Te joiden lapset pelkää koiria

Valitettavasti aika moni vastaantuleva koira on jotenkin tärähtänyt. Minusta nykyään koirat ovat omituisia. Ei koiramaisia. En tiedä olenko minä muuttunut vai onko koiraaines erilaista nykyään. 

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 13:16"]

Siis jos muksu esim pelästyy rantapalloa se pelkää kaikkia palloja lopun elämäänsä. On vanhempien tehtävä opettaa lapsensa olemaan pelkäämättä, niin rantapalloja kuin koiriakin. PISTE!

[/quote]

Siihen auttaa sitten se, siis siihen pelkäämättä opettamiseen, että koiria ei pidetä irrallaan ja että ne koulutetaan tottelemaan omistajaa pienestäkin käskystä. Toistan:

koirat pitää kouluttaa tottelemaan, tulemaan luokse, pysymään vierellä lenkillä, olemaan haukkumatta ohikulkijoille jne. Koira ei ole ihminen, eikä ihminen voi aina ymmärtää koiraa vrt. pieni lapsi ei ymmärrä miksi koira hyppää kohti ja nuolee vaikka.

Minun lapseni ei pelkäisi, ellei Suomessa olisi niin helvetin paljon kouluttamattomia koiria ja välinpitämättömiä omistajia. Siis ihan oikeasti: sinun koirasi EI SAA hyppiä kohti ketään eikä nuolla ketään missään tilanteessa jos ihminen ei sitä halua. Piste. 

Ja antakaas kun arvaan, peukkua alas ja minulle syyte koiravihasta? Olette väärässä. Mutta minä sentään tiedän koirien ajatusmaailmasta jotain ja voin sanoa, että kouluttamaton koira on aina ISO riski pienelle lapselle.  

Me kävelimme kävelytietä toista reunaa, lapsi kärryissä ja minä työnsin kärryjä. Vastaan tuli toista reunaa musta labradorinnoutaja hihnassa omistajansa kanssa. Piti siis vain normaalisti ohittaa toisemme kuin normaalit kävelijät yleensäkin. Koirapa pomppasikin ykskaks lastani vasten nuolemaan hänen kasvojaan. Ei siis tehnyt mitää pahasti, purrut tms., eikä omistaja ymmärtänyt mistä moinen käytös johtui. 2-vuotias lapseni säikähti niin pahasti, että pelkää kaikkia koiria. Hän ei päässyt kärryistä pois koiraa pakoon tai voinut edes astua askelta taaksepäin. Olemme yrittäneet muiden kilttien koirien kanssa sililttämistä yhdessä vanhemman kanssa (omistajan luvalla), mutta lapsi ei halua tulla lähellekään vaikka äiti näyttää esimerkkiä. Muita eläimiä rapsuttelee ym., mutta koirista ei pidä. Alkuperäiseen keskuskusteluun: olenko opettanut lapselleni koirapelon? En. Olenko yrittänyt opettaa siitä pois? Olen. Pidänkö koirista? Pidän. Pelkäänkö niitä? En. Tuleeko lapseni ikinä pitämään koirista? Tuskinpa. Lapsi nyt 4v.

up

Jos kaikki koiranomistajat pitäisivät koirat kytkettynä ulkona eivätkä antaisi räksytää kaikkea liikkuvaa niin paljon koirapeloista jäisi syntymättä. 

[quote author="Vierailija" time="03.02.2012 klo 23:54"]

Miksi lapsenne pelkäävät koiria? Miksi? Mitä te olette tehneet niille lapsille et niistä on tuollaisia tullu?

[/quote]

Olen tehnyt semmoista, että päästin lapset isän kanssa kylään, jossa oli pieniä seurakoiria. Ne eivät pitäneet lapsista. Koirat saivat olla irti, yrittivät juosta lapsia kiinni, näykkivät näitä sormista ja varpaista. Omistaja ei tehnyt elettäkään, että olisi laittanut kivat pikku koiransa kiinni edes tunniksi. Kiitos tämän älyvapaan koiranomistajan, meillä on nyt kaksi lasta jotka pelkäävät myös pieniä koiria. Koska tämä oli heidän ensimmäinen koirakokemuksensa. Lapset saivat siis ihan itse huomata, että koirat purevat ja näykkivät ja ärhentelevät. Ei heille kukaan ole mitään koirista opettanut. 

[quote author="Vierailija" time="03.02.2012 klo 23:57"]

kimppuun kävi koira, joka oli tunnettu ärhäkkyydestä, mutta omistaja ei silti pitänyt kiinni. Pari tikkiä huuleen ja koirapelko lapselle.

Onko tämä nyt meidän vanhempien vika?

[/quote]

No juu ihan vastaava kokemus. Raivostuttavaa. Minulla ei ole mitään koiria vastaan enäämyöskään nitä pelkää enkä tartuta lapsiini koirapelkoa. Mutta  pitäkää ne koiranne kiinni niillä alueilla joilla ne kuuluu pitää kiinni!

Kaksi koiraa hyökkäsi omakotitalon pihasta hirvittävästi rähisten kadulle, kaatoi äitinsä kanssa ohi menossa olevan  kolmivuotiaan pienen ja hennon tytön lumihankeen ja puru toppapukuun useita reikiä sekä pitivät lasta "vankinaan" allaan. Pelottava oli myös se paplaripäinen, aamutakkiasuinen täteröinen joka hyökkäsi pihasta koirien jälkeen, huusi, kiroili, polki jalkaa ja rähjäsi-eikä saanut hurtilleen mitään lakia.  Toiselta puolen katua tuli pihasta mies ja kiskoi rakit tyttäreni päältä. Miksiköhän tyttö pelkää koiria lopun ikänsä???

Vaikka aikuiselle koira on pieni niin lapset on itse aikuisia aikapaljon pienempiä, eli se pienikin koira on lapsen silmissä jo aika suuri. Kyllä mäkin aikuisena pelkään niitä jumalattomia jättiläiskoiria, kun tiedän että kaikki ei niitäkään vaivaudu kouluttamaan ja jos semmonen käy päälle niin en tosiaan pärjää. 

Lapsena pelkäsin jumalattomasti serkkujen länsiylämaanterrieriä kun se hypätessään mua vasten oli samanpituinen kun minä ja pyrki aina naamaa kohti nuolemaan hampaat ojossa. 

[quote author="Vierailija" time="03.02.2012 klo 23:54"]

Miksi lapsenne pelkäävät koiria? mikään ei ole niin rasittavampaa ku kuljen patalaiskan yliystävällisen koirani kanssa kadulla ja sit tulee mamma joka huutaa et mee toisee suntaa ku laps pelkää. Toinen vaihtoehto on se et laps alkaa huutaa täyttä kurkku ku näkee 100m päässä koiran. Miksi? Mitä te olette tehneet niille lapsille et niistä on tuollaisia tullu? Ja kyllä vain itselläni on laps joka ei elukoita pelkää. Ihan sama tuleeko vastaan koira, lehmä, hevonen tai vaikka kilpikonna. Niin mitään esitystä asiasta ei tule.

[/quote]

En ole tehnyt mitään. Kahdesti on naapurin koira juossut hyppimään taaperon päälle, eiköhän se riitä. Että pidä sinä vaan se rakkisi kiinni ja kaukana pikkulapsista.

Oma lapseni ei pelkää koiria vaan on vähän liiankin innokkaasti menossa tekemään tuttavuutta ja siinä onkin pitelemistä, en tietenkään anna koskea kuin tuttuihin koiriin. Itsekään en koiria yleensä pelkää mutta joskus kun vastaan tulee joku vapaana juokseva pitbull tms tappajalta näyttävä otus jonka omistaja on pelottavasti koiransa kaltainen niin vähän kyllä sydäntä kylmää.

Sen sijaan ystäväni lapsi jähmettyy kauhusta kohti tulevan koiran nähdessään, häntä puri pienenä isovanhempiensa lempeä lemmikki niin että tarvittiin tikit.

Alkuperäiseltä kysyisin vielä mistä vastaantulija voi tietää että juuri sinun koirasi on patalaiska ja yliystävällinen? 

Mutta tosiaan eipä se huutelu ja käskeminen toiseen suuntaankaan ole kovin fiksua,

[quote author="Vierailija" time="04.02.2012 klo 00:46"]

Monotan jokaista koiraa, joka hyökkää päin tai käy lasteni päälle. Iniskää vain koiraämmät, ettei rekku pure. Jos se tulee päälle, se ansaitsee kuolla. Meidän lasten ei tarvitse pelätä, sillä he oppivat, että koiria vastaan voi ja saa puolustautua.

[/quote]

no siis itsehän monotan jokaista vanhempaa joiden lapsi puskee sekoilemaan koirani luo. 

Minä tai mieheni emme pelkää koiria. Meillä ei ole omaa koiraa, mutta ollaan hoidettu mielellään naapurien ja tuttavien koiria. Meidän lapsemme pelkää koiria, koska naapurin koira kävi ilman syytä kiinni, puri sääreen. Sitä ennen ei pelännyt, vaan paijaili nätisti. Naapurin koira oli ärissyt muillekin lähistön asukkaille, joten vika oli koirassa, ei ihmisissä.

Koira muuten kasvaa horsmaa nyt. Ja sanotaan vielä, että ei ollut luonnollinen kuolema.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 13:08"]

 Naapurin koira oli ärissyt muillekin lähistön asukkaille, joten vika oli koirassa, ei ihmisissä.

[/quote]

Niin kuin kaikkienkin eläinten kanssa, vika ei ollut koirassa vaan sen omistajassa, joka ei ollut kouluttanut koiraansa. Vika oli siis ihmisessä.

Ei, en ole koiraihmisiä vaan kissaihminen, mutta minua suunnattomasti rassaa ihmiset, jotka eivät ymmärrä, että eläimet elävät vaistoillaan, ihmisillä on se järki. Ihmisten vastuulla on eläimen käyttäytyminen, niin kissan kuin koirankin (tai kanin tai minkä muun tahansa lemmikin).

Jos ei kerran osaa lemmikkiä pitää kunnolla, ei kannata pitää ollenkaan. Se kun Suomessa ei ole mikään pakko.

Meillä tyttö joutui kaksi kertaa alke kaksivuotiaana tukalaan tilanteeseen koiran kanssa. Ekassa tapauksessa jättikokoinen hurtta tempoi itsensä omistajlta irti ja juoksi leikkipuistoon ja alkoi raahata jalasta just kävelemään oppinutta. Omistajan mukaan koira halusi leikkiä ja oli vasta kaksi.. Toisella kertaa rottweiler sai rappukäytävässä separit ja kävi päälle, lapsi oli sylissä. Sen jälkeen minkään en voi lähelle tunkevia piskejä sietää, vaan karjun täyttä kurkkua, vaikka mikä fifi tulisi koskettamaan.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 13:20"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 13:08"]

 Naapurin koira oli ärissyt muillekin lähistön asukkaille, joten vika oli koirassa, ei ihmisissä.

[/quote]

Niin kuin kaikkienkin eläinten kanssa, vika ei ollut koirassa vaan sen omistajassa, joka ei ollut kouluttanut koiraansa. Vika oli siis ihmisessä.

Ei, en ole koiraihmisiä vaan kissaihminen, mutta minua suunnattomasti rassaa ihmiset, jotka eivät ymmärrä, että eläimet elävät vaistoillaan, ihmisillä on se järki. Ihmisten vastuulla on eläimen käyttäytyminen, niin kissan kuin koirankin (tai kanin tai minkä muun tahansa lemmikin).

Jos ei kerran osaa lemmikkiä pitää kunnolla, ei kannata pitää ollenkaan. Se kun Suomessa ei ole mikään pakko.

[/quote]

No aivan sama. Se piski kiikutettiin eläinlääkärille piikitettäväksi tuon episodin jälkeen.

Ne vanhemmat itse niitä koiria pelkää, ei lapset. Lapset vain matkivat vanhempia ja ehkä mamma ei kehtaa huutaa, että hän itse pelkää koiraa.

kävelen koirani kanssa tyynesti eteenpäin.

kimppuun kävi koira, joka oli tunnettu ärhäkkyydestä, mutta omistaja ei silti pitänyt kiinni. Pari tikkiä huuleen ja koirapelko lapselle.



Onko tämä nyt meidän vanhempien vika?

Itse en kyllä pelkää, päinvastoin mulla on ollutkin useita koiria aikaisemmin. En kyllä huutele kenellekään mitään.