Lue keskustelun säännöt.
Päästäkseni eroon miehen lapsesta
05.02.2012 |
joka toinen viikko, en näe muuta ratkaisua, kuin muuttaa sellaiselle alueelle ja niin kauas, että lapsen ei ole mahdollista käydä koulua meiltä käsin. Ja onneksi nyt asumallamme alueella asunnot ovat niin kalliita, että mieskin suostuu muualta sitä omaa katselemaan.
Kamalaa, mutta tähän on tultu. Vierailkoot joka toinen viikonloppu! Mikä helpotus.
Kommentit (275)
Yleensä olen jaksanut ja jopa odottanut näitä vierailuja, mutta nyt olen alkuraskauden takia helvetin väsynyt ja huonovointinen. En jaksa uhmaa, kyselyikää, vinkumista, laulamista, huutamalla puhumista ja jatkuvaa vaatimista.
Oma lapsihan ei tule tätä ikinä harrastamaan, edes silloin kun odotat seuraavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleeko tuo katkeruus pieniä lapsia kohtaan ikääntymisen myötä vai onko se vain sitä ikääntymättömyyttä?
Meillä on uusperhe johon kuuluu minun kaksi lastani, miehen yksi lapsi ja meidän yhteinen vauvamme. Kaikki on kaikkien lapsia ja perheen lasten lukumääräksi ilmoitamme aina neljä, vaikka minullahan on vain kolme ja miehellä vain kaksi. Tämä on perheyksikkö jossa ketään ei eritellä erinäisiksi osiksi.
Ei ole ikä kysymys meillä iät 35 ja 38 Aikuisilla. Lapsilla 1,4,7,9,10,11 ja aina puhutaan kuudesta lapsesta vaikka kolmea sarjaa ovatkin.
Meillä kummatkin ruokkii, hoitaa, pesee pyllyjä riippumatta siitä kuka on kenetkin synnyttänyt ja siittänyt. Sellainen luo lapselle turvallisuudentunnetta ja toimitaan normaalina perheenä vaikka ei biologisesti sitä ehkä ollakaan. Miehen ensimmäinen lapsi asuu eri osoitteessa ja mielellämme haemme hänet meille aina kun haluaa - aina sopii tulla.
Ehkäpä emme ole ehtineet sitten niin katkeroitua, kun emme vielä ole 3-kymppisiä edes. Vaikka toisaalta miehen ex on katkera eikä hänen kanssaan voi puhua/sopia mitään asioita, mutta lapsenhan syy se ei ole!
Häpeäisitte, te naiset jotka kiellätte miestä olemasta isä! Ja isät jotka sellaisten kotkien käskyttelyyn taipuvat, hävetkää!
Tuleeko tuo katkeruus pieniä lapsia kohtaan ikääntymisen myötä vai onko se vain sitä ikääntymättömyyttä?
Meillä on uusperhe johon kuuluu minun kaksi lastani, miehen yksi lapsi ja meidän yhteinen vauvamme. Kaikki on kaikkien lapsia ja perheen lasten lukumääräksi ilmoitamme aina neljä, vaikka minullahan on vain kolme ja miehellä vain kaksi. Tämä on perheyksikkö jossa ketään ei eritellä erinäisiksi osiksi.
Meillä kummatkin ruokkii, hoitaa, pesee pyllyjä riippumatta siitä kuka on kenetkin synnyttänyt ja siittänyt. Sellainen luo lapselle turvallisuudentunnetta ja toimitaan normaalina perheenä vaikka ei biologisesti sitä ehkä ollakaan. Miehen ensimmäinen lapsi asuu eri osoitteessa ja mielellämme haemme hänet meille aina kun haluaa - aina sopii tulla.
Ehkäpä emme ole ehtineet sitten niin katkeroitua, kun emme vielä ole 3-kymppisiä edes. Vaikka toisaalta miehen ex on katkera eikä hänen kanssaan voi puhua/sopia mitään asioita, mutta lapsenhan syy se ei ole!
Häpeäisitte, te naiset jotka kiellätte miestä olemasta isä! Ja isät jotka sellaisten kotkien käskyttelyyn taipuvat, hävetkää!
Ei ole ikä kysymys meillä iät 35 ja 38 Aikuisilla. Lapsilla 1,4,7,9,10,11 ja aina puhutaan kuudesta lapsesta vaikka kolmea sarjaa ovatkin.
Meilläkin 3 lasta, miehen, mun ja yhteinen ja pidämme heitä kaikkia kolmea lapsinamme. Kaikki saavat samanverran ja jos esim. miehen lapsi ei ole paikalla niin hänellekin säästetään (jos mahdollista)
Silti tämä miehen lapsi väsyttää välillä, kun hänellä on äidin luona aivan eri kasvatustyyli. Kaikkea saa tehdä ja esim.tv:stä saa kuuden vanha katsoa mitä haluaa, syödä voi vaikka kokoajan tms. TV:tä voi katsoa vaikka koko päivän. Isän luona sitten välillä tahtojen taistelua, kun ei saakaan tehdä niinkuin äidillään :/
Mieluummin ottaisinkin pojan meille kokonaan asumaan. Veikkaisin et saisi meillä elämälleen paremmat eväät ;) Täällä ainakin tehdään muutakin kuin tuijotetaan päivät pitkät töllöä.
En eroa koskaan miehestäni, että lapseni ei tule saamaan tuollaisa äitipuolta, joita suurin osa tähän ketjuun kirjoittaneista on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka toinen viikko, en näe muuta ratkaisua, kuin muuttaa sellaiselle alueelle ja niin kauas, että lapsen ei ole mahdollista käydä koulua meiltä käsin. Ja onneksi nyt asumallamme alueella asunnot ovat niin kalliita, että mieskin suostuu muualta sitä omaa katselemaan.
Kamalaa, mutta tähän on tultu. Vierailkoot joka toinen viikonloppu! Mikä helpotus.
Että miehesi tunnistaa tästä itsensä. Reilua olisi, että näyttäisit itse tämän ketjun miehellesi. Taisit jossain välissä kysyä, mitä vikaa on joka toinen viikonloppu systeemissä. Se on raskas sekä etävanhemmalle, että ennenkaikkea lapsille.
T: Etäisä
Miksi on aivan tabu, että jotkut lapsetkin voivat olla inhottavia ja liian hankalia? Totta kai lapsia pitää ymmärtää ikäkauden mukaisesti, tukea ja rakastaa, mutta se ei poista sitä, että lapsissakin on aivan kusipäitä.
Mutta ymmärrätkö, että erittäin suuri osa tästä lasten kusipäisestä käytöksestä on OIRE siitä hylätyksi tulemisen tunteesta, jonka vanhempien ero aiheuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isäpuoli vie isän paikan ja äitipuoli äidin paikan.
ei tarviis lasten tulla isälle, jos äitipuoli on se, joka sitten hoitaa ja huoltaa.
eikä tarvii äidin uuden miehen taas olla se mies, jonka kanssa lapsi puuhaa vaan sen oma isä.
isäpuolen ja äitipuolen pitäisi lähinnä olla lapselle tukena ja positiivisina aikuisina elämässä, mutta en ymmärrä tuota, että esim. ensin taistellaan lapsi pois biologisen vanhempansa luota ja sitten annetaan hoitovastuu uudelle kumppanille. MIKSI??
On sen verran hälyyttävää tekstiä nimittäin. Ei voi olla surematta näiden avioerolasten kohtaloa.
Kasvakaa ihmisiksi, äitipuolet!
(Olen äitipuoli itsekin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi jos sä potkaset tyhjää ennen ukkoos ni omaisuutes menee sille ja kun se delaa ni sen pennut saa osansa perinnöstä ;)
Miten ajattelit häntä jaksaa?
En jaksa uhmaa, kyselyikää, vinkumista, laulamista, huutamalla puhumista ja jatkuvaa vaatimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tapaa lapsiaan edes joka toinen viikonloppu. Minkä vuoksi meillä tämän lapsen pitäisi asua? Ap
Mutta ikävää, että tämä isä on löytänyt näin idiootin äitipuolen lapsillee. Sairas ämmä, ei voi muuta sanoa.
En aio minäkän jättää senttiäkään miehen lapsille perinnöks. Siitä tulen pitämään huolen. Enkä ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksät, nyksät, tulevat eksät ja kaikille pitää vääntää mukeloita. Kyllä tämä trendi johtaa pian lasten niin suureen pahoinvointiin, että psykiatrien määrää pitää huomattavasti lisätä.
Miksi niitä jälkeläisiä pitää lykätä jokasielle kulkumiehelle. Kulkumiehiähän he ovat. Kohta on uusi kiikarissa.
Nimimerkki: Yksi ukko ja yksi lapsi - elämä on ihanaa! Ei roiku jälkeläisiä kummallakaan muista suhteista.
ämmiä, ette ansaitse omia lapsia, ette miestä, ette mitään! Hyi helvetti, olette alinta kastia!
miehen ja oman lapseni, jolle olen malttanut opettaa käytöstavat, toisin kuin miehen lapselle on opetettu.
Meillä on tosi hyvä perhe, toimiva tiimi kun me ollaan minä, mies ja mun lapsi. Kaikki voi hyvin näin, miehen lapsi pysyköön äidillään :)
että eräs tulee täysi-ikäiseksi. Sillon ei miehen tarvitse maksaa elareita ja mahdollisesti tuon "ihanaisen" vierailutkin harvenee entisestään, jeeeeeeeeee.
miehen kanssa, jolla on kolme tyttöä, iältään 1-5 v. Mies muutti minun asuntooni, kun aloimme seurustelemaan. Hän on tavannut lapsiaan muualla tähän asti, mutta nyt olemme muuttamassa isompaan ja silloin lapset alkaisivat todennäköisesti käydä luonamme. Minulla ei ole omia lapsia, enkä halua edes ajatella tilannetta. Se ei tule olemaan mukavaa. En oikeastaan pidä lapsista, enkä ainakaan noin pienistä. Poika vielä ehkä menettelisi, mutta tytöt... en tiedä, miten olisin heidän kanssaan. Lisäksi pienin on sairas, eikä voi syödä samoja ruokia kuin muut. Olen aivan pihalla. Miehen eksä on lisäksi kamala lehmä, joka haluaa tehdä elämämme helvetiksi. Eli lapsille on takuulla haukuttu minut valmiiksi, eli vaikutusta ei tarvitse tehdä.
Olisit kuitenkin sen verran aikuinen, että kantaisit kasvatusvastuuta miehesi lapsista. Jos he ovat vielä pieniä, pystyt opettamaan heille oikeanlaista käytöstä ja näyttämään esimerkkiä, kuinka toisia ihmisiä kohtaan käyttäydytään.
Jos taas osoitat lapselle, kuinka vastenmielinen hän mielestäsi on, saat takuulla samalla mitalla takaisin.
Tuleeko tuo katkeruus pieniä lapsia kohtaan ikääntymisen myötä vai onko se vain sitä ikääntymättömyyttä?
Meillä on uusperhe johon kuuluu minun kaksi lastani, miehen yksi lapsi ja meidän yhteinen vauvamme. Kaikki on kaikkien lapsia ja perheen lasten lukumääräksi ilmoitamme aina neljä, vaikka minullahan on vain kolme ja miehellä vain kaksi. Tämä on perheyksikkö jossa ketään ei eritellä erinäisiksi osiksi.
Meillä kummatkin ruokkii, hoitaa, pesee pyllyjä riippumatta siitä kuka on kenetkin synnyttänyt ja siittänyt. Sellainen luo lapselle turvallisuudentunnetta ja toimitaan normaalina perheenä vaikka ei biologisesti sitä ehkä ollakaan. Miehen ensimmäinen lapsi asuu eri osoitteessa ja mielellämme haemme hänet meille aina kun haluaa - aina sopii tulla.
Ehkäpä emme ole ehtineet sitten niin katkeroitua, kun emme vielä ole 3-kymppisiä edes. Vaikka toisaalta miehen ex on katkera eikä hänen kanssaan voi puhua/sopia mitään asioita, mutta lapsenhan syy se ei ole!
Häpeäisitte, te naiset jotka kiellätte miestä olemasta isä! Ja isät jotka sellaisten kotkien käskyttelyyn taipuvat, hävetkää!