Olen persoonallisuushäiriöinen ja eristäydyin siksi vapaaehtoisesti. Kysymyksiä?

yhdenillan jutut tai lyhyet suhteet, niissä on sitä jotain.

Ja miksi tavoitella jotain jota ei voi saada, ottaa sieltä mistä saa ja käyttää hyväkseen.

Minä olen itse asiassa alkanut arvostaa ihmissuhteita yksin ollessani. Paljonhan niissä on turhaa sählinkiä, mutta joskus ne voivat olla antoisiakin. Kuten olen tässä ketjussa muutaman kerran maininnut, lyhytkin kohtaaminen voi merkitä yllättävän paljon, kun on etupäässä itsekseen.

Voisitko, PM, kenties allekirjoittaa omat viestisi tässä ketjussa? -ap-

yhdenillan jutut tai lyhyet suhteet, niissä on sitä jotain. Ja miksi tavoitella jotain jota ei voi saada, ottaa sieltä mistä saa ja käyttää hyväkseen.

Minä olen itse asiassa alkanut arvostaa ihmissuhteita yksin ollessani. Paljonhan niissä on turhaa sählinkiä, mutta joskus ne voivat olla antoisiakin. Kuten olen tässä ketjussa muutaman kerran maininnut, lyhytkin kohtaaminen voi merkitä yllättävän paljon, kun on etupäässä itsekseen. Voisitko, PM, kenties allekirjoittaa omat viestisi tässä ketjussa? -ap-

Saatan sekoittaa itseni sinuun... -ap-

Saatan sekoittaa itseni sinuun... -ap-

Jotain mitä et muista? Vitsi, oon kade, oisinpä mäkin noin pihalla mitä sä, niin saisin pysyvän eläkkeen että heilahtaa. PM

Saatan sekoittaa itseni sinuun... -ap-

Jotain mitä et muista? Vitsi, oon kade, oisinpä mäkin noin pihalla mitä sä, niin saisin pysyvän eläkkeen että heilahtaa. PM

Edellinen oli olevinaan huumoria. En ole erityisen pihalla. En ole koskaan ollut psykoottinen, harhainen tai mitään vastaavaa. -ap-

Kiitos, onnea tarvitaan. Ja tietysti myös rohkeutta ja muuttumiskykyä. -ap-

Olen tavannut miehen Suomessa ja hän on suomalainen. Periaatteessa tietenkin haluan, että voin olla myös pessimistinen, kiukkuinen tai heikko. En vain halua, että samalla tuhoan kaiken, sillä raivoamisilla ja muilla yliampuvilla tempuilla olen pilannut aiemmat suhteeni. Tämä on nyt tällaista tietoista opettelemista ja harjoittelemista. -ap-

olen edelleen sitä mieltä,että olet aivan liian ankara julmuuteen asti itseäsi kohtaan!

En osaa tarkkaan sanoa, miksi suhde rakoilee. Menneisyyden painolasti on ehkä osasyy. En vain pääse siitä pelkällä tahdonvoimalla. Toisekseen alkuvaiheiden romanttisten/eroottisten tunteiden tilalle ei ole kasvanut erityisempää kiintymystä. En edes tiedä, millaista nyt "pitäisi" olla. Minä osaan olla vain yksin.



Olen joutunut myös kohtaamaan eristäytymiseni seuraukset, sillä minulla ei ole tällä hetkellä ketään ystävää, jonka kanssa jakaisin seurusteluun liittyviä asioita. Tarvitsisin sellaista ihmistä kipeästi. Kaikki ei suinkaan olisi negatiivista. Olisi vain mukavaa saada jutella jonkun toisen naisen kanssa. Mutta ei ole ketään. -ap-

Ei ole lapsia. -ap-

miksi annat jonkun tollasen vaikuttaa elämääsi?



minä en diagnoosien uhriksi jää

En osaa tarkkaan sanoa, miksi suhde rakoilee. Menneisyyden painolasti on ehkä osasyy. En vain pääse siitä pelkällä tahdonvoimalla. Toisekseen alkuvaiheiden romanttisten/eroottisten tunteiden tilalle ei ole kasvanut erityisempää kiintymystä. En edes tiedä, millaista nyt "pitäisi" olla. Minä osaan olla vain yksin.

Olen joutunut myös kohtaamaan eristäytymiseni seuraukset, sillä minulla ei ole tällä hetkellä ketään ystävää, jonka kanssa jakaisin seurusteluun liittyviä asioita. Tarvitsisin sellaista ihmistä kipeästi. Kaikki ei suinkaan olisi negatiivista. Olisi vain mukavaa saada jutella jonkun toisen naisen kanssa. Mutta ei ole ketään. -ap-

tekisi asioista vaikeampia kuin ne onkaan?

Esitit hyvän kysymyksen. Olen kyllä ottanut tämän ihmissuhteen haasteena ja mahdollisuutena. On harmi, jos tästä ei tule mitään, koska olen mies vaikuttaa hyväksyvän minut sellaisena kuin olen. -ap-

Minä olen saanut aikoinaan pahoja raivokohtauksia. -ap-

Esitit hyvän kysymyksen. Olen kyllä ottanut tämän ihmissuhteen haasteena ja mahdollisuutena. On harmi, jos tästä ei tule mitään, koska olen mies vaikuttaa hyväksyvän minut sellaisena kuin olen. -ap-

Jospa vaan mietit vähän liikaa? En tietenkään tiedä, mutta tuli nyt vaan mieleen sellainenkin vaihtoehto.

368

Muistelen lukeneeni näin. Sinä ap varmaan tiedät?

Ja millaisia ne suuret tarpeesi ovat, jos saa kysyä? Ihmisillähän, muillakin, on tarpeita, ei se ole kiellettyä.

Käsittääkseni terapiaa käytetään hoitomuotona ja itse olen useamman vuoden käynytkin terapiassa. En kuitenkaan parantunut.

Mielialanvaihteluiden tasaamiseksi minulla on lääkitys, mutta se on enimmäkseen masennukseen.

Kaikilla on tietysti tarpeita. Omalla kohdallani erityistarpeeni liittyvät tähän vaikeaan persoonallisuuteeni ja sen syntyyn. Olen oltu laiminlyöty ja toisaalta toinen vanhemmistani ei ole tuntenut rajoja. Kaikki on ollut hataraa ja turvatonta. Kukaan ei voi taata, ettei hylkäisi minua, mutta en itsekään voi taata kestävää ihmissuhdetta. Vaadin paljon myös älyllisesti. Tällaiset odotukset voivat olla kohtuuttomia etenkin, jos ihmissuhteita on vähän. Minun tapauksessani niin olisi joka tapauksessa. -ap-

Minullakin on tarkemmin määrittelemätön persoonallisuushäiriö, joka (lääkärin mukaan) johtuu pitkään jatkuneen masennuksen vaikutuksista minussa. Sain tämän dg:n vasta nelikymppisenä. Depressiota olen sairastanut lapsesta saakka.

Nuorempana olin tosi epävakaa miessuhteissani, mutta en minä mikään hirviö (käsittääkseni) kenellekään ollut. Petollinen kyllä, ja vaadin sekä älyllisesti että muuten paljon. Pelkäsin hylkäämistä, aina, pelkään yhä. Lapsuuskoti oli emotionaalisesti rikki.

Olen taas parisuhteessa, minulla on lapsiakin. Jostakin syystä (no, miksiköhän, eh, heh) nitkahdan itseäni pahemmin oireileviin miehiin. Tämä nykyinenkin on täysin kaksien kasvojen mies: on ihana, lojaali, kiltti - mutta toisaalta täysin valtapelien sekä nappula että pelaaja.

Ystävilleni olen ehdottoman lojaali, aina ollut, ja mulla on paljon ystäviä. Sinäkin ap, voisit hyvin olla ystäväpiiriäni, niin tutulta ja fiksulta kuulostat.

Voimia!

Saatan miettiä liikaa, mutta yksinäisyyteni on totta. Hetkittäin tunnen halkeavani, kun en voi jakaa mitään kenenkään kanssa. Suhde miehen kanssa kuormittuu, koska minulla ei ole ketään muuta ihmistä elämässäni. -ap-

Joulu meni? Et ole vähään aikaan päivittänyt kuulumisia joten aattelin kysäistä.

Kun katsoo miten monenlaista menijää maailmaan mahtuu, niin en voi käsittää kirjoittajan ratkaisua vetäytyä ihan täyteen yksinäisyyteen tai halua hankkiutua ihmissuhteesta eroon sen takia että tulee tulemaan ongelmia ratkottaviksi. Niitähän tulee kyllä lähes kaikille enemmän tai vähemmän. Vähättelemättä nyt siis oikeaa asiaansa. Monet ihmiset eivät milloinkaan edes kykene tuollaiseen itsetutkiskeluun ja itsekriittiseen ajatteluun kuin kirjoittaja, ja elävät ihan ilman mitään diagnooseja ja jopa hyvinkin korkeissa asemissaan mutta hyvinkin hankalina ihmisinä.



Kaikkea hyvää tälle kirjoittajalle toivoisin. :)

Aika kuluu ihan liian nopeasti, siltä minustakin välillä tuntuu.