Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avovaimon kanssa sukset ristissä
02.02.2012 |
Olisinpa tiennyt mihin pääni pistin kun vauvaa alettiin tuhertamaan. Ymmärsin kyllä että oma elämä jää taka-alalle, mutta että avokkeestakin tulee kuin toinen ihminen.
Poika on 5kk, joten luulisi että pahimmat alkukriisit on jo takana. Mutta ei. Teen säännöllistä päivätyötä ja käyn harrastuksissa parina iltana viikossa. Pitää pään kasassa, mutta ei enää. Kotona odottaa ratkeamispisteessä oleva nainen ja naamasta päätellen itkuakin on illan aikana väännetty. Meidän poika ei ole mitenkään kovin haastava alun koliikkien jälkeen.
Niin kauan kaikki on ihan ok, kun tulen töistä kotiin ja nökötän neljän seinän sisällä. Toki tulen valmiiksi siivottuun kotiin, ruoka on pöydässä, lapsi puhdas ja vaatteet viikattuna kaapissa ja eläimet hoidettuina, mutta raskas se on minunkin työpäiväni ollut. Vaimoke ei vaan ymmärrä että en pärjää lapsen kanssa yhtä hyvin kuin hän, myönnän että olisin ehkä helisemässä jos joutuisin hoitamaan lapsen illalla yksin.
Mutta kun se päiväkin sujuu niin mallikkaasti, niin mikä ihme siinä on että jos olen illan poissa se avaa täällä jonkun pandoran lippaan.
Seksistä ei ole ollut tietoakaan, ehkä kerran viikossa nykyään ja sekin aika vonkaamisen jälkeen. Tuntuu että minut on huijattu tähän tilanteeseen.. Tänne kirjoitan ehkä siksi että jos joku nainen osaisi antaa naisen näkökulmaa asiaan, mitä helvettiä tässä nyt voisi tehdä että kaikki olisi tyytyväisiä. Minun pää ei kestä kotona joka ilta ja vaimon pää ei kestä yksin täällä?!
-M26
Kommentit (115)
On ollut vahtimassa vauvaa täällä nyt ehkä neljänä kertana kun olen ollut töissä ja vaimolla on ollut hammaslääkäri. Ja kerran on ollut äidilläni hoidossa kun kävimme hoitamassa jouluostosia. Olen myös ehdottanut että veisimme vauvan äidilleni yökylään (äitini on tästä aivan innoissaan) mutta sekään ei käy vaimolleni, ei halua kuulemma yökylään noin pienenä. Minä taas en jaksa elokuvissa tai shoppailemassa käydä että veisimme vain päivähoitoon ja tekisimme jotain sellaista.
-M26
Miksi asioiden pitää mennä just niin kuin sinä haluat tai sitten et suostu mihinkään? Ja vaimosi on oikeassa, vauvan ei tarvi yökyläillä, ei vaikka isukki ja isukin äiti sitä kovasti toivoisivat. Vauva voi hyvin olla mummilla päivähoidossa jokusen tunnin ja sillä aikaa vanhemmat viettää omaa aikaa. Lapsi ehtii sinne yökylään myöhemminkin. Maailma ei pyöri sinun napasi ympärillä vaikka niin tunnut kuvittelevan, nyt lapsi ja sen tarpeet ovat sinua tärkeämmät. Sun reppanan pitää nyt vaan kasvaa aikuiseksi, ei voi mitään. Jos et kasva niin tuskin se sun avokki sua kauan silmissään katsoo. Se etsii itselleen oikean miehen, miehen joka kykenee normaaleihin kotihommiin, eikä ole passattava pikkukakara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että teen hänen työpäivänsä aikana kaikki omakotitalon ulkotyöt, koiran ulkoilutukset, hoidan kolme lasta ja tietenkin teen kaikki sisätyöt.
ei onnistu, vaikka ei olekaan rakettitiedettä.
eli jos vauva ei nuku, en mene koirien kanssa ulos. kun tulee toinen aikuinen kotiin, silloin pääsee koirien kanssa ulos.
mielestäni on ihan turha sotkea vauvan rytmiä vaan mennä vauvan ehdoilla.
tästä sitten riidellään ja sitten pitäisi olla seksiäkin, vaikka olen tullut haukutuksi "saatattomaksi kaupungin työntekijäksi", kun kaikkea ei vaan voi kertakaikkiaan yhtä aikaa tehdä.
päästä vaimosi vapaalle 2h kerrallaan (mielestäni max. tuon ikäisen vauvan kanssa) ja teette niitä kotitöitä sitten yhdessä.
vauva pitää aamuisin kylvettää? Iltaisin on paljon paremmin aikaa ja vauva nukahtaa hyvin kylvyn jälkeen. Plus itse kylvetin esikoisen ekan kerran vasta pari kuukautisena.. oli nimittäin isän lempipuuhaa tuo kylvettäminen. ;)
vaimo kokee uhrautuvansa, ja häntä suututtaa, kun et tee osuuttasi.
kysy häneltä, mikä on hänen mielestä osuutesi?
joku kirjoitti joskus, että sohvalla makaava mies ärsyttää naista, koska nainen ei itse osaa vaan lepäillä. minun mielestäni syy on siinä, että tekemistä on aina niin paljon, ettei ennätä lepäillä ja mies vituttaa, koska ei kanna osuuttaan eli katkeruus.
Soita vaimolle kotiin niin sekin tulis ketjuun kirjoittamaan..
Surkea provo, puuron keittämisen ohjeet löytyy purkin kyljestä. Kai sä lukea osaat kun täälläkin kirjoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole seppä syntyessään. Opettele keittämään puuroa ensin vaikka vaimon valvoessa ja neuvoessa vieressä. Mene yhdessä vaimon kanssa lenkille niin, että hän neuvoo sinulle miten saat hoidettua samalla koirat ja vauvan. Opettele multitasking. Koirille voi antaa ruuan samalla, kun iltapuuro valmistuu. Maailman loppua tuskn tulee vaikka jokin asia olisikin unohtunut.
Ei sinun tarvitse ostaa kukkia tai lahjakortteja kertoaksesi, että vaimo on hoitanut hommat kotona hyvin ja arvostat sitä. Sano se suoraan. Kotiin tullessasi kehu kodin/ruuan tuoksua ja anna vaimollesi kotiintulosuukko. Auta kotitöissä varsinkin viikonloppuisin. Huolehdi vaikka ruuanlaitosta niin, että vaimo saa katsella sen aikaa suosikkisarjaansa ilman, että hänen tarvitsee reagoida vauvan itkuun ja miettiä mitä syödään seuraavaksi. Viisas vaimo ei myöskään valita, jos olet oma-aloitteinen ja kysyt jollet tiedä.
Surullisella äidillä ei ole kaikki hyvin. Keskustele hänen kanssaan ja helli ilman taka-ajatuksia seksistä. Hiero vaikka hänen jalkoja illalla ennen nukkumaan menoa ja silittele hänen hiuksiaan. Kerro vaikka neuvolaan, että olet havainnut hänen olevan kotiintullessasi itkuinen. Pyydä hänen ystäviään käymään ja lähde itse vauvan kanssa lenkille siksi aikaa. Harkitse vaikka sinulle ja vauvalle yhteistä harrastusta, miten olisi vaikka vauvauinti. Vaikka omat harrastuksesi ovat sinulle henkireikä jonka avulla jaksat niin muista tarjota myös vaimollesi mahdollisuus samaan. Maailma ei kaadu siihen, jos pyykit on jääneet laittamatta kaappeihin mutta maailma kaatuu jos elämä on neljän seinän sisällä.
Mies tajusi pian tilanteen: olin hukannut itseni. En muista tarkalleen, miten hän asiaan reagoi. Muistan kuitenkin antaneeni vauvan usein hänelle, koska en voinut pitää sitä sylissä, kun se ahdisti liikaa. Lääkkeiden avulla sain ensiapua ja pian aloitin pitkäkestoisen terapian, jossa minulle diagnosoitiin keskivaikea synnytyksen jälkeinen masennus. Tosin muistan ihmetelleeni diagnoosia, kun en tuntenut varsinaista masennusta. Psykiatri tiesi heti, miten asia tulee hoitaa. Hänen lauseensa rauhoitti minut: “Et ole tulossa hulluksi.”
Mies jäi opinnoistaan pois vähän väliä ja hoiteli vauvan perustarpeet, kun minun piti terapeutin määräyksestä levätä, antaa itselleni luvan mennä vaikka kävelylle ja vain olla ilman suorittamista. Siivous kiellettiin, samoin niiden ihmisten tapaaminen, jotka aiheuttivat päänvaivaa, kuten anoppini. Vaihtoehtona kun oli toipua osastolla, mutta onneksi mies otti vastuun, niin sain olla kotona – tosin osastolla olisin saanut oikeasti levättyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisin minäki ja olen. Harvoin pääsen käymään yksin kotoa minnekkään! Oo itte viikkotolkulla neljän seinän sisässä ja sitte sulle vaa räyhätää ku on huono ja ahdistunut olo! Mee ittees, anna vaimokkeellesi jos häntä rakastat, myös omaa aikaa, ja puhukaa miltä kummastakin teistä tuntuu!!
Pistää vihaksi te meihet ku ette ymmärrä, että siellä kotona ei jaksa ähöttää 24/7 kuukausi tolkulla pääsemättä hetkeksikään yksin minnekkään!
Vaimokkeesi on ahdistunut ja masentunut kotona. Jos häntä rakastat, päästä välillä tuulettuun ja juttele hänen kanssa!!!!
Mitä jos kysyisit puolisoltasi mitä HÄN haluaa?!
Meillä on kolme lasta. 7kk, 2.5v ja 4 vuotias. Vaimoni hoitaa heitä kotona. Itse olen päivät töissä. Olen monesti olen lähtenyt lasten kanssa vkl johonkin ( esim vanhemmilleni kyllään) tai sitten vaimoni lähtee itse jonnekkin reissuun tai syömään ulos ystävien kanssa, kylpylään tai shoppailemaan. Tätä ei toki joka kuukausi tms.
Itse saan omaa aikaa kun olen töissä. Hermot saavat lepoa ihan tarpeeksi kodista.
Vaimoni käy kaksi kertaa viikossa iltaisin omassa harrastuksessaan. Niinä iltoina hoidan iltapesut, iltapalat ja nukutukset. Toki muinakin iltoina jolloin olen kotona autan lasten kanssa.
Saan itse myös vapaa vkl, kerran vuodessa käydään poikien kanssa reissussa kotimaassa.
Pelkäätkö ettei sinun tapasi tehdä asioita riittäisi puolisollesi? Meillä vaimo oli esikoisen kanssa hyvin tarkka miten asiat piti hoitaa, mutta puhuimme asiasta ja sovimme että minulla on oikeus opetella asiat omalla tavallani ja tyylilläni tekemään.
Otahan mies, jos olet sellainen, itseäsi niskasta kiinni! Olette yhdessä lapsen saaneet maailmaan elämään, hoida oma vastuusi myös lapsen hoidossa.
Pieni kasvaa hyvin nopeasti isoksi ja tämä aika on kuin kiiltävä hetki muistoissasi kohta. Sitten kadut niin hirveästi kun sinulla ei ole muistoja, hyviä sellaisia, ajasta jota olet viettänyt lapsesi kanssa.
T. M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea hyvää teidän perheellenne ja parisuhteellenne. :)
T: yksi kotiin ahdistunut äiti
onpa tämä nyt herättänyt keskustelua. Ja töissä tosiaan kirjoittelen aina kun ei ole asiakkaita. En kyllä arvannut että tälläinen myrsky nousee, helpommalla olisi varmaan päässyt vaikka olisi kotona valittanut tästä.
Joku sanoi hukanneensa pointin:no se on tämä, arvostan kovasti vaimoni tekemisiä,mutta en pysty/jaksa/kykene samaan suoritukseen. Haluan iltaisinkin kotona omaa rauhaa. Esim. jos minä vaihdan vaipat, vaimo hoitaa syötöt ja näin molemmilla on omaa aikaa hetki. Avovaimolla, jota myös vaimoksi tässä ketjussa olen kutsunut (kotona teen niin myös) ei ole erityistä halua päästä mihinkään, mutta on kova halu naulita minutkin kotiin. Ja minun pää ei kestä sitä.
-M26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huhhhuh teidän kanssa. Tommosta mullakin oli ekassa liitossa (14-v.) että kerran viikossa tai kuussa.
Nyt toisessa liitossa seksiä on harrastettu 3 viikkoa vauvan syntymän jälkeen vähintään kerran päivässä!
Pysyy mieli ja suhde hyvänä.
Siihen ei tartte "uhrata" kuin 10min-1h vuorokaudesta ja voiko mikään olla niin ihanaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä se vaimosikin haluaisi hetken omaa aikaa muutenki ku vauvan vaipan vaihdon ajaksi.
Sinusta ei oo töiden jälkeen huolehtiin lapsestasi, mutta vaimosi pitää hoitaa häntä 24/7.
Ehkä vaimosi toivoisi pääsevänsä välillä pois kotoa, mutta on ollut niin kauan siellä ettei osaa lähteä, tai on niin kiinni lapsessa, että lähteminen hirvittää ja ahdistaa.
Rohkaiseppas vaimoasi käymään jossakin ja sanot pärjääväsi teidän lapsen kanssa sen aikaa.
Minua alkuun ahdisti lähteä edes käymään kaupassa, ja reissu kesti maks. 30min. Nykyään on helpompi lähteä kun on opetellut lähtemään.
Ja minä aina sanoin, etten halua lähteä minnekkään vaikka pää kotona levisi ja riitelimme kokoajan.
mieheni oli pakko hoitaa miedän lasta, kun olin syöpähoidoissa ja -leikkauksessa. Silloin sano, että ihmettelee miten jaksan kotona olla ja miten ehdin lapsen hoidon lisäksi tehdä kaiken sen mitä teen.
Pakko ku on niin ehtii.
onpa tämä nyt herättänyt keskustelua. Ja töissä tosiaan kirjoittelen aina kun ei ole asiakkaita. En kyllä arvannut että tälläinen myrsky nousee, helpommalla olisi varmaan päässyt vaikka olisi kotona valittanut tästä.
Joku sanoi hukanneensa pointin:no se on tämä, arvostan kovasti vaimoni tekemisiä,mutta en pysty/jaksa/kykene samaan suoritukseen. Haluan iltaisinkin kotona omaa rauhaa. Esim. jos minä vaihdan vaipat, vaimo hoitaa syötöt ja näin molemmilla on omaa aikaa hetki. Avovaimolla, jota myös vaimoksi tässä ketjussa olen kutsunut (kotona teen niin myös) ei ole erityistä halua päästä mihinkään, mutta on kova halu naulita minutkin kotiin. Ja minun pää ei kestä sitä.
-M26
Sen vaimonkin oli pakko oppia. Lakkaa saatana ruikuttamasta ja ole MIES. Mutta ethän sinä saatana sitä tajua, kun sinä raukka et pysty, etkä jaksa etkä kykene yhtään mihinkään. Mene takas sen äitisi helmoihin, eihän se sitä vauvaa tarvi yökylään kun ottaa sinut. Ethän sinä kykene edes normaaleihin kotihommiin vaan olet passattava vauva joka vaan itkee kun ei osaa edes puuroa keittää. Häpeä, mutta ethän sinä edes siihen kykene, pysty etkä osaa. Kuinka sinä yleensä kykenet töihisi tai niihin harrastuksiisi? Eikö ne ole aika vaikeita noin tyhmälle, joka EI edes puuroa osaa lapselle keittää tai koiria ulkoiluttaa? Mikä kehitysvammaisuusdiagnoosi sulla oikein on?
kuules minä-mies!
Oletko ajatellut että vaimosi voisi kaivata ihan aikuista ihmistä seurakseen, kumppaniaan, ystäväänsä kun et ole töissä! Ja sinä olet se kumppani, ystävä ja aikuinen jota hän kaipaisi seurakseen jakamaan arjen iltaisin kun et ole töissä!!
Meillä siis on nyt jo 3,5 v. ja 2 v. lapset, mutta kuulostaa hyvin tutulta silloin kun esikoinen oli vauva.
Mies oli pitkiä vuoroja töissä, kotona ollessa ehkä höpötteli vauvan kanssa ja antoi välillä pullosta maitoa/vaihtoi vaipan jos käskin. Itse olin kaikki päivät ja välillä illat (vuorotyö) yksin lapsen kanssa kotona ja ulkoilutimme koiraa. Päähän siinä hajosi, ihan vaan seuran puutteeseen. Mä kyllä ymmärrän teitä miehiä, onhan teillä paljon vastuuta ja hommia myös siellä työelämässä. Mutta keneltä muulta me vaimot sitä apua töiden jälkeen pyytäisimme kuin siltä mieheltä joka on siinä kotona? Ja toki toivoisi, että toinenkin osallistuisi edes jollain lailla.
Kyllä on vähän naisessakin vikaa, jos saa sinut luulemaan että et osaa. Eihän sun tarvi hoitaa vauvaa samalla lailla kuin äiti hoitaa, koska et ole äiti. Sitä kyllä ihmettelen, miksi koet että et selviäsi kaikesta siitä, mistä vaimosikin selviää?
Meillä helpotti se, että aloin itse käymään vauvan kanssa "harrastuksissa" sillä aikaa kun mies oli töissä. Neuvola äiti-vauvaryhmässä ja muskarissa. Sain sosiaalisen kiintiöni pävinä aikana tyydytettyä enkä ladannut kaikkea odotusta siihen kun mies tulee töistä- oli siis muutakin sisältöä elämässä.
Oma mieheni alkoi hoitaa lasta kun hän oli n. 6 kk, jokin vaan klikkasi että hei kyllähän mäkin osaan. Varmaan myös, kun lapsestakin oli jo erilailla seuraa ja pystyi tekemään muutakin kuin hoitamaan. Päivääkään en ole nipottanut siitä miten mies lapsia hoitaa, kunhan hoitaa silloin tällöin että saan itse joskus vapaa-aikaa niin olen tyytyväinen.
onpa tämä nyt herättänyt keskustelua. Ja töissä tosiaan kirjoittelen aina kun ei ole asiakkaita. En kyllä arvannut että tälläinen myrsky nousee, helpommalla olisi varmaan päässyt vaikka olisi kotona valittanut tästä.
Joku sanoi hukanneensa pointin:no se on tämä, arvostan kovasti vaimoni tekemisiä,mutta en pysty/jaksa/kykene samaan suoritukseen. Haluan iltaisinkin kotona omaa rauhaa. Esim. jos minä vaihdan vaipat, vaimo hoitaa syötöt ja näin molemmilla on omaa aikaa hetki. Avovaimolla, jota myös vaimoksi tässä ketjussa olen kutsunut (kotona teen niin myös) ei ole erityistä halua päästä mihinkään, mutta on kova halu naulita minutkin kotiin. Ja minun pää ei kestä sitä.
-M26
noin avuton? Ettei kykene edes lapselle puuroa keittämään eikä tätä kylvettämään yms? Miten sellaiselle voi lapsen jättää vaikka jonnekin haluaisikin lähteä? Jättää nyt lapsi "lapselle" hoidettavaksi, "lapselle" jolla ei näytä edes olevan halua opetella elämän perustaitoja. Näytä nyt sille vaimolle että osaat kantaa vastuusi, opettele hoitamaan sitä lasta.
Alue: Aihe vapaa
Sen vaimon on pakko pärjätä sen sun työpäivän ajan. Pakko. Se on varmaan ihan äärirajoilla jaksamisensa kanssa, mutta hoitaa kaiken kuitenkin. koska on pakko.
Etkö sä perhana nyt voi jättää niitä harrastuksiasi vaikka puoleksi vuodeksi ja olla vaimosi tukena? Miksi vain vaimosi pitää tehdä uhrauksia ja jaksaa. Teitä on kaksi. Lapsella on kaksi vanhempaa!
Ala taas harrastaa, kun lapsi on vähän kasvanut ja vaimo paremmassa hapessa. Kun vaimolla on asiat paremmin, niin sullakin on.