Te joiden lapset pelkää koiria

Inhoan koiria. Miksi ne tulevat aina nylkyttämään ja miksi niiden annetaan tulla nylkyttämään vieraan ihmisen kinttuihin? Eikö ne (koirat) tajua, että minä en ole koira ja eikö ne koiravahdit tajua, että se nylkytyksen kohteena oleminen ei todellakaan ole hauskaa?

[quote author="Vierailija" time="03.02.2012 klo 23:56"]

Ne vanhemmat itse niitä koiria pelkää, ei lapset. Lapset vain matkivat vanhempia ja ehkä mamma ei kehtaa huutaa, että hän itse pelkää koiraa.

[/quote]

Eikä pelkää. Itse rakastan koiria, ja mieheni myös. Ikävä kyllä meidän 3-vuotiasta näykkäisi koira, ja tästä lähtien poika on pelännyt ihan hysteerisesti koiria, vaikka on yritetty positiivisesti siedättää. Itse en tosin huutele mitään vastaan tuleville koiranomistajille, vaan kävelemme rauhassa koiran ohitse, vaikka lapsi pelkääkin.

Meillä lapsi pelkää koiria. Minä en pelkää koiria.

Syy:

-kaikkien tuttujen koirat ovat huonosti koulutettuja. Ne ryntäilevät,kaatavat lapsen,tulevat nuolemaan lapsen kasvoja,haukkuvat, punkevat lapsen päälle jne. (omistajat hemostuvat jos työnnän koiraa pois tai pyydän omistajaa käskemään koiran pois lapsen läheltä, lapsi itkee että pelottaa ja omistaja sanoo "ei se mitään tee". No tekeehän kun rynnii lapsen päältä vaikka tämä olisi paikoillaan).

-vieraan ihmisen koira kävi lapsen kimppuun tämän ollessa pulkassa. Vedin lasta pulkassa kun pieni koira juoksi vapaana ja tarttui (onneksi!) lapsen haalarin kaulukseen hampaillaan. Repäisen koiran irti ja heitin sen lumihankeen. Tästä tulistuneena omistaja juoksi paikalle ja alkoi haukkumaan minua. Niin, hänestä on ok että hänen koiransa käy lapsen kimppuun...

Olisi todella mukavaa nähdä kiltisti käyttäytyviä koiria ja tutustuttaa lapsi näihin eläimiin, mutta eipä löydy lähipiiristä.

Meillä toinen lapsi pelkää, toinen taas ei ollenkaan.

Tämä pelkäävä lapsi on muutenkin aika arka, ujo, hitaasti lämpenevää tyyppiä. Pelkää myös mm. ampiaisia, korkeita paikkoja, kovia ääniä... 

Meillä ei eläimiä ole allergioiden takia, joten sekin varmasti vaikuttaa, eivät ole tottuneet.

Erityisesti tämä koiria pelkäävä lapsi pelkää "tunkeilevia" koiria, jotka hyppii ja pomppii, haukkuu, heiluttaa häntäänsä, nuolee ja tulee ihan kiinni. Laiska tien toisella puolella löntystävä passiivinen koira herättää hänessä lähinnä vain pientä varautuneisuutta.

Minulla on kolme lasta, joista keskimmäinen pelkää koiria kuollakseen. Kävi niin, että sellainen "ei se mitään tee, se on ihan kiltti"-koira pääsi irti, juoksi lapseni luo, hyppäsi muristen päin ja ennen kuin ehdin väliin, näytti hampaita naama lapsen naamaa vasten... Nyt istuu pelko niin tiukassa, että ei suostu edes tuttujen, kilttien koirien lähelle. Tuokin koirahan piti muka olla kiva ja vaaraton, niin miten ihmeessä lapsi voisi luottaa, että jokin muukin ihan kiva ja vaaraton koira ei tekisi samoin. Ymmärrän lastani täysin. Kyseinen tilanne oli täysin koiran omistajan aiheuttama, ei millään tavalla lapseni syytä. En näe mitään syytä vähätellä lapseni pelkoa, sillä tilanne oli lapsen näkökulmasta kauhistuttava. Yritämme toki harjoitella koirien kohtaamista, mutta pelko tulee olemaan pitkäaikainen, ellei jopa elinikäinen. Lapseni huutaa hädissään joka kerran, kun koira tulee vastaan ja siinä tilanteessa on aivan sama, mitä minä selitän... että koira on narussa ja vaaraton... niinhän se hyökännytkin oli, mutta kun sattui pääsemään irti.

Kyllähän sen niin täytyy olla, että lapset pelkäävät koiria, jos vanhempansakin pelkäävät tai eivät ole niihin millään tasolla tottuneet. Tällaiset ihmiset eivät ole sinut myöskään muiden eläinten kanssa. Hyvin harvoin näkee koiria pelkääviä lapsia, jos heillä tai heidän vanhemmillaan on ollut kotona koira / koiria.

Ja lapset luontaisesti rakastavat / ovat kiinnostuneita kaikista eläimistä. Vauvojen ja taaperoiden naamat alkaa loistaa kun nallen tai koiran pää tulee näkyviin. Jostakin se pelko sitten nousee, joko kamalan kokemuksen kautta tai vanhempien lietsomana.

Meillä käy paljon lapsia ja olen huomannut että juuri yksikään poika ei koiria pelkää. Jos eivät ole tottuneet koiriin, ovat hieman arkoja, mutta lopulta rentoutuvat ja silittelevätkin jo. Mutta tyttölapset ovat järjestään olleet hysteerisiä. Meidän lähi-ystäväpiiriin kuuluu 5 tyttöä (iät 4-9) eri perheistä ja siis käyvät meillä kohtuullisen usein. Edelleen itkevät hysteerisesti ja kiljuvat kun näkevät meidän koiran. Siis ei mitään arkailua, vaan suoraa huutoa, tärinää, kiljumista, pomppimista pöydille jne. Ja tuo meidän koira on löllykkä, joka lähinnä makaa.

Mielestäni tuo ei ole ihan tervettä käytöstä lapsilta. Kaikkien äitejä yhdistää inho koiriin, heillä ei koskaan ole minkäänlaista lemmikkiä ollut, lisäksi heillä on järjetön bakteerikauhu. Joten en ihan väärässä voi olla, että käytös on vanhempien aiheuttamaa. Olemme yrittäneet siedättää näitä kirkuvia pikkuprinsessoja siten että koira on aitauksen takana ja hieman nuuhkii kättä. Vaan siitäkin tulee itkuhysteria.

Meillä oli viime viikolla käymässä yksi juuri kävelevä vuoden vanha, joka ei ole vielä saanut hysteriakasvatusta. Hän onnellisena katseli koiraa, hymyili, silitteli, oli aivan haltioissaan. Toki pysyin välissä ettei vain tönäise lasta tmv. Mutta siitä näki taas pikkulapsen aidon tunteen. Tuo kirkuminen ei ole tullut ilman syytä.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2012 klo 09:44"]

pelkäsin lapsena koiria hysteerisesti. Luultavasti siksi, että ollessani 1,5-vuotias oli joku koira hyökännyt minua kohti. Myöhemmin pelko lieveni niin, että en enää pelkää rauhallisia koiria. Mutta en halua olla lähikontaktissa koirien kanssa. Tätä eivät koiranomistajat ymmärrä, vaan jopa tuntemattomat antavat koiransa hyppiä minua vasten. Kun pyydän ihan asiallisesti ja ystävällisesti heitä ottamaan koiransa pois, voi vastaus olla: "Miksi? Se haluaa vaan tutustua suhun."

Eli koiran oikeus "tutustua" ihmiseen on suurempi kuin ihmisen oikeus olla rauhassa? En yhtään ihmettele, miksi huonot kokemukset voivat aiheuttaa hallitsematontakin koirapelkoa.

Annetaan hurttien juosta 100m pitkässä narussa TAI mikä pahempaa, irrallaan. Sitten se koira hyppelee vastaantulijoita päin, ja jokaisen pitää tietenkin haluta silitellä ja jutella tälle karvakasalle. Kurajäljet ja muut roskat tassuista ja turkeista housuille, kuka nyt sitä ei haluaisi! Koirille allergisia ihmisiä ei myöskään ole olemassa, koska eihän kukaan nyt "niin allerginen" ole. Jokainen piski on myös "laiska ja ystävällinen ja haluaa vain leikkiä". Jooh.

Koiranomistaja täälläkin! Mielestäni pitää kouluttaa sen verran koiraa, että se ei saa todellakaan hyppiä ketään vasten, vaikka olisi kävyn korkuinen pikkuhauva. Oman asemansa tunteva koira ei myöskään koe tarvetta huudella vastaantulijoille tai "puolustaa omistajaansa". Eli vastuuta kanssaihmiset, joilla koiria on.

Koirapelkoisille: koirista ei tarvitse pitää. Parhain neuvoni on, että ette vaa noteeraa koiraa, jos se hyppii kääntäkää selkä tai plokatkaa jalalla. Vaikka omistaja ei ole käytöstapoja opettanut, voi se tajuta teidän vihjeestä, että näin et ainakaan saa huomiota

Meidän lasta puri koira pahasti kun lapsi oli 7 vuotias. Sen jälkeen on aristanut koiria ja minä vanhempana en voi tälle asialle mitään. Hyvä onkin että varoo! Sekin oli koiran omistajan vika eikä koiran...

Lapseni "kimppuun"hyökkäsi koira leikkipaikalla. Koiranomistaja päästi nuoren koiransa vapaaksi. koira juoksi tietysti leikkimään lasten kanssa leikkipaikalle. Koira ehti retuuttamaan 3vuotiasta kunnolla ennen kuin ehdin apuun. Itse tiedän, että koira oli nuori ja halusi leikkiä ja omistajalla oli hauskaa kun koira veti lasta pitkin hiekkaa vaatteista retuuttaen, mutta lapsi itse oli kauhuissaan. Pentukoira ei vielä totellut mitään, mutta oli jo melkein täyskokoinen eli iso. Moni aikuinen pelkää iltaisinkaupungilla, koska on kuullut juttuja ihmisten päällekarkauksista. Tottakai lapsi pelkää kun sen päälle on hyökätty. Sen koiran omistaja ei tänäpäivänä tajua mitä sai ihanalla pennullaan aikaan. Siitä kärsii meidän perhe ja muut koiranomistajat. Lapsi ei huuda ja on tehnyt tuttavuutta rauhallisten koirien kanssa. Usein koiranomistajat ei tosiaankaan huomioi, että kaikki eivät tykkää  ohikulkevien koirien nilkkoihin tulemisesta. 

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 11:55"]

Meidän lasta puri koira pahasti kun lapsi oli 7 vuotias. Sen jälkeen on aristanut koiria ja minä vanhempana en voi tälle asialle mitään. Hyvä onkin että varoo! Sekin oli koiran omistajan vika eikä koiran...

[/quote]

Jos joku laittaisi vaikka kaupan ilm.taululle pyynnön saada käyttää rauhallista kilttiä koiraa lapsen pelon hälventämiseen olisin heti valmis.

Meillä on kiltti luonnetestattu ja iso kaverikoira.

Joskus on äidit tulleet kysymään, että onko tämä silitettäväämallia ja olen vastannut että toki ja vaikka halattavaakin.

Jännä muuten, että lapset erottavat kyllä kiltin koiran ja vanhemmat empivät.

Minulla on lehmän kokoinen ja hyvin rauhallinen koira, joka kävelee vieressäni rauhallisesti lyhyessä narussa. Jos lapsi haluaa tulla tekemään tuttavuutta, pyydän lasta olemaan paikoillaan ja odottamaan, että koira tulee luoksi. En ikinä anna lapsen rynnätä koirani luokse, vaikka tämä saatta vaikuttaa joistain vanhemmista tylyltä.Näin varmistan, että tapaaminen on rauhallinen ja molemmille mukava. Jos näen, että lapsi pelkää, en tietenkään päästä koiraa lähellekään lasta, sillä koirakammoiselle koiran nuolaisukin on hirvittävä kokemus, vaikka koira olisi kuinka kiltti.

Joskus on lapsi halunnut tulla tutustumaan, jolloin vanhempi on huutanut, että lapsi pelkää, vaikka selkeästi se on vanhempi joka pelkää. Mutta eihän siinäkään mtn pahaa ole, vaikka aikuinenkin pelkää.

Tiedoksi, että jos kohtaatte koiran ja lapsenne tai sinä pelkäätte, ei kannata ikinä ottaa kontaktia, puhua tai katsoa koiraa, niin usein tilanne menee ohi.Parhaimmillaan lapsen ja koiran suhde voi olla todella ihana ja lapsi saa kokemuksesta paljon. Ainakin minun lapsuuteni parhaat muistot liittyvät eläimiin, vaikka joskus joitain koiriakin pelkäsin.

Tuossa yksi jos toinenkin kertoi lapsensa "kauhukokemuksesta" kun iso koira on tullut naamalle ja nuolaissut. Lapsi kuulemma saanut hirrrveän trauman siitä ja nyt kirkuu kun näkee koiria. Näin vapaasti lainatakseni yhtäkin viestiä.

Jos koira nuolaisee lasta naamalle, on paljon vaikutusta sillä, miten vanhempi siihen reagoi. Näissä "kauhukokemuksissa" äiti on varmasti huutanut ja kiljunut ja yäk-yäk-yäk-kaatanut desinfiointiainepullon lapsen naamalle. Sitten tärissyt ja vouhottanut tilanteen kamaluudesta. Kun toinen vaihtoehto olisi nauraa ja olla iloinen ja sanoa että "hauva antoi pusun, ihanaa". Vaikka se nyt ei aina niin ihanaa olekaan, niin silti voi tehdä tilanteesta hauskemman jos vaaraa ei ole ollut.

Meidän koiraherra usein nuolaisee lasten naamat jos osuu kirsun kohdalle. Johtuen pääsääntöisesti siitä että lapsilla on ruuanjämiä ja herkullisia tuoksuja suupielet täynnä. Yksi lipaisu ja se on siinä. Varoitan aina meille tulevia lapsia, että jos olet alhaalla, koira saattaa antaa pusun (se ei hypi päälle). Ja jos se saattaa antaa pusun, niin se on hassu juttu. Sen jälkeen voi mennä pesemään naamansa. Lapset kuuntelevat ja ymmärtävät ja jos niin käy, eivät pelästy van yleensä tulevat sanomaan että saivat nyt sen pusun. Ja tilanne ohi.

Jos taas lapsen oma vanhempi tulee tilanteessa hysteeriseksi, niin se ei tilannetta paranna.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 11:07"]

Meillä lapsi pelkää koiria. Minä en pelkää koiria.

Syy:

-kaikkien tuttujen koirat ovat huonosti koulutettuja. Ne ryntäilevät,kaatavat lapsen,tulevat nuolemaan lapsen kasvoja,haukkuvat, punkevat lapsen päälle jne. (omistajat hemostuvat jos työnnän koiraa pois tai pyydän omistajaa käskemään koiran pois lapsen läheltä, lapsi itkee että pelottaa ja omistaja sanoo "ei se mitään tee". No tekeehän kun rynnii lapsen päältä vaikka tämä olisi paikoillaan).

-vieraan ihmisen koira kävi lapsen kimppuun tämän ollessa pulkassa. Vedin lasta pulkassa kun pieni koira juoksi vapaana ja tarttui (onneksi!) lapsen haalarin kaulukseen hampaillaan. Repäisen koiran irti ja heitin sen lumihankeen. Tästä tulistuneena omistaja juoksi paikalle ja alkoi haukkumaan minua. Niin, hänestä on ok että hänen koiransa käy lapsen kimppuun...

Olisi todella mukavaa nähdä kiltisti käyttäytyviä koiria ja tutustuttaa lapsi näihin eläimiin, mutta eipä löydy lähipiiristä.

[/quote]

Noista kimppuun käyneistä koirista pitäisi aina ilmoittaa poliisille, vaikka vahingot jäisivät vähäisiksi. Tuskinpa se kohdalle osunut tapaus on ollut ainoa, mutta jos kukaan ei tee ilmoitusta, ongelmakoiriin (tai oikeastaan ongelmaomistajiin) ei voida puuttua.

Meillä poika alkoi pelätä hysteerisesti koiria, kun kävelimme erään helsinkiläisen mökkikylän läpi. Pysähdyimme vaihtamaan muutaman sanan grillipaikalla olleen sakin kanssa ja kun jatkoimme matkaa seurueen koira tarttui minua ranteesta. Koiran omistaja ei tehnyt reagoinut mitenkään. Minä onnistuin jotenkin pysymään rauhallisena ja käskin heitä ottamaan koiransa kiinni. Ilmoitin asiasta mökkikyläyhdistykselle, jonka puheenjohtaja kertoi, että tapaus ei ollut ensimmäinen. Koira oli aikaisemmin mm. onnistunut kaatamaan jonkun naisen niin, että tarvittiin sairaalahoitoa. Minunkin olisi pitänyt ottaa yhteys poliisiin ja vaatia koira lopetettavaksi.

Tuon tapauksen jälkeen silloin ala-asteikäinen poikani, joka oli siis paikalla, on pelännyt koiria.

Koirapelkoon ovat suurimpia syyllisiä piskejään irrallaan pitävät koiranomistajat. Meidän lähipuistossammekin on useita koiranomistajia, jotka eivät useista kehotuksista huolimatta pidä koiriaan kiinni, vaikka lakikin sitä edellyttää. Toisaalta yllättävän moni koiranomistaja tuntuu suhtautuvat koiran kiinnipitämisvelvoitteeseen (taajamassa) täysin välinpitämättömästi. Kun heitä pyytää ystävällisesti pistämään koiran kiinni, vastaukseksi saa lähinnä mulkaisuja tai herjauksia. Ei koiran omistaminen nosta ihmisiä lain yläpuolelle, vaikka jotkut niin taitavat luulla.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2012 klo 23:56"]

Ne vanhemmat itse niitä koiria pelkää, ei lapset. Lapset vain matkivat vanhempia ja ehkä mamma ei kehtaa huutaa, että hän itse pelkää koiraa.

[/quote]

Oletko tyhmä vai leikitkö? 

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 10:41"]

Enemmän näihin kaikkiin "koiran" aiheuttamiin pelkoihin on vaikuttanut vanhempien reaktio tapahtuneeseen. Vai väitättekö ettei lapsenne ole koskaan kaatunut leikkipuistossa tai pelästynyt lentävää palloa tms. Mutta niistä ei ole syntynyt sellaista kaahotusta kuin koirasta. Tyhmä vanhempi "periyttää" sen koirapelkonsa tyhmällä raegoinnilla.

[/quote]

Olisi ollut aivan sama, mitä minä olisin tehnyt siinä vaiheessa, kun lapsemme leikkii hiekkalaatikolla, minä istun laatikon reunalla ja yhtäkkiä naapurin pihasta karkaa kaksi irlanninsusikoiraa ja tulee juosten ja haukkuen kohti. Ne tulivat laatikolle asti, hyppäsivät minua vasten ja toinen kaatoi kaksivuotiaan lapseni!

Ja nyt sanon ihan suoraan, että jumalauta miten säikähdin ja miten jälkeepäin suoraan sanottuna vitutti koiranomistajan käytös, joka ei tullut sanomaan mitään vaan vihelsi koirat takaisin pihaansa! Sekö oli hyvää käytöstä, ja tuossako tilanteessa olisin voinut tehdä jotain, että lapseni ei pelkäisi?

Hän on nyt viisi vuotias, ja edelleen varoo koiria. Ei auta, että mummulla ja vaarilla on koira, ei auta että molemmilla kummeilla on koirat. Lapsi pelkää! Minä edelleen rakastan eläimiä, mutta olen eri tavalla kiinnittänyt huomiota koirien käytökseen. Harmittavan usein koirien vain annetaan tulla kohti ja haistelemaan, ja kerran toinen valopää naureskeli että päästääkö hän mussunsa irti että saisin tottua koiriin? Kun tilanne oli, että kurakelillä varoin minua päin hyppivää koiraa.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 11:10"]

Kyllähän sen niin täytyy olla, että lapset pelkäävät koiria, jos vanhempansakin pelkäävät tai eivät ole niihin millään tasolla tottuneet. Tällaiset ihmiset eivät ole sinut myöskään muiden eläinten kanssa. Hyvin harvoin näkee koiria pelkääviä lapsia, jos heillä tai heidän vanhemmillaan on ollut kotona koira / koiria.

 [/quote]

Älä puhu roskaa. Meillä oli koira, kun olin lapsi, enkä pelännyt sitä lainkaan. Aikuisena olen vältellyt koiria, koska lapsena tulin allergiseksi koirille. Nykyään pelkään irtokoiria, koska sellainen näykkäisi minua kädestä. Sen näykkäisyn jälkeen myös lapseni on pelännyt koiria, koska koiriin ei voi luottaa.

Ihmeellistä taistelua... Miksi itse pelkäät korkeita paikkoja? Oletko koskaan ollut katonreunalla, joka yllättäen romahti? Mikset lakkaa pelkäämästä, kun joku sinulle järkevästi selittää, että pelkosi on täysin irrationaalinen? Tai pelkäätkö ahtaita paikkoja? Tunnetko ketään ihan järkevää aikuista, jolla ei ole mitään erityisiä traumoja, mutta joka kuitenkin pelkää kamalasti jotain?

Käytä vähän järkeäsi.

Minulla on koira ja koirani käyttäytyy hyvin, koska se on minulla kokoajan remmissä vieressäni. Lähinnä ärsyttävät vihaiset katseet, joita saan ihan ilman syytä naapuruston kahdelta äidiltä kun kävelen koirani kanssa ohi. Koskaan koirani ei ole tehnyt mitään. Myöskin ärsyttää, kun pitää nimitellä ihmisiä ja yleistää kaikki koiranomistajat vastuuttomiksi. En minäkään huutele, että kaikki äidit ovat huonoja kasvattajia, kun antavat lastensa käyttäytyä kuin pirut.Koirien nimittäminen rakiksi, kertoo jotain ihmisen halveksuvasta suhtautumisesta eläimiin ylipäänsä ja sellaisen suhtautumistavan siirtäminen lapseen on tosi huolestuttavaa.

Siis jos muksu esim pelästyy rantapalloa se pelkää kaikkia palloja lopun elämäänsä. On vanhempien tehtävä opettaa lapsensa olemaan pelkäämättä, niin rantapalloja kuin koiriakin. PISTE!

ite oon 15 vuotias ja pelkään vieläkin koiria, koska kun olin pieni niin sillon koira hyökkäs päälle, ehkä siinä syy sulle miks jotkut lapset pelkää koiria.