Päästäkseni eroon miehen lapsesta

Odotan nyt neljättä meille ja odotan vain sitä hetkeä, että miehen tytöt ovat täysikäisiä. Ei tarvitsisi heihin työntää rahaa ja eivät olisi joka toinen viikonloppu meillä. Eivät veisi miehen aikaa ja eivät sitoisi meidän menoja. Miettikää, miltä tuntuu kun joka toisen viikonlopun on kiinni niiden miehen lasten takia, eikä pääse minnekään. Hoitavat onneksi kyllä näitä meidän omia rakkausrusinoita. Mutta se, että niihin pitää vielä rahaa upottaa. Mies maksaa jo elarit niistä, mutta milloin on vanhin tyttö vinkumassa opiskelurahaa kirjoihin tai avustusta tietokoneeseen tai kuvitelkaa, yritti vinkua rahaa mopokorttiin. Mitä se ex-eukko luulee? Kuvitteleeko se, että me alamme maksamaan sen lehmän elatuksen kustantamalla hänen tytöilleen muka opiskelukirjoja. Onneksi ne on kohta täysikäisiä ja pääsemme niistä eroon. Mieskin on niin kypsä tyttöjään juuri ex-vaimonsa takia. Kamalinta on tässä vielä se, että miehen äiti hoitaa näitä tyttöjä joskus ja on pitänyt välit auki sinne exään. Mutta ei koskaan muista minun poikaani, joka on edellisestä liitostani. Hädin tuskin muistaa meidän yhteisiä rakkaurusinoitakaan. Mutta joskus on tuonut jonkun hikisen legopaketin esikoiselleni samalla kun on tullut tapaamaan lapsenlapsiaan. Anteeksi purkaus. Mutta joskus kyllä kiehuu.

Jos lapset opiskelevat ja asuvat äidillään jatkuu elatusvelvollisuus 21 vuoteen

meidän kodin ja perheen aikuisena meidän kodin ja perheen säännöistä. Minä olen myös se jolla on omassa kodissani oikeus kotirauhaan, sen takaa Suomen laki. Mies menköön sinne hotelliin, minun koti on myös minun koti ja minun lapseni koti. Minun lapseni asuu myös siinä kodissa, ja hänkin tarvitsee kotirauhan. Eikä hänkään jaksa ketään roikkumassa ihollaan kiinni, piereskelemässä nenäänsä, repimässä, raastamassa, vinkumassa ja vikisemässä koko ajan perässään. 5 v ei normaalisti käyttäydy noin, mutta tämä tapaus käyttäytyy. Omakin lapseni vetäytyy jo kuoreensa tämän lapsen läsnäollessa, joten pysyköön hel...sä meiltä ja mies voi käydä vaikka pihassa tapaamassa tätä lasta.

37:aa, asiaa! Lapsi on lapsi, aikuisen tulee yrittää olla aikuinen. Ei lapsen tekosia tarvitse hyväksyä, mutta monesti käytökselle on syynsä.

ja mielestäni näitä asioita ei voi koskaan ymmärtää, jollei ole itse äitipuoli. Joten niiden kommentit, jotka eivät sellaisia ole, jätän omaan arvoonsa "pakettiajatteluineen". Ap

miehen kanssa, jolla on kolme tyttöä, iältään 1-5 v. Mies muutti minun asuntooni, kun aloimme seurustelemaan. Hän on tavannut lapsiaan muualla tähän asti, mutta nyt olemme muuttamassa isompaan ja silloin lapset alkaisivat todennäköisesti käydä luonamme. Minulla ei ole omia lapsia, enkä halua edes ajatella tilannetta. Se ei tule olemaan mukavaa. En oikeastaan pidä lapsista, enkä ainakaan noin pienistä. Poika vielä ehkä menettelisi, mutta tytöt... en tiedä, miten olisin heidän kanssaan. Lisäksi pienin on sairas, eikä voi syödä samoja ruokia kuin muut. Olen aivan pihalla. Miehen eksä on lisäksi kamala lehmä, joka haluaa tehdä elämämme helvetiksi. Eli lapsille on takuulla haukuttu minut valmiiksi, eli vaikutusta ei tarvitse tehdä.

että on haukuttu. Eikö todellakaan ollut parempia miehiä tarjolla kun tällainen naisen luo heti erottua muuttanut pienten lasten isä? Itse olet elämästäsi tehnyt helvetin. Voi tsiisus ...

ja mielestäni näitä asioita ei voi koskaan ymmärtää, jollei ole itse äitipuoli. Joten niiden kommentit, jotka eivät sellaisia ole, jätän omaan arvoonsa "pakettiajatteluineen". Ap

äitipuoleksi rupeaminen on todellakin omassa valinnassa. Ihan täysin. Jos otat eronneen miehen, jolla on lapsia, tulee ongelmia.

Ihmeen sinisilmäisiä ja itsekkäitä ihmiset ovat.

jauhaa suu vaahdossa, että jos ottaa miehen, ottaa koko paketin. Ei, asiat ei mene ihan niin vaikka kuinka se olisikin ideaali tilanne. Eihän eron jälkeen kukaan voisi ottaa uutta puolisoa, jos asia olisi noin. Ja arvon naiset, ette voi väittää pitävänne itsekään kaikista lapsista, takuulla lähipiirissänne on joku, kenen ette haluaisi asuvan teillä? Varmasti löytyy joku, joka nostattaa niskavillat pystyyn jo tunnin vierailulla? No, alkakaapa väkisin RAKASTAA just sitä lasta. Kokeilkaa! Kuinka helppoa se onkaan...Ja todella, voit rakastaa miestä, mutta tämä lapsi ei katsokaa olekaan mikään miehen jatke vaan ihan oma yksilönsä joka ei isäänsä muistuta millään tavalla!

ja mielestäni näitä asioita ei voi koskaan ymmärtää, jollei ole itse äitipuoli. Joten niiden kommentit, jotka eivät sellaisia ole, jätän omaan arvoonsa "pakettiajatteluineen". Ap

äitipuoleksi rupeaminen on todellakin omassa valinnassa. Ihan täysin. Jos otat eronneen miehen, jolla on lapsia, tulee ongelmia.

Ihmeen sinisilmäisiä ja itsekkäitä ihmiset ovat.

vaikka mieheni kanssa naimisissa ollaan ja miehen lapset joka toinen vkl meillä.

Ensinnä melkoinen prinssi sulla....mä en katselisi hetkeäkään. Toiseksi se ex on varmasti aivan poikki, nuorin lapsi sairas ja kolmen tarhaikäisen käytännössä yh. Minkälainen pelle hylkää perheensä kun sinne syntyy sairas lapsi? Ap älä missään tapauksessa muuta tämän miehen kanssa yhteen! Se dumppaa sutkin heti kun elo käy raskaaksi. Miksi sä luulet että se ex on katkera lehmä? Ehkä sä ymmärrät kun se prinssi jättää sutkin yksin kolmen lapsen kanssa.

Se vaihe tulee kaikilla lapsilla.

vastaan ja puolustavat näitä äpärälapsia, taitavat itse olla niitä yh mammoja joiden lapset joudutaan ottamaan riesaksi joka toinen vkl. Ovat antaneet näille vkl isille aihetta ottaa ja lähteä, ja nyt kaikkien elämä menee pitkin sitä itteensä, kun nämä suloset Nico-Petterit sun muut viedään sinne ns isälle, huh huh. Pitäkää ne muksunne kotonanne.

Jos lapset käyttäytyvät huonosti, on heidän isiensä velvollisuus puuttua asiaan ja tehdä oma osuutensa kasvatustyöstä. Lukevatko miehenne lainkaan kasvatusaiheista kirjallisuutta, lehtiä tai katsovatko lapsista kertovia dokumentteja? Aika ikävä asenne, että mien odottaa saavansa rusinat pullasta, telemättä itse mitään.

ja mielestäni näitä asioita ei voi koskaan ymmärtää, jollei ole itse äitipuoli. Joten niiden kommentit, jotka eivät sellaisia ole, jätän omaan arvoonsa "pakettiajatteluineen". Ap

äitipuoleksi rupeaminen on todellakin omassa valinnassa. Ihan täysin. Jos otat eronneen miehen, jolla on lapsia, tulee ongelmia.

Ihmeen sinisilmäisiä ja itsekkäitä ihmiset ovat.

missä miehen vastuu?vai onko miehet vaan vetoleluja?kannattasiko katsoa minkälaisen lelun kanssa on lisääntynyt.....

vastaan ja puolustavat näitä äpärälapsia, taitavat itse olla niitä yh mammoja joiden lapset joudutaan ottamaan riesaksi joka toinen vkl. Ovat antaneet näille vkl isille aihetta ottaa ja lähteä, ja nyt kaikkien elämä menee pitkin sitä itteensä, kun nämä suloset Nico-Petterit sun muut viedään sinne ns isälle, huh huh. Pitäkää ne muksunne kotonanne.

ja täysi totuus.

jos sillä lapsella on niin kurjaa,niin ei tarvi vierailla.En todellakaan ala järjestämään mitään viihdykettä,ja karkkiakin saa nykyään rajoitetusti.Ei tää "isin koti" ole mikään viihdekeskus johon tullaan syömään sipsejä ja sikailemaan.Ei tarvi tulla ollenkaan jos säännöt ei miellytä.

Kaipa se nyt on kivaa tulla iskälle, kun täällä ei tarvitse tehdä mitään. Tämä on tietenkin iskän vika, kun ei tajua asiaa. Äitipuolelle, joka vaatii omiltaan paljon enemmän, tämä on kestämätön tilanne. Ja tietenkin äitipuoli on hirveä ämmä, jos yrittää rajoittaa sitä sikailua ja sipsien syöntiä.

jos sillä lapsella on niin kurjaa,niin ei tarvi vierailla.En todellakaan ala järjestämään mitään viihdykettä,ja karkkiakin saa nykyään rajoitetusti.Ei tää "isin koti" ole mikään viihdekeskus johon tullaan syömään sipsejä ja sikailemaan.Ei tarvi tulla ollenkaan jos säännöt ei miellytä.

Talossa talon tavoilla. Eikä tosiaan ole trk että vkl isit vie lapsiaan mäkkäreihin, lintsille, elokuviin ja saa mielin määrin mässyä, "kun ne käy niin harvoin". Normaalia elämää ne vkl:n on. JA muutenkin, jos ei miellytä noudattaa sääntöjä niin ei tarvii tulla. Pysykööt kotonaan.

sä ajattelet aisaa vaan omalta kannaltas. Mietippä asiaa meidän avioerolasten kannalta. Oma äitipuoli vihasi ja vihaa mua vieläkin niin paljon, että kieltää vieläkin isääni tapaamasta minua kotonaan. Olen nyt raskaana ja haluaisin sentää isoisän lapselleni, mutta sitä akkaa en kyllä lapseni lähelle halua. Saa nähä saako isäni lapsenlapsiakaan tavata, vai onko tuo omistushalu noin suuri. Niin meitä on 7 lasta isälläni, joista yksi ainoa kelpasi äitipuolelleni, me muut olemme sitten olleet rakastavan äitin ja ihanan isäpuolen hoivassa. Ja isäni hyvin harvoin.



Mietippä miltä itsestäsi tuntuisi? saatika omasta lapsestasi?

tapaa lapsiaan edes joka toinen viikonloppu. Minkä vuoksi meillä tämän lapsen pitäisi asua? Ap

Et voi olla tosissasi! Mielestäni ei ole sun tehtävä torpata lapsen ja isän suhdetta.

Vihaa, sääliä ja halveksuntaa, mustaa ja valkoista on kyllä tarjolla

ja tuomioita, mutta kukaan ei kysy miksi?





Tässä on nyt kaksi tasoa tässä aloittajan kuvailemassa ongelmassa. Molemmat esitetään hyvin selvästi jo ongelmanasettelussa: "Vihaan mieheni huonokäytöksisiä lapsia."



Ensinnäkin, tilanne ei ole missään muodossa lasten vika.

Toiseksi, on täysin turhaa syyttää ihmistä joka tuntee näin, sillä tunne ei muutu ellei ymmärrä miksi toimii ja tuntee miten toimii ts. et voi muuttaa sitä mitä et tiedosta.



Korjatakseni käsityksen kodista totean heti alkuun että koti materialistisesti määriteltynä ei ole arvo itsessään, vaan perustuu ajatukselle elämän rajaamisesta tiettyihin puitteisiin. Entä jos koti palaa? Ihminen voi muuttaa, toiset jatkuvasti. Koti on lähtökohtaisesti siellä missä sydän on, tai toisin päin, pytinki voi olla millainen vain, muttei koti ellei sydän ole siellä.

Koti edustaa tässä kohtaa siis vain kulissia tunteelle.



Ensimmäinen taso, se että vihaa huonokäytöksistä miehen lasta. Tässä kohtaa viha huonokäytöksistä lasta kohtaan kohdistuu väärään kohteeseen: viha johtuu siitä ettei kykene vaikuttamaan tilanteeseen eli huonoon käytökseen. Tähän ei ap:n tarvitsekaan vaikuttaa. Ärtymys tulisi kohdistaa mieheen, jonka vastuulla kasvatus on tässä kohtaa täysin ja jos lapset käyttäytyvät huonosti tai kuvio exän kanssa ei toimi, on siitä ensisijaisesti vastuussa mies, kuten myös näiden kahden naisen, exän ja nyxän suhteen toimivuudesta. Joko mies hoitaa asiat niin että naisten on mahdollista tulla toimeen keskenään ja jos näin ei tapahdu, hoitaa mies asiat molempien naisten kanssa erikseen. Kasvatuksen suhteen ap:n voisi siis vapauttaa itsensä tuntemasta turhaa ärtymystä, korkeintaan todeta miehelleen asiasta ja jättää asia miehensä vastuulle, myös tämän sisäistäminen on tärkeää.



Toinen taso koskee lapsen vihaamista, tässä kohtaa siis lapsen käyttäytymisellä ei ole merkitystä. Tahtoo sanoa sitä että ap:n epämiellyttävä tunne lasta kohtaan ei välttämättä poistu sillä että mies saisi lapsen käyttäytymään kunnolla tai asiallisesti tai mikä toivomus onkin. Lapsi ärsyttää läsnäolollaan siksi että on jatkuva muistutus miehen entisestä elämästä, entisestä liitosta. Lapsi muistuttaa ettei nykyinen perhe ole ollut ensimmäinen perhe eikä tule koskaan olemaankaan. Lapsi on muistutus epävarmuudesta, siitä ettemme kuitenkaan voi luvata mitään pysyvää, emme tietää asioita ennalta emmekä kontrolloida elämää. Ainoa keino jolla ap saa rauhan asian suhteen (ja rauhan monen muunkin asian suhteen) on sen ymmärtäminen että elämä on jatkuvaa keskeneräisyyttä eikä mistään voi olla koskaan varma. Voimme yrittää kasvattaa lapsiamme toivomallamme tavalla, voimme määritellä tiukastikin ketkä kuuluvat ydinpiiriimme, voimme päättää millaisissa kanssakäymisissä olemme erilaisten ihmisten kanssa, mutta emme voi päättää emmekä määritellä sitä mitä toiset ihmiset ajattelevat, tekevät tai elämässään valitsevat. Ainoa mihin voimme vaikuttaa on oma toimintamme, se miten ja missä määrin rakastamme toisia ihmisiä, ja se on ainoa tapa jonka jakamisen ja toteuttamisen kautta voimme olla aidossa kanssakäymisessä toisten kanssa: vain vapaaehtoisesti jaettu, määrittelemätön ja vaateeton rakkaus on lämpöä joka tulee takaisin - jos tulee. Siitäkään ei ole takeita.



Mutta jos haluat rauhan itsesi kanssa, ymmärrä ettet voi vaikuttaa elämääsi kontrolloimalla asioita saati ihmisiä. Mutta voit vaikuttaa omalla toiminnallasi. Ja jos kykenet rakastamaan itseäsi, kykenet rakastamaan toisia, riippumatta siitä millaista sukua he sinulle ovat.