Lue keskustelun säännöt.
Miehen oikeus "omaan aikaan"??
02.02.2012 |
Meillä on vuoden ikäinen lapsi kotihoidossa toistaiseksi, mies päivätöissä. Asuntolainaa on jonkun verran ja kotihoidontuki ei päätä huimaa.
Nyt olisi minulla mahdollisuus alkaa tehdä etätyötä ja lisätä meidän perheen rahoja näin. Innostuin kovasti ja kerroin miehelleni että voisin alkaa tehdä vähän hommia etänä arki-iltaisin kun hänen työnsä on säännöllistä virka-aikana.
No mitä tuumaa ukko. Luulin että ilahtuisi, vaan ei. Tämä ei kuulemma sovi koska sitten hänellä ei ole ollenkaan omaa aikaa ja harrastusaikaa vaan pelkkää työtä ja lapsenhoitoa.
Kyllä pyörii mielessä taas muutama kaunis ajatus tästä tilanteesta... Mitä mä sanon tuolle siipalle kun ei edes halua kuunnella mun perusteluja, rahatilanteen paranemista, mitään?!
Kommentit (94)
Sitten kun se on tehty voi miettiä, että mitäs tulikaan tehtyä. Ei kannata polttaa sitä äijää loppuun. Vähäinenkin apu on kai parempi kun ei apua lainkaan? M39
Mutta naisen saa polttaa loppuun, ja hänen tulee olla kiitollinen jos mies kerran vuodessa vaihtaa yhden vaipan? Kun "vähäinenkin apu on kai parempi kun ei apua lainkaan"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä exä tosissaan vaati sitä, että tulisin töistä aina kun hänkin (käytännössä tekisin n. kuuden tunnin työpäiviä), en saisi illalla harrastaa liikuntaa edes 1-2 iltana viikossa (olisin niistä ollut kotona kuuden tai seitsemän maissa lajista riippuen tai kävinkö ruokaostoksilla tullessa), ei ollut kyse mistään poikien kapakkailloista tms. vaan oikeasti kuntoilusta. Meillä ei ollut lapsia.
Sitten kun olin kotona häntä myöhemmin, sai kuunnella valitusta... voi kukin miettiä, innostaako sellainen olemaan kotona tai tulemaan kotiin...
Kun asiassa ei päässyt eteenpäin, ja kun painokin alkoi vähän nousta (ei auttanut vaikka perustelin että kuntoliikunta on tärkeätä keski-ikäiselle miehelle), en lopulta enää kuunnellut exäni vaatimuksia. Otin jopa lisätöitä ja olin sitten 2-3 iltana viikossa poissa, joista 1-2 iltana yhdeksään... Ja mieli lepäsi kotoa poissa ollessani!
Kyllähän sitä oltiin jo etäännytty ja erohan siitä sitten seurasi, josta olen onnellinen. Siis oli ihme määräilijä, en olisi saanut pitää yhteyttä sukulaisiinikaan hänen mielestään tai tehdä mitään muuta kuin hänen hyväksi asioita (jos autoin jotain muuta, niin en olisi enää ollut 100 % hänen kanssa...). Oli välillä hyvin mustasukkainenkin (kaupan kassan tervehdyskin oli hänelle joskus liikaa).
Syyttäkää vaan, että olen kauhea, mutta on oikeasti sellaisia naisia, jotka vaativat että mies olisi täydellisesti omistautunut hänelle eikä saisi olla mitään omaa aikaa tai tekemisissä muiden kanssa.
En sano, että olisiko ap sellainen. Tod.näk. ei ole.
eikö tuossa kuulosta vähän siltä, että ap:n mies on tuollainen, kun ei salli vaimonsa urakehitystä.
Siis nostan hattua ap:lle kun yrittää niin rohkeata, että yrittäisi tehdä etätöitä mielensä virkistämiseksi ja ammattitaidon kohentamiseksi.
Miehet ei tajua ollenkaan mikä siinä kotiäitiydessä on raskainta. Siinä menettää itsensä, muuttuu tarhan tädiksi ja ei se mitään jos sattuu olemaan tarhan täti ammatiltaan, mutta jos sattuu olemaan vaikka it-alalla, niin se alkaa hieman itkettämään. Alkaa pelottaa, että näinkö sitä enää ikinä tulee huolituksi oikeisiin töihin. Kyse ei siis ole vain mahan kasvamisesta, vaan ihan ammattitaidosta ja työkyvystä. Ilman niitä aikuinen ihminen on todella heikoilla. Se syö psyykettä ja vie elämänhalun. Ei tänä päivänä enää pärjää, jos ei pysy mukana kelkassa.
Päättäjät voisivat vähän miettiä, että miten naiset voisivat hoitaa lapset kotona ja miten heille voitaisiin taata, että sen jälkeen heidät vielä huolitaan varmasti työhön. Luultavasti monikin kotiäiti ei siirtäisi lapsiinsa masentuneisuutta, jos he voisivat tehdä levollisin mielin kotitöitään.
Sitten kun se on tehty voi miettiä, että mitäs tulikaan tehtyä. Ei kannata polttaa sitä äijää loppuun. Vähäinenkin apu on kai parempi kun ei apua lainkaan? M39
Mutta naisen saa polttaa loppuun, ja hänen tulee olla kiitollinen jos mies kerran vuodessa vaihtaa yhden vaipan? Kun "vähäinenkin apu on kai parempi kun ei apua lainkaan"?
Jos ap on kerran valmis aloittamaan iltatyöt, hänen loppuunpalamisestaan tuskin on pelkoa.
Meillä exä tosissaan vaati sitä, että tulisin töistä aina kun hänkin (käytännössä tekisin n. kuuden tunnin työpäiviä), en saisi illalla harrastaa liikuntaa edes 1-2 iltana viikossa (olisin niistä ollut kotona kuuden tai seitsemän maissa lajista riippuen tai kävinkö ruokaostoksilla tullessa), ei ollut kyse mistään poikien kapakkailloista tms. vaan oikeasti kuntoilusta. Meillä ei ollut lapsia.
Sitten kun olin kotona häntä myöhemmin, sai kuunnella valitusta... voi kukin miettiä, innostaako sellainen olemaan kotona tai tulemaan kotiin...
Kun asiassa ei päässyt eteenpäin, ja kun painokin alkoi vähän nousta (ei auttanut vaikka perustelin että kuntoliikunta on tärkeätä keski-ikäiselle miehelle), en lopulta enää kuunnellut exäni vaatimuksia. Otin jopa lisätöitä ja olin sitten 2-3 iltana viikossa poissa, joista 1-2 iltana yhdeksään... Ja mieli lepäsi kotoa poissa ollessani!
Kyllähän sitä oltiin jo etäännytty ja erohan siitä sitten seurasi, josta olen onnellinen. Siis oli ihme määräilijä, en olisi saanut pitää yhteyttä sukulaisiinikaan hänen mielestään tai tehdä mitään muuta kuin hänen hyväksi asioita (jos autoin jotain muuta, niin en olisi enää ollut 100 % hänen kanssa...). Oli välillä hyvin mustasukkainenkin (kaupan kassan tervehdyskin oli hänelle joskus liikaa).
Syyttäkää vaan, että olen kauhea, mutta on oikeasti sellaisia naisia, jotka vaativat että mies olisi täydellisesti omistautunut hänelle eikä saisi olla mitään omaa aikaa tai tekemisissä muiden kanssa.
En sano, että olisiko ap sellainen. Tod.näk. ei ole.
eikö tuossa kuulosta vähän siltä, että ap:n mies on tuollainen, kun ei salli vaimonsa urakehitystä.Siis nostan hattua ap:lle kun yrittää niin rohkeata, että yrittäisi tehdä etätöitä mielensä virkistämiseksi ja ammattitaidon kohentamiseksi.
Miehet ei tajua ollenkaan mikä siinä kotiäitiydessä on raskainta. Siinä menettää itsensä, muuttuu tarhan tädiksi ja ei se mitään jos sattuu olemaan tarhan täti ammatiltaan, mutta jos sattuu olemaan vaikka it-alalla, niin se alkaa hieman itkettämään. Alkaa pelottaa, että näinkö sitä enää ikinä tulee huolituksi oikeisiin töihin. Kyse ei siis ole vain mahan kasvamisesta, vaan ihan ammattitaidosta ja työkyvystä. Ilman niitä aikuinen ihminen on todella heikoilla. Se syö psyykettä ja vie elämänhalun. Ei tänä päivänä enää pärjää, jos ei pysy mukana kelkassa.
Päättäjät voisivat vähän miettiä, että miten naiset voisivat hoitaa lapset kotona ja miten heille voitaisiin taata, että sen jälkeen heidät vielä huolitaan varmasti työhön. Luultavasti monikin kotiäiti ei siirtäisi lapsiinsa masentuneisuutta, jos he voisivat tehdä levollisin mielin kotitöitään.
että miehen apu olisi tarpeen ja hän auttaakin, mutta esimerkiksi viikonloput on jotain mitä vähiten odotan. Kaikkea muuta kuin rentoutusta. Mikään ei suju, arki on aivan sekaisin. Kukaan ei pysty lepäämään, koska mies ottaa niin rennosti, että unohtaa, että lapsilla pitää säilyttää rutiinit. Onhan se kiva, jos leikkii lasten kanssa ja vie roskat ja siivoaa, mutta jos sitä ei osaa tehdä kunnioittaen päivärutiineja, niin siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Viikonloput on useinkin aivan kamalia ja mies tekisi mieli heittää töihin. Menisi vaikka salille. Jotain. Vähän sama asia, kun minä menisin mieheni työpalle ja rupeaisin vähän auttamaan.
Miehen pitää oikeasti olla tietoinen päivärutiineista ja olla asiantuntija kodinhoidossa. Että siitä hoitamisesta olisi apua, sen pitää tapahtua mutkitta ilman, että koko ajan kysytään ja joudutaan neuvomaan. Riittää, että hallitsee päivärytmin, mutta useimmat miehet eivät tätä tajua! Maanantaina sitten äiti yrittää selvittää viikonlopun sotkuja ja saada lapset taas normaaliin rytmiin. Välillä tekisi mieli mennä miehen työpaikalle ja pistää sen tiedostot uuteen uskoon. Siinäpähän sitten selvittelee maanantaipäivän.
Meillä exä tosissaan vaati sitä, että tulisin töistä aina kun hänkin (käytännössä tekisin n. kuuden tunnin työpäiviä), en saisi illalla harrastaa liikuntaa edes 1-2 iltana viikossa (olisin niistä ollut kotona kuuden tai seitsemän maissa lajista riippuen tai kävinkö ruokaostoksilla tullessa), ei ollut kyse mistään poikien kapakkailloista tms. vaan oikeasti kuntoilusta. Meillä ei ollut lapsia.
Sitten kun olin kotona häntä myöhemmin, sai kuunnella valitusta... voi kukin miettiä, innostaako sellainen olemaan kotona tai tulemaan kotiin...
Kun asiassa ei päässyt eteenpäin, ja kun painokin alkoi vähän nousta (ei auttanut vaikka perustelin että kuntoliikunta on tärkeätä keski-ikäiselle miehelle), en lopulta enää kuunnellut exäni vaatimuksia. Otin jopa lisätöitä ja olin sitten 2-3 iltana viikossa poissa, joista 1-2 iltana yhdeksään... Ja mieli lepäsi kotoa poissa ollessani!
Kyllähän sitä oltiin jo etäännytty ja erohan siitä sitten seurasi, josta olen onnellinen. Siis oli ihme määräilijä, en olisi saanut pitää yhteyttä sukulaisiinikaan hänen mielestään tai tehdä mitään muuta kuin hänen hyväksi asioita (jos autoin jotain muuta, niin en olisi enää ollut 100 % hänen kanssa...). Oli välillä hyvin mustasukkainenkin (kaupan kassan tervehdyskin oli hänelle joskus liikaa).
Syyttäkää vaan, että olen kauhea, mutta on oikeasti sellaisia naisia, jotka vaativat että mies olisi täydellisesti omistautunut hänelle eikä saisi olla mitään omaa aikaa tai tekemisissä muiden kanssa.
En sano, että olisiko ap sellainen. Tod.näk. ei ole.
eikö tuossa kuulosta vähän siltä, että ap:n mies on tuollainen, kun ei salli vaimonsa urakehitystä.Siis nostan hattua ap:lle kun yrittää niin rohkeata, että yrittäisi tehdä etätöitä mielensä virkistämiseksi ja ammattitaidon kohentamiseksi.
Miehet ei tajua ollenkaan mikä siinä kotiäitiydessä on raskainta. Siinä menettää itsensä, muuttuu tarhan tädiksi ja ei se mitään jos sattuu olemaan tarhan täti ammatiltaan, mutta jos sattuu olemaan vaikka it-alalla, niin se alkaa hieman itkettämään. Alkaa pelottaa, että näinkö sitä enää ikinä tulee huolituksi oikeisiin töihin. Kyse ei siis ole vain mahan kasvamisesta, vaan ihan ammattitaidosta ja työkyvystä. Ilman niitä aikuinen ihminen on todella heikoilla. Se syö psyykettä ja vie elämänhalun. Ei tänä päivänä enää pärjää, jos ei pysy mukana kelkassa.
Päättäjät voisivat vähän miettiä, että miten naiset voisivat hoitaa lapset kotona ja miten heille voitaisiin taata, että sen jälkeen heidät vielä huolitaan varmasti työhön. Luultavasti monikin kotiäiti ei siirtäisi lapsiinsa masentuneisuutta, jos he voisivat tehdä levollisin mielin kotitöitään.
että miehen apu olisi tarpeen ja hän auttaakin, mutta esimerkiksi viikonloput on jotain mitä vähiten odotan. Kaikkea muuta kuin rentoutusta. Mikään ei suju, arki on aivan sekaisin. Kukaan ei pysty lepäämään, koska mies ottaa niin rennosti, että unohtaa, että lapsilla pitää säilyttää rutiinit. Onhan se kiva, jos leikkii lasten kanssa ja vie roskat ja siivoaa, mutta jos sitä ei osaa tehdä kunnioittaen päivärutiineja, niin siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Viikonloput on useinkin aivan kamalia ja mies tekisi mieli heittää töihin. Menisi vaikka salille. Jotain. Vähän sama asia, kun minä menisin mieheni työpalle ja rupeaisin vähän auttamaan.Miehen pitää oikeasti olla tietoinen päivärutiineista ja olla asiantuntija kodinhoidossa. Että siitä hoitamisesta olisi apua, sen pitää tapahtua mutkitta ilman, että koko ajan kysytään ja joudutaan neuvomaan. Riittää, että hallitsee päivärytmin, mutta useimmat miehet eivät tätä tajua! Maanantaina sitten äiti yrittää selvittää viikonlopun sotkuja ja saada lapset taas normaaliin rytmiin. Välillä tekisi mieli mennä miehen työpaikalle ja pistää sen tiedostot uuteen uskoon. Siinäpähän sitten selvittelee maanantaipäivän.
lapset nukkuvat päikkärit ajallaan ja asiat sujuu mallikkaasti, kuten nyt torstaina. Lapset nukkuvat tuolla tyytyväisinä. Ylihuomenna onkin se kamala lauantai. Ja ei, meillä ei vedetä kaljaa, eikä riehuta muutenkaan. Mutta se rytmin katoaminen. huoooh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskitytään nyt vain ja ainoastaan siihen "omaan aikaan". Kysymys ap:lle: Itsekin sanot, ettei sinun ole taloudellisesti mikään pakko aloittaa töitä--> miksi ihmeessä sitten hingut niin kovasti töihin? En ymmärrä. Ei kyse ole miehen tai sinun omasta ajasta, vaan siitä, että miksi tuo ilta-aika (miehen/sinun/koko perheen yhteinen aika siis!) pitäisi nyt "sijoittaa" kokonaan työn tekoon??
Sanot vielä, että miehesi kyllä hoitaa lasta useana iltana jne, eli sinänsä hoitaa tonttinsa (päätellen viesteistäsi hän voisi skarpata viikonloppuihin). Ymmärrän siten miehen reaktion aivan täysin. Itse miehenä hoidan takuulla vastuuni ja vähän ylikin...ja en pitäisi yhtään ajatuksesta, että vaimoni olisi JOKA ilta töissä. Jos ei ole taloudellista pakkoa saada lisärahaa, niin minkä ihmeen takia, pitää "myydä" koko perheen viikon kaikki vapaa-aika lisätulon takia? Selittäisitkö?
Tässä keskitytään nyt vain ja ainoastaan siihen "omaan aikaan". Kysymys ap:lle: Itsekin sanot, ettei sinun ole taloudellisesti mikään pakko aloittaa töitä--> miksi ihmeessä sitten hingut niin kovasti töihin? En ymmärrä. Ei kyse ole miehen tai sinun omasta ajasta, vaan siitä, että miksi tuo ilta-aika (miehen/sinun/koko perheen yhteinen aika siis!) pitäisi nyt "sijoittaa" kokonaan työn tekoon??
Sanot vielä, että miehesi kyllä hoitaa lasta useana iltana jne, eli sinänsä hoitaa tonttinsa (päätellen viesteistäsi hän voisi skarpata viikonloppuihin). Ymmärrän siten miehen reaktion aivan täysin. Itse miehenä hoidan takuulla vastuuni ja vähän ylikin...ja en pitäisi yhtään ajatuksesta, että vaimoni olisi JOKA ilta töissä. Jos ei ole taloudellista pakkoa saada lisärahaa, niin minkä ihmeen takia, pitää "myydä" koko perheen viikon kaikki vapaa-aika lisätulon takia? Selittäisitkö?
mutta olisiko mielenterveys, ammattitaito, halu kehittyä yksilönä, oma raha, raha on valtaa? Onko nuo esimerkiksi vähemmän merkittäviä kun miehen salilla käynti ja peruskunnon ylläpitäminen.
Omia lapsiani en haluaisi laittaa tarhaan kovin pian, mutta jos jään kotiin, minusta ei pian ole töitä tekemään. Minua ei huolita mihinkään. Jos voisin, tekisin töitä iltaisin ja etänä. Vaikka vain pari iltaa viikossakin, jos se olisi realistista, olisi erittäin virkistävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskitytään nyt vain ja ainoastaan siihen "omaan aikaan". Kysymys ap:lle: Itsekin sanot, ettei sinun ole taloudellisesti mikään pakko aloittaa töitä--> miksi ihmeessä sitten hingut niin kovasti töihin? En ymmärrä. Ei kyse ole miehen tai sinun omasta ajasta, vaan siitä, että miksi tuo ilta-aika (miehen/sinun/koko perheen yhteinen aika siis!) pitäisi nyt "sijoittaa" kokonaan työn tekoon??
Sanot vielä, että miehesi kyllä hoitaa lasta useana iltana jne, eli sinänsä hoitaa tonttinsa (päätellen viesteistäsi hän voisi skarpata viikonloppuihin). Ymmärrän siten miehen reaktion aivan täysin. Itse miehenä hoidan takuulla vastuuni ja vähän ylikin...ja en pitäisi yhtään ajatuksesta, että vaimoni olisi JOKA ilta töissä. Jos ei ole taloudellista pakkoa saada lisärahaa, niin minkä ihmeen takia, pitää "myydä" koko perheen viikon kaikki vapaa-aika lisätulon takia? Selittäisitkö?
mutta olisiko mielenterveys, ammattitaito, halu kehittyä yksilönä, oma raha, raha on valtaa? Onko nuo esimerkiksi vähemmän merkittäviä kun miehen salilla käynti ja peruskunnon ylläpitäminen.Omia lapsiani en haluaisi laittaa tarhaan kovin pian, mutta jos jään kotiin, minusta ei pian ole töitä tekemään. Minua ei huolita mihinkään. Jos voisin, tekisin töitä iltaisin ja etänä. Vaikka vain pari iltaa viikossakin, jos se olisi realistista, olisi erittäin virkistävää.
vai töissä. Onko sinulla vakituinen työpaikka. Oletko ollut kotona useampaa vuotta putkeen? Käytännössä naiselta menee pariakin lasta hoitaessa helposti 4 vuotta poissa työelämästä. Osaatko kuvitella töihin paluun 4 vuoden tauon jälkeen tai niin, että olet välissä käynyt töissä näyttäytymässä yhden vuoden? Mikä ala?
..onneksi väitöskirja on jo tehtynä, mutta sitten tuleekin postdocit jne ja aina vaan jotain mikä on ylitsepääsemättömän tärkeetä. Oma ura siinä kuihtuu vieressä, mutta toisaalta lapset kuitenkin haluaa laittaa etusijalle ja pitää kotihoidossa. Joten omaakin vikaa tietenkin.
Isäkuukaudet olin itse töissä (lääkärinä) ja oli kyllä aika raskasta kun sitten tulee kotiin ja lapset tuupataan hoidettavaksi, joten siinä mielessä ymmärrän, että mies ei jaksa joka arki-ilta töiden jälkeen yksin tehdä kaikkea lapsenhoitoon liittyvää. Mutta, kuten täällä on jo mainittu, yhden lapsen hoitaminen on aika iisiä vrt useampaan + koira, mutta oma valintahan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli kyllä aika raskasta kun sitten tulee kotiin ja lapset tuupataan hoidettavaksi, joten siinä mielessä ymmärrän, että mies ei jaksa joka arki-ilta töiden jälkeen yksin tehdä kaikkea lapsenhoitoon liittyvää.
Aika monella naisella on se tilanne, että kun tullaan töistä kotiin, lastenhoidon lisäksi pitää tehdä myös kaikki kotityöt, joka ikinen päivä. Mutta tämähän lienee ihan normaalia?
mutta sä, joka kirjoitit että miehesi sotkee päivärutiinit niin miten tuo oikein tapahtuu? Estääkö mies esim. sua laittamasta lapsia päiväunille, väkisin leikittää, meluaa? :D sorry, ei ole tarkoitus v*ttuilla mutta jäi oikeasti ihmetyttämään. Etkö voi pitää rytmiä yllä ja pyytää miestä toimimaan sen mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sä, joka kirjoitit että miehesi sotkee päivärutiinit niin miten tuo oikein tapahtuu? Estääkö mies esim. sua laittamasta lapsia päiväunille, väkisin leikittää, meluaa? :D sorry, ei ole tarkoitus v*ttuilla mutta jäi oikeasti ihmetyttämään. Etkö voi pitää rytmiä yllä ja pyytää miestä toimimaan sen mukaan?
oli kyllä aika raskasta kun sitten tulee kotiin ja lapset tuupataan hoidettavaksi, joten siinä mielessä ymmärrän, että mies ei jaksa joka arki-ilta töiden jälkeen yksin tehdä kaikkea lapsenhoitoon liittyvää.
Aika monella naisella on se tilanne, että kun tullaan töistä kotiin, lastenhoidon lisäksi pitää tehdä myös kaikki kotityöt, joka ikinen päivä. Mutta tämähän lienee ihan normaalia?
Taitaa olla aika harvinaista nykypäivänä, mutta jos tuollaiseen tilanteeseen on joutunut, ei siitä yleensä voi syyttää kuin itseään kun kerran on mokomaan ruvennut. Vai onko tässä kyse siitä, että "kotitöitä" ovat ne perinteiset "naisten työt", mutta perinteiset "miesten työt" ovatkin "sun hommia"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monella naisella on se tilanne, että kun tullaan töistä kotiin, lastenhoidon lisäksi pitää tehdä myös kaikki kotityöt, joka ikinen päivä. Mutta tämähän lienee ihan normaalia?
Onhan tuo ihan tyypillinen kuvio, mutta sen järkevyydestä lapsille, vanhemmille, yhteiskunnalle, en ole varma.
Siis tämä ydineperhemallihan on reilu 50 vuotta vanha keksintö ja osoittautunut monessa suhteessa kestämättömäksi. Suurimpana ongelmana näen sen, että perheen ja kotona olevan vanhemman on selvittävä kaikesta yksin henkisesti ja fyysisesti. Tämä kaikkihan on seurausta kaupungistumisesta, työnjaon eriytymisestä ja sukupolvien erillään asumisesta. Vanhaa ei varmasti kukaan haikaile takaisin, mutta mitä ratkaisuksi?
Vanhempien syyllistäminen ei ainakaan näy johtavan parempaan..
koska isä on syömässä ja mukana päivän tapahtumissa. Ongelma on siinä, että mies ei tosiaankaan tajua, että lasten olisi hyvä ulkoilla, syödä ja mennä päikkäreille samoihin aikoihin kuin viikollakin. Hommahan hoituisi, jos vetovastuu olisi minulle itselläni koko ajan eli eläisin aivan kuten miestä ei olisikaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että mies keittelisi kahvia, istuisi koneella koko päivän. Tai hän saattaisi viedä roskat. Mutta jos häneltä odottaa jotain, ruuan laittoa, lämmitystä, siivousta, häntä saa hoputtaa koko ajan, muuten se asia ei etene ja syö minulta energiaa, kun pitää naputtaa ja sotkee päivän rytmin, ruokailut, unet jne. Vertaisin miestäni kuin laiskaan kaupan työntekijään. Ei se varsinaisesti estä muita olemasta ripeitä, jos yksi latoo banaaneja verkkaiseen tahtiin ja tekee sitä koko päivän, mutta ne banaanit kyllä jää asiakkailta saamatta ja kärryt laatikoineen on käytävällä asiakkaiden tiellä, tehottomuus ärsyttää muita työntekijöitä ja on epäreilua heitä kohtaan, että joku vaan vetkuttelee ja saa samaa palkkaa. Tästä päästäänkin siihen, miksi naiset nalkuttaa.
Minulla on miehille antaa pieni haaste: Hoitakaa hommat. Älkää nurisko, älkää kyselkö idiootteja kysymyksiä. Niitä todellakin on, kuten "mistä imuroidaan? Paljonko kastikkeeseen laitetaan suolaa? Moneen kysymykseen voisi vastata, että KVG! Netti on pullollaan kodinhoidon ohjeita, mutta kotona näistä it-sankareista tulee aivottomia tohveleita, jotka ei osaa etsiä tietoa muualta, kuin naisen aivolohkoista. Sitten kun homma kusee, niin nainen on se joka nalkuttaa. Jos minä ruikuttaisin toimistolla samalla tavalla, niin kollegat alkaisi kyllä ehdottamaan alanvaihtoa. Kysyä saa, mutta ei joka ikistä asiaa tarvitse ensimmäisenä kysyä työkaverilta. Se olisi jo työpaikkakiusaamista. Sama homma kotona. Kotona toimitaan ja lätistään sitten kun lätistään lätisemisen vuoksi, eikä koko ajan keskeytetä ja häiritä. Nyt nimittäin mä rupeankin tekemään viikonlopulle aikataulua. Omaa hölmöyttähän tää homma on. Olen pomo, joten pitänee laatia alaiselle työaikataulu, ainakin tärkeimmät deadlinet. Voi sitten sanoa, että katso seinältä sun hommat ja googleta jos et osaa.
ihan hirveän rasittavaa sulle. Mut hyvin kirjoitettu :D
Ehdotus: elä tosiaan kuin miestä ei olisikaan, mutta pyydä häntä käymään kaupassa listan kanssa tai imuroimaan koko asunto joskus lauantain aikana. Näin saat yhden homman pois omalta kontoltasi (toivottavasti!) ja mies ei häiritse rytmiä.
koska isä on syömässä ja mukana päivän tapahtumissa. Ongelma on siinä, että mies ei tosiaankaan tajua, että lasten olisi hyvä ulkoilla, syödä ja mennä päikkäreille samoihin aikoihin kuin viikollakin. Hommahan hoituisi, jos vetovastuu olisi minulle itselläni koko ajan eli eläisin aivan kuten miestä ei olisikaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että mies keittelisi kahvia, istuisi koneella koko päivän. Tai hän saattaisi viedä roskat. Mutta jos häneltä odottaa jotain, ruuan laittoa, lämmitystä, siivousta, häntä saa hoputtaa koko ajan, muuten se asia ei etene ja syö minulta energiaa, kun pitää naputtaa ja sotkee päivän rytmin, ruokailut, unet jne. Vertaisin miestäni kuin laiskaan kaupan työntekijään. Ei se varsinaisesti estä muita olemasta ripeitä, jos yksi latoo banaaneja verkkaiseen tahtiin ja tekee sitä koko päivän, mutta ne banaanit kyllä jää asiakkailta saamatta ja kärryt laatikoineen on käytävällä asiakkaiden tiellä, tehottomuus ärsyttää muita työntekijöitä ja on epäreilua heitä kohtaan, että joku vaan vetkuttelee ja saa samaa palkkaa. Tästä päästäänkin siihen, miksi naiset nalkuttaa.
Minulla on miehille antaa pieni haaste: Hoitakaa hommat. Älkää nurisko, älkää kyselkö idiootteja kysymyksiä. Niitä todellakin on, kuten "mistä imuroidaan? Paljonko kastikkeeseen laitetaan suolaa? Moneen kysymykseen voisi vastata, että KVG! Netti on pullollaan kodinhoidon ohjeita, mutta kotona näistä it-sankareista tulee aivottomia tohveleita, jotka ei osaa etsiä tietoa muualta, kuin naisen aivolohkoista. Sitten kun homma kusee, niin nainen on se joka nalkuttaa. Jos minä ruikuttaisin toimistolla samalla tavalla, niin kollegat alkaisi kyllä ehdottamaan alanvaihtoa. Kysyä saa, mutta ei joka ikistä asiaa tarvitse ensimmäisenä kysyä työkaverilta. Se olisi jo työpaikkakiusaamista. Sama homma kotona. Kotona toimitaan ja lätistään sitten kun lätistään lätisemisen vuoksi, eikä koko ajan keskeytetä ja häiritä. Nyt nimittäin mä rupeankin tekemään viikonlopulle aikataulua. Omaa hölmöyttähän tää homma on. Olen pomo, joten pitänee laatia alaiselle työaikataulu, ainakin tärkeimmät deadlinet. Voi sitten sanoa, että katso seinältä sun hommat ja googleta jos et osaa.
Ensinnäkin miksi raha on tärkeämpää kuin vapaa-aika? Jos extra-raha ei ole välttämätöntä niin miksette mieluummin pidä harrastuksianne kuin haali lisää sitä rahaa?
Toiseksi lapsenhoito iltaisin ON raskaampaa kuin päivisin. Itse näen paljon paljon helpompana vaihtoehtona olla lapsen kanssa päivät ja tehdä illat töitä kuin toisinpäin. Eli ap:n tapauksessa miehelle jäisi se "raskaampi" osa - ainakin minun näkökulmastani katsoen.
Lisäksi perheen yhteistä aikaahan ei tuossa mallissa jäisi viikoilla ollenkaan.
Miehen näkökulmasta olisi siis varmaan helpompaa, että ap menisit päivätöihin ja sitten iltaisin hoitovastuu jakautuisi tasan!
Ensinnäkin miksi raha on tärkeämpää kuin vapaa-aika? Jos extra-raha ei ole välttämätöntä niin miksette mieluummin pidä harrastuksianne kuin haali lisää sitä rahaa?
Toiseksi lapsenhoito iltaisin ON raskaampaa kuin päivisin. Itse näen paljon paljon helpompana vaihtoehtona olla lapsen kanssa päivät ja tehdä illat töitä kuin toisinpäin. Eli ap:n tapauksessa miehelle jäisi se "raskaampi" osa - ainakin minun näkökulmastani katsoen.
Lisäksi perheen yhteistä aikaahan ei tuossa mallissa jäisi viikoilla ollenkaan.
Miehen näkökulmasta olisi siis varmaan helpompaa, että ap menisit päivätöihin ja sitten iltaisin hoitovastuu jakautuisi tasan!
lapsethan menee nukkumaan siinä kasilta, että sen jälkeenhän lastenhoito on käytännössä vaan saman katon alla olemista. Mutta toki, jos lapset on hankala saada nukkumaan. Mutta asia on hyvin tapauskohtaista.
Täällähän on ollut kiivasta keskustelua aiheesta ja aiheen vierestä. Vastaan muutamille jotain.
Kyse tässä ei ole pelkästään rahasta, vaan siitäkin että voisin tehdä vähän töitä. Piristäisi, pysyisin mukana hommissa JA lisäksi rahatilanne kohenisi.
Lasta emme halua laittaa päiväkotiin vielä näin pienenä. Jäin äitiysloman ja vanhempainloman jälkeen kotiin lapsen kanssa ihan hyvillä mielin mutta nyt kun tämä etätyön mahdolllisuus tarjoutui, haluaisin siihen tarttua.
Enpäs ymmärtänyt miehen kanssa sopia ennen raskautta että jos sattuu tällainen tilanne tulemaan, järjestämmekö elämän niin että tilaisuuteen voin tarttua. Eli sovimme että hoidan lasta kotona ja mieheni jatkaa töissä. Eihän tässä sitä kuviota olla muuttamassa ollenkaan, vaan muutos olisi miehen harrastusiltojen muuttuminen lapsenhoitoilloiksi. Ihan kauhea kohtalo ilmeisesti, voi lapsen isä-parkaa!!
Mielestäni väliaikaisesti voidaan harrastuksista tinkiä kun lapsi on pieni. Eikä pelkästään naisen harrastuksista.
Mutta keskustelu meillä kotona ei ole edennyt mihinkään vaikka se täällä palstalla jatkuikin reippaana.
Olisiko kompromissi se, että hankkisitte kahtena iltana viikossa lapselle hoitajan? Miehesi saisi harrastaa sillon. Olen kyllä sitä mieltä, että sunkin kannattaisi järjestää itsellesi jotain arkivapaata, mutta jos sulle riittää viikonloppuna se yhdessäolo ja vapaa-aika niin ok.
Joka tapauksessa tuo miehesi kolme arkivapaata ja vaihtelevat viikonloppuriennot on kyllä epäreilua sua kohtaan.