Avovaimon kanssa sukset ristissä

ja äitinäsi curling-mamma?

tässä unohtuu se näkökulma, että jos lapsen äiti kärsii niin lapsi kärsii. Kärsivä äiti purkaa masennustaan ja turhautumistaan aggressiona tai passiivisuutena lapseen ja lapsi traumatisoituu. Tiedän mistä puhun koska oma äitini oli tuollainen paskan isäni takia, ja minulta jäi varhainen vuorovaikutus äitini kanssa vajaaksi. Olen ns. turvattomasti kiinnittynyt eli en saanut apean ja alakuloisen, passiivisen äitini takia vuorovaikutusta mitä lapsi tarvitsee (hymyä, leikkiä) ja tarpeisiini ei vastattu. Uupunut äitini jätti minut tuntikausiksi yksin sänkyyn itkemään kun ei jaksanut hoitaa ja leikkiä.



Aikuisena perusturvattomuuden tunne on aiheuttanut monia ongelmia, ja asia on aktivoitunut erittäin kriittiseksi kun sain omia lapsia. Tällöin koko kaltoinkohdeltu lapsuus lävähti silmille rankasti ja sairastuin post-traumaattiseen stressiin ja unettomuuteen. Asiaa on käsitelyt terapiassa ja lääkityksellä, ja koskaan tuskin saan itseäni niin tasapainoiseksi että asia unohtuisi.



Joten sinuna vaihtaisin itsekkään näkökulman siihen, että mitä haluat lapsellesi. Haluatko lapsesi parasta? Jos haluat, niin sitten äkkiä ylläolevista ohjeista vaari.



Jos vaimosi on itkeskellyt ja on uupunut, passiivinen ja masentunut, niin voi olla jo että lapsesi kärsii. Et ole siellä päivisin näkemässä mitä tapahtuu. Älä ikinä aliarvioi sitä tosiasiaa että pieni lapsi aistii ja tunnistaa kaikki tunnetilat ja samaistuu niihin. Apea ja alakuloinen äiti vaurioittaa lasta - ei välttämättä niin pahasti kuin minulle kävi, mutta jollain tasolla kuitenkin.



Sinua ei varmaan saa muuttumaan se että täällä kaikki haukkuvat sinua itsekkääksi (mitä kyllä oletkin) mutta toivottavasti edes se herättää että sinun kauttasi välillisesti lapsesi joutuu nyt kärsimään. Mahdollisesti sellaisella tavalla, joka heijastuu hänen loppuelämäänsä monella sektorilla,. niin työ- ihmissuhde- ja itsentunnon osalta.



Terveisin paskamaisen vastuunpakoilijaisän lapsi

kuin sinä.

että masennuksesta on kyse, kaikki menee ihan ok niin kauan kuin olen illat kotona. Sitten ratkeaa kun olen illan poissa. Se siinä ihmetyttää että jos vaimo pärjää jo päivän täällä, miksi se kaatuu illalla siihen pariin tuntiin?

no olepa viikonloppu vastuussa niistä kotihommista, ja mieti sitten miltä tuntuisi, kun su-iltana se vaimo ei tulisikaan kotiin. Sitä sinnittelee juuri sen voimalla, kun tietää koska helpotus tulee. Jos sitä ei tule, romahtaa. Jos olisit mun mies, et saisi ikinä. Niin ajattelematon ja piittaamaton olet. Joten nauti nyt siitä kerrasta joka viikko, et voi koskaan tietää mikä on viimeinen. Akkas heittää sut vuoden sisällä pihalle.

lasta joka toinen viikonloppu yksin.

Mutta. Minusta sinä nyt liioittelet tuota illan urakkaa. Kaikkea ei tarvi suorittaa täydellisesti. Minä en ole missään vaiheessa kritisoinut miehen hoitotapoja, hän tekee ne omalla tavallaan. Ja ei kai se eläinten ulkoiluttaminen voi olla kovin vaikeaa?

Sinä tarvit vapaata ja harrastuksia, sehän on täysin ok. Mutta niin tarvitsee avovaimosikin!

että mikä siinä illassa olisi niin ylitsepääsemätöntä. Sinulle on jo täällä monessa vastauksessa kerrottu, kuinka puuro keitetään ja koirat ulkoilutetaan.



Miksi et ole kommentoinut näitä ollenkaan. Edelleen vain vetoat siihen, että et vain pysty. Tekosyitä kaikki mitä sanot.



Mieti mikä olisi pahinta mitä sen parin tunnin aikana voisi tapahtua, kun olet kaksin vauvan kanssa? Itsehän totesit, että koliikki-itkujen jälkeen vauva on kuin enkeli, eli vauvan itkua et varmaan pelkää. Vaipan osaat vaihtaa. Koirat olet voinut lenkittää ennen vaimosi lähtöä. Puuron voit lämmittää mikrossa tai antaa sen tilalla valmiita hedelmäsoseita lämmittämättä. Purkki auki ja lusikka suuhun. Ylivoimaista?



Mitä muita ongelmia parin tunnin aikana voi mielestäsi tulla? Itse en todellakaan keksi mitään. Sinua taitaa vaivata pelkkä laiskuus, jos vieläkin vetoat siihen ettet pysty.

Minkä verran teillä käy lapsenvahteja, vai onko puolisosi vauvan kanssa koko ajan? Kyllähän tilanne käy hänelle raskaaksi! Ja kyllä, on hyvinkin mahdollista, että sen päivän vauvan kanssa jaksaa ihan kivasti kun tietää että kohta se mies sieltä tulee ja saa vähän muutakin seuraa ja ajateltavaa. Jos se mies on illankin poissa, se saattaa kyllä hyvin kaatua siihen "pariin tuntiin". Ei se aina niin hehkeää ole olla koko päivää vain vauvan seurassa.



Ihan ensimmäiseksi, ala opettelemaan vauvan hoitoa. Jos teillä on vauvan lisäksi myös eläimiä, opettelet hoitamaan sekä vauvaa että eläimiä (tai sitten luovutte eläimistä). Sovitte selkeät pelisäännöt, molemmille vaikka yksi vapaa-ilta viikossa, muut illat olette kaikki kotona. Kun pääset vauvanhoidossa vauhtiin, alat varmaan pitää siitä entistä enemmän. Saat vastuuta ja pärjäät. Sinä olet nyt isä, ja sinun tulee kantaa vastuusi. Ei vauvanhoito ole yksin naisen tehtävä.

[Ihmettelen myöskin sitä että kun meillä on vaan se yksi lapsi, ja muiden naiset pärjäävät kahden tai kolmenkin lapsen kanssa.



-M26

[/quote]

tai sitt niin tyhmä tapaus, ett neuvoja turha tarjota

että mikä siinä illassa olisi niin ylitsepääsemätöntä. Sinulle on jo täällä monessa vastauksessa kerrottu, kuinka puuro keitetään ja koirat ulkoilutetaan.

Miksi et ole kommentoinut näitä ollenkaan. Edelleen vain vetoat siihen, että et vain pysty. Tekosyitä kaikki mitä sanot.

Mieti mikä olisi pahinta mitä sen parin tunnin aikana voisi tapahtua, kun olet kaksin vauvan kanssa? Itsehän totesit, että koliikki-itkujen jälkeen vauva on kuin enkeli, eli vauvan itkua et varmaan pelkää. Vaipan osaat vaihtaa. Koirat olet voinut lenkittää ennen vaimosi lähtöä. Puuron voit lämmittää mikrossa tai antaa sen tilalla valmiita hedelmäsoseita lämmittämättä. Purkki auki ja lusikka suuhun. Ylivoimaista?

Mitä muita ongelmia parin tunnin aikana voi mielestäsi tulla? Itse en todellakaan keksi mitään. Sinua taitaa vaivata pelkkä laiskuus, jos vieläkin vetoat siihen ettet pysty.

Ehkä en jaksa työpäivän jälkeen, kun sitä vauvaa pitää vahtia 24/7. Ja vaimoni tuntien jostain tulisi kuitenkin valittamista.

En nyt enempää kommentoi, mutta kaikki sympatiat menee nyt avovaimollesi minunkin puoleltani. Itse en kyllä noin avutonta ja itsekeskeistä miestä kauaa katselisi. Olet aivan liian kypsymätön isäksi.

Olisinpa tiennyt mihin pääni pistin kun vauvaa alettiin tuhertamaan. Ymmärsin kyllä että oma elämä jää taka-alalle, mutta että avokkeestakin tulee kuin toinen ihminen.

Poika on 5kk, joten luulisi että pahimmat alkukriisit on jo takana. Mutta ei. Teen säännöllistä päivätyötä ja käyn harrastuksissa parina iltana viikossa. Pitää pään kasassa, mutta ei enää. Kotona odottaa ratkeamispisteessä oleva nainen ja naamasta päätellen itkuakin on illan aikana väännetty. Meidän poika ei ole mitenkään kovin haastava alun koliikkien jälkeen.

Niin kauan kaikki on ihan ok, kun tulen töistä kotiin ja nökötän neljän seinän sisällä. Toki tulen valmiiksi siivottuun kotiin, ruoka on pöydässä, lapsi puhdas ja vaatteet viikattuna kaapissa ja eläimet hoidettuina, mutta raskas se on minunkin työpäiväni ollut. Vaimoke ei vaan ymmärrä että en pärjää lapsen kanssa yhtä hyvin kuin hän, myönnän että olisin ehkä helisemässä jos joutuisin hoitamaan lapsen illalla yksin.

Mutta kun se päiväkin sujuu niin mallikkaasti, niin mikä ihme siinä on että jos olen illan poissa se avaa täällä jonkun pandoran lippaan.

Seksistä ei ole ollut tietoakaan, ehkä kerran viikossa nykyään ja sekin aika vonkaamisen jälkeen. Tuntuu että minut on huijattu tähän tilanteeseen.. Tänne kirjoitan ehkä siksi että jos joku nainen osaisi antaa naisen näkökulmaa asiaan, mitä helvettiä tässä nyt voisi tehdä että kaikki olisi tyytyväisiä. Minun pää ei kestä kotona joka ilta ja vaimon pää ei kestä yksin täällä?!

-M26

Kuulostat todella itsekeskeiseltä ja ymmärtämättömältä. Asianne kuulostavat olevan ainakin sinun osaltasi erittäin hyvin, ja silti valitat. Plussaa toki siitä, että pyrit hakemaan uusia näkökulmia.

Tähän väliin lisään, että viesti kuulostaa tyylilajin ym. puolesta provolta. Vastaan silti, koska olen nahnyt vastaavia tapauksia myös tosielämässä. Valitettavasti...

Ensinnäkin: Ymmärrätkö, että todella monessa perheessä mies osallistuu päivätyönsä lisäksi myös kotitöihin ja yöheräilyihin? Sinun osasi on hyvin helppo verrattuna monen pienen vauvan isän osaan.

Toiseksi: seksiä kerran viikossa tuossa elämänvaiheessa on aihe tyytyväisyyteen, ei marinaan. Tiedän paljon perheitä, joissa ensimmäisen vauvavuoden aikana seksiä on ollut kerran tai kaksi. Ja sekin on ihan normaalia, imetys ym. hormonaaliset asiat vaikuttavat usein äidin haluihin, samoin mahdollinen väsymys ja suuren elämänmuutoksen aiheuttama (positiivinenkin) kriisi.

Kolmanneksi: et tunnu lainkaan ymmärtävän, että vauvan ja kodinhoito on myös työtä. Sinä et ole iltapäivällä ainut, joka on tehnyt työpäivän, vaan teitä on kaksi. Lisäksi, useimmissa töissä ei joudu olemaan saatavilla ja vastuussa koko ajan, ilman minuutinkaan hengähdystaukoa. On aivan reilua, että jaatte työpäiväsi jälkeisen ajan niin, että myös vaimollasi on omaa aikaa.Todennäköisesti vaimosi on työskennellyt myös yöllä, sinä ilmeisesti et.

Neljänneksi: koet että sinut on huijattu tilanteeseen. No, tähän ei voi sanoa muuta, kuin että aikuisen ihmisen pitäisi ratkaisuja tehdessään kyetä miettimään ja keskustelemaan niiden seurauksista, ja sopimaan tapoja joilla mahdollisiin ja todennäköisiin seurauksiin reagoidaan ja miten ongelmatilanteissa toimitaan.

Kysyt, miten tilanteessa pitäisi nyt toimia. En osaa sanoa muuta, kuin että keskustele vaimosi kanssa. Ja ennen kaikkea, ota järki ja oikeudenmukaisuus käteen ja lopeta itsekeskeinen, aiheeton ja täydellisen kohtuuton ruikutuksesi.

Konkreettisena neuvona: anna vaimollesi aikaa ja ymmärrystä. Tarjoudu hoitamaan vauvaa iltaisin, osta hänelle lahjakortti hierontaan. Ole kiinnostunut vaimosi asioista, keskustele hänen kanssaan. Kehu vaimoasi kauniiksi, kerro miten paljon arvostat sitä, että hän on synnyttänyt sinulle ihanan lapsen, ja jaksaa kaiken väsymyksen keskellä huolehtia vielä sinustakin ja kodistanne. Siis lyhyesti: Ole mies!

Minkä verran teillä käy lapsenvahteja, vai onko puolisosi vauvan kanssa koko ajan? Kyllähän tilanne käy hänelle raskaaksi! Ja kyllä, on hyvinkin mahdollista, että sen päivän vauvan kanssa jaksaa ihan kivasti kun tietää että kohta se mies sieltä tulee ja saa vähän muutakin seuraa ja ajateltavaa. Jos se mies on illankin poissa, se saattaa kyllä hyvin kaatua siihen "pariin tuntiin". Ei se aina niin hehkeää ole olla koko päivää vain vauvan seurassa.

Ihan ensimmäiseksi, ala opettelemaan vauvan hoitoa. Jos teillä on vauvan lisäksi myös eläimiä, opettelet hoitamaan sekä vauvaa että eläimiä (tai sitten luovutte eläimistä). Sovitte selkeät pelisäännöt, molemmille vaikka yksi vapaa-ilta viikossa, muut illat olette kaikki kotona. Kun pääset vauvanhoidossa vauhtiin, alat varmaan pitää siitä entistä enemmän. Saat vastuuta ja pärjäät. Sinä olet nyt isä, ja sinun tulee kantaa vastuusi. Ei vauvanhoito ole yksin naisen tehtävä.

On ollut vahtimassa vauvaa täällä nyt ehkä neljänä kertana kun olen ollut töissä ja vaimolla on ollut hammaslääkäri. Ja kerran on ollut äidilläni hoidossa kun kävimme hoitamassa jouluostosia. Olen myös ehdottanut että veisimme vauvan äidilleni yökylään (äitini on tästä aivan innoissaan) mutta sekään ei käy vaimolleni, ei halua kuulemma yökylään noin pienenä. Minä taas en jaksa elokuvissa tai shoppailemassa käydä että veisimme vain päivähoitoon ja tekisimme jotain sellaista.

-M26

Noin avuton mjies menköön kauppaan. Pitää ostaa seuraavat:



-Selkeä keittokirja, josta opit puurot ja keitot ja padat yms. Nyt on aika opetella kokkaamaan, jotta osaat tehdä ruuat valmiiksi sillä aikaa kun vaimosi vaan hassuttelee vauvan kanssa

-Kuivauskaappi/rumpu, jotta pyykkirumba helpottuu



Lisäksi soitat paikalle marttaneuvojan. Ja jos et pärjää yksin lapsen kanssa, niin MLL:n hoitaja paikalle, niin vaimo saa omaa aikaa. Ja te yhteistä aikaa. Ja porukalla uimaan.



Ja jos et oo ihan surkimus, niin nyt surffailet vaimolle päiväksi tekemistä, vaikkapa seurakunnan perhekerhoa, kunnan perhekahvilaa, ihan mitä vaan, jotta vaimolla on päivälläkin aikuista seuraa.



Et kai vaan vie teidän autoa työpäiviksi? Vaimo tarvii sen, jotta pääsee tuulettumaan lapsen kanssa. Shoppailua, ystävien luona kyläilyä, kerhoilua.



Ja vaimon takkaa helpottaaksesi käytäthän ne koirat ennen töihin lähtöä?



Surkimuksetakin saadaan kunnon isä koulutuksella!

en ymmärrä, miksi sinne kotiin pitää hankkia koko eläintarha, kun ollaan vauvojakin hankkimassa. Ei kannata.



Toisekseen ei maata kanna, vaikka et puuroa tekisikään. Vauva voi vallan mainiosti syödä yhden illan viikosta jotain tavallista sosetta. Puuro ei ole mikään elämän itseisarvo. (En kyllä siltikään ymmärrä, kuinka et mikropuurosta selviydy! Saatikaan, jos on jotain kaupan valmispuuroja, joissa vain kiehuvaan veteen sekoitetaan pari lusikallista jauhetta ja puuro on valmis.)



Ja vaimon kiukutteluun, niin jos se on sellainen kotona nysvääjä, niin seuran kipeähän se on. Tuntuu, että oma elämä polkee paikoillaan, ja mies senkun porskuttaa omassa elämässään eteenpäin.



Miksi sinä et voisi töiden jälkeen käydä vauvaa kärryttelemässä, ja pissattaa koiria samalla? Vaunuissa on myös jarrut, jos koirat lähtevät kiskomaan johonkin puskan suuntaan.



Koeta saada vaimoasi aktivoitumaan oman kodin ulkopuolelle. Esim. kavereiden luokse käymään, ostoksille, kampaajalle ihan mihin vaan. Tai vauva-aktiviteettien pariin uintiin, muskariin tms. Auttaa jaksamaan, kun saa muutakin aikuiskontaktia.



Ja viimeiseksi voisit kasvaa sinäkin isäksi. Sen verran pitää olla miestä, että opettelee oman lapsensa kanssa pärjäämään!

Vauva herää syömään yöllä kaksi kertaa, toisen hoitaa vaimoni ja toisella kerralla minä käyn lämmittämässä maidon kun nousen muutenkin töihin (n klo 5), toki vaimo sen siellä sängyssä vauvalle syöttää kun itse joudun nousemaan ja lähtemään töihin. Viikonloppuisin annan vaimon nukkua toisena aamuna pitempään ja otan itse vauvan olkkariin kun herää. Eli todella yritän osallistua. Toki tuossakin aamussa olisi varmaan vielä petrattavaa, kun vaimo joutuu sitten nousemaan vielä ja kylvettämän vauvan ja antamaan aamupalan yhdeksän aikaan, mutta tästä ei ole kyllä edes valittanut. Joten ilmeisesti edes se on ihan toimiva systeemi.



-M26

silti pakko sanoa että luojan kiitos et ole mun mies :D

Kadotin myös pointin, eli siis: oliko tarkoituksena että mollaat tässä itseäsi ja kehut vaimoa vai toisinpäin?

tai sitt niin tyhmä tapaus, ett neuvoja turha tarjota

Haluisiko vaimosi välillä päästä myös iltaisin pois kotoa, muttei pääse, koska et osaa/uskalla jäädä lapsen kanssa kahden?



Tähän on ratkaisu, että opettelet hoitamaan lasta, ei se ole rakettitiedettä, ja ensin vaikka tunti tai kaksi kerrallaan :)



Vai onko ongelma, että vaimo ei halua mihinkään, muttei myöskää halua sinunkaan menevän? Kyllä sinun on päästävä edes kerta viikossa omaan harrastukseen. On ihan totta, että muuten pää hajoaa. Juttele ystävällisesti ja kysele vaimon fiiliksistä. Yritä antaa kuva, että ymmärrät miten rankkaa hänellä on lapsen kanssa ja kannusta häntä pois kodin seinien sisältä.



Ja siitä seksistä... Jutelkaa rohkeasti. Yritä hyväksyä henkisesti, että niin kauan kun lapsi on vauva (alle yksi v.) niin seksi voi olla vähissä. Kysy onko vaimo kipeä, väsynyt, vai masentunut, tai onko jokin erityinen syy haluttomuuteen.

avovaimo - vaimo

Ei ole ollut kaksin vauvan kanssa varttia pidempään - ottaa vauvan aina toisena viikonlopruaamuna hoitoonsa vaimon nukkuessa



jne.



hmm missäs se porvoo onkaan...