Miehen oikeus "omaan aikaan"??

Täällähän on ollut kiivasta keskustelua aiheesta ja aiheen vierestä. Vastaan muutamille jotain. Kyse tässä ei ole pelkästään rahasta, vaan siitäkin että voisin tehdä vähän töitä. Piristäisi, pysyisin mukana hommissa JA lisäksi rahatilanne kohenisi. Lasta emme halua laittaa päiväkotiin vielä näin pienenä. Jäin äitiysloman ja vanhempainloman jälkeen kotiin lapsen kanssa ihan hyvillä mielin mutta nyt kun tämä etätyön mahdolllisuus tarjoutui, haluaisin siihen tarttua. Enpäs ymmärtänyt miehen kanssa sopia ennen raskautta että jos sattuu tällainen tilanne tulemaan, järjestämmekö elämän niin että tilaisuuteen voin tarttua. Eli sovimme että hoidan lasta kotona ja mieheni jatkaa töissä. Eihän tässä sitä kuviota olla muuttamassa ollenkaan, vaan muutos olisi miehen harrastusiltojen muuttuminen lapsenhoitoilloiksi. Ihan kauhea kohtalo ilmeisesti, voi lapsen isä-parkaa!! Mielestäni väliaikaisesti voidaan harrastuksista tinkiä kun lapsi on pieni. Eikä pelkästään naisen harrastuksista. Mutta keskustelu meillä kotona ei ole edennyt mihinkään vaikka se täällä palstalla jatkuikin reippaana.

No, itse en tajua edelleenkään hinkuasi töihin. Ensinnäkin sanot, että tekisit "vähän töitä". Sehän ei pidä lainkaan paikkaansa, vaan sanot että tekisit töitä JOKA arki-ilta. En käsitä yhtään, että miksi perheen yhteinen, miehen harrastus- sekä sinunkin harrastusaika pitäisi käyttää työntekoon? Sekoitat mielestäni asiat kokonaan, kun sälytät kaiken miehen vastuulle, ja ihmettelet, miksei hän ole ajatuksesta innoissaan. No ihme ettei! Eihän kyse ole siitä, etteikö jokainen normaali mies jaksaisi lastaan hoitaa joka ilta (kuten vaikka jokainen yh tekee). Mutta kyse onkin siitä, ettei ole mitään järkeä ehdoin tahdoin ajaa itseään tuohon tilanteeseen, kun ei ole mikään pakko.

koska isä on syömässä ja mukana päivän tapahtumissa. Ongelma on siinä, että mies ei tosiaankaan tajua, että lasten olisi hyvä ulkoilla, syödä ja mennä päikkäreille samoihin aikoihin kuin viikollakin. Hommahan hoituisi, jos vetovastuu olisi minulle itselläni koko ajan eli eläisin aivan kuten miestä ei olisikaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että mies keittelisi kahvia, istuisi koneella koko päivän. Tai hän saattaisi viedä roskat. Mutta jos häneltä odottaa jotain, ruuan laittoa, lämmitystä, siivousta, häntä saa hoputtaa koko ajan, muuten se asia ei etene ja syö minulta energiaa, kun pitää naputtaa ja sotkee päivän rytmin, ruokailut, unet jne. Vertaisin miestäni kuin laiskaan kaupan työntekijään. Ei se varsinaisesti estä muita olemasta ripeitä, jos yksi latoo banaaneja verkkaiseen tahtiin ja tekee sitä koko päivän, mutta ne banaanit kyllä jää asiakkailta saamatta ja kärryt laatikoineen on käytävällä asiakkaiden tiellä, tehottomuus ärsyttää muita työntekijöitä ja on epäreilua heitä kohtaan, että joku vaan vetkuttelee ja saa samaa palkkaa. Tästä päästäänkin siihen, miksi naiset nalkuttaa. Minulla on miehille antaa pieni haaste: Hoitakaa hommat. Älkää nurisko, älkää kyselkö idiootteja kysymyksiä. Niitä todellakin on, kuten "mistä imuroidaan? Paljonko kastikkeeseen laitetaan suolaa? Moneen kysymykseen voisi vastata, että KVG! Netti on pullollaan kodinhoidon ohjeita, mutta kotona näistä it-sankareista tulee aivottomia tohveleita, jotka ei osaa etsiä tietoa muualta, kuin naisen aivolohkoista. Sitten kun homma kusee, niin nainen on se joka nalkuttaa. Jos minä ruikuttaisin toimistolla samalla tavalla, niin kollegat alkaisi kyllä ehdottamaan alanvaihtoa. Kysyä saa, mutta ei joka ikistä asiaa tarvitse ensimmäisenä kysyä työkaverilta. Se olisi jo työpaikkakiusaamista. Sama homma kotona. Kotona toimitaan ja lätistään sitten kun lätistään lätisemisen vuoksi, eikä koko ajan keskeytetä ja häiritä. Nyt nimittäin mä rupeankin tekemään viikonlopulle aikataulua. Omaa hölmöyttähän tää homma on. Olen pomo, joten pitänee laatia alaiselle työaikataulu, ainakin tärkeimmät deadlinet. Voi sitten sanoa, että katso seinältä sun hommat ja googleta jos et osaa.

tehdä asioita oman järkensä mukaan, vaan kyselee sinulta ohjeita?

Mikä sinä olet määrittämään, koska pitää imuroida ja miten?

Olisikohan siis asia hiukan monimutkaisempi kuin mitä kuvaat. Te olette ajautuneet omiin rooleihinne, joissa sinä olet se työnjohtaja, joka määrittää, mitä tehdään, milloin ja miten. Ja mies toteuttaa pilkulleen sinun määräyksiäsi, koska on huomannut kokemuksesta, että JOS hän on oma-aloitteinen, sinä naputat työn jäljestä ja tekoajankohdasta.

Eli miehistä tulee kyllä aivottomia tohveleita siinä vuorovaikutusprosessissa, jossa vaimosta kouliintuu kaipiaisäänellä käskyttävä työnjohtaja ja "ohjeistuspäällikkö Parantainen".

Toisin sanoen vika ei ole yksin miehen, muttei tietenkään myöskään naisen. Itse ehdottaisin samaa kuin joku muukin sinulle kommentoinut eli että erotat työtaakasta jotain hyvin selkeästi rajattavaa, esimerkiksi juuri kaupassakäynti ja imurointi. Ja sitten ANNAT SILLE MIEHELLE VASTUUTA JA VAPAUTTA tehdä ne omaan aikatauluunsa. Toki ne voivat jäädä huonolle tolalle ja jopa kokonaan tekemättäkin, mutta älä naputa. Ennen pitkää siivo ylittää miehenkin sietokyvyn ja/tai ruoka loppuu jääkaapista.

Älä siis lankea tuohon loveen, että alat ohjeistaa. Jos toinen kysyy typeriä, sanot oikeastikin, että "käytä mielikuvitustasi nyt vaan".

Miesten oma-aloitteisuutta ei lisätä käskyttämällä entistä enemmän ja tarkemmin vaan antamalla heille tilaa ja vastuuta.

- toinen saman kokenut tehopakkaus-vaimo -

että annan tehdä kuten haluaa. Ja kehotan käyttämään mielikuvitusta.



Voitko usko, että toiset ne vaan ei osaa tai halua ja sluipailee aina riman ali.



Siis tosiasiassa minun olisi pitänyt valita puoliso vähän toisin. Sellainen, jonka äiti olisi joskus vaatinut jotain omatoimisuutta kotona.



Tällaisia ne miehet on kun ne jätetään kasvattamatta. Minä tiedän ja tunnen sen henkilön/henkilöt, jotka on syypäitä tähän tilanteeseen, mutta sille asialle ei voi enää mitään. Ärsyttää, että piti rakastua mieheen, joka taisikin etsiä enemmän äitiä. JA voin sanoa, että tiedän toisenlaisia miehiäkin olevan. On ihan lähipiirissä ja itsekin olen sellaisen kanssa seurustellut.

että annan tehdä kuten haluaa. Ja kehotan käyttämään mielikuvitusta.

Voitko usko, että toiset ne vaan ei osaa tai halua ja sluipailee aina riman ali.

Siis tosiasiassa minun olisi pitänyt valita puoliso vähän toisin. Sellainen, jonka äiti olisi joskus vaatinut jotain omatoimisuutta kotona.

Tällaisia ne miehet on kun ne jätetään kasvattamatta. Minä tiedän ja tunnen sen henkilön/henkilöt, jotka on syypäitä tähän tilanteeseen, mutta sille asialle ei voi enää mitään. Ärsyttää, että piti rakastua mieheen, joka taisikin etsiä enemmän äitiä. JA voin sanoa, että tiedän toisenlaisia miehiäkin olevan. On ihan lähipiirissä ja itsekin olen sellaisen kanssa seurustellut.

ja jättäisin sen tekemään esim imuroinnin, niin meillä imuroitaisiin noin kerran vuodessa. Kerran viikossa olisi sopivasti. Joskus imuroin hiekkaa, mitä lapset tuo sisälle eteisestä ihan itsekin tai muuten jos on aikaa, niin imuroin koko asunnon.

Minä kasaan meidän perheen huonekalut, poraan reiät seiniin, harjaan hampaat. Saisin koko ajan käskeä tekemään asioita tai ne jäisi tekemättä.

Luuletko sinä nyt, että minä en ole miettinyt mitä minä teen väärin. Olen, joka helvetin päivä. Minä kuitenkin olen päättänyt, että lapset hoidetaan, kun on hankittu. En minä niillä rupea testaamaan miehen kyvykkyyttä hoitamaan perhettä. Ne tarvitsevat päivittäisen huolenpidon. Tämä siis sinulle, joka mietti siellä, että millainen besserwisser ja natsi mahdan miehelleni olla. Ehei, mulla ei ole aikaa sellaiseen. Jos mies ei halua itse, niin siihen ei mitkään vippaskonstit auta. Jos haluan, että se tekee jotain, niin kyllä se sille pitää ihan konkreettisesti kertoa. Ja valitettavasti se on tehtävä jossain aikataulussa tai joudun sen tekemään sitten itse.

kasvatustyö olisi kyllä pitänyt tapahtua kotona. En mä nyt helvata rupee loputtomiin miettimään, että miten paljon tilaa tai käskyjä minä jakelen. Kyllä se tahto ja oma-aloitteisuus pitää ihmisestä lähteä itsestään. Luuletko, että työpaikallakaan sellainen henkilö, oli pomo, alainen tai kuka hyvänsä saisi kauan olla, jota pitäisi koko ajan motivoida, kehottaa, ventata. Ainakaan semmoinen ei saa kovin montaa kaveria. Ei mun tehtävä kuitenkaan ole tuhlata elämääni toisen AIKUISEN ihmisen ymmärtämiseen ja paapomiseen. Meinaan siltä se nyt tuntuu kuin kivirekeä vetäisi perässään. Mä luultavasti vaan kestän aikani ja sitten jos tilanne ei vaan hänen omasta aloitteestaan muutu, niin pakkaan kamani ja vaihdan osoitetta.

että annan tehdä kuten haluaa. Ja kehotan käyttämään mielikuvitusta. Voitko usko, että toiset ne vaan ei osaa tai halua ja sluipailee aina riman ali. Siis tosiasiassa minun olisi pitänyt valita puoliso vähän toisin. Sellainen, jonka äiti olisi joskus vaatinut jotain omatoimisuutta kotona. Tällaisia ne miehet on kun ne jätetään kasvattamatta. Minä tiedän ja tunnen sen henkilön/henkilöt, jotka on syypäitä tähän tilanteeseen, mutta sille asialle ei voi enää mitään. Ärsyttää, että piti rakastua mieheen, joka taisikin etsiä enemmän äitiä. JA voin sanoa, että tiedän toisenlaisia miehiäkin olevan. On ihan lähipiirissä ja itsekin olen sellaisen kanssa seurustellut.

sinulla on korkeammalla se rima kuin miehelläsi. Mutta entä, jos sinun olisikin syytä laskea sitä rimaa?

Pointtini oli, että et voi yksin päättää ja määrittää, mikä on ok ja riittävää. Joskus on syytä antaa olla ja luovuttaa miehelle se valta päättää, mikä on ok ja koska se on tehtävä.

Joka tapauksessa tuskin voit kauheasti toista ihmistä muuttaa. Sen sijaan voit muuttaa omaa suhtautumistasi asiaan. Mieti, onko miehen oma-aloitteisuuden puute siivoamisessa ja kotitöissä asia, jota voit sietää vai ei - jos ei ole, niin sitten tietysti nostat kytkintä. Jos on, niin opettele sietämään se.

Luuletko sinä nyt, että minä en ole miettinyt mitä minä teen väärin. Olen, joka helvetin päivä. Minä kuitenkin olen päättänyt, että lapset hoidetaan, kun on hankittu. En minä niillä rupea testaamaan miehen kyvykkyyttä hoitamaan perhettä. Ne tarvitsevat päivittäisen huolenpidon. Tämä siis sinulle, joka mietti siellä, että millainen besserwisser ja natsi mahdan miehelleni olla. Ehei, mulla ei ole aikaa sellaiseen. Jos mies ei halua itse, niin siihen ei mitkään vippaskonstit auta. Jos haluan, että se tekee jotain, niin kyllä se sille pitää ihan konkreettisesti kertoa. Ja valitettavasti se on tehtävä jossain aikataulussa tai joudun sen tekemään sitten itse.

kantiltasi.

Toistan: työnjakokiistassa on kaksi osapuolta. Molemmat teistä olette kasvaneet tiettyyn rooliin, jossa kumpikin mahdollistaa toiselle sen toisen roolin. Sinä mahdollistat miehellesi lusmuilun huolehtimalla, että kaikki silti toimii. Miehesi lusmuilu mahdollistaa sen, että sinä saat päteä ja päsmäröidä.

Kuten sanoin, olen itse elänyt samanlaisessa liitossa, jo 20 vuotta. Mutta perheterapian ja pitän työstämisen kautta olemme päässeet eteenpäin kohti tasa-arvoisempaa asetelmaa. PALJON muuttui, kun aloitin vuorotyön, jossa miehen on PAKKO hoitaa lapset neljänä iltana viikosta. Juu, edelleen on koti huonosti siivottu noiden iltojen jälkeen ja reput pakkaamatta seuraavaa koulupäivää varten, mutta mies ihan hyvin kuskaa lapsia harrastuksiin ja hoitaa iltaruoan teon yms. Oppi, kun oli PAKKO oppia, enkä ollut vieressä back-uppina.

Tietenkään en ehdota, että testaat lapsillasi miehesi oma-aloitteisuutta. Kuten varmaan näit, puhuin selkeästi rajatuista hommista, joiden tekemättä jättäminen kalahtaa miehenkin nilkkaan, mutta jotka eivät nyt välittömästi vaurioita lapsianne.

Edelleen väitän hyvin vakaasti, että sinä et puolestasi osaa ja uskalla odottaa, että miehesi hoitaa hommat omalla tavallaan.

kasvatustyö olisi kyllä pitänyt tapahtua kotona. En mä nyt helvata rupee loputtomiin miettimään, että miten paljon tilaa tai käskyjä minä jakelen. Kyllä se tahto ja oma-aloitteisuus pitää ihmisestä lähteä itsestään. Luuletko, että työpaikallakaan sellainen henkilö, oli pomo, alainen tai kuka hyvänsä saisi kauan olla, jota pitäisi koko ajan motivoida, kehottaa, ventata. Ainakaan semmoinen ei saa kovin montaa kaveria. Ei mun tehtävä kuitenkaan ole tuhlata elämääni toisen AIKUISEN ihmisen ymmärtämiseen ja paapomiseen. Meinaan siltä se nyt tuntuu kuin kivirekeä vetäisi perässään. Mä luultavasti vaan kestän aikani ja sitten jos tilanne ei vaan hänen omasta aloitteestaan muutu, niin pakkaan kamani ja vaihdan osoitetta.

sehän tuossa on koko homman clue, että et siedä sitä, että miehesi tekee asiat eri lailla tai jättää turhaksi kokemansa asiat tekemättä tai tekee ne hitaammin kuin haluaisit.

Totta, ristiriita on vakava ja voi johtaa eroon. Missään tapauksessa se ei ratkea, jos pysyt tuossa kaivamassasi vallihaudassa, ja katsot, että sinun ei tarvitse muuttua tippaakaan.

että annan tehdä kuten haluaa. Ja kehotan käyttämään mielikuvitusta. Voitko usko, että toiset ne vaan ei osaa tai halua ja sluipailee aina riman ali. Siis tosiasiassa minun olisi pitänyt valita puoliso vähän toisin. Sellainen, jonka äiti olisi joskus vaatinut jotain omatoimisuutta kotona. Tällaisia ne miehet on kun ne jätetään kasvattamatta. Minä tiedän ja tunnen sen henkilön/henkilöt, jotka on syypäitä tähän tilanteeseen, mutta sille asialle ei voi enää mitään. Ärsyttää, että piti rakastua mieheen, joka taisikin etsiä enemmän äitiä. JA voin sanoa, että tiedän toisenlaisia miehiäkin olevan. On ihan lähipiirissä ja itsekin olen sellaisen kanssa seurustellut.

sinulla on korkeammalla se rima kuin miehelläsi. Mutta entä, jos sinun olisikin syytä laskea sitä rimaa?

Pointtini oli, että et voi yksin päättää ja määrittää, mikä on ok ja riittävää. Joskus on syytä antaa olla ja luovuttaa miehelle se valta päättää, mikä on ok ja koska se on tehtävä.

Joka tapauksessa tuskin voit kauheasti toista ihmistä muuttaa. Sen sijaan voit muuttaa omaa suhtautumistasi asiaan. Mieti, onko miehen oma-aloitteisuuden puute siivoamisessa ja kotitöissä asia, jota voit sietää vai ei - jos ei ole, niin sitten tietysti nostat kytkintä. Jos on, niin opettele sietämään se.

ymmärrän minä sinun pointin. En itsekään ole mikään tiptop ihminen, jos olisin, niin tämä suhde ei olisi kestänyt viikkoakaan. Fakta on se, että en voi jättää lasten hampaita harjaamatta. Mies eräänä iltana totesi, että ei ole yhtään puhtaita kalsareita. Mutta ei hän ei suinkaan sanonut sitä ja lähtenyt laittamaan konetta päälle, vaan tämä oli moite minulle, että miksi en ollut pessyt. Todellakin hän olettaa, että hoidan hänen asiansa. Ja kyllähän minä parhaani mukaan.

Harvoin valitan hänen tekemistensä jäljestä. Eikä mua oikeastaan edes haittaa niinkään se, että hän tekee vähän tai tekee miten tekee. Mutta hän ei tajua, että lapsiperheessä olisi hyvä säilyttää tietynlaiset päivärytmit. Yksinkertaisesti ne auttavat jaksamaan. Sitä kallista omaa aikaa ei ole läheskään niin paljon, jos arjen asioita ei osaa hoitaa yhtään rutiinilla.

Kyllä minä olen ymmärtänyt ja katsonut ja jaksanut. Mies myös tietää tämän ongelman. Tuntuu, että se taitaa sisimmästään olla aika välinpitämätön ylipäätään tai ei välitä ja rakasta. Sille on paha tehdä mitään. Voi vain nostaa kädet pystyyn ja ihmetellä.

kasvatustyö olisi kyllä pitänyt tapahtua kotona. En mä nyt helvata rupee loputtomiin miettimään, että miten paljon tilaa tai käskyjä minä jakelen. Kyllä se tahto ja oma-aloitteisuus pitää ihmisestä lähteä itsestään. Luuletko, että työpaikallakaan sellainen henkilö, oli pomo, alainen tai kuka hyvänsä saisi kauan olla, jota pitäisi koko ajan motivoida, kehottaa, ventata. Ainakaan semmoinen ei saa kovin montaa kaveria. Ei mun tehtävä kuitenkaan ole tuhlata elämääni toisen AIKUISEN ihmisen ymmärtämiseen ja paapomiseen. Meinaan siltä se nyt tuntuu kuin kivirekeä vetäisi perässään. Mä luultavasti vaan kestän aikani ja sitten jos tilanne ei vaan hänen omasta aloitteestaan muutu, niin pakkaan kamani ja vaihdan osoitetta.

sehän tuossa on koko homman clue, että et siedä sitä, että miehesi tekee asiat eri lailla tai jättää turhaksi kokemansa asiat tekemättä tai tekee ne hitaammin kuin haluaisit.

Totta, ristiriita on vakava ja voi johtaa eroon. Missään tapauksessa se ei ratkea, jos pysyt tuossa kaivamassasi vallihaudassa, ja katsot, että sinun ei tarvitse muuttua tippaakaan.

olen ihmisistä oikeasti varmaan sieltä kärsivällisimmästä päästä. Rajansa kaikella. Luuletko oikeasti, että en haluaisi tasavertaista suhdetta. Se miten mun pitäisi muuttua on, että minä en antaisi ihmisten käyttää tällä tavalla hyväksi ja tekisi toisten edestä vaan kiltisti. Ja kun mä vihdoin täällä kerron, että hei, voisin hieman patistaa miestäni, niin jo on av-haukat kertomassa miten mun pitää nöyrtyä ja oppia joustamaan. Kiitos vaan vinkistä. Taidan virittää itseni lattialle etuoven eteen.

Tosin en ole vielä käynyt miehen työpaikalla sekottamassa tiedostoja:-) mutta hyvä idea!!

Meillä mies ei esimerkiksi tajua että aamupäivällä lapset on vietävä ulos tai ne riehuvat koko iltapäivän ja kaikilla menee hermo. Tai että ruoka on oltava tiettyyn aikaan tai lapset saa nälkäraivarin.

Toki voin nämä tehdä itsekin, kuten arkipäivinä, mutta silloin vaan tuntuu siltä kuin olis yksi ylimääräinen lapsi joka sekottaa muiden touhuja ja rähisee lapsille jotka riehuu kun ei ole viety ulos. Viikonloppuna kaipais toista jakamaan sitä kotiäidin hommaa, mutta itse asiassa helpommin menee arkena kun ei tarvitse neuvotella toisen kanssa itsestäänselvyyksistä. Kuten että lapset tarvitsee lounasta puolilta päivin, ei kello kolme.

ei ole.

eja ei n.

että miehen apu olisi tarpeen ja hän auttaakin, mutta esimerkiksi viikonloput on jotain mitä vähiten odotan. Kaikkea muuta kuin rentoutusta. Mikään ei suju, arki on aivan sekaisin. Kukaan ei pysty lepäämään, koska mies ottaa niin rennosti, että unohtaa, että lapsilla pitää säilyttää rutiinit. Onhan se kiva, jos leikkii lasten kanssa ja vie roskat ja siivoaa, mutta jos sitä ei osaa tehdä kunnioittaen päivärutiineja, niin siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Viikonloput on useinkin aivan kamalia ja mies tekisi mieli heittää töihin. Menisi vaikka salille. Jotain. Vähän sama asia, kun minä menisin mieheni työpalle ja rupeaisin vähän auttamaan.

Miehen pitää oikeasti olla tietoinen päivärutiineista ja olla asiantuntija kodinhoidossa. Että siitä hoitamisesta olisi apua, sen pitää tapahtua mutkitta ilman, että koko ajan kysytään ja joudutaan neuvomaan. Riittää, että hallitsee päivärytmin, mutta useimmat miehet eivät tätä tajua! Maanantaina sitten äiti yrittää selvittää viikonlopun sotkuja ja saada lapset taas normaaliin rytmiin. Välillä tekisi mieli mennä miehen työpaikalle ja pistää sen tiedostot uuteen uskoon. Siinäpähän sitten selvittelee maanantaipäivän.

jotka lähettää sen pois jaloista pyörimästä. Esim. kauppaan listan kanssa. Mun mies tosin ei tykkää kauppalistasta koska kokee sen määräilynä (?).

Meillä toimii se että miehellä on säännölliset omat tehtävät. Esim. joka sunnuntai viel lehdet lehtiroskikseen, hoitaa aina tietyt tehtävät tiettyyn aikaan. Ei ollenkaan toimi se että se tekee kumpi joutaa koska mies ei huomaa eikä jouda. Me otettiin siivooja koska en halua yksin olla vastuussa kodin siivouksesta ja miehelle on esim. sängyn petaaminen ylivoimainen tehtävä. siivoomista riittää lapsiperheessä yllin kyllin joka päivälle silti siivoojasta huolimatta.

No, tästähän tullaan siihen että miksi kodinhoito on naisten harteilla, onko toinen pomo ja toinen alainen, onko vanhemmat tasavertaisia kumppanuksia jne jne jne.. Mutta ihan hyvä vertaus, jos olis työkaveri joka ei hoida hommiaan niin monellakaan työpaikalla ei kauaa kateltais.

Mua muuten kiinnostaa mitä teet työkses koska kirjoitat hyvin ja vaikuttaa siltä että oot yrityselämässä??

koska isä on syömässä ja mukana päivän tapahtumissa. Ongelma on siinä, että mies ei tosiaankaan tajua, että lasten olisi hyvä ulkoilla, syödä ja mennä päikkäreille samoihin aikoihin kuin viikollakin. Hommahan hoituisi, jos vetovastuu olisi minulle itselläni koko ajan eli eläisin aivan kuten miestä ei olisikaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että mies keittelisi kahvia, istuisi koneella koko päivän. Tai hän saattaisi viedä roskat. Mutta jos häneltä odottaa jotain, ruuan laittoa, lämmitystä, siivousta, häntä saa hoputtaa koko ajan, muuten se asia ei etene ja syö minulta energiaa, kun pitää naputtaa ja sotkee päivän rytmin, ruokailut, unet jne. Vertaisin miestäni kuin laiskaan kaupan työntekijään. Ei se varsinaisesti estä muita olemasta ripeitä, jos yksi latoo banaaneja verkkaiseen tahtiin ja tekee sitä koko päivän, mutta ne banaanit kyllä jää asiakkailta saamatta ja kärryt laatikoineen on käytävällä asiakkaiden tiellä, tehottomuus ärsyttää muita työntekijöitä ja on epäreilua heitä kohtaan, että joku vaan vetkuttelee ja saa samaa palkkaa. Tästä päästäänkin siihen, miksi naiset nalkuttaa.

Minulla on miehille antaa pieni haaste: Hoitakaa hommat. Älkää nurisko, älkää kyselkö idiootteja kysymyksiä. Niitä todellakin on, kuten "mistä imuroidaan? Paljonko kastikkeeseen laitetaan suolaa? Moneen kysymykseen voisi vastata, että KVG! Netti on pullollaan kodinhoidon ohjeita, mutta kotona näistä it-sankareista tulee aivottomia tohveleita, jotka ei osaa etsiä tietoa muualta, kuin naisen aivolohkoista. Sitten kun homma kusee, niin nainen on se joka nalkuttaa. Jos minä ruikuttaisin toimistolla samalla tavalla, niin kollegat alkaisi kyllä ehdottamaan alanvaihtoa. Kysyä saa, mutta ei joka ikistä asiaa tarvitse ensimmäisenä kysyä työkaverilta. Se olisi jo työpaikkakiusaamista. Sama homma kotona. Kotona toimitaan ja lätistään sitten kun lätistään lätisemisen vuoksi, eikä koko ajan keskeytetä ja häiritä. Nyt nimittäin mä rupeankin tekemään viikonlopulle aikataulua. Omaa hölmöyttähän tää homma on. Olen pomo, joten pitänee laatia alaiselle työaikataulu, ainakin tärkeimmät deadlinet. Voi sitten sanoa, että katso seinältä sun hommat ja googleta jos et osaa.

jätä se sika! liian paljon näitä.

samanlaisia toimistoeläimiä ollaan mieheni kanssa. Meitä erottaa mm. se, että minä olen myös käytännöllinen.



Ei muuten olisi yhtään hullumpi idea tuo yrittäminen, jos eläminen ei jo nyt vaatisi ihan tarpeeksi voimavarojani. Ehkä myöhemmässä elämänvaiheessa.