Te joiden lapset pelkää koiria

On, vanhempien tehtävä on näyttää lapselle millanen on normaali kiva ja kiltti koira. on totta että niin monella ihmisellä on koira joka sitä ei oikeesti tartte. Mua on koira purru useasti lapsena mut ei siitä koskaan mitää pelkotiloja jääny. Olen silti aina tykänny koirista. Toki varaudun vierasta koiraa kohtaan jos se näyttää epäilyttäviä elkeitä.

täytyy olla mustalaisia.

Ei se lapsen pelko välttämättä tartu aikuiselta. Lapsi voi pelätä koiria koska  ole tottunut niihin.

Tietynlainen pelko/kunnioitus koiria kohtaan on ok ja näin kuuluukin olla! Koira on eläin, jonka tekemisistä ei voi KOSKAAN 100 % varmasti tietää! Itse omistan 2 todella kilttiä ja rauhallista berniä ja ikäni olen koirien kanssa touhunnut ja voin sanoa, että osaan niitä kouluttaa. Jos esimerkiksi lapsi liian innoissaan ja ihastuksissaan juoksee vierasta koiraa kohti, niin se on paha, jopa pahempi kuin se, että pelkää. Koira kyllä aistii ihmisen pelon, mutta hyvin koulutettu ja kiltti koira ei koe ihmisen pelkoa mitenkään uhkana tai sellaisena, että ihmistä voisi dominoida. Meillä esimerkiksi molemmat koirat leikkivät lasten ja vanhusten kanssa paljon rauhallisemmin, kuin normaalisti (ei kohkota, hypi ja pompi sinne tänne).

oma lapseni sai näitä "ylikilttejä" koiria syliinsä, naamaansa jo taaperona. "ei se tee mitään , se vaan antaa pusun". itse pidin koirista enemmän ennen. koirien vastuuttomat omistajat jotka pitivät niitä koiriaan irti ja liian pitkässä hihnassa, lapseni alkoi tosissaan pelätä koiria sen jälkeen kuin uimarannalla (missä koiria ei saa olla) niin oli yhtäkkiä lapsen päällä ja hiekka pöllysi. "leikki" ei ollut kenestäkään hauskaa ja olisi voinut käydä todella huonosti. no 1-5 vuotiaana vaikka tapasimme useita perheitä jolla oli koiria niin kirkui koiran nähdessään. nyt 6-vuotiaana pikkuhiljaa alkaa voittaa pelkonsa, ei kilju, seisoo paikallaan ja antaa koiran haistaa itseään juoksematta pakoon. viime viikonloppuna tapahtui jotain tosi positiivista kun halusi itse heittää palloa isolle isolle koiralle joka on vielä pentumaisen innokas. hyvin meni. nyt varovasti pitää koirista mutta on opastettu kysymään aina taluttajalta/omistajalta että saako sitä eläintä silittää. ja sitten antaa koiran tulla lähelleen. hyvässä alussa ollaan korjaamassa idioottien ihmisten virheitä.

oma lapseni sai näitä "ylikilttejä" koiria syliinsä, naamaansa jo taaperona. "ei se tee mitään , se vaan antaa pusun". itse pidin koirista enemmän ennen. koirien vastuuttomat omistajat jotka pitivät niitä koiriaan irti ja liian pitkässä hihnassa, lapseni alkoi tosissaan pelätä koiria sen jälkeen kuin uimarannalla (missä koiria ei saa olla) niin oli yhtäkkiä lapsen päällä ja hiekka pöllysi. "leikki" ei ollut kenestäkään hauskaa ja olisi voinut käydä todella huonosti. no 1-5 vuotiaana vaikka tapasimme useita perheitä jolla oli koiria niin kirkui koiran nähdessään. nyt 6-vuotiaana pikkuhiljaa alkaa voittaa pelkonsa, ei kilju, seisoo paikallaan ja antaa koiran haistaa itseään juoksematta pakoon. viime viikonloppuna tapahtui jotain tosi positiivista kun halusi itse heittää palloa isolle isolle koiralle joka on vielä pentumaisen innokas. hyvin meni. nyt varovasti pitää koirista mutta on opastettu kysymään aina taluttajalta/omistajalta että saako sitä eläintä silittää. ja sitten antaa koiran tulla lähelleen. hyvässä alussa ollaan korjaamassa idioottien ihmisten virheitä.

AP:n aloituksessaan kuvaaman kaltaista käytöstä en ole kuuna päivänä missään nähnyt. Mutta olen kuitenkin äiti, jonka lapsista toinen pelkää koiria kuollakseen. Tämä kyseinen lapsi on taaperona säikähtänyt parikin kertaa pahasti itseään huomattavasti suurempaa koiraa. Kummallakin kertaa sinänsä ystävällismielinen hauva (2 eri koiraa) on rynnännyt 2-3 -vuotiaan lapsen päälle tuhatta ja sataa kaataen lapsen nurin. Ilmeisesti näistä on jäänyt lapselle jonkilainen trauma, koska nykyisin pelkää ihan kaiken kokoisia päin rynniviä tai haukkuvia koiria. Toisella lapsellani ei ole vastaavanlaisia huonoja kokemuksia eikä hän pelkää ollenkaan.

Itse kyllä ihmettelen enemmän sitä, että miten aikuiselle, itseään täyspäisenä pitävälle koiranulkoiluttajalle ei mene kaaliin, ettei kaupunkialueella koiria pidetä irti. Ei, vaikka kuinka olisi koirakoulun priimus kyseessä. Näitä näkee ihan liian usein.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 11:10"]

Kyllähän sen niin täytyy olla, että lapset pelkäävät koiria, jos vanhempansakin pelkäävät tai eivät ole niihin millään tasolla tottuneet. Tällaiset ihmiset eivät ole sinut myöskään muiden eläinten kanssa. Hyvin harvoin näkee koiria pelkääviä lapsia, jos heillä tai heidän vanhemmillaan on ollut kotona koira / koiria.

Ja lapset luontaisesti rakastavat / ovat kiinnostuneita kaikista eläimistä. Vauvojen ja taaperoiden naamat alkaa loistaa kun nallen tai koiran pää tulee näkyviin. Jostakin se pelko sitten nousee, joko kamalan kokemuksen kautta tai vanhempien lietsomana.

Meillä käy paljon lapsia ja olen huomannut että juuri yksikään poika ei koiria pelkää. Jos eivät ole tottuneet koiriin, ovat hieman arkoja, mutta lopulta rentoutuvat ja silittelevätkin jo. Mutta tyttölapset ovat järjestään olleet hysteerisiä. Meidän lähi-ystäväpiiriin kuuluu 5 tyttöä (iät 4-9) eri perheistä ja siis käyvät meillä kohtuullisen usein. Edelleen itkevät hysteerisesti ja kiljuvat kun näkevät meidän koiran. Siis ei mitään arkailua, vaan suoraa huutoa, tärinää, kiljumista, pomppimista pöydille jne. Ja tuo meidän koira on löllykkä, joka lähinnä makaa.

Mielestäni tuo ei ole ihan tervettä käytöstä lapsilta. Kaikkien äitejä yhdistää inho koiriin, heillä ei koskaan ole minkäänlaista lemmikkiä ollut, lisäksi heillä on järjetön bakteerikauhu. Joten en ihan väärässä voi olla, että käytös on vanhempien aiheuttamaa. Olemme yrittäneet siedättää näitä kirkuvia pikkuprinsessoja siten että koira on aitauksen takana ja hieman nuuhkii kättä. Vaan siitäkin tulee itkuhysteria.

Meillä oli viime viikolla käymässä yksi juuri kävelevä vuoden vanha, joka ei ole vielä saanut hysteriakasvatusta. Hän onnellisena katseli koiraa, hymyili, silitteli, oli aivan haltioissaan. Toki pysyin välissä ettei vain tönäise lasta tmv. Mutta siitä näki taas pikkulapsen aidon tunteen. Tuo kirkuminen ei ole tullut ilman syytä.

[/quote]

Voi hyvä luoja tämän palstan ihmisten yksinkertaisuutta..

Voisi kysyä miksi ihmiset pelkää karhua? Eihän niitä tarvi pelätä. Harvoin ne ihmisten kimppuun käy... Katsos, eläin on arvaamaton. Mä pelkään autoja ja ennemmin minä olen se, joka liikenteessä väistän autoa kuin olettaisin että auto kyllä pysähtyy kun minä astun lasten kanssa suojatielle.