suhtautui asiaan vähän järkevämmin kuin tuo kiukutteleva ja raivoava akka

se teitä noin ärsyttää?

tuollaisia puolisolle aiheettomasti tiuskivia pareja jotka tosiaan kuvittelevat, että heidän paha olo ajaa ohi toisen ihmisarvon. Julkisella paikalla motkotetaan, syytetään ja ollaan todella v-mäisiä. Jos olen tämän takia muita ylempänä, kun en sitä hyväksy niin hienoa. AIKUINEN ihminen osaa purkaa pahan olonsa myös niin, että ei loukkaa sitä toista kaikkein rakkainta ihmistä. Näin minun mielestä. Lapsi saa raivota ja syytää kiukkunsa ihan miten vaan. Empatiaa tunnen kyllä siitä, että joku on surullinen siitä ettei saa lasta. Se pikkusieluinen Ap.

Luulisi, että rakkailleen haluaisi olla ystävällinen.

..se vaalea nainen ja sen mies oli ihan fiksuja, mut siitä toisesta pariskunnasta oli tehty ihan vitsi sen vaimon raivoamisilla ja poraamisilla. Onneks se vaalee nainen tuli raskaaksi :)