Avovaimon kanssa sukset ristissä

Vaatiiko lapsen äiti, että kaikki pitää tehdä juuri pilkulleen lapsen suhteen, niinkuin hän tekee? Jos ei, niin tee siten kuin sinä osaat. Ja HARJOITTELEMALLA oppii -hyvä mies! Ehkä näin puolisosi oppii luottamaan enemmän sinuun.



Ja varaa vaikka hierojalle, kampaajalle tai kasvohoitoon hänelle aika, jotta saa omaa aikaa ja hemmottelua. Luulisin, että voisi vaikka tykätäkin siitä. Tai tehkää asioita, mistä hän pitää. Menkää vaikka shoppailemaan, jos avovaimosi sitä haluaa. Jo pelkästään tuollainen asia voi saada hänen olonsa tuntemaan

hyväksi, vaikkei se sinua innostakaan.



Seksistä vinkkaan myös.. Lopeta vonkaaminen! Runkkaa pahimmat paineet pois. Mikään ei ole ällöttävää ja vastenmielistä, kuin vonkaava mies jos itsellä on halut nollassa ja paikatkin vielä kipeät tai huonontuntuiset. Tuo haluttomuus naisilla on yleistä vielä jopa vuosi synnytyksen jälkeen.



Ja jos luulit, että pahin aika olisi nyt takana, niin enpä usko.. Uusia haasteita tuo lapsen liikkumaan oppiminen, uhmaiät ym.

Tosin ongelmat alkoivat vasta toisen lapsen synnyttyä, yhden kanssa jaksoin vielä semi-yksinhuoltajana.



Tuo, mitä en ikinä käsitä miesten ajatusmaailmassa on se, että jos lapsen kanssa olo tunnin-pari päivässä on miehelle NIIIIN kamalaa, miten hän voi olettaa että vaimo tekee sitä 24/7 ja sen päälle vielä himoitsee seksiä ja odottaa hyväntuulisena miestään kaljalta/harrastuksista kotiin?



Vaikka lapsi on ihana ja toivottu ja kaiken vaivan arvoinen, se kun huomaa miehen työpäivän jälkeen puuhastelevan lähtöä johonkin - kun on itse koko päivän odottanut edes pientä hengähdystaukoa - sai minussa välillä aikaan todella epätoivoisen olon. Kun olin parhaani mukaan tehnyt hänelle mieliksi, järkyttävästä univelasta huolimatta tehnyt kotityöt ja laittanut ruoan valmiiksi kahden pienen roikkuessa lahkeessa - ja mitä saan palkaksi? Oven kolahduksen, kun mies taas lähtee hakemaan maitopurkkia kolmatta kertaa ja palaa kolmen tunnin päästä - ilman sitä maitoa. Miten kukaan putkiaivo voi olettaa että tuossa tilanteessa parisuhde voi hyvin?



Sanottakoon vielä ennen pirttihirmu-syytöksiä että meillä mies SAA ja on aina saanut vapaasti mennä, en ole velvoittanut häntä yöheräämisiin, peli-iltojen perumisiin tai kotitöihin. Ja silti hän katsoo, että kun vauvan itku ahdistaa, hänellä on lupa senkun kävellä vaan ovesta ulos jonkun tekosyyn varjolla ja kytistellä ties missä jotta voi palata sopivasti minuutti lasten nukkumaanmenojan jälkeen. Ja sitten minun tietenkin pitäisi jaksaa antaa hänelle upeaa seksiä, onhan hän sen ansainnut, kun käy TÖISSÄ.



Ja arvaa vaan onko työnjako muuttunut, kun käymme molemmat töissä?

toiset pärjää viiden lapsen kanssa ja toisille tekee tiukkaa olla yhdenkin lapsen kanssa.

Ja uskon todella että avovaimosi tarvitsee myös omaa aikaa niinkuin sinäkin!Älä tee siitä niin hemmetin vaikeaa!Kuka ne koirat kusettaa kun sinä olet töissä?!Opettele hyvä mies äläkä vingu oman ajan puutteesta!!Keskustelkaa asiasta!!

Aloittaja on tyypillinen keskenkavuinen mies. Asiat on todella hyvin, mutta ei osaa arvostaa, ei sitten pätkääkään. Väität arvostavasi vaimosi tekemisiä, mutta tekstisi kertoo ihan muuta.



Oikeasti sulla ei ole aavistustakaan siitä, minkälaista vauvan kanssa on olla kotona 24/7. Varsinkin kun on ilmeisesti ensimmäinen lapsi kyseessä, elämänmuutos on tosi suuri.



Sulle tekisi NIIN hyvää sellainen vaihtokauppa, että vaimosi menisi töihin ja sinä pitäisit osan vanhempainvapaasta. Oma mieheni tuumasi viikon jälkeen "tää on yllättävän raskasta, koko ajan saa olla tekemässä jotakin."



Itsekin kun PÄÄSIN töihin äitiysloman jälkeen, AAH sitä ihanuutta kun sai tehdä rauhassa töitä ja ladata akkuja, että jaksoi taas kotielämää!!! Kehtaatkin vielä kitistä raskaasta työpäivästä, kun et osallistu kotona MIHINKÄÄN.



Oletko tullut ajatelleksi, että seksiäkään ei ehkä ole juuri siksi, kun et osallistu mihinkään yhteisiin hommiin?



5kk vauvaa EI viedä yökylään, vaikka mummo sanoisi mitä. En olisi itsekään vienyt, ja kyllä olisi v*tuttanut jos mies olisi sellaista edes ehdottanut.



5kk on vielä aika pieni, ja vaikka mielestäsi on "helppohoitoinen alun koliikkien jälkeen", sitoo vauva silti hoitajansa hyvin tehokkaasti ja ehkäpä alun koliikeissa on äidille muodostunut sellainen univelka, että se ei ihan hetkessä helpota.

Koita tottua ajatukseen että seksiä kerta viikkoon on jo ihan jees, sinun tarpeesi eivät kuitenkaan ole elämäntilanteessanne ensimmäisenä (vaan lapsen). Jos tarvitset enemmän, runkkaa.

Vaimoke voi olla väsynyt vaikkei koliikkia enää olekaan.

On jo todella hyvin asiat jos koti on siisti, pyykit pesty ja ruoka tehty lapsen- ja eläinten hoidon lisäksi!!!

Niin, että miehen saa saatana unohtaa kokonaan kun nainen saa lapsen. Pitää istua hiljaa nurkassa ja olla tyytyväinen, että koti on puhdas. No tämä onnistuu ihan sinkkunakin.

Aina tilitetään kuinka raskasta naisilla on, mutta on melko raskasta kun vaimo tilittää ensin 9kk kun lapsi on mahassa ja sitten synnytyksen jälkeen se riemu vasta alkaakin. Nykyisessä tilanteessani valitsisin ennemmin lapset kuin vaimon...

pitäisi näyttää joskus yläasteella tai hieman sen jälkeen varsinkin miehenaluille. Miettisivät useampaan kertaan sen ehkäisyn käyttöä. Naisissa on joku taikavipu, joista he muuttuvat hedelmöityttyään aivan joksikin muuksi pelottavaksi otukseksi :)

Sinulle M26, ensinnäkin nimierkkisi pitäisi olla P26.



Lue oma tekstisi ajatuksella läpi. Huomaatko? Sinulla ei ole minkäänlaista motivaatiota sitoutua lapseesi eikä yrittää millään tavalla auttaa vaimoasi lapsen hoidossa tai kodinhoidossa. Voin kertoa, että ompa onni etten ole vaimosi.

Koita tottua ajatukseen että seksiä kerta viikkoon on jo ihan jees, sinun tarpeesi eivät kuitenkaan ole elämäntilanteessanne ensimmäisenä (vaan lapsen). Jos tarvitset enemmän, runkkaa. Vaimoke voi olla väsynyt vaikkei koliikkia enää olekaan. On jo todella hyvin asiat jos koti on siisti, pyykit pesty ja ruoka tehty lapsen- ja eläinten hoidon lisäksi!!!

Niin, että miehen saa saatana unohtaa kokonaan kun nainen saa lapsen. Pitää istua hiljaa nurkassa ja olla tyytyväinen, että koti on puhdas. No tämä onnistuu ihan sinkkunakin. Aina tilitetään kuinka raskasta naisilla on, mutta on melko raskasta kun vaimo tilittää ensin 9kk kun lapsi on mahassa ja sitten synnytyksen jälkeen se riemu vasta alkaakin. Nykyisessä tilanteessani valitsisin ennemmin lapset kuin vaimon...

No enpä nyt sitä miehen unohtamista kokonaan tarkoittanut, vaikka niin viestistäni halusit lukea. Tosiasia nyt vaan on ettei mies ole enää se _ainoa_ tai _ensimmäinen_ vaimon huomion kohde.

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että molempien osallistuminen kodin ja lasten hoitoon on tärkeää, ja se nimenomaan mahdollistaa sen että molemmilla riittää energiaa laadukkaaseen seksiin suhteellisen usein!!

Ap kun vaan tarvitsee vähän herätystä, että on aika mallillaan asiat ja pienillä asennemuutoksilla molemmilla vanhemmilla ja lapsella olisi hyvä olla.

En itse voi naisena ymmärtää koko raskaudenajan valitusta tai kovin pitkään kestävää synnytyksen jälkeistä pihtaamista, sillä ei kukaan voita mitään (toki huomioidaan tässä poikkeuksena hyvin vaikeat raskaudet tai muut terveysongelmat, samoin vaikeasta synnytyksestä toipuminen, mutta niitä nyt vaan ei ole todellakaan kaikki). Että siinä mielessä väärää puuta haukut...

Olette molemmat väsyneitä. Vaimosi yrittää pitää yllä epätodellisia puitteita, eli asettaa päässään liian suuret odotukset ennenkaikkea itselleen, mutta samalla myös sinullekkin. Ihminen voi olla hyvä vanhempi, vaikkeivat paikat olisikaan aivan tiptop, eikä ole paha vaikka lapsi menisikin välillä mummon hoitoon, se olisi jopa suotavaa. Ette elä lapsillenne, jonain päivänä, vaikka se nyt tuntuisi kaukaiseltakin, lapset ovat lähteneet ja olette taas kahden... jos kaikki menee hyvin. Rakastakaa siis lapsianne yhdessä ja eläkää toisillenne. Ota isä kuukausi ja sen aikana viekää lapsi kerran viikossa mummolaan, käykää yhdessä jossain. Ongelmanne on siinä että ette ota tarpeeksi aikaa itsellenne yhdessä vaan kaipaatte sitä erikseen.



Loveguru

Sama tapaus kun ei oikein osannut asettua toisen asemaan, ei tajunnut masennustani eikä sitä, ettei vauva viihtynyt missään ja heräili jatkuvasti. Katseli muita naisia kun minä tuhersin itkua kotona jne.

..mutta koskas se vauvan ÄITI on saanut viimeksi erityishuomiota? Hän hoitaa lapsen ja kodin, ei mikään mitätön tehtävä kun miettii paljonko sama homma tulisi maksamaan jos ap eroaisi ja maksaisi samoista palveluista toiselle ihmiselle. Miestään ei muka huomioi, mutta mitä muuta on pyykkien pesu, valmiiseen pöytään tuleminen jne. kuin HUOMIOINTIA?

..mutta koskas se vauvan ÄITI on saanut viimeksi erityishuomiota? Hän hoitaa lapsen ja kodin, ei mikään mitätön tehtävä kun miettii paljonko sama homma tulisi maksamaan jos ap eroaisi ja maksaisi samoista palveluista toiselle ihmiselle. Miestään ei muka huomioi, mutta mitä muuta on pyykkien pesu, valmiiseen pöytään tuleminen jne. kuin HUOMIOINTIA?

sanot että pääsi hajoaa jos joutuisit olemaan kotona ja tekemään enemmän. Huoh, kuulostaa siltä ette ole nyt päässyt vanhemmuuteen käsiksi. On hyvä pitää omista menoistaankin kiinni, MUTTA asenteesi kuulostaa aika ikävältä ja olen pahoillani vaimosi puolesta, hän kantaa arkenne suurimman vastuun.

Kun saa lapsen/lapsia, elämä ei jatku samanlaisena kuin sitä ennen. Mutta ei se tarkoita että olisi jäätävä kotiinkaan "hajottamaan päätään" (mitähän mieltä vaimosi on tuosta ilmaisusta ?!?)

vanhemmuus on arjen yhteistä jakamista. Kyllä sinunkin on mietittävä kuinka voisit antaa oman panoksesi kotiin.

Katso peiliin ja mieti mitä elämältäsi tahdot. Ja kysy vaimoltasi mitä hän tahtoo. miettikää niiden pohjalta teidän perheen yhteinen arki, rakentakaa siitä sellainen että molemmat jaksavat. tosiasia on ettee pienen vauvan kanssa jaksa samalla tavoin kuin enne lasta, tehtävät lisääntyvät ja vastuu, se on sitä vanhemmuutta.

todella, että tämä on provo.



Mitä jos vaimosikin heittäytyisi yhtä avuttomaksi "kun en mie osaa". Niin mitä v***ua sitten?!?! Sossulleko lapsenne antaisitte?



Olet vaan laiska, saamaton ja itsekeskeinen. Ne ovat sinun ongelmasi. En yhtään ihmettele, että vaimo "nalkuttaa" eikä seksikään kiinnosta. Ihme, että pystyy edes kerran viikossa kanssasi, sen verran katkeroitunut varmasti on sinua kohtaan.

Esim. voin hoitaa lapsen, mutta yksinkertaisesti en pysty hoitamaan sitten koirien ulkoilutusta. (pari kertaa olen katsonut kun vaimo väkertää vauvaa rintareppuun ja lähtee noiden kahden koiran kanssa pihalle, että en kyllä tuohon pystyisi).

Että oikein vierestä kattelit, kun vaimo väkersi rintarepun päälle ja koirat mukaan!! Kai sä nyt kuitenkin tajusit lähteä mukaan happipyppyyttämään koiria? Tai jäit edes siksi aikaa vauvan kanssa että vaimo saa lenkittää koirat ja pääsee hetkeksi yksin ulos? Tai tai.... joo pakko olla provo onhan? Aloita nyt siitä, että teet edes JOTAIN.

..mutta koskas se vauvan ÄITI on saanut viimeksi erityishuomiota? Hän hoitaa lapsen ja kodin, ei mikään mitätön tehtävä kun miettii paljonko sama homma tulisi maksamaan jos ap eroaisi ja maksaisi samoista palveluista toiselle ihmiselle. Miestään ei muka huomioi, mutta mitä muuta on pyykkien pesu, valmiiseen pöytään tuleminen jne. kuin HUOMIOINTIA?

vaihtamalla lapselle iltasella aina joskus vaipan. Ehtiihän se vaimo siinä jo vaikka mitä, katsella ja lukea vaikkapa naistenlehden etusivun. Jonain toisena iltana sitten tokan sivun jne. Lehti on luettu toukokuuhun mennessä. Vaipanvaihdon jälkeen isukki tyrkkää lapsen virkistyneelle äidille ja menee itse lepuuttamaan hermojaan tämän valtaisan hoitovastuun jälkeen. On se niiiiin raskasta ja vaativaa tuo isänä oleminen.

Lastenhoito on naisten työtä!



Äidin, tätien ja isoäitien yhteishommana. Yksinhän ei kukaan jaksa eikä pidäkään. Ennen vanhaan oli piiat sitä varten että auttoivat.



Ennen tajuttiin myös se, että miestä ei väkisin väännetty rooliin, joka hänelle ei istu! Miksi nykynaiset ovat niin tyhmiä, että hakkaavat siinä asiassa päätään seinään?



Hommatkaa sitä lastenhoitoapua anopilta ja mummoilta, siskoilta, MLL:stä.



Ja minä olen muuten nainen, fiksu sellainen joka tiedostaa elämän realiteetit.

Että teet edes jotain.



Jos sen vauvan kanssa on hankalaa olla, niin hoida sinä ne elukat, niitä sä kai sentään osaat hoitaa + kotityöt. Ulkoilutat koirat ja opettelet keittämään sen puuron ja siivoat hiekkalaatikot sillä aikaa kun äiti höpöttelee vauvan kanssa.



Sekin varmaan piristäisi sitä vaimoasi joka on nyt kuin orja.



Sitten kun hallitset nämä yksinkertaiset kotityöt kuin vettä vaan voi liittää siihen mukaan vauvan joka kasvaa päivä päivältä.

Naiselle hän sanoi: -- ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi ja hän pitää sinua vallassaan.” (1. Moos.3:16.)



Ja miehelle hän sanoi: -- Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. (1. Moos. 3:17)

Olette molemmat väsyneitä. Vaimosi yrittää pitää yllä epätodellisia puitteita, eli asettaa päässään liian suuret odotukset ennenkaikkea itselleen, mutta samalla myös sinullekkin. Ihminen voi olla hyvä vanhempi, vaikkeivat paikat olisikaan aivan tiptop, eikä ole paha vaikka lapsi menisikin välillä mummon hoitoon, se olisi jopa suotavaa. Ette elä lapsillenne, jonain päivänä, vaikka se nyt tuntuisi kaukaiseltakin, lapset ovat lähteneet ja olette taas kahden... jos kaikki menee hyvin. Rakastakaa siis lapsianne yhdessä ja eläkää toisillenne. Ota isä kuukausi ja sen aikana viekää lapsi kerran viikossa mummolaan, käykää yhdessä jossain. Ongelmanne on siinä että ette ota tarpeeksi aikaa itsellenne yhdessä vaan kaipaatte sitä erikseen.

Loveguru

Vanhemmuus ei ole vuorotyö, sen pitäisi olla teitä yhdistävä asia ei eriyttävä. Voisitte harrastaa iltaharrastuksia myös yhdessä. Rentoutua yhdessä Sekä lapsen kanssa, että ilman.

Osaat kyllä välillä hoitaa lasta itseksesi ihan hyvin, kun vain heittäydyt siihen, mutta omalla tavallasi, ei ole yhtä oikeaa tapaa. Sellaisina aikoina vaimosi olisi hyvä rauhoittaa mielensä, rentoutua tehdä jotain jota on tehnyt ennen lastakin, huolehtimatta siitä että tuleeko lapsi hoidettua "oikein" hänen poissa(tai paikalla) ollessaan. Jos et löydä lapsen käsineitä ulos mennessä, ei ole vaarallista jos laitat tarpeeksi lämpimät sukat käsiin. Eikä vauvaa tarvitse hoitaa tiukasti tietyllä kellon lyömällä tiettyjä asioita tehden.

Jos vaimollasi on myös työ voisitte myös harkita osien vaihtamista välillä. Silloinkin siten, että tekisit kotona ollessasi asiat omalla tavallasi. Jos paikat eivät olisi aina niin tiptop sitten eivät olisi.

Äläkä välitä noista runsaista mielipiteistä itseäsi... tai vaimoasi vastaan tai puolesta (ainakaan kovin paljon) sillä kärkevimpien mielipiteiden esittäjillä ei ole tai ei ole ollut asia itselläänkään kunnossa jolloin ottavat liian henkilökohtaisesti samaistuen, vaikkei heillä ole oikeaa tietoa teidän elämästänne, vaan ainoastaan omista kokemuksista peilattu mielikuva.