Olen persoonallisuushäiriöinen ja eristäydyin siksi vapaaehtoisesti. Kysymyksiä?

Vastaus 220

Sinun kannattaa ottaa vastaan kaikki mahdollinen apu, mitä on tarjolla, koska olet vielä niin nuori. -ap-

Heippa ap. mulla sama diag. kun sulla. Sain sen reilu 10 vuotta sitten ja nyt olen reilu kolmekymppinen. Juuri psykiatri sanoi mulle, että nykytiedon mukaan tosta epävakaudesta "parantuu" ajan kanssa. Tietty noita piirteitä persoonaan jää, mutta kun aikaa menee ja aikuistuu niin diag. ei pysty enään antamaan. Juurikin 10 vuotta sitten uskottiin siihen, että tästä ei parannuta koskaan. Itse olen parisuhteessa ja osa-aikatyössä. Ihmissuhteet ei ole helppoja vieläkään ja olen myös taipuvainen eristäytymiseen ja masennukseen. Yritä löytää hyvä psykiatri joka kertoo sinulle, että meilläkin on toivoa :) Eläke kirjoitettiin jo parikymppisenä varmaankin juuri tuon takia, että silloin uskottiin että on yksi vaikeimmista mielenterveyden häiriöistä. Nyt jälkikäteen ymmärrän myös että vääriä lääkkeitä ja vääränlaista terapiaa aikoinaan annettu. Parhaiten pärjään kun olen mahd. stressittömässä elämäntilanteessa. Paljon tsemppiä ap.

Totta, ap., kyllä yritän uskoa vielä huomiseen ja ottaa apua vastaan, terapiaankin haluaisin kunhan saisin polilta lähetteen..

Vastaus 221

Näkemykset parantumismahdollisuuksista vaihtelevat. Omasta mielestäni häiriöni ei ole enää niin paha kuin joskus ennen, mutta en ole myöskään terve ja tasapainoinen. Olen tuntenut melko vanhojakin persoonallisuushäiriöisiä. Kiitos joka tapauksessa tsemppikommentista ja kaikkea hyvää itsellesi. -ap-

Vastaus 225

Joskus tuntuu, että ei jaksa enää yhtäkään päivää yksin tai että on saatava nukkua edes yksi yö lähellä toista ihmistä. -ap-

[quote author="Vierailija" time="07.02.2012 klo 12:03"]En tee mitään parantuakseni, kehitän itsestäni entistä paremman ja vittumaisemman Perkeleen.

Mulle ei vittuilla ja jos vittuillaan sitä saavat katua ja pitkään. PM

[/quote] Onko sinulla jokin muukin diagnoosi? Narsistinen persoonallusuushäiriö?

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 19:33"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2012 klo 12:03"]En tee mitään parantuakseni, kehitän itsestäni entistä paremman ja vittumaisemman Perkeleen.

Mulle ei vittuilla ja jos vittuillaan sitä saavat katua ja pitkään. PM

[/quote] Onko sinulla jokin muukin diagnoosi? Narsistinen persoonallusuushäiriö?

[/quote]Onko psykis käynyt palstailemassa viime aikoina?

Vaikeiden persoonallisuuspiirteiden tunnistamiseen löytyy maksuttomia verkkotestejä: http://www.vastaamo.fi/persoonallisuus

Cityssä oli tänään juttu siitä miten persoonallisuus kehittyy ja miten voit itse vaikuttaa kehitykseen:
http://www.city.fi/suhteet/5+persoonallisuuden+piirretta+joita+kehittamalla+menestyt+paremmin+ihmissuhteissa/7980

Vastaus 228

Viime päivät, viikot ja kuukaudet ovat olleet raskaita. Olen ajatellut paljon kuolemaa. Elämä - siis normaali elämä ihmissuhteineen - on jo niin kaukana. Ehkei sitä koskaan ollutkaan. -ap-

Vastaus 229

Kiitos tervehdyksestä, Sopeutuja! On hienoa, että olet kiinni elämässä. Minulla puolestaan on masennus pahentunut ja voimat vähissä. -ap-

Ap, minkä ikäinen oletkaan? En löytänyt tietoa ketjusta, ehkä missasin jonkun kohdan?

Vastaus 230

Olen muistaakseni sanonut olevani noin 40-50-vuotias, mikä pitää paikkansa - ainakin suunnilleen. En luonnollisestikaan halua kertoa sellaisia asioita, joista minut voisi tunnistaa. Yritin muuten joskus lukea tätä ketjua ja huomasin inhoavani itseäni samoin kuin persoonallisuushäiriötäni ja masennustani. -ap-

Vastaan tänäänkin mahdollisiin kysymyksiin. -ap-

Mikä sinusta tekee mielestäsi niin kauhean. Katsopa vaikka näitä kirjoituksia tälläkin palstalla, eipä täälläkään kovinkaan kauniita ihmisiä usein näe! Älä pistä itseäsi siis syyttä alas!

Olen ollut kerran naimisissa. Sen jälkeen olen seurustellut pari kertaa. Hylätyksi tulemiset ovat olleet rankkoja kokemuksia. Pystyn aina jonkin aikaa olemaan ihana ja miellyttävä, mutta sitten tapahtuu jokin romahdus ja jään yksin. Haluan välttää sellaista. Toisaalta ajattelen, että pysymällä kaukana ihmisistä teen heille tavallaan palveluksen. -ap-

Mitä mahtavin nainen ja yht'äkkiä saattoi loukata niin, että kukaan koskaan ei voisi sellaista sanoa tai tehdä toiselle. Ja aina ne tuli puuntakaa, tyyliin illallisella ravintolassa jne ja sitten kun sitä tuli niin paskaa myös tuli. Välillä varmaan aiheesta, koska en minä täydellinen ole, en edes lähelle. Nyt kyseinen nainen on naimisissa ja olen aika varma, että ei kauaa kestä. Kenenkään miehen kanssa ei kauaa pystynyt olemaan yhdessä, yleensä miehet jättää, mutta minun tapauksessani oikeastaan molemmat vaan päätettiin lopettaa suhde. Ennen kuin noita ei diagnosoitu niin ihmiset kulkiat vaan nimellä kusipää, joten ei tuo nyt ap välttämättä maailmaa kaada.

Tunnen juuri tällaisen epävakaan persoonan, jolla en tiedä olevan diagnoosia, mutta olen siitä varma että jokin on. On myös sitä tyyppiä että peittelee monia olennaisia asioita, mutta tärkeimmät jää piiloon. Myöhemmin sitten selvinnyt joitain hyvinkin tärkeitä tietoja kyseisestä henkilöstä. Tuollaisen ihmisen tunnistaa aikalailla heti mutta asiaan ei voi vaikuttaa muuten kuin karttelemalla.

Tunnen juuri tällaisen epävakaan persoonan, jolla en tiedä olevan diagnoosia, mutta olen siitä varma että jokin on. On myös sitä tyyppiä että peittelee monia olennaisia asioita, mutta tärkeimmät jää piiloon. Myöhemmin sitten selvinnyt joitain hyvinkin tärkeitä tietoja kyseisestä henkilöstä. Tuollaisen ihmisen tunnistaa aikalailla heti mutta asiaan ei voi vaikuttaa muuten kuin karttelemalla.

Minua ei tarvitse kartella, koska olen vapaaehtoisesti luopunut ihmissuhteista. Aikaisemmin oli varmaankin toisin, kun vielä yritin ylläpitää jonkinlaista sosiaalista elämää. Ymmärrän hyvin, että minua ja kaltaisiani ihmisiä ei haluta minnekään. -ap-

Kuulostat fiksulta, sivistyneeltä ja analyyttiseltä. En arvosta draamaa elämässäni, MUTTA jos kertoisit minulle avoimesti diagnoosistasi ja pyytäisit suoraan anteeksi (sen kummemmin nöyristelemättä) aiheuttamiasi "kohtauksia", voisin kyllä ymmärtäväisenä ihmisenä sivuutta ne, mikäli meillä muuten sykkaisi hyvin.



Mulle tulee kirjoituksistasi semmoinen mielikuva, että sä oot jäänyt tuon diagnoosisi vangiksi. En oo mikään asiantuntija, mutta mulle tulee susta sellainen kuva, että sulla on mahdollisuus kuntoutua tuosta persoonallisuushäiriöstä, koska tunnistat niin hyvin sen tuhoiset vaikutukset elämääsi. Toisaalta luulen, että tuo diagnoosi on syönyt sun omanarvontuntoasi aivan hirveästi, ja sun pitäisi varmaan yrittää saada itsekunnioitustasi takaisin.



Et sä ole mikään ihmissaatana, vaikka sulla onkin tuommoinen diagnoosi, etkä myöskään ole pelkkä diagnoosi, vaan paljon muutakin!

En tee mitään parantuakseni, kehitän itsestäni entistä paremman ja vittumaisemman Perkeleen.

Mulle ei vittuilla ja jos vittuillaan sitä saavat katua ja pitkään. PM

luotettava ystävä sellaisille, jotka sen ansaitsevat. Minuun voi aina luottaa jos on luottamukseni arvoinen. PM

Kuulostat fiksulta, sivistyneeltä ja analyyttiseltä. En arvosta draamaa elämässäni, MUTTA jos kertoisit minulle avoimesti diagnoosistasi ja pyytäisit suoraan anteeksi (sen kummemmin nöyristelemättä) aiheuttamiasi "kohtauksia", voisin kyllä ymmärtäväisenä ihmisenä sivuutta ne, mikäli meillä muuten sykkaisi hyvin.

Mulle tulee kirjoituksistasi semmoinen mielikuva, että sä oot jäänyt tuon diagnoosisi vangiksi. En oo mikään asiantuntija, mutta mulle tulee susta sellainen kuva, että sulla on mahdollisuus kuntoutua tuosta persoonallisuushäiriöstä, koska tunnistat niin hyvin sen tuhoiset vaikutukset elämääsi. Toisaalta luulen, että tuo diagnoosi on syönyt sun omanarvontuntoasi aivan hirveästi, ja sun pitäisi varmaan yrittää saada itsekunnioitustasi takaisin.

Et sä ole mikään ihmissaatana, vaikka sulla onkin tuommoinen diagnoosi, etkä myöskään ole pelkkä diagnoosi, vaan paljon muutakin!

Kiitos kannustavasta kommentistasi. Yleensä ihmiset pitävät minusta aluksi ja pärjään sosiaalisissa tilanteissa erinomaisesti. Kun pimeä puoleni sitten paljastuu, pudotus on kohtalokas. Entiset parhaat ystävättärenikään eivät lopulta kestäneet, mikä satutti melkein yhtä paljon kuin avioero.

Analyyttisyydestä on myös paljon haittaa. En pysty nauttimaan asioista, koska järjestelen ne mielessäni ja lopulta kaikki on aina pääosin jotain kielteistä.

Kieltämättä häpeän diagnoosiani. Joillekin harvoille ihmisille olen pystynyt sentään kertomaan vakavasta masennuksestani. Tunnen menettäneeni sen takia niin paljon. Mutta epävakaasta persoonallisuudesta olen kertonut ehkä vain yhdelle tai kahdelle ihmiselle. He myös tietävät, että olen päättänyt elää aivan yksin ja sillä tavalla selvitä ongelmani kanssa. -ap-

Miksi olet täällä jos olet eristäytynyt?